Pahantuulisuus parisuhteessa

Erittäin rakentavasti annan palautetta: eroa!
Hän ei ole ihmisenä alkuunkaan kykenevä hyvän puolison rooliin, samat huonot puolet hänessä varmasti oli avioliitossakin.
Ehdotan myös, että otat yhteyttä hänen eks-vaimoonsa ja kyselet vähän, millainen mies tuo oli avioliitossaan vaimon mielestä. Käykää vaikka kahvilla yhdessä, juttelette tyttöjen kesken (älä kerro miehelle).
Mielestäni kovasti tuhlaat kallista aikaasi miettimällä tätä ja tuota keinoa, joilla saisit aikaan onnellisen tasapainoisen liiton noista aineksista. Mutta "sian korvasta ei saa silkkikukkaroa".
Sinulla taitaa olla taipumus jämähtää hoivaamaan hankalaluonteisia ongelmayksilöitä. Vasta päästyäsi tästä eroon voit itse päästä onnesta osalliseksi.

Yhdyn edelliseen mielipiteeseen. Jos sinun on aivan välttämättä vietettävä aikaa tuon miehen kanssa, näyttää siltä että yksi päivä on enemmän kuin tarpeeksi aina kerrallaan. hän ei pysty hallitsemaan tuon pidempää yhdessäoloa kanssasi.

Pidä hänet ystävänä muiden ystäviesi joukossa. "Suhde" ( jos tarkoitat intiimiä kanssakäyntiä) ei ole älykästä tuon miehen kanssa. Miehellä on hyvin pitkä matka hoitaakseen itsensä kuntoon henkisesti. Hänen on (ammattiapua käyttäen) saatava taloutensa ja henkinen tasapainonsa järjestykseen.

Suunnitella yhteistä tulevaisuutta tuon ruutitynnyrin kanssa EI ole älykästä. Oikeastaan se on melko typerää, nyt kun olet konkreettisesti tiedostanut miten paljon miehellä on omia sisäisiä asioita hoidettavana.

Tee itsellesi ja miehelle palvelus: salli hänen hoitaa asiansa ajan kanssa ja aivan rauhassa kuntoon. Lakkaa tunkemasta hänen reviisilleen. Vain anna olla!

Mistä olet löytänyt lain joka määrää Hunnyen valitsemaan VAIN kuvailemaisia miehiä seuralaisiksesi?
Miksi sinulle ei kelpaa tasapainoisemmat ja rehellisesti eteenpäin menevät yksilöt? Miksi?

" näinä päivinä on vaikea löytää sopivaa kumppania" - siis mielestäsi kuka tahaansa kelpaa? "Oli mies millainen tahaansa , niin kauan kuin minulla vain on mies" ja "mutku mulla täytyy olla mies "! Tuoko on mielestäsi oikea ajattelutyyli??!!

Voi sinä poloinen yksinkertainen Hunnye! putsaappa pulloharjalla korviesi väli, niin että sinne sopii idea että sinun ajatustyylisi on niin väärä kuin olla ja voi!

Voi ei..kuulostaa ihan samalta, kuin meijän naapuri. Yhtäkkiä sekunneissa alkaa mieletön raivo ja huuto (akalle?kun on paikalla) ja tavaroiden paiskominen seinään. Öisin alkaa joskus myös yhtäkkinen musiikin soitto ja toisinaan päälle myös huuto. Arvaa vaan v--ttaako moinen, kun joutuu heräilemään noihin?!! Ja aamulla pitäs jaksaa duuniin. Veikkaan vahvasti mt-ongelmia!! On vaaraksi ja haitaksi muille. Eli nosta kytkintä kun vielä voit!!!!Pelasta elämäsi hyvä nainen. Kyllä täälläkin talossa porukka varmaan varotuksen tälle riehujalle kohta tekee, toi ei oo normaalia.

Samaa mieltä muiden kanssa.
Oletko ottanut selvää mihin hänen avioliittonsa kaatui? Ettei vaan väkivaltaan tai ainakin tuohon ''temperamenttisuuteen?'' Antaako hän ymmärtää että exä oli suurin syyllinen, HÄN teki kaikkensa mutta mikään ei riittänyt?...
Kyse ei tietenkään ole temperamenttisuudesta, ymmärräthän sen. On selvää, että kyse on jostain syvemmällä olevasta, jostain johon hän ei kosketusta. Sanot, että on luvannut ''työstää'' asiaa. Ei hän kykene sitä tekemään edellä mainitusta syystä. Vain hyvän terapeutin avulla hän voisi sen tehdä. Etkä sinäkään valitettavasti voi häntä auttaa, tulee tapahtumaan päinvastoin niin että te vajoatte yhdessä alemmas. Nyt josinusta tuntuu että tarkkailet häntä että koska raivonpuuska on kehittymässä, eikö? Ja sinä hätäännyt, hermostut, tulee ahdistava olo...
Sanot että uudessa suhteessa tulisi myös ongelmia, vain erilaisia. Totta! Ongelmatonta parisuhdetta ei ole. Ratkaisevaa on se, ovatko ongelmat sitä suuruusluokkaa että voitko elää niiden kanssa, vai tunnetko tukehtuvasi, ovatko plussat pienempiä ja miinukset suurempia vai toisinpäin.
Sanot että stressaava työtilanne, taloudelliset asiat, tekemättömät kotityöt - !!? - vaikuttavat mieheen. Kyllä syyt ovat syvemmällä, hän ei ole saanut aikoinaan eväitä, keinoja käsitellä psyykkistä stressiä, turhautumista jne. Siksi hän vaikuttaa avuttomalta ja keinottomalta niinkuin olet varmaan huomannut. Ja siksi hän rajahtää.
Parasta oli jos te kumpikin osaltanne luopuisitte selittelyistä ja näkisitte asiat niinkuin ne ovat. Muuten ette pääse ongelman ytimeen ja parannusta siksi ei ole.

Hei Hunnye.

Kerrot kärsiväsi miehesi arvaamattomasta ja raivoisasta käytöksestä riitojen yhdedessä On selvä, että ihmiset riitelevät eri tavoilla. Jotkut mököttävät, jotkut korottavat ääntä. Missä sitten on selkeä raja, mikä on sallittua? Itse ajattelen, että raja menee ainakin pelossa. Tavaroiden paiskominen ja muu rikkova toiminta ova väkivaltaa, vaikkei toiseen koskettaisikaan. Ja väkivalta on aina toista (ja myös viime kädessä itseään) tuhoavaa, olipa se henkistä tai fyysistä. Jos joudut pelkäämään miehesi raivareita, varomaan sanojasi tai jotenkin 'himmailemaan' etukäteen, on selvä, että sellainen ei ole tervettä ja suotavaa. Terveessä riidassa kumpkin kokee voivansa vaikuttaa riidan kulkuun eikä ole vain toisen mielivallan alla.
Mikä neuvoksi?
Jos kumppanisi itse oikeasti haluaa tehdä töitä suhteenne eteen ja muuttaa omia riitatottumuksiaan rakentavammiksi, kannattaa teidän lähteä esim. pariterapiaan tai osallistua Solmuja parisuhteessa -kursseille. Uusia, parempia riitelytaitoja voi opetella. Suurin osa parisuhteen ongelmista liittyy kommunikaatioon. Ja viestintätaitoja voi tosiaan oppia ja harjoitella. Jos esim. kokee pahaa mieltä, voi oppia ilmaisemaan tunteitaan siten, ettei alakaan syyttää toista ja riehua vaan kertoo omista tuntemuksistaan. Tästä jokainen kantaa luonnollisesti oman vastuunsa. On jokaisen oma valinta, lähteekö oppimaan pois toista vahingoittavista käyttäytymismalleista. Apua kannattaa hakea. Mikäli miehesi ei kuitenkaan ole halukas muuttamaan käyttäytymistään, joudut miettimään ratkaisuasi aiotko jäädä suhteeseen vai et. Tämänkaltaiset käyttätymismallit eivät lopu itsestään, vaan niiden eteeen täytyy tehdä töitä. Kannustan siis puuttumaan tilanteeseen ja ottamaan sen puheeksi eikä odottamaan, että tämä menee ohi.

Merja, diakoni

Impulsiivisuus voi myös olla merkki huumeiden käytöstä. Olisi mielenkiintoista kuulla ratkaisujasi/päätöksiäsi ja muita mietteitäsi asiassa, kuinka suhde etenee, onko muutoksia tapahtunut, mitä keinoja olet kokeillut ym. Usein täällä avunpyytäjät avautuvat, mutta jättävät ketjun sikseen. Olisi muillekin hyödyksi kuulla, kuinka on sittemmin asiat menneet.

Vielä että se impulsiivisuus esiintyy minunkin miesystävälläni- eri tavoin. Arjen elämä on... Puuttuu henkilökohtaisiin asioihini, jopa sitä myöten, että kotini ei oikein aina tunnu kodilta, kun miehen rojua on siellä. Viimeksi otti kotiini liittyvän yhden asian hampaisiinsa... Ihmetyttää kovin, kun ei ole sen asian kokija, maksaja, mitään m uutakaan. Kerroin ettei asia kuulu hänelle. Kylmästi. Syyllinen olo silti, kuin olisin työntänyt miesystävääni jotenkin muka luotani pois- vaikka vain rauhoitin tilanteen, ettei puuttuisi toisten asioihin.
En tiedä onko syytä jatkaa tätä ihmissuhdetta. Repivyydessään vie hermot, ja arkea pitää jaksaa töissä. Se on tullut mieleeni, että pahimpia räksyttäjiä toiselle ovat ne, jotka ei osallistu mihinkään kuluihin- vaan käyvät herkuttelemassa aina kun ruoka on valmista. Kun on, eikä aina ole silloin kun toinen tulisi... kun on työtkin.

Suosittelen lähtemään vielä kun voit! Tuollaisen ihmisen kanssa eläminen on tuskallista munankuorilla kävelemistä alusta loppuun. Et voi koskaan puhua hänen kanssaan hankalemmista aiheista, koska hän saa raivokohtauksen sinun mielipiteestäsi. Joudut aina pelkäämään omassa kodissasi, kun mies päättää alkaa raivoamaan ja paiskomaan tavaroita.
Sinun tulee ymmärtää, ettei raivoaminen ole sinun vikasi, etkä voi toisen ongelmaa rakkaudellasi korjata. Miehen edellinen suhde on erittäin todennäköisesti kaatunut hänen äkkipikaisuuteensa.
Sinun on vielä helppo päättää suhde, kun se on noin alussa. Ero tulee tuollaisen kanssa ennemmin tai myöhemmin, parempi hoitaa se ennen kuin sinua sattuu.

Päivän iltasanoma-uutisessa koulukaverit luonnehtivat tytön murhaajaa äkkipikaiseksi ja impulsiiviseksi. Omien tunteiden käsittelyn vajavuus on varmasti monen psyykkisen oireen/sairauden taustalla.

Et voi muuttaa miestä. Eroaisit vaan, kun vielä voit niin tehdä. miksi tunnet vetoa hankaliin miehiin. kannattaisi ehkä käydä juuttelemassa ammatlaisen kanssa.

Taitaa olla tälläki hetkellä kylässä joku muu.....

Kuinka sujuu aloittajalla? Onko irti suhteesta vai saanut asioita korjatuksi, jos niin miten? Olisi mielenkiintoista kuulla opiksi otettavaksi itselle ja muillekin. Toivottavasti elämäsi kuitenkin hymyilee.

Kyllä hävetti. Lapsia ja vanhuksia kahvipöydässä ja sellanen pauke ja voihke taas kuulu.

Olet taasen yksi niistä, joka kuvittelee voivansa muuttaa toista, se on harhaluulo, hetken huuman jälkeen asiat vain pahenee ja silloin ei enää riitä esineiden viskelyt. Kerrot olevan monella taholla kaverin elämän sekaisin, joten oletko todella tosissasi sanoessasi että vaikea löytää kaveria ja ikään kuin tarraudut nyt tähän rähisikään kiinni. Toki hän tarvitsee terapiaa ja pian saadakseen itseään kuntoon.

Sitä vastoin pistäpä itse kynän ja paperin avulla asiat huonot ja hyvät ja harkiten vakavasti ylös.
Niin kaverista ajattelemasi, kokemasi ja näkemäsi ja syytä on kyllä listata omatkin haaveesi unelmasi yhteiselosta, miten asiat kohtaavat, jaksaisitko elää jatkuvassa sanoisin pelon vallassa ja kun sanakin voi saada raivon päälle. Entä miten kun se ensimmäinen isku kohdistuu sinuun, onko sinut jo niin aivopesty, että koet itsesi syylliseksi siihenkin, näinhän usein käy, että syyllistyt kaikesta ja kun raivoa sovitetaan ,silloin olet taasen hakattu kukkanen. Sinulta viedään nyt oma tahto ja elät alistettuna.

Salamannopeat raivokohtaukset ja hermostumiset, merkki hallitsemattomasta itsekontrollista, joka taas johtuu jostakin, ehkä psyykkisestä sairaudesta tai luonnehäiriöstä. Lapsen tasolle jääminen ehkä. Aikuinen mies ei paisko tavaroita ja pystyy kyllä normaaliin keskusteluun. Miksi naiset sietävät, kas siinä miettimistä kaikille naisille.