Olen alle vuoden tapaillut/seurustellut miehen kanssa jonka aika on kortilla. En haluaisi valittaa koska kysymys on töistä joita hän ei voi "jättää tekemättä". Mutte kieltämättä tuntuu vaan paskalta kun toisella on niin helvetin vähän aikaa. Yhdessä suunnitellaan tulevaisuutta ja perhettä. Siitä huolimatta että suunnitelmia tehdään niin käytännössä niiden toteuttaminen tulee olemaan erittäin haasteellista jos hän ei kykene koskaan enempää panostamaan. Joka kerta kun hän jättää jonkun projektin taakseen tulee eteen uusi. Tiesin tavatessani hänet, että ajanpuutetta tulisi olemaan. Hän yrittää kyllä sitten viettää enemmän aikaa kun sitä on ja silloin kaikki tuntuu olevan hyvin. Sitten tulee taas kahden viikon tauko.
Parisuhdettakin pitää hoitaa. Ei se elä itsekseen, vaika pidämme yhteyttäkin toisinaan niin ei joka päivä eikä aina hänestä kuulu jos ei kysele perään..
Pääosin muuten olen tyytyväinen.
Parisuhdettakin pitää hoitaa. Ei se elä itsekseen, vaika pidämme yhteyttäkin toisinaan niin ei joka päivä eikä aina hänestä kuulu jos ei kysele perään..
Pääosin muuten olen tyytyväinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tuollaisia miehiä te naiset kuitenkin itse valkkaamalla valitsette.
On olemassa miehiä jotka haluaisivat täysin omistautua kumppanilleen/perheelleen.
Kamala ajatus "täysin omistautua kumppanilleen". Jos toisella ei olisi elämässään mitään muuta kuin minä, niin ahdistaisi.
Kuunteleva kirkko vastaa hyvin - tosin alle vuoden seurustelleelle parille en ehkä vielä suosittelisi parisuhdeterapeutille hakeutumista.
Eli luotettava ja uskollinen mies ei kelpaa vaan pelkästään ahdistaa. Ja sitten kiireisistä ja välinpitämättönistä miehistä valitetaan myös..
Äläpä taas vääristele sanojani. Ihminen voi olla luotettava ja uskollinen, vaikka hänellä on muutakin elämää kuin parisuhde.
Tässä asiassa olemme taas niin erilaisia.. en ole ripustautujaroikkuja mutta kyllä minä haluan enimmäkseen viettää aikaani kumppanin kanssa ja onneksi asia on molemminpuolin sama. On kiva tehdä asiat yhdessä, olkoon ne mitä on, kumppanista on sekä apua että seuraa kaikenlaisessa kotinäpertelyssä.
Tosin hän oli eilen konsertissa ja tuli taksilla kotiin, meille se riitti juurikin "happihyppelyksi" että oltiin koko päivä eri paikoissa. Mutta oli mun mielestä kiva kun hän tuli kotiin. Odotin hieman mielessäni mutta en lähettänyt yhtään viestiä enkä soittanut koska en halunut ahdistella kun toisella oli vaihteeksi omaa aikaa, kuten siis minullakin.
Tarkoitan siis että sinulle helka riittää se että näette viikonloppuisin ja viikot teillä on omaa aikaa mutta me ollaan erilaisia, halutaan olla mahd. paljon kaksin ja yhdessä. Mutta näinhän se menee ja hyvä niin kun kaikki ovat vaan tyytyväisiä niin keinoilla ei ole niin väliä :)
Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin nähdä vain viikonloppuisin. Ja aika vähiin yhteinen aika jäisi arkisinkin tässä elämäntilanteessa. Mutta ei elämä pysy samana, koko ajan tilanteet muuttuvat.
Tuon "täysin omistautumisen" tulkitsin tarkoittavan sitä, ettei kirjoittaja haluaisi elämässään olevan yhtään mitään muuta kuin parisuhteen. Enää ei olisi väliä harrastuksilla, ystävillä, ehkä ei edes työllä.
Oot ymmärtänyt väärin, en todellakaan omista häntä. Tai yritä omistaa. Kun sanon liian vähän aikaa niin se on todellakin liian vähän aikaa.. eli nähdään kuukaudessa 2-4kertaa.. jos sitäkään.. voiko tätä suhteeksi enää kutsuakkaan. Kerran viikossa meni vielä mutta nytkin taukoa useampi viikko.
Hei cherylcole.
Otat esiin oleellisen asian, kun mietit parisuhteenne toimivuutta. Ajankäyttö on merkittävä asia, ei mikään sivuseikka. Kerroit tienneesi, että miehen aika on kortilla, mutta silti todellisuus tuntuu pahemmalta kuin ehkä aavistelitkaan.
Missä määrin olette keskustelleet siitä, mitä parisuhteessa oleminen kummallekin merkitsee? Mitä kumppanuus tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita? Missä määrin voitte kumpikin tasaveroisesti vaikuttaa tulevaisuutenne pohtimiseen? Vai onko käynyt niin, kuten hieman kuulostaa, että miehen työ määrittelee kaiken. Tai ei ehkä työ sinänsä, vaan se, miten hän sitä rajoittaa/ei rajoita.
Uskon, että hyötyisitte perusteellisesta keskustelusta sen suhteen, mitä odotatte parisuhteeltanne ja tulevatko molemmat osapuolet riittävän kuulluksi. En ehdota, että odotat passiivisesti että työt vähenisivät tai että asiat vaan lutviutuvat. Sen sijaan ehdotan aktiivista sopimista siitä, mikä on tarpeeksi, millä tavoin varmistetaan, että parisuhteelle on riittävästi tilaa ja aikaa 'hengittää' ja että työjutut eivät muuta kaikkea sovittua ykskaks. Esimerkiksi jos sovitte, että vaikkapa joka toinen viikonloppu on pelkästään perheaikaa eikä siihen tule tai oteta sitten mitään töitä, niin miehen tulee vapaaehtoisesti, omaehtoisesti ja valinnallisesti tähän myös sitoutua. Siitä ei tule mitään, että hän yrittää sitoutua vain miellyttääkseen sinua/välttääkseen riitaa tai vain 'yrittää' muttei toteuta. Vaan kyseessä tulee olla hänen oma henkilökohtainen valintansa on rajata aikaa parisuhedttanne varten sovituissa raameissa. Kysymys siis on tietoisesta valinnasta, ei mistään 'katsotaan sitten'. Jos hän ei tähän halua sitoutua, herää kysymys, voiko parisuhde toimia, koska jäät koko ajan merkittävästä asiasta vaille.
Tarvittaessa voitte hakeutua parisuhdeterapeutin luokse miettimään sitoutumista ja tilannettanne.
Toivotan teille hyviä keskusteluja ja tilanteen selkeyttämistä
Merja, diakoni
Sama tilanne myös mulla.Ja aloin jo miettii tapaileeko hän toistakin koska välillä hänestä ei kuulu mitään.
Olemme puhuneet parisuhteestamme ja siitä mitä minä siihen esimerkiksi kaipaisin. Haluaisin enemmän yhteydenpitoa mikäli emme näe. Hän sanoo että ei ole hänen juttunsa viestitellä päivät pitkät ja hän yrittää sitten hyvitellä kun näemme. Nyt viime näkemisestä on kolme viikkoa ja kurjaksi tämän tekee se että kahden viimeisen viikon aikana hän on luvannut tulla näkemään minua ja tehnyt ekan kerran peruutuksia. Syynä pitkäksi venyneet työt. Sitten tuli viikonloppu ja ajattelin että nyt vihdoin näemme mutta hän ilmoittikin lähteneensä pois kaupungista..
En tiedä mitä hän parisuhteeltamme haluaa, ilmeisesti se että minä kannattelen suhdetta ja pidän aktiivisesti yhteyttä riittää hänelle. Olenhan aina valmis mitä hän ikinä ehdottaakaan, näkemisiä, leffaan yms.. mutta kuin pitkälle semmoinen voi kantaa?
Meillä on vahva yhteys kun olemme samassa paikassa mutta kun emme ole tuntuu kuin olisimme ihan sinkkuja kun minua ei huomioida.
Työt menee edelle aina, hän sanoi jo alussa. Mutta ongelma ei olekaan työt vaan se että töiden vastapainoksi hän ei välttämättä näe minua vaan tekee jotain extempore reissuja johonkin.. joskus epäilin pettääkö mutta sitten päätin luottaa enkä siis usko että semmoisesta on ollut missään vaiheessa kyse.
Tuntuu että annan itse 100% ja toinen ei edes 50%.
Sellainen on ikävää, että itselläsi olisi sitä aikaa hänelle, mutta hänellä ei sinulle. Jos oma elämäsi olisi yhtä kiireistä kuin hänen, niin sullakin aika kuluisi nopeammin, etkä kokisi hänen ajanpuutettaan ja työtään niin ongelmaksi. Nyt olet, odotat ja elät vain häntä varten ja hänen menojensa mukaan eli sinua roikotetaan tai sinä roikut suhteessa, mikä ei ehkä ole sinulle sopiva. Sinä itse voit valinnoillasi vaikuttaa eli joko kehität sitä omaan elämääsi siihen suuntaan, että elät myös itsellesi ja teet niitä asioita mistä itse tykkäät tai menet uusiin harrastuksiin joita et ole kokeillut ja haluat kokeilla jne., ja se mies sekä suhteenne tulee sellaisina pieninä ripauksina siinä oman elämäsi ohessa. Tai lopetat koko suhteen ja etsit elämääsi sellaisen miehen, jonka kanssa ajattelette asioista samoin eli hänkin haluaa panostaa parisuhteeseen ja hänellä on silloin sitä aikaa sinuakin varten. Kirjoitustesi perusteella vaikuttaa siltä, että nykyisellä kumppanillasi on sellainen työ, joka tulee sitomaan häntä niin pitkään, kun hän siinä on ja aika tulee olemaan aina kortilla ja siihen täytyy vaan sopeutua eli hän on naimisissa jo työnsä kanssa.
Minkä ikäinen mies on? Minusta tuntuu, että hänellä on säätöjä muuallakin, tunnen erään samanlaisen tapauksen ja siinä oli muut naiset kuvuoissa.
Kerroppas mistä ja minkä näköinen mies on, anna tuntomerkkejä
Mun nainen valittaa kans vähästä ajasta kun ei olla yhdessä. Tulin juuri töistä ja olen se joka maksaa laskuja. Voin kyllä vähentää töitä jos tyttöystävä maksaa enemmän laskuja mihin ei suostu kun ei se tienaa paljoa.
meillä ei ole yhteistä taloutta ja minäkin siis käyn töissä.. hän on vaan itse yrityksen johdossa jolloin vastuu on aika suuri..
Haluatko tuollaisen suhteen, tai suhteen tapaosen? Oletko tyytyväinen?
Tosiasia nyt kuitenkin taitaa olla se, että meno ei muutu.
Onko sinulla aikaa tuhlattavaksi?
Asiat vieläpä mutkistuu kun pitkittyy.
ei tässä iässä enää jaksa kyllä aikaa tuhlailla eli en halua jos ei meno muutu..
TAITAA OLLA mun mieheni.ravaasiellä täällä,viimeiset 20v.nyt loppui...sai viedä kamansa ja häipyä.Ei koskaan aikaa ,aina töissä (?) nyt kun olen yksin.eipä eroa juuri huomaa...soittelee kyllä ja lässynlässyn...tavataan useimiten viikonloppuisin vaikka ero onkin meneillään....
noh ni... liian vähän ihan sama mitä aikaa ja tai tapaamista tai jne niin se on puhumisen paikka. Jos ei ole puhetta niin ei ole mitään...