tästä yksipuolisesta tunteesta?? Mies työpaikallani tietää ihastumiseni häneen, antaa ristiriitaisia viestejä, mutta en halua enää jatkaa tällaista pelleilyä vaan haluan eroon näistä ihastumisen tunteista. Mikä paras ja nopein keino? En voi vaihtaa työpaikkaa. Näen miestä lähes joka päivä. Turhaan ylläpitää turhia toiveita, kun olen ymmärtänyt ettei miestä kiinnosta tarpeeksi.
miten eroon..
powertrip
27216
0Äänestä
Vastaukset 27
Vanhimmat
Paras ja nopein keino on että nussitte miehen kanssa työpäivän päätteeksi tai pikkujouluissa. Pettymys on taattu ja ihastuksen tunne häipyy varmasti. Jos taas pano on loistava, niin suhteen tulevaisuus on turvattu.
no heh, mielelläni hyppäisinkin sänkyyn tän miehen kanssa, mutta eipä häntä taida kiinnostaa. Haluan eroon tästä yksipuolisesta ihastumisesta, eikä siinä taida hässiminen auttaa...
Minkälaista miestä ei good-old-in-and-out mukamas kiinnosta. Taitaa olla aika ihmemies. Vai onko varattu. Vai ootko ite.
Ei ole varattu, enkä ole itsekään. Ehkä hän odottaa elämänsä rakkautta, enkä se ole minä? Ei kai kaikki miehet halua vaan seksiä..mies taitaa olla vähän arka ja hyvin tunnollinen töissään, eikä mitkään työpaikkasäädöt kiinnosta. Ihailtavaa, mutta mulle tosi kova paikka, kun huomaan tuhlaavani aikaani tietäen etten tule koskaan saamaan vastarakkautta. Tilanne on jo nyt tarpeeksi kiusallinen.
Mies on arka ja tunnollinen. Siinä vastaus. Tuskin uskaltaa tehdä aloitetta, joten tee itse tai unohda. Siinäpä vaihtoehdot. Kyllä siellä työpaikalla varmasti niitä pelimiehiäkin on. Ota sellainen, ne tekevät aloitteita. :)
Olen jo tavallaan aloitteen tehnytkin, mutta en saanut mieheltä oikein mitään vastausta, joten olen päätellyt, ettei ole kiinnostunut. Siispä unohdan, mutta se tässä on vaikeaa, kun on tunteita..miten siis päästä eroon näistä tunteista? Miten kuolettaa tunteet? En halua työpaikan muita miehiä, varsinkaan pelimiehiä.
Oletko varma, että mies ymmärsi aloitteesi? Naiset toisinaan luulee miesten olevan ajatustenlukijoita. Entä ne miehen ristiriitaiset viestit. Oletko tulkinnut häntä oikein?
En nyt ihan varma pysty olemaan..kehuin häntä työkaverina ja sanoin pitäväni hänestä todella paljon. Tämä tapahtui työmatkalla ja olimme vähän humalassa. Mies hämmentyi, eikä vastannut mitään. En jatkanut siitä mitenkään, kun näin miehen olevan hämmentynyt. Ristiriitaisia viestejä tulee töissä; hän kertoo mulle toisinaan paljonkin omista asioistaan ja hakeutuu lähelle, toisinaan on hyvin etäinen, välttelee katsekontaktia.
Ehkä mies laittoi puheesi humalan piikkiin, eikä sen takia sanonut (herrasmiehenä) mitään. Eihän kyseessä ole esimiehesi, sillä se tietenkin vaikeuttaa asiaa.
Mitäpä jos houkuttelet miehen vapaa-ajalla jonnekin? Onko teillä kenties yhteisiä kiinnostuksen kohteita/harrastuksia? Ja se alkoholi kannattaa ehkä jättää väliin, jos haluaa oikeasti tutustua.
Tuota en tullut ajatelleeksikaan, että mies olisi laittanut puheeni humalan piikkiin. Hän ei ole esimieheni, mutta en usko, että voisin ehdottaa tapaamista vapaa-ajalla. Yhteisiä kiinnostuksen kohteita kyllä löytyy, mutta siltikään..
Ehkä juuri tuo työpaikan tuoma jännite estää teitä tutustumasta. Ehkä mies haluaa pitää työn ja huvin erossa toisistaan.
Ehkä voisit tehdä ehdotuksen hieman epäsuorasti, ilman että tilanteeseen liittyy liian suurta painetta. Yhteiset kiinnostuksen kohteet kyllä edesauttaa asiaa ja saatat huomata, että asia hoituu aivan omalla painollaan.
Enpä tiedä..kyllä mulle vaan on tullut tunne, ettei hän ole oikeasti kiinnostunut. Tilanne alkaa olla kiusallinen, enkä halua työkavereiden alkavan puhua, että juoksen tän miehen perässä. Aion vaan ottaa etäisyyttä, ehkäpä ne tunteet pikkuhiljaa jäävät pois.
Niin no jokainen voi tietysti päättää vain omista tekemisistään. Kirjoitustesi perusteella et juuri kyllä ole miehen perässä juossut. Ehkä et sitten lopulta ole hänestä edes kovin kiinnostunut, kun työkaverisi mahdolliset mielipiteet vaivaavat sinua jo etukäteen enemmän kuin omasi.
Onnea matkaan mitä sitten ikinä päädytkin tekemään.
Ok, kiitos tsempistä. Kyllä olen ollut todella kiinnostunut hänestä ja ajattelen, että on kiusallista nimenomaan hänelle, että joku roikkuu hänen perässään. En välitä mitä työkaverit minusta puhuu, mutta hänenlaiselleen ihmiselle se voi olla ikävää. Kyllä hänen täytyy jo tietää mun tunteista, ja mielestäni se, että hän välillä välttelee katsekontaktia ja on etäinen, kertoo siitä, että hän haluaa katkaista tämän kiusallisen tilanteen ja keskittyä ainoastaan työntekoon.
Jos se on homo?
Jos hänkin oli humalassa, luulen että olisi vastannut jotain suoraan jos olisi oikeasti ollut tunteita sinuun
Ei ole homo, sen tiedän ihan varmasti.
Näin minäkin sen järkeilen...tuo humalaepisodi ja mun aloite eivät ihme kyllä näkyneet mitenkään työpaikalla seuraavana arkipäivänä. Olin varma, että välimme viilenisivät tai olisi kiusaantunut olo, mutta ei ollenkaan. Kaikki jatkuu ennallaan. Jonkinlainen jännite on säilynyt, ehkä onkin parempi, ettei se johda mihinkään.
tunteillesi et mahda mitään, mutta voit peittää ne ja olla viileä,jolloin miehen kiinnostus kasvaa..
Mäki haluan eroon näistä tunteista.. Oon esittäny viileää koko ajan ja vaikkakin mulla on todella huono itsetunto, niin siltikin näen että miehellä on jotain kysymyksiä tai tunteita.. Mutta sehän ei niitä koskaan ääneen sanoisi, ainakaan selvinpäin (ja kännissäkin vain vihjaillen), joten mä haluan vaan eroon näistä tunteista!! Meillä on vaikea tilanne, kieltämättä, mutta parin kuukauden erossa olon aikana ajattelin häntä aamuin illoin ja vielä unissanikin ja nyt kun kohdataan joka arkipäivä, niin katsoo mua sillon ku luulee etten näe.. Ihmetyttää miksi, joten tuijotan takaisin, jotta hänkin joutuisi ajattelemaan, että miksi.. Milloin tämä piina loppuu?????
Mua rassaa tässä eniten, kun mies antaa ristiriitaisia viestejä, se hämmentää tosi paljon. Juuri kun olen taistelemassa itseäni henkisesti eroon hänestä, hän hakeutuu lähelle, vitsailee ja hymyilee..sitten taas alan elätellä turhia toiveita. Joo, ja nyt hän vielä tietää ihastumiseni, sama meno jatkuu. Jos hän on kokenut mun ihastumisen kiusalliseksi, niin miksi kiusaa mua?..kai mun pitää sitten vaihtaa työpaikkaa. On vaan niin tuskallista olla samassa paikassa. Työt sujuu hyvin niin kuin ennenkin, mutta paljon energiaa menee itseni hillitsemiseen, kun haluaisin koskettaa häntä.
Mitäpä jos katsot tätä siltä kantilta, että jos mies ei ole sinusta kiinnostunut kumppanina, niin ainakin hän ylläpitää sinuun hyviä välejä työkaverina. Vitsailemalla, hymyilemällä, yms. hän viestittää sinulle että sinussa ei ole mitään vikaa, eikä hän ilmeisesti käyttäydy kuin mulkku sinua kohtaan. Jos hän tietää sinun olevan kiinnostunut, niin hän voisi yrittää käyttää sitä sinua vastaan, muttei ilmeisesti näin tee. Ehkä sinä koet viestit ristiriitaisina, mutta jospa hänen käytös onkin varsin yksiselitteistä (ihan perus työkaveri meininkiä). Itse ainakin vitsailen työpaikallani miltei jokaiselle, eikä taustalla useimmiten ole mitään syvempiä tunteita.
Ja kenties hän saattaakin olla sinusta kiinnostunut, mutta ehkä hän taistelee vastaan omia apinoitaan, jotka pään sisällä huutavat.
Kyllä hän selvästi haluaa ylläpitää hyviä välejä minuun ainakin työkaverina. Itse asiassa välillä tuntuu, että hän jopa yrittää tehdä vaikutusta minuun ja tuo esiin, että on tehnyt asioita, joista minä olen kiinnostunut. Tuota vitsailua hän ei juuri muiden kuin minun kanssa harrasta, se tässä ihmetyttää. Ehkä huumorintajumme kohtaa tai ehkä hän tuntee olonsa rennoksi kanssani? No, ainakin tiedän, että kyllä hän mua työkaverina arvostaa, vaikkei sitten muuta haluakaan.
Voisitteko nyt vaan yksinkertaisesti mennä ja kysyä asiasta suoraan näiltä miehiltä täällä jauhamisen ja arvailemisen sijaan. Itselläni on ollut monta työpaikkaromanssia ja kyllä se nyt vaan on niin, että vaikka lounastapaaminen tai kahville/kaljalle työpäivän jälkeen ja siellä asia puheeksi, että kun on tätä jonkinlaista fiilistä ilmassa, niin onko siinä mitään vai jatketaanko työkavereina? Kun sitten ihan sikana nolottaa ja ei saa suoraan kysyttyä, niin voi vaikka aloittaa kysymällä jotain vapaa-ajan viettämisestä, parisuhdestatuksesta ja johdatella siitä keskustelu itse asiaan. Usein auttaa, kun itse kertoo avoimesti oman tilanteensa vaikkei sitä kysyttäisikään. Sen seurauksena se toinenkin, ehkä avautuu eikä tarvitse edes kysyä mitään. Minua kun tultiin kerran työpaikalla iskemään, niin se lähti siitä että tämä henkilö suoraan ilmoitti olevansa sinkku ja kysyi olenko minäkin ja siitä se sitten lähti etenemään. Toinen koettu tapa on sitten se, että pikkujouluissa tullaan suoraan istumaan syliin ja työnnetään kieli suuhun. Tavallaan sekin oli ihan hauskaa, mutta suosittelen puhumista ensin. Ja aloittajalle vielä, että mikälil tunteet ovat aidot niin ei niistä niin vain päättämällä pääse eroon. Varsinkin, jos jää epävarmuus siitä olisiko toinen kuitenkin ollut kiinnostunut. Nyt kun näyttelet kiinnostumatonta, niin se toinenkin kuvittelee just ettet ole kiinnostunut ja funtsii samoja asioita kuin sinäkin. Selvittäkää asia, niin voitte molemmat jatkaa puhtaalta pöydältä. Jos se sun ihastus kategorisesti kieltäytyy tapaamasta ja puhumasta kanssasi, niin siitä voi vitten vetää johtopäätöksen ettei häntä kiinnosta. Muutoin voit vain arvailla.
Nimimerkille Kommunikaatiota: kiitos tyhjentävästä vastauksesta, olet täysin oikeassa kaikessa. Kyllähän aikuisten ihmisten pitäisi kyetä puhuaan, eikä kierrellä asiaa ja spekuloida turhaan kaikella. Sinkkuja me ollaan molemmat ja kaikenlaisia yhteisiä mielenkiinnon kohteita on, mutta ehkä turha arkuus tai hienotunteisuus estää suoraan puhumisen. Siinähän sitten jännitettä riittää..joo, olen huomannut, ettei näistä tunteista pääse eroon. Ei se tosiaan mene niin, enkä pysty näyttelemään kiinnostumatonta. Onneksi mieskään ei näytä traumatisoituneen, koska on mukava ja huomaavainen, kuten ennenkin. Otan asian puheeksi jotenkin, eipähän tarvitse sitten arvuutella. Pikkujoulutkin ok, mutta ei sentään kielen tunkemista suuhun..ainakaan koko työporukan edessä.
Oletkos muuten tullut ajatelleeksi, että kun kyseessä on vähän arka mies, niin hän saattaa epäillä ymmärtäneensä sen, mitä sinä pidät omalta osaltasi aloitteena, jotenkin väärin ? Ajattelee, että ei hitto, ei tuo nyt voi olla oikeasti kiinnostunut kuitenkaan...
Tämän kirjoitan "nimimerkillä kokemusta on" - työpaikkani ihana mies ei voinut uskoa minun kiinnostuneen hänestä ja siinä sitten kierreltiin ja kaarreltiin pitkät tovit asia... No mutta, happy end siitä tuli :-)
Hyvä pointti! En tullut tuota ajatelleeksikaan. Mies on tosiaan hieman arka, eikä mikään naistennaurattaja ja saattoi jopa pelästyä mua hieman. Työpaikalla on paljon muita miehiä, joiden kanssa tulee heitettyä läppää, niin voi olla, ettei hän ole ymmärtänyt, että vitsailu ja juttelu hänen kanssaan on mulle jotain aivan erityistä. Kiva kuulla, että teillä kiertely johti sitten onnelliseen loppuun :) Oon kelaillut tätä ihastumisen tunnustusepisodia sen verran, etten enää ajattele tuhlaavani aikaa ilman vastarakkautta. Kun oon ihastunut, niin oon ihastunut. Otan asian jotenkin positiivisella ja rauhallisella tavalla puheeksi.