Kertokaas naiset, miksi joku ei pitkän suhteen jälkeen kykene pitämään yhteyttä? Korulauseet ystävyydestä on pelkkää puppua? Luulisi todella pitkän suhteen jälkeen olevan sen verran jäljellä, että voisi soittaa edes joskus puhelun, että miten menee ja mitä kuuluu, mutta ei... En usko, että uusi ihminen vierellä, tai harrastukset tai työ vie niin hyvin kaiken huomion ettei muista edellistä kihlausta yhden puhelun vertaa. Onko kyseessä itsekkyys? Epävarmuus nykyisen, niin ihanan suhteen pilalle menemiseen? Pelko kohdata omaa vastuutaan ja tekemiään valintoja? Itse en mielestäni ole tehnyt mitään totaalisen noteerattomuuden saamiseksi. En ole suhteen loputtua piinannnut, en kolistellut ovia tai terrorisoinut puhelimella. Aluksi koittanut pitää mitä-kuuluu yhteyttä, mutta yksipuolisuuden nimissä päätin jäädä odottamaan vastakaikua mutta odotusta näyttää riittävän. En ole vihainen tai katkera erosta vaan totaalisesta välinpätämättömyydestä toista kohtaan. Jos nainen ei halua tavata tai pitää oikeasti yhteyttä niin eikö teillä (en yleistä) ole tarpeeksi naista sanoa sitä suoraan? Kertokaa, olkaa niin kilttejä, kertokaa mikä tällaisen käyttäytymisen takana on. En halua "no niin se nyt vaan on"-vastauksia vaan toivoisin loppuun asti mietittyjä ja mahdollisesti uusia ajatuksia herättäviä vastauksia.
Yhteyden pitäminen
Tunnoton?
345636
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
on: ei soittoja eikä tekstareita tai sähköpostia, ettei mahdollinen uusi elämänkumppani saa mustis kohtauksia.
Jos kadulla tavataan, niin silloin moikataan.
pelkäät sen horjuttavan tavalla tai toisella nykyistä suhdettasi. Etkö luota nykyisen miehesi ymmärtäväisyyteen? Olisiko nykyisellä miehelläsi syytä olla mustasukkainen? Miksi? Voisiko hän pelätä, että huomaisit ex:än olevan sittenkin parempi vaihtoehto? Eikö uuden parisuhteen kuuluisi kestää sen, että ex:en kanssa voisi pitää "tervettä" yhteyttä yllä? Onko niin vaarallista ja ylitsepääsemätöntä soittaa yhtä puhelua joskus, että mitä kuuluu?
Mistä ihmeestä sait päähäsi, että olisin nainen.
Olen kaveripiirissä huomannut monesti sen, miten arka asia miehen entinen on uudelle naisystävälle.
Osaa naisetkin olla mustiksia.
Oletin sumeilematta sinun olevan nainen forumin nimestä johtuen. Ei ollut tarkoitus.
Ex:n uuden aiheuttavat aina mustasukkaisuutta. Oltiin kavereita tai ei. Uskoisin kuitenkin, että asian käsittely onnistuu paremmin jos pysytään ystävinä ja pidetään sitä yhteyttä. Esimerkiksi, saatikka jos eroa ei ole käsitelty loppuun asti yhdessä ja pian tämän jälkeen toinen kuulee tai näkee itse uuden henkilön ex:n kainalossa. Itse arvostaisin sitä, että ex:ä kertoisi asiasta itse eikä erinäisiä mielikuvia kerkeäisi muodostua asiasta, joita on vaikeampi poistaa.
Esimerkkinä, mtv3:n helmi-sivulla, on artikkeli pitääkö ihastuksesta kertoa toiselle. Artikkeli ei ole samaa asiaa, mutta mielestäni sitä voi verrta tähän. Eli artikkelin mukaan ihastuminen hyvässäkin suhteessa on luonnollista. Siitä pitäisi mainita toiselle osapuolelle, jolloin ihastuminen arkinaistuu todennäkoisesti sammuu. Jos asiasta ei puhu ja toinen vaistoaa ihastumisen toiseen ihmiseen. Mitä tästä seuraa? Toinen kysyy onko ihatunut, toinen vastaa että ei, mutta ulkoinen olemus antaa toisen kuvan. Ihastumisesta tulee salainen ja jännittävä. Mihin asiat sitten johtaa loppujen lopuksi. Toivottavasti ei mihinkään...
Minä en ymmärrä miksi pitäisi pitää yhteyksiä entiseen etenkään jos ei ole yhteisiä lapsia. En näe mitään syytä soitella tai laitella tekstareita tms. Miksi nainen ei sano, yhtä hyvin voi kysyä miksei mies sano, mutta luulisi asian ymmärtävän sanomattakin, kun on loppu niin on loppu. Eri juttu jos jossain nähdään, mutta en usko että silloinkaan on tarvetta kovin syvälliseen avautumiseen ja jakamiseen. Menneet on menneitä.
Niin, ei sillä ole väliä onko mies vai nainen. Puhutaan sitten henkilöstä. Menneet on menneitä, mutta mikä tekee eron hyviin koulu- tai entisestä työpaikasta saatuihin ystäviin ja entiseen kihlattuun? Ystäviin pidetään poikkeuksetta yhteyttä. Onko menneet siis menneitä tässäkin? Ei taida. Ymmärrän lopullisen yhteydenpitämisen lopettamisen väkivaltaisessa tai muussa vastaavassa suhteessa olevalta, mutta "normaalista" suhteessa olevalla ei vastaavaan ole mielestäni muuta syytä kuin huono omatunto kohdata toinen osapuoli. Voin olla väärässäkin, en väitä vastaan. Mutta tarkoitukseni onkin saada esille erikäsityksiä aiheesta ja mahdollisesti jopa ymmärtää ihmistä joka käyttäytyy näin sillä itse en ole sellainen. Pitkässä suhteessa tulee molemmin puolin siteitä toisiin ihmisiin. Helposti useitakin. Toisen lopettaessa yhteydenpito, väljiintyy lähes poikkeuksetta myös kaikki muut syntyneet suhteet sen myötä. Eikö tuossa ole itsekkyyttä "pilata" monta muuta ystävyyttä ajattelemalla vain omaa itseään. Tottahan itsensä takia pitää saman katon alla eläminen lopettaa, mutta mikä sammuttaa samalla "yleisen lähimmäisrakkauden" joka muuten pitää ystävyyssuhteita yllä...?
Herää kysymys, että paljonkohan sulla on ikää ja elämänkokemusta? Minä en ymmärrä vieläkään miksi pitäisi roikkua menneessä. Totta toki voi olla puheväleissä, jutella ja moikata jos jossain tapaa, mutta en näe mitään syytä laitella tekstareita, ja olla tekemisissä sen enempää. Menneet on menneitä, ihmisillä on tapana mennä elämässään eteenpäin: entisiä jää matkan varrelle, uusia tulee tilalle, niin tavallisissa ystävyyssuhteissa kuin seurustelusuhteissakin. En käsitä mitä ajat takaa tuolla lähimmäisenrakkaus-teemalla, tulee vain mieleen, ettet ole päässyt entisestä yli, ja yrität näin hakea hyväksyntää roikkumisellesi. Joltakulta voit sitä saada, mutta minun mielipiteeni on, että hellitä jo hyvä ihminen, anna menneitten painua muistojen joukkoon, älä kiusaa exääsi. Hänellä tuskin on huono omatunto suhteesta, tai pelko kaiken kaatumisesta jos pitää sinuun yhteyttä. Yksinkertaisesti kyse saattaa olla siitä, ettei hänellä ole sinulle enää akuuttia asiaa,et ole hänelle enää merkityksellinen. EVVK kuten niin ytimekkääsi sanotaan.
Oletko nainen?? Jos, niin missä ihmeessä olet ollut kaikki nämä vuodet?!?!?
Minä törmään vain niihin, joiden mielestä on enemmän kuin normaalia, että entisten (siis huom. monikko) kanssa ollaan yhteydessä tavoilla tai toisilla. Se kuuluu kuulemma normaaliin arkeen. Mennyttä kun ei kuulemma voi muuttaa. (tosiaan, tuo on ollut yleisin argumentti!)
Ja kun asiaan konkreettisempaa syytä tiedustelen, olen kuulemma mustasukkainen paska! Saatan ollakin, kuka sen tietää, mutta tuo mittari on mielestäni sille asialle väärä.
Itse en ainakaan halua pitää yhteyttä ihmiseen, jonka näkeminen tuo pintaan voimakkaita, kenties katkeria ja surullisia tunteita, jollaisia pitkän suhteen jälkeen väkisinkin on.
Samoin kuin ex-kumppani, ne on parempi jättää taakseen ja suunnata uusiin haasteisiin, eikä jäädä junnaamaan vanhaan elämään.
Tarkennan sen verran, että kyseessä ei ole parin vuoden vaan 10 vuoden suhde. Ja itse olen jätetty osapuoli. Toisin sanoen itselläni pitäisi olla ne kipeät muistot. Jos niitä kipeitä asioita on toisella, niin ne ovat luultavasti erosta johtuvia? Miksi? En mielestäni junnaa paikoillani vaan kuten mainitsin aikaisemmin, mielestäni on varsin ikävää, että niinkin pitkän suhteen jälkeen ei voi pitää minkäänlaista, sananmukaisesti minkäänlaista, yhteyttä vaikka suhde loppui asiallisissa merkeissä. Monta hyvää suhdetta kaatuu yhden mukana. En tarkoita sitäkään, että joka päivä pitäisi tavata ja kertoa kaikki juuria myöden vaan sitä, että sillon tällöin vaikka pirauttaisi ja kysyisi kuulumisia.
Eikö se ole henkistäkasvua kohdata ja kyetä käsittelemään kipeältäkin tuntuvat asiat? Eikö tämän jälkeen, molemmin puolin, ole kypsempi kohtaamaan ja käsittelemään elämän tuomat uudet, hyvät ja huonot suhteet? Ja eikö suhteen ollessa hyvällä pohjalla ole helpompi vaihtaa kuulumiset myös kaupassa tai baarissa törmätessä? Tällöin kohtaanen ei tunnu kiusalliselta tai väkinäiseltä kummastakaan.
Samaa mieltä olen kanssasi, vaikka nainen olenkin. Samantyylinen tilanne, mutta minä "ratkaisevana tekijänä", eli en jättänyt nykyistä ollakseni ihastukseni kanssa. Olisin kuitenkin toivonut häneltä kaveruutta, mistä ei tänä päivänä ole tietoakaan... päin vastoin, hän on minua kohtaan välinpitämättömän oloinen, vaikka olen nimen omaan koittanut olla hänelle mukava.
Toinen tapaus: mies kaikkosi täysin luotani, kun aloitin seurustelun.
Homman nimi taitaa olla siinä, että ihmiset ovat näissä jutuissa vaan erilaisia, useimmat "kaikenlainen-yhteydenpito-poikki" -tyylisiä.
Saattaa olla että sinun tapauksessasi tyttö pelkää että käsittäisit ystävällisyyden väärin ja saattaisit saada turhaa toivoa, että ystävällisyytesi tähtää kuitenkin jossain vaiheessa suhteen lämmittelyyn. Tai toinen vaihtoehto, niin kuin täällä todettukin, olisi tytön uusi poikaystävä. Hän ei halua tälle turhaa mustasukkaisuutta sinusta.
En tiedä, taidat olla samalla tavalla lapsellinen kuin minäkin; tyyliin kaikki hyvin, loppu hyvin. "Miksei kaikki vaan voisi olla kavereita keskenään?" jne.
Hyvää varmaankin tarkoitat, niin kuin minäkin, mutta usko kun sanon; haaveajatteluksi jää.
Parempi vain jatkaa omaa elämää, paljoa et varmastikaan menetä loppu viimeksi kuitenkaan. Älä pahoita tuollaisesta turhaan mieltäsi, olet tehnyt oman osuutesi niin hyvin kuin saatoit ja se riittää!! ;)
Ehkä homma toimii kumminkin päin, oli sitten lähtevä tai jäävä osapuoli.
Molemmat ovat hyviä ja todellisia syitä olla pitämättä yhteyttä. Eikö asioista pitäisi kyetä kuitenkin puhumaan ja tarvittaessa mainitsemaan toiselle "musta tuntuu, että on parempi jos ei pidetä ollenkaan yhteyttä"?
Myönnän, että tuntisin mustasukkaisuutta jos uusi ystäväni pitäisi yhteyttä joka päivä ex:n kanssa. Siinä, että vointia tiedustelee joskun, ei mielestäni ole kuitenkaan aihetta mustasukkaisuuteen.
Ystävyyden väärin ymmärtäminen... hmm... Turhan suuren luulot omasta viehätysvoimastansa?Omallakohdallani ex:n viehätysvoima hävisi sillä minuutilla kun kuulin hänellä olevan uusi. Tästä tapahtumasta on todellakin kulunut jo aikaa monta monta kuukautta eikä käsitykseni sen suhteen ole muuttunut miksikään. Eikö tämäkin asia olisi selvä jos asiasta kyettäisiin puhumaan?
Ehkä meitä "lapsellisia" ihmisiä saisi olla paljon enemmän, niin suvaitsevaisuus maailmassa voisi olla varmasti toista luokkaa ja ihmisillä hyvä olla =)
Itselläni meni jokin aika sitten kolme vuotta kestänyt suhde poikki. Sanoin ex:lleni etten halua pitää yhteyttä koska se tuntuisi liian kivuliaalta... No nyt kun aikaa on vähän aikaa kulunut syy ei ole enää sama, mutta mielipiteeni pysyy. En halua roikkua vanhassa vaan haluan kokea uutta. Syy on myös se etten halua että kumpikaan alkaisi herättelemään minkäänlaisia toiveita. Ja myöskin ajattelen tulevaisuutta ja mahdollista uutta suhdetta, en ainakaan itse pitäisi siitä että miesystäväni tekstailisi ja soittelisi säännölisesti ex:sä kanssa. Ja voithan toki pitää yhteyttä muihin ihmisiin sieltä entisestä elämästä,mutta miksi siihen ex-tyttöystävään olisi pakko pitää??? It's over now...
Kumpi teistä oli lähteväosapuoli? Jos sinä, niin miksi se olisi tuntunut liian kivuliaalta? Syy ei ole enää sama? Mikä se on nyt? Minulla ei ole kysymys varsinaisesti vanhassa roikkumisesta vaan toisenlaisen ajatustavan ymmärtämisestä. Teit hyvin kun sanoit että hänelle, että et halua pitää yhteyttä. Silloin asia on selvä. Ystävinä pysymisestä sanoi sanat hän enkä minä. Tiedän, että sanat on vain sanoja erotilanteessa. Mutta kun ajattelee näitäkin sanoja jotka jättävä osapuoli lausuu, "ollaanhan silti hyviä ystäviä", niin eikö näillä todellisuudessa yritä pelastaa vain itseään siitä tilanteesta? Elkää tyrmätkö ajatusta heti vaan miettikää asiaa. Jos et todella tarkoita sitä, kummalle niistä sanoista on enemmän hyötyä. Sille joka saa pelastettua kasvonsa siinä tilanteessa, vai sille joka odottaa ja toivoo toisen pitävän lupauksensa?
Toisiin ihmisiin voi toki pitää yhteyttä mutta silloin se useimmiten vaatii kanssakäymistä myös itse aiheena olevan henkilön kanssa, eikö vain?
Ystävä pitää yhteyttä yleensä. Jos ei ole muuta ollutkaan, mutta on toivonut enemmän. On kai ystävä parempi kuin ei mitään.
Eli ero oli ihan yhteinen päätös... Suhteesta ei vaan tullut mitään. Erottiin ystävinä,ja ollaan edelleen ihan hyvissä väleissä,kun PARI kertaa ollaan tekstattu,kuulumisia kyselty,tai oikeastaan hän minulta. Nykyään syy tuohon etten halua pitää yhteyttä, tai ainakaan tiiviisti, on se että pelkään etten pääsisi kokonaan irti hänestä,enkä kykenisi aloittamaan uusia ihmissuhteita. Ja myös se,etten itse haluaisi tulevan miesystäväni olevan tiiviisti tekemisissä ex:sä kanssa...mustasukkainen kun olen.
Onhan se totta, että jos on yhteisiä tuttuja ex:n kanssa niin väkisinkin sitä joutuu tekemisiin ex:sä kanssa, mutta tarkoitin sitä ettei ehdon tahdon tarvitse soitella ja tekstailla hänen kanssaan sen tähden.
Mitä sä olet vailla? Rakkausuhde on rakkaussuhde, miksi siitä pitäisi katkon jälkeen tulla joku tuttavuussuhde? Varsinkaan ´jos ei ole yhteisiä lapsia?
Niin, en voisi kuvitellakaan aloittavani uutta rakkaussuhdetta hänen kanssaan. Olenko silti ihastunut häneen? En tiedä? Ehkä? Mitä mä olen vailla? Hyvä kysymys. Mä olen vailla vastausta miksi joku ihminen voi pitkän ystävyyden jälkeen lakata pitäsmästä yhteyttä kuin seinään. En ymmärrä tätä koska en itse ole sellainen. Ehkä olen niin lähimmäisrakas, ehkä olen vain niin hyväuskoinen ja haluan ajatella kaikista hyvää, ehkä olen vain katsonut liikaa frendejä... En tiedä! Haen kuitenkin pintaa syvemmälle menevää vastausta esittämääni kysymykseen. Onko todella niin harvassa ihmiset jotka kykenevät pesutelemaan sanomansa muutenkin kuin "kun on loppu, niin sitten KAIKKI yhteydenpito on loppu"? Onko sinusta (kohdistan tämän nyt kaikkiin enkä vain sinuun vaikka sinuttelenkin) perustelemaan syytä miksi siitä ei voisi tulla katkon jälkeen ns. tuttavuussuhdetta? Jos et, niin tuskin pinnallisuuttasi kykenet perustelemaan edes itsellesi, miksi siitä ei tarvitsisi tulla ns. ystävyyssyhdetta...
Olen kanssasi aivan samalla linjalla!! Samalla tapaa minäkään en voi ymmärtää sitä kylmyyttä, jolla kaikki mennyt unohdetaan ja se on sitten siinä.
Olen samaa mieltä myös siitä, että asioista pitäisi pystyä sitten puhumaan suoraan ja muutenkin puhumaan tunnoistaan, mutta se tuntuu olevan todella harvinainen kyky monelle. Vaikka suhde olisikin loppunut, sitä kuvittelisi että se toinen antaisi sen verran painoarvoa yhdessä koetulle, että viitsisi edes olla rehellinen. Tai kuunnella tarvittaessa, tai jotain vastaavaa, mutta niin että ympyrän saisi jollain tapaa suljettua ja tavallaan lähteä siitä tilanteesta "hyvä mieli"-fiiliksellä, jos siihen vaan millään tavalla on mahdollisuutta.
Mutta niin kai se sitten toimii, että pitää vain jatkaa elämäänsä. Ja sen takia kirjoitin aikaisemmin, että olemme lapsellisia, koska kaikilla saduillakaan ei ole onnellista loppua ja tämä on sentään sitä karua tosielämää...
Ehkä sinun tunteesi eivät loppuneet seinään, niin kuin itse toivoit. Ehkä jokin asia jäi kuitenkin vaivaamaan sinua ja olisit halunnut selvittää sen "jonkun" asian tai edes purkaa pettymyksen tunteitasi ....tai jotain vastaavaa, etkä saanut siihen koskaan mahdollisuutta ja tästä syystä sinua vaivaa tämä asia.. En tiedä... itse tiedät varmasti paremmin...
Mutta toivon että saat ajatuksesi järjestykseen! Kaikkea hyvää sinulle!
Hyvä aloittaja, yritä ymmärtää muiden mielipiteitä, koska niitä niin kovasti kaipaat.
Kysyt, miksei voisi tulla tuttavuussuhdetta, ja ihmiset vastaavat "miksi pitäisi?". Tähän vastaat "miksei voisi?" ja kierrätte kehää kuin elukka puuroastiaa.
Katsos, kaikki _eivät halua_ jatkaa tuttavuussuhteena, ja ihmisen halut ovat harvoin rationaalisesti perusteltavissa. Älä vaadi järkisyitä asiaan, jossa on liikaa tunnetta pelissä.
Ei kyse ole siitä, että olet tavoiltasi parempi tai ihmisrakkaampi, tai siitä että nämä toiset olisivat mitenkään ihmisenä parempia myöskään ja oikeutettuja sinua suoralta kädeltä roikkujaksi tuomitsemaan.
Toista vain ei voi pakottaa sellaiseen, mitä toinen ei halua. Tämän luulisi itse kunkin jossain ihmissuhteessa oppineen.
Monet hermostuvat, kun eivät saa omalle ja vain omalle mielepiteelle kannatusta. Ajattelin paljon tätä ystävyysasiaa. Ajattelin, että jos alkuperäinen ei vielä 10 vuoden jälkeenkään ymmärrä naisensa aivoituksia, ei ole ihme, että erottu on. Voiskohan olla niin, että nainen on tarkoittanut ystävyydellä sitä, että ei olla vihamiehiä, ruveta panettelemaan, häiritä toista eikä sitä, että joka viikko vaihdetaan kuulumisia.
Mikäli alkup. tarkoittaa ystävyydellä sitä, että on pakko soittaa ja kysellä, niin ei se ole ystävyyttä. Ystävyys on osa menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta, se on luottamusta vaikka tavattaisiin kerran vuodessa eikä velvollisuutta.
Ystävien kanssa jaetaan myös ilot ja surut ja en minä ainakaan voi kuvitella meneväni exän luo sydänsuruissani enkä jakamaan hänen kanssaan odotuksen onnellista aikaa.
Taitaapi olla vielä eroprosessi pahasti kesken, kun odottelee soittoa ja nainen sen vaistoaa eikä halua sitä pitkittää.
Me myös sovimme exän kanssa, että ollaan ystäviä. Silti yhteydenpito on nykyään melko vähäistä. Jos on jotain asiaa, niin tekstaillaan. Miksi näin? Exäni ehdotuksesta. Hän ehdotti, ettei juuri oltais tekemisissä kuultuaan että aloin seurustella. Ja kun kysyin syytä, hän sanoi että itse yhä mielellään olisi tekemisissä, mutta mietipäs uutta kumppaniasi, hänestä se ei ehkä olisi lystiä. Saattaisi nyxästä tuntua oudolta, että pidetään tiivistä yhteyttä exään, vaikkei mitään peliä olisikaan, niin kuulemma mies asian kokisi. Minä ajattelin tästä, että ex haluaa yhä minun parastani, ja tietää etten aina osaa ajatella kuten mies ajattelisi (sallikaa pieni yleistys). Eli asia on ok minulle.
tulee riittämään.Kyllä mäkin olen ihmetellyt
tätä ystävinä eroamista,kun ei voi edes
moikata.Oltiin ystäviä ennenkuin alettiin
kimppaan ja ystävinä erottiin,mutta..nyt
kun katselen mennyttä vuotta taaksepäin,en
muista hänen sanaakaan mulle lausuneen.Ois
niin mukava kun joskus vaikka että "hei,kuinka
sulla menee?"
Mutta täytyy kai tässä vain avata silmänsä
että korulauseet on pelkkää puppua
Lueskeltuani noita kirjoituksia tuli mieleen, että yksi syy voi olla se, ettei halua nähdä tai kuulla jättämästään ihmisestä mitään,koska tietää tehneensä toiselle pahaa. Jos on hiljaa ja tunteeton voi sulkea itseltään silmät ja korvat ajatukselta että on satuttanut toista. Ei olisi halunnut välttämättä, mutta satutti kuitenkin. Oma häpeä ja lievä harmitus psyy poissa tietoisesta ajattelusta kun ei turhaan lähde härrimään kuulumisilla.
Edelleenkin kyllä epäilen, että kuulumisien tietämisessä kysyjällä on isompi tarve tietää ja pitää entiseen edes jotain yhteyttä, kuin vastaajalla, joka mielummin antaisi jo olla.
"Normaali" ihminen pyytää anteeksi, jos tietää satuttaneensa ja kertoo, miksi lähtee. Moni sekoaa, kun asioita ei käsitellä loppuun. Totuus ei lisää tuskaa, tietämättömyys kalvaa ketä tahansa. Omat häpeäntunteet käyvät selityksinä jonkin aikaa, mutta voihan niistäkin puhua. Jos on syytä hävetä, hävetään.
Hmmm...
"..kysyjällä suurempi tarve tietää ja pitää entiseen edes jotain yhteyttä.."
Sana 'tarve' ei mielestäni sovi tähän yhteyteen, vaikka joillain henkilöillä voi sellainenkin toki olla. Ennemminkin halu näyttää entiselle, että erosta huolimatta, voin olla ystäväsi/kaverisi/hyvissä väleissä kanssasi, vaikka elämä jatkuukin omilla tahoillaan.
Miksi en halua pitää yhteyttä entisiini? No ajattelen asian siten, että suhde on lopetettu niin se on lopetettu. Hmm.. mistäs sitten aloittaisin perustelut...
Ensinnäkin suhteen loppumiselle on jokin syy, joten se ei ole ollut toimiva ihmissuhde. Mikäli ihmissuhteeni ei toimi (oli kyseessä sitten kaverisuhde tai rakkaussuhde), ei minulla ole oikeastaan mitään mielenkiintoa enää siihen mitä toiselle kuuluu. Tai ei ainakaan niin paljon, että viitsisin ottaa yhteyttä kysyäkseni sen. Siis parisuhteen loppuminen lopettaa minulle koko suhteen ja sen mukana yhteydenpidosta tulee tarpeeton minulle.
Toki moikkaan ja voin vaihtaa muutaman sanasen kuulumisista mikäli tavataan sattumalta jossakin. Itse olen lopettanut suhteet "kavereina" tarkoittaen juuri sitä, että ei puhuta toisesta pahaa selän takana ja voidaan moikata ja hymyillä jos tavataan. Mitään ystävyyssuhdetta en kuitenkaan enää exän kanssa halua. En kysele loppuneilta kaverisuhteiltakaan kuulumisia, koska senkin loppumiseen on olemassa syy; kaverisuhde ei ole ollut molemmin puolin toimiva. Toimiva suhde kun ei katkea.
Parisuhteessa oleva ystävyys ei myöskään ole ollut toimiva, sillä toimiva ystävyys suhteessa peittää sitten ne pienet puutteet. Jos toimivaa ystävyyttä ei ole, puutteet tuhoavat suhteen. Sitä kautta tuhoutuneen suhteen toisen osapuolen kanssa ei siis ole ollut todellista ystävyyttä.
Kysäisepä jos jokin jäi vielä mietityttämään, vastaa mielelläni. Olen nimittäin saattanut unohtaa jotain oleellista, joten hyvän kysymyksen perusteella osaan sitten vastata siihen. Ja mielelläni kuulisin muutenkin kommentin, että osasinko vastata sinua tyydyttävällä tavalla; siis että oliko siitä jotain hyötyä ajatusmaailmani ymmärtämiseen, eli miksi en pidä yhteyttä exään.
Kiitos vastauksestasi. vatauksesi oli yksi parhaasta päästä. Joka kuitenkin herättää lisäkysymyksiä. Ymmärrän tarpeettomaksi tulemisen suhteessa, joka ei ole mitenkään ajallisesti pitkä tai tunteet ei ole ollut kovin syvällisiä. Ajattelepa tilannetta, että elät 10 vuotta tiiviisti yhdessä toisen ihmisen kanssa, jota sinä rakastat sydämesi kyllyydestä. Ja toinen rakastaa sinua. Mikä sellaista tapahtuu, vaikka puhuisitte ystävyydestä, että sinulla ei ole enää mitään mielenkiintoa tätä ihmistä kohtaan jonka kanssa olet jakanut elämästäsi todella ison osan? Mikä tekee tarpeettomaksi kysyä toisen kuulumisia tältä ihmiseltä? Selvyyden vuoksi muistutan sinua ja muita, että kyse ei nyt ole viikottaisesta "pakollisesta" yhteyden pidosta, vaan vilpittömästä ja pyyteettömästä välittämisestä jonka osoittaa parin minuutin puhelulla vaikka nyt sitten vain kerran vuodessa jouluna. Ehkä asiatonta verrata, mutta jouluna muistetaan jopa poisnukkuneita siinä määrin, että ajetaan helposti toistakin sataa kilometriä pelkästään sen takia, että voitaisiin laittaa kynttilä haudalle. poisnukkuneet on mennyttä ja elämä jatkuu maanpinnalla, mutta ne ovat ajatuksissa aina silloin tällöin ja niitä muistetaan aina välissä kynttilällä. Onko elävä "ystävä" vähemmän merkityksellinen?
Eihän kestään tulisi puhua pahaa seläntakana, oli ystävä tai ei. Jos ei ole rohkeutta kertoa todellisia syitä eroon, niin todennäköisesti ei ole rohkeutta sanoa mitään asiaa suoraan tälle kyseiselle ihmiselle. Samalla rohkeudella pitäisi puida myös eron syyt ja seuraukset sekä puhua tulevaisuudesta, pidetäänkö yhteyttä ystävinä vai moikataanko vain kauppajonossa. Sillä teennäistä se tulee olemaan, jos eroa ei ole hoidettu asiallisesti molemmin puolisesti. Minusta asiat pitäisi puhua ja/tai sopia eikä puhua ystävyydestä todella tarkoittamatta sitä.
Omalta kohdaltani sanoisin, että toki ns. ystävyyssuhde "pysyy" yllä, jos minä soitan ja kysyn miten menee. En ole kuitenkaan ottanut yhteyttä koska en todellakaan halua pitää tätä, kuten mitään muutakaan, ystävyyttä yllä yksipuolisesti. Yksi mikä ex:ssä ihmetyttää on, että hän on kuin toinen ihminen. Ei se jonka tunsin... Vaikea siten käsittää kaikkia toimintoja.
Vastatkaa ja kommentoikaa ihmeessä. Sitä varten täällä ollaan...
Kuulin eilen myös mielenkiintoisen, aiheeseen liittyvän, jutun kaveriltani. Asia koski sitä, kummat tekevät enemmän eroaloitteita ,naiset vai miehet sekä sitä kummassa tilanteissa yhteydenpito useimmiten jatkuu eron jälkeen. Omia suhteita muistellessani täytyy todeta, että se pitää todellakin paikkaansa ja kuulemani mukaan myös kaverini kohdalla sekä kaverin jolta hän oli asian kuullut. Nyt minun on lopetettava, mutta palaan tähän (sekä muihin tulleisiin viesteihin) päästyäni uuden vuoden vietosta. Rauhallista Uutta Vuotta kaikille. rakastakaa Itseänne ja Toisianne :)
(Myös) minusta on ihan uskomattoman epäjohdonmukaista, jos pitää jostakin ihmisestä sen verran, että viitsii deitata tai asua tämän kanssa saman katon ja eron tultua muuttuu yhtäkkiä täysin kylmäkiskoiseksi. Siinä on vahva epäaitouden, kusetuksen ja laskelmoinnin maku.
Tietysti jos lähdetään kylmästi hyötymistarkoituksesta, ei ole järkevää pitää yhteyttä. Mutta kuka haluaa olla vain väline, "se suhde", "tyyppi josta ei ole enää hyötyä", "n.n. joka osoittautui epäsopivaksi ja siis turhaksi" ...?
Sen, että pari ei enää yhdessä tavoittele asioista vaikeinta (yhteinen tulevaisuus, lapset jne.) ei kai pitäisi tarkoittaa, että ryhdytään heti esittämään ventovieraita.
Mustasukkaisuus- ja roikkumispointit ovat hyviä, mutta veikkaan kyllä häpeää suuremmaksi syyksi. Halutaan karistaa oma suhteen tai eron aikainen käytös mielestä. Kaikki ihmiset eivät ole kovin hyviä tai halukkaita käsittelemään eron kaltaisia ristiriitatilanteita. Vanhat asiat laitetaan mieluummin maton alle ja unohduksiin, siirrytään ns. eteenpäin. Joidenkin mielestä tämä on oikea, terve, nopea, rehellinen ja reipas toimintamalli, toisten mielestä kusipäinen, satanistinen, epäinhimillinen ja ennen kaikkea linjaton.
Jo ihmisiin tutustuessa voi tilaisuuden tullen kysyä, millaiset välit on exään, miten ja miksi erositte jne. Jos vastaukset ovat linjaa "siinä nyt vaan kävi niin / kasvoimme erilleen / se on hullu / se on kusipää" ... niin ainakin itsellä hälytyskellot kilisevät yhtä voimakkaina kuin silloin, jos exä on sanomattoman ihana, kultainen ja niiiin paras kaveri.
--
Itse pyörittelin aikanaan esittämääsi kysymystä pitkään ... johtui varmaan siitä, että en olisi halunnut erota omasta exästäni ja sosiaalinen verkostoni oli turhan heikko eron jälkeen. Menetys oli todella suuri, en olisi välittänyt menettää rakastetun lisäksi parasta kaveria.
Itse pidin yhteyttä eksääni monen vuoden ajan eron jälkeen. Oltiin erottu ns. hyvissä väleissä (minä jätin mutta ero oli pitkä prosessi ja oikeastaan yhteinen päätös) joten pystyimme yhteydenpitoon... joskus ihan alussa oli kivakin olla yhteydessä, mutta vähitellen siitä kasvoi rasite. Eksälläni nimittäin kesti paljon kauemmin kuin minulla päästä suhteestamme ylitse ja siinä vaiheessa kun kaikki tunnesiteeni häneen olivat jo täysin katkenneet, hän vielä soitteli perääni. Minulla ei ollut hänelle mitään sanottavaa eikä hänen elämänsä enää kiinnostanut minua. Täysin yhdentekevä ihminen minulle; olin rakastunut toiseen ja tämä toinen täytti jo koko sydämeni. Minusta on ihan tervettäkin että ihminen pääsee jossain vaiheessa siihen pisteeseen että eksä on mennyttä elämää, kaunis tai vähemmän kaunis muisto jota voi joskus ajatella mutta siinä se.
Itselläni kävi oikeastaan niin, että mitä enemmän olimme tekemisissä eron jälkeen, sitä enemmän monet haavat nousivat esiin. Kaverina pysyminen ei auttanut minua ollenkaan, ei se auttanut minua kasvamaan ihmisenä tai mitään sellaista. Ja sitten siitä tuli rasite. Ehkä olisi ollut parempi laittaa kerrasta poikki... Yhteydenpito oikeastaan vain edisti sitä että nyt suurin osa eksään liittyvistä muistoistani on negatiivisia koska niitä veivattiin ja niistä keskusteltiin liikaa vielä eron jälkeenkin. Näin en toivonut käyvän. Se mikä on sinun mielestäsi "Tunnoton?" hyvä idea, ei välttämättä toimi muiden kohdalla. Eikä kenties sinullekaan, et vai tiedä sitä ja haikailet jonkin sellaisen perään mitä kuvittelet kauniiksi eleeksi jne.
Suhteeni exääni hiipui vuosien varrella, ja lopulta tapailimme vain hyvin harvoin. Itse olen edelleenkin rakastunut häneen, mutta olen jo pidemmän aikaa yrittänyt tukahduttaa tunteitani häntä kohtaan. Hän esim. ilmeisesti on perustanut itselleen perheen sinä aikana, kun olemme tunteneet toisemme/tapailleet, ja minun on vaikeaa välttää katkeruuden tunteita.
Olen yrittänyt saada häntä lopettamaan yhteydenpitoa, sillä tuntuu siltä, etten saa revityksi itseäni irti hänestä koskaan. Haluaisin jossain vaiheessa itsekin perhettä, mutta hänessä roikkuminen ei asiaani edistä. En voi rakastua keneenkään muuhun, jos tunteeni ovat kiinni hänessä. Olen jo kauan toivonut, että hän lopettaisi yhteydenpidon kokonaan, jos meidän välisestä suhteesta ei näytä tulevan mitään. Psyykeni ei kestä tällaista epätietoisuutta vuodesta toiseen.
itselläni oli 9 vuoden suhde, enkä ole sen jälkeen pitänyt minkäänlaista yhteyttä toiseen osapuoleen. Eikä ole mitään katkeruutta tai huonoa omaatuntoa mistään asiasta jälkeenpäin. Ei vain yksinkertaisesti ole kiinnostanut.Miksi olisi joku pakko pitää yhteyttä.Mielestäni se on niin, että aikansa kutakin. Kenenkään ei ole pakko ylläpitää edes ystävyyssuhdetta jos ei siltä tunnu, vaikka toinen osapuoli haluaisikin.Mitään velvollisuuksia ei ole kummallakaan suhteen päättymisen jälkeen, ellei ole lapsia.Elä ja anna toisenkin elää.
minkä ihmeen takia hänen pitäisi pitää yhteyttä sinuun, ei häntä kiinnosta! rajota ja hanki oma elämäsi
Kiitos vastauksestasi. Ei tietäenkään hänen ole pakko pitää yhteyttä minuun, enkä ole häntä siihen pakottamassakaan. Millä perustelet, että häntä ei kiinnosta? Vastaukseksi ei kelpaa, se että kun hän ei pidä yhteyttä... Ja kiitos huolenpidosta, mutta minulla todellakin on oma elämä. Rauhallista Uutta Vuotta myös sinulle :)