Mulla alkoi olla vaivoja jonkin aikaa sitten. Tutkimuksissa selvisi että mulla on rakossa syöpä. Nyt vaimoni ilmoitti sitten, että minä olen alkoholin käyttöni lisäksi myös syypää poikamme univaikeuksiin, joten ero on ainoa vaihtoehto. Asumme nyt erillään, ja yritämme järjestellä asunnon myyntiä. Tuntuu vaan niin pahalta, kun hänen mielestään minä olen tuhlannut kaikki meidän rahamme. Ansioni ovat n. 1.5 kertaiset hänen ansioihinsa verrattuna, ja alkoholinkäyttöni kohtuullista. Olen rakentanut meille omakotitalon, jonka möimme alihintaan. Sitten ostimme osakkeen, jonka remontoin lattiasta kattoon. Nyt olemme myymässä sitä. Olen valmis tukemaan heitä kaikessa, mutta kun vaimollani on 3 lasta aiemmasta avioliitosta ja kaksi heistä on aivan äidin elätettäviä, en aivan tiedä missä roolissa olen.
Avoero ja syöpä. Kaikki samaan soppaan
Jutapa
5239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi kamala. En osaa kuvitella, miltä sinusta tuntuu. Mutta raha on vaan pakollinen paha tässä maailmassa. Sinä yritä keskittyä paranemiseen. Olet kiltti ihminen kun tälläisessäkin tilanteessa ajattelet muita.
Itse tiedät paremmin, jopa totuuden, tuhlailuistasi. Avovaimoon iski paniikki. anna hänen mennä, ja pyri parannuttuasi saamaan yhteinen poika omaan lähihuoltajuuteen. Jos olet ollut vaitelias puurtaja tähän asti, nyt pitää alkaa ajatella itseä ja etsiä tukea. Syöpäsairaiden vertaistuki, Miessakit, neuvola/tk-psykologi ainakin auttavat. Eksvaimo taisi olla itse rahan ja helpon elämän perässä, ja nyt kiukuttelee kuin uhmaikäinen kakara. Projektio on hieno sana, joka tarkoittaa silmien ummistamista omille vioille ja teoille, ja syntipukin etsimistä pahaan oloon. Ei ollut sinun vikasi muu kuin liika kiltteys, eikö! Parempaa loppuelämää!
Kyllä tuntuu pahalta puolestasi. Oma aviomieheni kävi kiireesti tekemässä lopullisen erohakemuksen, kun kuuli että minulla on syöpä. Kyllähän sen kestin, kun olin niin sokissa kaikesta. Hän pysyi naisystävänsä luona, kun olin leikkauksesta toipumassa kotona. En olisi ikinä voinut kuvitella miten kylmä ihminen mieheni on. Kaikille mukavana tunnettiin. Ihmisistä tulee hädän hetkellä esiin hirvittäviä puolia, jos heidän rakkausonnea ja vapautta "sotketaan" edes kohtalon toimesta.
Toisen sairastuminen on yllättävän usein syynä eroon. Raskastahan se on mutta joskus on parempi yksin, kuin kuunnella toisen valitusta kun ei vaan jaksa niin kuin ennen. Nyt et sitten ole missään roolissa vaimosi lasten elättämisen suhteen. Jos olet heidän elämässään ollut pitkään, niin he voivat hyvinkin haluta tavata sinua ja viettää viikonloppujakin kanssasi. Vaimokin voi tähän suostua, koska muutenhan hänellä ei ole ikinä vapaata.
Älä siis sorru maksamaan mitään exälle. Et ole hänelle mitään velkaa. Jos haluat joskus ostaa lapsille jotain, niin pidä huolta siitä, että lapset saavat lahjan sinulta ja tietävät sen sinun hankkineen ihan omasta tahdostasi.
Paranemisia...ainakin yritystä..
Vähän katkeran kuuloinen kommentti. Emme voi tietää mitään sen enempää aloittajan parisuhteesta, mitä hän on velkaa ja kuinka paljon hän käyttää alkoholia. Lapsetkin voivat olla ystäviä vaikka äiti ei enää olisikaan. Suhdetta heihin ei kannata rikkoa.
Se on totta, että sairastuessaan havaitsee, kuka on oikeasti toisista välittävä ja kuka ei. Voimia paranemiseen.