Haikailenko turhaan?

Eli tapailin noin puoli vuotta sitten n 10 kk ajan erästä miestä, välillä kävimme kuukaudenkin verran erossa mutta mies soitteli perään ja itki ikäväänsä joten palasimme aina lähtöpisteeseen.. Tapailumme loppui siihen kun mies sanoi ettei haluakaan seurustella tässä elämän vaiheessa, mihin oli kuulemma aluksi kuvitellut pystyvänsä ja siksi juttumme kesti niin kauan, koska hän odotteli että se tunne että haluaa seurustella tulisikin.. Hän myös sanoi että tykkää minusta todella paljon muttei sitten ehkä tarpeeksi kun ei seurusteluun pystynyt. Hänelle on jäänyt edellisestä suhteesta huono maku suuhun ja epäilee olevansa mahdollisesti sitoutumiskammoinen. Hän sanoi että ehkä saamme vielä uuden mahdollisuuden joskus tulevaisuudessa, mutten tiedä kannattaako minun edes odottaa sitä kun se ei aiemminkaan toiminut. Mies siis näytti minulle tunteensa aina hyvin avoimesti, muulloin ei itkenyt kuin silloin kun kertoi tykkäävänsä minusta todella ja silloin kun oli ollut kova ikävä, joten uskon hänen olleen aivan tosissani kanssani. Asuimme eri paikkakunnilla joten hän joutui myös todella paljon ajamaankin minun vuokseni.