Mahdollisesti raskaana?

No teepä vaikka ensin se testi, ja mieti sitten... Turha sitä on pähkäillä, jos et ole edes varma.

JOS todella olet raskaana, mieti haluatko SINÄ lapsen. Koska et vielä tunne kovin hyvin lapsen isää, et voi olla varma, kestääkö teidän parisuhde. Et myöskään tiedä, olisiko tuo mies sellainen isä, joka olisi lapsen elämässä läsnä. Mieti myös sitä, että JOS saatte lapset, mutta parisuhteenne ei kestä, mutta isä haluaa myös olla aktiivisesti osa lapsen elämää, niin pystythän hyväksymään sen, että et tapaa omaa lastasi n. puolet lapsen elämänajasta?

Entäpä jos isää ei kiinnostakaan, niin jaksatko huolehtia lapsesta yksin? Näitä kysymyksiä sinun kannattaa miettiä. Jos et itse lasta halua, tai jos et ole valmis tarjoamaan isälle todellista isän mahdollisuutta vaikka suhteenne ei kestäisikään, niin älä pidä lasta. Älä rakenna pilvilinnoja ydinperheestä. JOS te yhdessä pysytte, perheenä, niin se on sitten positiivinen yllätys. Teillä on nyt kuitenkin vasta "säätöä", joten et voi mitenkään tietää. Ja eihän sitä varmaksi tietäisi, vaikka olisi takana jo vuosien suhde...

Lapsen saanti on ihanin ja tärkein asia mitä sinulle voi tapahtua. On oleellista, että lapsi syntyy perheeseen, jossa hänestä huolehditaan. Lapsi on nro 1 et sinä tai "jätkä".
Yksinhuoltajuus on raskasta, vie niinsanotusti kaikki mehut eli Sinun pitää olla mieletäsi vakaa, kärsivällinen, tasapainoinen hellä ja pullantuoksuinen ;)
Toivon tietenkin parasta, mutta "jätkästä", jota et edes oikein tunne, et ilmeisesti saa kuin panoseuraa, johon sinulla ei ole sitten enää oikein aikaa/halua.
Kirjoitit kuitenkin ehdollisessa muodossa "saatan olla raskaana". Mieti nyt sitten tarkkaan, vaikka et olisikaan raskaana, että haluaisitko saada lapsen - oletko valmis siihen?! Sinun pitää tietää haluatko lapsen vai ei! En välitä jos sinä "pilaat" elämäsi, mutta tuo vielä syntymätön lapsi surettaa jos syntyy väärään aikaan ja väärään paikkaan...

Siis olemme tunteneet monta vuotta ja käyty siinä välissä kaikenlaista ongelmaa. Nyt kuitenkin niin sanotusti kasvettu aikuisiksi ja kypsemmiksi. Itse olen juhlimiset juhlinut ja paikat nähnyt, että en niitä kaipaile, olisin mielelläni lapseni kanssa kotona, kävisin lenkeillä ja leikkipuistoissa. Olen pohtinut ja pähkäillyt asiaa monta päivää, mutta en saa mielenrauhaa . Tosin ennen kuin testin tekee. Jotenkin vaan varautuu asiaan jo etukäteen.

Ja lasta haluan siinä ei ole epäselvää. Pelkään niin monia asioita siinä. Olenko hyvä äiti? Onko lapsella kaikki tarvittava? Kuinka hän pärjää? Kuinka minä pärjään? Varmaan peruskysymyksiä mitä moni ajattelee. Minä en kuitenkaan halua lapselleni samanlaista lapsuutta minkä itse olen kokenut vaan tekisin sen pienen ihmisen eteen kaiken.

Hei Maatuska!
Ei meistä kukaan ole valmis äidiksi ja isäksi, siihen oppii ja on luonnollista olla huolissaan itsestään ja lapsensa tulevaisuudesta. Parasta vanhemmuudessa on mielestäni se että saa kasvaa lapsen mukana ja opetella uudet jutut rauhassa pienen vauvan kanssa. Voimia sinulle suurten päätösten keskellä, oli valintasi kumpi tahansa niin se on varmasti oikea.
Valoisaa syksyä sinulle.

Kun mietit unelmiasi lapsesta. Ota realiteetti koe ja kokeile miltä tuntuu esim. kolme päivää kun olet nukkunut vain neljätuntia. siivoat teet ruokaa ja ulkoilet tietenkin niin kuin jos olisi se lapsi. Avaa silmät kummasti koska loppupeleissä sinä elät seuraavat kymmenen vuotta juuri noin jatkuvalla univajeella ja vastaat ensitilassa lapsen hyvinvoinnista- ei se sun jätkä. Tämä on normaalia ja avot jos lapsesi on vielä sairas lapsen hoito tulee paljon raskaammaksi. tee testi raskaustesti siis mutta tee tämä valvomiskoekin. Löydät itsestäsi sitä oikeaa äitiä jos sitä löytyy.

Mulla on ainakin helvetin paha olo..En tunne itteei ees enää,kun jotenkin oon seonnu kaikesta.En tajua.