(sinetti) Shalom, eli Herran Rauhaa teille, rakkaat ystäväni, totuudessa kulkekaamme Herran tietä. Tänään aamulla sain näyn, jossa oli jokin hyvin reheväksi kasvillisuudesta käynyt sola tai joen uoma ja sen yllä oli riippusilta, jossa ei ollut edes kaiteeksi tehtyjä naruja, siinä ei ollut mitään mistä pitää kiinni, ei siis voinut omassa voimassaan pysyttäytyä tuolla sillalla ja se oli hyvin kapea ja vain kapeat astinlaudat johdattivat toiselle puolelle ja lautojen välissä olivat leveät raot, joista helposti olisi pudonnut, jos olisi astunut harhaan. Totisesti niin on kulkumme täällä maailmassa, uskon tie on hyvin kapea ja siinä helposti astuu harhaan ja vaarat ovat suuret pelastua. Pysyäksemme tuolla tiellä tai sillalla, meidän tulee koko ajan katsella Herramme kasvoja ja elää hänen tahtonsa mukaan ja hänen voimassaan. Rukouksessa pyysin sanaa tähän näkyyn ja hetkeen ja näin se avautui:
HESEKIEL 14
1. Minun luokseni tuli miehiä Israelin vanhinten joukosta, ja he
istuivat minun eteeni.
2. Niin minulle tuli tämä Herran sana:
3. "Ihmislapsi, nämä miehet ovat sulkeneet kivijumalansa sydämeensä ja asettaneet kasvojensa eteen sen, mikä heille oli kompastukseksi syntiin. Antaisinko minä heidän kysyä minulta neuvoa?
4. Sentähden puhuttele heitä ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Kuka ikinä israelilainen sulkee kivijumalansa sydämeensä ja asettaa kasvojensa eteen sen, mikä hänelle oli kompastukseksi syntiin, ja sitten menee profeetan tykö, hänelle minä, Herra, kyllä annan vastauksen - hänelle ja hänen monille kivijumalilleen,
5. ja tartun Israelin heimoa sydämeen, koska he ovat kääntyneet minusta pois kaikki tyynni seuraamalla kivijumaliansa.
6. Sentähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: Kääntykää, ja kääntykää pois kivijumalistanne ja kääntäkää kasvonne pois kaikista kauhistuksistanne.
7. Sillä kuka ikinä israelilainen tai muukalainen, joka asuu Israelissa, luopuu minusta ja sulkee kivijumalansa sydämeensä ja asettaa kasvojensa eteen sen, mikä hänelle oli kompastukseksi syntiin, ja sitten menee profeetan tykö kysymään itsellensä neuvoa minulta, hänelle minä, Herra, itse annan vastauksen.
8. Minä käännän kasvoni sitä miestä vastaan, teen hänet merkiksi ja sananlaskuksi ja hävitän hänet kansastani; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.
9. Mutta jos profeetta antaa viekoitella itsensä ja sanoo sanan, niin minä, Herra, olen sen profeetan viekoitellut; ja minä ojennan käteni häntä vastaan ja hävitän hänet kansastani Israelista.
10. Heidän on kannettava syntinsä - niinkuin kysyjän synti, niin on profeetankin synti -
11. etteivät he, Israelin heimo, enää eksyisi minusta pois eivätkä enää saastuttaisi itseänsä kaikilla rikkomuksillaan, vaan olisivat minun kansani ja minä olisin heidän Jumalansa; sanoo Herra, Herra."
12. Ja minulle tuli tämä Herran sana:
13. "Ihmislapsi! Jos maa tekisi syntiä minua vastaan olemalla uskoton ja minä ojentaisin sitä vastaan käteni ja murtaisin siltä leivän tuen ja lähettäisin siihen nälän ja hävittäisin siitä ihmiset ja eläimet,
14. ja sen keskellä olisivat nämä kolme miestä: Nooa, Daniel ja Job, niin oman henkensä he vanhurskaudellaan pelastaisivat; sanoo Herra, Herra.
15. Jos minä antaisin pahain petoeläinten käydä halki maan ja ne riistäisivät siltä lapset ja se tulisi autioksi, niin ettei kukaan siellä kulkisi petoeläinten tähden,
16. niin nämä kolme miestä, jos olisivat sen keskellä, eivät voisi - niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra - pelastaa poikiansa eikä tyttäriänsä; ainoastaan he itse pelastuisivat, mutta maa tulisi autioksi.
17. Taikka jos minä antaisin miekan tulla tämän maan yli ja sanoisin: 'Miekka, käy halki maan!' ja hävittäisin siitä ihmiset ja eläimet,
18. ja sen keskellä olisivat nämä kolme miestä, eivät he voisi - niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra - pelastaa poikiansa eikä tyttäriänsä, vaan ainoastaan he itse pelastuisivat.
19. Taikka, jos minä lähettäisin ruton tähän maahan ja vuodattaisin vihani sen ylitse verenä, niin että hävittäisin siitä ihmiset ja eläimet,
20. ja Nooa ja Daniel ja Job olisivat sen keskellä, eivät he voisi - niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra - pelastaa poikaansa eikä tytärtänsä; vain itse he vanhurskaudellaan pelastaisivat henkensä.
21. Mutta näin sanoo Herra, Herra: Mitä sitten, kun minä lähetän Jerusalemin yli neljä kovaa tuomiotani: miekan, nälän, pahat petoeläimet ja ruton hävittämään siitä ihmiset ja eläimet!
22. Mutta katso, sinne on jäävä jäljelle pelastuneita, poikia ja tyttäriä, jotka viedään pois. Katso, ne tulevat teidän luoksenne, ja te näette heidän vaelluksensa ja tekonsa ja tulette lohdutetuiksi siitä onnettomuudesta, jonka minä olen tuottanut Jerusalemille, kaikesta, minkä olen sille tuottanut.
23. He lohduttavat teitä, kun näette heidän vaelluksensa ja tekonsa. Ja te tulette tietämään, etten minä syyttä ole tehnyt sitä kaikkea, minkä olen sille tehnyt; sanoo Herra, Herra."
SIUNAUSTA TEILLE, Jeesuksessa Kristuksessa, Herrassamme, Herra Sebaotissa!
HESEKIEL 14
1. Minun luokseni tuli miehiä Israelin vanhinten joukosta, ja he
istuivat minun eteeni.
2. Niin minulle tuli tämä Herran sana:
3. "Ihmislapsi, nämä miehet ovat sulkeneet kivijumalansa sydämeensä ja asettaneet kasvojensa eteen sen, mikä heille oli kompastukseksi syntiin. Antaisinko minä heidän kysyä minulta neuvoa?
4. Sentähden puhuttele heitä ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Kuka ikinä israelilainen sulkee kivijumalansa sydämeensä ja asettaa kasvojensa eteen sen, mikä hänelle oli kompastukseksi syntiin, ja sitten menee profeetan tykö, hänelle minä, Herra, kyllä annan vastauksen - hänelle ja hänen monille kivijumalilleen,
5. ja tartun Israelin heimoa sydämeen, koska he ovat kääntyneet minusta pois kaikki tyynni seuraamalla kivijumaliansa.
6. Sentähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: Kääntykää, ja kääntykää pois kivijumalistanne ja kääntäkää kasvonne pois kaikista kauhistuksistanne.
7. Sillä kuka ikinä israelilainen tai muukalainen, joka asuu Israelissa, luopuu minusta ja sulkee kivijumalansa sydämeensä ja asettaa kasvojensa eteen sen, mikä hänelle oli kompastukseksi syntiin, ja sitten menee profeetan tykö kysymään itsellensä neuvoa minulta, hänelle minä, Herra, itse annan vastauksen.
8. Minä käännän kasvoni sitä miestä vastaan, teen hänet merkiksi ja sananlaskuksi ja hävitän hänet kansastani; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.
9. Mutta jos profeetta antaa viekoitella itsensä ja sanoo sanan, niin minä, Herra, olen sen profeetan viekoitellut; ja minä ojennan käteni häntä vastaan ja hävitän hänet kansastani Israelista.
10. Heidän on kannettava syntinsä - niinkuin kysyjän synti, niin on profeetankin synti -
11. etteivät he, Israelin heimo, enää eksyisi minusta pois eivätkä enää saastuttaisi itseänsä kaikilla rikkomuksillaan, vaan olisivat minun kansani ja minä olisin heidän Jumalansa; sanoo Herra, Herra."
12. Ja minulle tuli tämä Herran sana:
13. "Ihmislapsi! Jos maa tekisi syntiä minua vastaan olemalla uskoton ja minä ojentaisin sitä vastaan käteni ja murtaisin siltä leivän tuen ja lähettäisin siihen nälän ja hävittäisin siitä ihmiset ja eläimet,
14. ja sen keskellä olisivat nämä kolme miestä: Nooa, Daniel ja Job, niin oman henkensä he vanhurskaudellaan pelastaisivat; sanoo Herra, Herra.
15. Jos minä antaisin pahain petoeläinten käydä halki maan ja ne riistäisivät siltä lapset ja se tulisi autioksi, niin ettei kukaan siellä kulkisi petoeläinten tähden,
16. niin nämä kolme miestä, jos olisivat sen keskellä, eivät voisi - niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra - pelastaa poikiansa eikä tyttäriänsä; ainoastaan he itse pelastuisivat, mutta maa tulisi autioksi.
17. Taikka jos minä antaisin miekan tulla tämän maan yli ja sanoisin: 'Miekka, käy halki maan!' ja hävittäisin siitä ihmiset ja eläimet,
18. ja sen keskellä olisivat nämä kolme miestä, eivät he voisi - niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra - pelastaa poikiansa eikä tyttäriänsä, vaan ainoastaan he itse pelastuisivat.
19. Taikka, jos minä lähettäisin ruton tähän maahan ja vuodattaisin vihani sen ylitse verenä, niin että hävittäisin siitä ihmiset ja eläimet,
20. ja Nooa ja Daniel ja Job olisivat sen keskellä, eivät he voisi - niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra - pelastaa poikaansa eikä tytärtänsä; vain itse he vanhurskaudellaan pelastaisivat henkensä.
21. Mutta näin sanoo Herra, Herra: Mitä sitten, kun minä lähetän Jerusalemin yli neljä kovaa tuomiotani: miekan, nälän, pahat petoeläimet ja ruton hävittämään siitä ihmiset ja eläimet!
22. Mutta katso, sinne on jäävä jäljelle pelastuneita, poikia ja tyttäriä, jotka viedään pois. Katso, ne tulevat teidän luoksenne, ja te näette heidän vaelluksensa ja tekonsa ja tulette lohdutetuiksi siitä onnettomuudesta, jonka minä olen tuottanut Jerusalemille, kaikesta, minkä olen sille tuottanut.
23. He lohduttavat teitä, kun näette heidän vaelluksensa ja tekonsa. Ja te tulette tietämään, etten minä syyttä ole tehnyt sitä kaikkea, minkä olen sille tehnyt; sanoo Herra, Herra."
SIUNAUSTA TEILLE, Jeesuksessa Kristuksessa, Herrassamme, Herra Sebaotissa!
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kirje heprealaisille 12
1. Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
2. silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
3. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
4. Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
5. ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6. sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
7. Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
8. Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
9. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
10. Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
12. Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne";
13. ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi.
14. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;
15. ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,
16. ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.
17. Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle, vaikka hän kyynelin sitä pyysi.
18. Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn,
19. ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi;
20. sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: "Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin, se kivitettäköön";
21. ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi: "Minä olen peljästynyt ja vapisen";
22. vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö,
23. taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö,
24. ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.
25. Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista.
26. Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: "Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin".
27. Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät.
28. Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla;
29. sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.
34243
Usko Jeesukseen pelastaa
Kalevi Lehtinen puhui evankeliumin ytimestä.
Kalevi Lehtinen, Agape Europe
Aiheemme kolme tärkeää sanaa — usko, Jeesus ja pelastus — sisältävät kaiken, mikä evankelioimistyössä on olennaista. Pelastus on ihmisen aseman ja kohtalon todellinen muutos. Usko yhdistää meidät Kristukseen. Meidän Pelastajamme on kuitenkin Kristus, ei usko. (Joh. 3:16–17)
Jeesus tuli maailmaan ja pelasti ihmiset. Meidän syntimme sovitettiin ristillä. Jeesus otti päälleen koko ihmiskunnan syntitaakan, joka erotti meidät Jumalasta. Kun hän sovitti meidät Jumalan kanssa, Jumalan ja syntisen ihmisen välille avattiin tie. Jeesuksen Kristuksen kautta meillä on vapaa pääsy Jumalan yhteyteen. Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6)
1. Pelastus ei ole pelkästään mielipiteen, ideologian tai asenteen muutos
Kun ihminen turvautuu Jeesukseen, pelastus tekee hänestä Jumalan lapsen ja Jumalan valtakunnan kansalaisen. ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen” (Joh. 1:12). Tämä on hyvin tärkeä raamatunkohta, koska se kertoo, että jokaisella maailman ihmisellä on oikeus turvautua Jeesukseen ja pelastua. Meillä Jumalan lapsilla ei ole lupaa ottaa tätä oikeutta pois keneltäkään.
Kun ihminen tulee uskoon, hän ei ole käännytyksen tai miekkalähetyksen kohde, tahdoton uhri tai päänahka, jota on metsästetty. Jumalan lapsi on Jumalan hänelle armosta antaman oikeuden onnellinen käyttäjä. On tärkeää, että meillä on oikea näkökulma evankelioimiseen ja pelastumiseen.
Pelastus ei ole pelkästään mielipiteen, ideologian tai asenteen muutos. Se on enemmän. Pelastus on muuta kuin jonkin ryhmän jäsenyys. Pelastus merkitsee uutta syntymistä; ihminen saa uuden elämän Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Pelastus ei ala vasta kuoleman jälkeen, vaan siitä hetkestä, jolloin ihminen ottaa Jeesuksen Kristuksen uskossa vastaan Vapahtajanaan. Pelastus ei myöskään pääty kuolemaan, vaan se tuo iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä (1. Joh. 5: 10–13).
Pelastuksemme on täydellinen. Heprealaiskirjeessä sanotaan, että Kristus pysyy iankaikkisesti. Sen tähden ”hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa” (Hebr. 7:25). Rakastan näitä sanoja, ”hän voi täydellisesti pelastaa”, sillä täydellinen syntinen tarvitsee täydellisen pelastuksen. Vähempi ei riitä. Pelastus ei ole sellainen ”kiitos, puoli kuppia” -pelastus, jossa annettaisiin vain hiukan pientä vinkkiä, vaan se on sitä, mistä Daavid sanoo: ”Minun maljani on ylitsevuotavainen.”
2. Usko on pelastuksen vastaanottamista
Usko mihin tahansa ei pelasta. Joskus kuulee sanottavan, että eihän sillä ole väliä, mihin uskoo, kunhan vain uskoo. Tämä on harhaanjohtava ajatus, koska se tekee vastaanottovälineestä kohteen. Emme usko uskoomme, vaan uskolla on kohde: Jeesus Kristus.
Monesti kristityt valittavat, että heidän uskonsa on liian heikko, pieni tai vajavainen. Silloin heidän mielikuvansa uskosta perustuu ajatteluun, että usko on ihmisen suoritus. Jos tutkimme Raamattua, tajuamme, että usko on Jumalan teko. ”Se on Jumalan teko, että te uskotte” (Joh. 6:29). Kun Pietari ja Johannes olivat parantaneet ramman miehen, Pietari selitti, että Jeesuksen vaikuttama usko oli antanut miehelle hänen jäsentensä terveyden (Ap.t. 3:16).
Jos valitat, että sinulla on liian pieni tai heikko usko, niin ketä silloin syytät? Sanot Jeesukselle: ”Kyllä sinä olet huono Vapahtaja, kun et ole parempaa uskoa pystynyt minulle antamaan.” Se usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on sellaista uskoa, että sinapinsiemenenkin verran sitä riittää tuomaan täydellisen pelastuksen. Maailman pieninkin usko omistaa koko Kristuksen koko pelastuksen. Ihmisen tekoja siinä ei tarvita. Se on kaikki Jumalasta.
Meidän uskollamme on pohja, koska Kristus on noussut kuolleista (1. Kor. 15:17). Kristus ei ole 2000 vuotta sitten kuollut uskonnonperustaja tai joku ideologian alullepanija. Hän on Jumalan Poika, joka nousi kuolleista ja elää ja vaikuttaa tänäkin päivänä. Kristinusko ankkuroituu siihen tosiasiaan, että Jeesus Kristus on todella noussut kuolleista ja astunut ylös taivaaseen. Hän on meidän Herramme ja Vapahtajamme.
Pelastumiseen ei tarvita ihmisen tekoja. Kristuksen teko ristillä riittää. ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef. 2:8,9) Ihmisten tekoja tarvitaan, jotta sanoma tästä pelastuksesta, jota ihmisen teot eivät voi ansaita, menisi maailman kaikille ihmisille. Paavali sanoo: ”Mekin olemme Jumalan tekoja, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut” (Ef. 2:10). Olemme Jumalan taideteoksia, instrumentteja, jotka on tehty sitä varten, että hän voisi käyttää meitä tarkoituksiensa toteuttamiseen.
Pyhä Henki synnyttää uskon ja käyttää välineenään Jumalan sanaa. Paavali sanoo, että Jumalan sana on Hengen miekka. Pyhä Henki käyttää sitä synnyttääkseen uskon (Room. 10:13–17). On tärkeää, että uskallamme luottaa Jumalan sanaan ja julistaa sitä, erityisesti ristin evankeliumia. Evankeliumissa on voima, joka pelastaa ihmisen. Paavali sanoo: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat”, niin juutalaisille, kreikkalaisille kuin kaikille muillekin (Room. 1:16). Tänä aikana tarvitaan kristittyjä, jotka nostavat korkealle ”minä en häpeä evankeliumia” -lipun. Nyt jos koskaan ttarvitaan Kristuksen pelastavan evankeliumin rohkeaa ja tinkimätöntä julistamista.
Usko ja pelastus ovat siis enemmän kuin mielipiteen, asenteen tai käytöksen muutosta. Mutta ellei usko vaikuta mielipiteisiimme, asenteisiimme ja käytökseemme, se on vähemmän kuin nämä. Tänä aikana tarvitaan sitä uskoa, joka näkyy, kuuluu ja tuntuu niin, että meillä on selkeä kristityn identiteetti. Muuten emme pysty tarjoamaan maailmalle vaihtoehtoa.
3. Jeesus on totinen Jumala ja totinen ihminen
Joku sanoo, ettei tällaisessa moniarvoisessa yhteiskunnassa saa julistaa Kristusta ainoana vaihtoehtona. Tämä on harha. Moniarvoinen yhteiskunta koostuu monista yksiarvoisista ihmisistä. Jos me kristityt annamme oman identiteettimme liueta maailmaan ja tulemme moniarvoisiksi, niin Jumalan anti jää välittymättä moniarvoiseen yhteiskuntaan. Sen takia meidän on tärkeää selvästi uskoa siihen, että Jeesus yksin pelastaa meidät.
Usko yhdistää meidät Jeesukseen ja tuo meille sen takia pelastuksen, mutta pelastaja ei ole usko vaan Jeesus. Siksi on tärkeää, että rohkeasti tunnustamme Jeesuksen ikuiseksi, lihaan tulleeksi, ristiinnaulituksi, ylösnousseeksi, taivaaseen astuneeksi ja takaisin tulevaksi Jumalan Pojaksi. Aikammeme haaste Jumalan lapsille on, että heillä on Jeesus Kristus Herrana ja auktoriteettina, ei ainoastaan kirkossa tai uskonnollisissa piireissä, vaan elämän joka osa-alueella. Emme voi elää yhden uskon mukaan maailmassa ja toisen uskon mukaan Kristuksen seuraajina kirkossa.
Vallalla olevista maailmankuvista materialismi ei hyväksy Kristuksen jumaluutta ja spiritualismi ei hyväksy Kristuksen ihmisyyttä. Meillä kristityillä on ainoina tässä ajassa sanoma, että Jeesus Kristus on totinen Jumala ja totinen ihminen. Maailma jää vajaaksi, jos emme julista tätä täyttä sanomaa Kristuksesta. Meillä on sanoma koko maailmalle. Ollaan rohkeita, nostetaan lippu korkealle ja julistetaan evankeliumia."
ihmisten selityksiä en minä jaksa lukea.
Mieleeni tuli tämä olisiko hyvä vihkisormus sellainen, missä olisi seitsemän suurta, noin yhden karaatin, timanttia rivissä, kuten menorassa on liekit siten?
En osaa sanoa, onko tuollaisia sormuksia valmistettu juurikaan.
seitsemän eri jalokiveä rinnakkain siinä vihkisormuksessa, keskimmäisenä kirkas timantti, ja sitten sen rinnalla vaikka punainen rubiini, saman kokoisena, ja toisella puolella timanttia olisi vihreä smaragdi, saman kokoiasena kuin noin yhden karaatin timantti, siten voisi olla vaikka berylli ja topaasi, ja sen jälkeen reunimmaisina vaikka kaksi silikaattikiveä, kuten ametisti ja joku muu? Nämä seitsemän voisivat olla sateenkaaren seitsemän väriä myös, keskimmäisenä kirkas väritön timantti tietysti, kuten Raamatussa se arvokkaimpana.
itsessään kultaa tai valkokultaa, ja entäs hopea sitten hapettuvana, ei kai sentään, vaan kultaa ja valkokultainen istutus jalokiville varmaan parasta.
Olen iloinen että luet ja jaksat lukea Raamattua, sillä se on meidän totuutemme ja ravintomme, hengellisessä elämässä. Tuo sormus asia; kallis sormus sinulla mielessä ja hieno ajatus tuo 7 kiveä. Timantit tosin eivät kuuluu niihin puhtaisiin kiviin, jotka Raamatussakin mainitaan. Tilaamalla kyllä voi monenlaisia teettää ja tiedä vaikka löytyisi valmiinakin, mutta varmasti maksaa rahaa ja se ei ole Herramme edessä tärkeintä, kerätä sitä maallista omaisuutta, tuskin hän haluaisi sinun tuhlaavan noin prameaan sormukseen, vaikka siinä on hyvää ajatustakin. :)
KOOTKAA AARTEITA TAIVAASEEN!
Matt. 6:19-24
19. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, mi
ssä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat
murtautuvat sisään ja varastavat.
20. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen,
missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä
eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
21. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.
22. Silmä on ruumiin lamppu. Jos
siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu.
23. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko r
uumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa
on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!
24. Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä
hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava,
taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva
. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa
***Kesällä minulle tuli valtava halu toteuttaa tuo sinettisormus näkyväksi, joka nimimerkkinänikin on, Herra on sen näyttänyt minulle näyin ja vahvistanut sen läheisteni ja sanansa kautta. Ajattelin, että olen sen niin selvästi nähnyt, että voisin sen jo täällä maan päällä toteuttaa ja teetättää. Ajatus häiritsi minua pitkään ja löysin jo paikan missä se olisi ehkä voinut toteuttaakkin, kunnes sitten eräänä päivänä ymmärsin, että tuo sormus on sitä taivaallista omaisuutta, mikä minua siellä odottaa, sen ei kuulu olla näkyvänä täällä ollessani ...
Kiitos ja Kunnia Jeesukselle Kristukselle!
Johanneksen ilmestys 21
1. Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
3. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
5. Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".
6. Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
7. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.
8. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."
9. Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: "Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon".
10. Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä,
11. ja siinä oli Jumalan kirkkaus; sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallinkirkas jaspis-kivi;
12. siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet;
13. idässä kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia.
14. Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä.
15. Ja sillä, joka minulle puhui, oli mittasauvana kultainen ruoko, mitatakseen kaupungin ja sen portit ja sen muurin.
16. Ja kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Ja hän mittasi sillä ruovolla kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa. Sen pituus ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret.
17. Ja hän mittasi sen muurin: se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmismitan mukaan, joka on enkelin mitta.
18. Ja sen muuri oli rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, puhtaan lasin kaltaista.
19. Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä; ensimmäinen perustus oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedon, neljäs smaragdi,
20. viides sardonyks, kuudes sardion, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs topaasi, kymmenes krysoprasi, yhdestoista hyasintti, kahdestoista ametisti.
21. Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä; kukin portti oli yhdestä helmestä; ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa, ikäänkuin läpikuultavaa lasia.
22. Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa.
23. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa.
24. Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa.
25. Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole,
26. ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet.
27. Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.
olen Raamatun lukenut alusta loppuun, ja tarkasti!
Tietysti tämä jälkeen olen käynyt Raamattua läpi epäsäännöllisesti.
Nykyään en juurikaan lue Raamattua, mutta tarvittaessa sitä voi tutkia hyvinkin tarkasti alkutekstien kautta, ja myös septuaginta käännöksen kautta, samoin monien muiden.
Jo pidemmän aikaa minua on kiinnostanut ihan konkreettisesti se, miten Jumala ihan konkreettisesti toimii omiensa kautta ja samoin miten maailmassa ovat nämä asiat suhteessa Jumalaan ja vastustajaansa, ja miten nämä pelisäännöt on asetettu, ja Raamatussa tästä heti luomisen alussa: "Jumala erotti valkeuden pimeydestä", ja tässä se.
Yhden käden sormilla voidaan laske ne kirjat jotka olen lukenut läpi kokonaan.
asioita elämässäni varmaan, mutta Raamattu poikkeus täysin tietysti, ja rukoilin varmaan joka kerta ennen sen lukemistani, että Jumala soisi hyvää, ja aivan poikkeuksellista näin myös, toki iltarukoukset ovat olleet elämässäni ihan pienestä lähtien, mutta todellisuudessa en muista siitäkään, että sitä olisi minulle koskaan opetettu lapsuudessa. En osaa sanoa miten sen elämääni otin jossain vaiheessa.
syntisyyteni täysin siinä vaiheessa, missä aloin Raamattua lukea ainakin muistaakseni, toki saatan erehtyä, sillä aikaa jo paljon kulunut, ja saattoi syntisyyteni tulla esiin vasta lakia lukiessani, en ole varma tästä asiasta näin pitkän ajan kuluttua.
se yksi ja ainoa tärkeä jokaiselle ihmiselle.
Minulla monasti, kun olen jonkun ongelman edessä, otan Raamatun ja rukoilen Herralta että hän vastaisi Sanansa kautta, että hän näyttäisi Sanastaan, miten edetä. Kun sitten avaan Raamatun aivan umpimähkään, niin monesti, olen saanut aivan napakymppi vastauksen, itselleni tai lähimmäisilleni rukoillessa ja näkyjäni hän myös on näin avannut ja vahvistanut, sillä Herra puhuu Sanansa kautta ja se on elävää, ei siis vain kirjainta, niinkuin fariseukset ja kirjanoppineet opettavat. Se on monitasoinen kirja ja totisesti se on ELÄVÄ!
tässä ajassa, ja Jeesuksen valtakunnan autuudessa, amen, halleluja!
Tästä syystä jokaisen ihmisen tärkeä uudestisyntyä vedestä ja Hengestä ja päästä perille voittajana Jeesuksen tykö. Mitä täällä ei ole, on siellä täydessä voimassa, ja lepo ja rauha ja hyvä autuus Jumalassa, amen, halleluja!
Totisesti, AA-MEN!!!
"Täytyy syntyä uudesti" (Joh 3:1-11)
Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen (1). Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan" (2). Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa" (3). Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?" (4). Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan (5). Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä (6). Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti' (7). Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita" (8). "Miten tämä kaikki on mahdollista?" Nikodemos kysyi (9) Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä? (10). "Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme (11).
jolta ei kukaan ihminen voi eksyä koskaan, jos vain tahtoo hyvää Isältä Jumalalta. Valitettavasti ihminen voi loukkaantua Jeesukseen ja Isään Jumalaan, mutta varmuudella ei Jumala anna ihmiselle kuin hyvää, ja toki voi olla kuritusta rakkaudessaan kuten nähdään juutalaisuudesta, mutta silti Jumala on uskollinen myös uskontonta kohtaan, kuten näemme Israelin juutalaisista ja Jerusalemista.
kyllä voidaan antaa ahdistaa Jeesuksen pyhiä, ja on myös tehtävänsä varmuudella tässä maailmassa, ja jälleen tärkeä ymmärtää, ettei syytä Jumalaa kun pahuutta saa aikaan vastustajansa. Tietysti kaikki on aina Isän Jumalan alaisuudessa, ja ihminen itse valinnoillaan voi vaikuttaa asioita myös omassa elämässään, kun paha saa koetella, mutta ei koskaan tuhota, jos ihminen itse ei kiellä Jeesusta, näin sen uskon menevän, toki tuho ei tarkoita ruumiin surmaamista vaan uskon kieltämistä ja sitä kautta kadotukseen joutumista, ja tärkeä ymmärtää ero näiden kahden välillä.
kymmenen päivän vankeus Jeesuksen pyhälle, ja uskollisuus kestää se. Tietysti samoin on esitetty uskollisuus ihan kuolemaansa asti, ja Jeesus tästä esimerkki synnittömänä, ja samoin 144 000 lähitulevaisuuden apostolia.
Kaiken kaikkiaan ilman voimaa taivaasta ei toivoa kenelläkään ihmisellä, ja öljy astiassa sitä tarkoittaa varmuudella. Johannes Kastaja täyttynyt Pyhällä Hengellä äitinsä kohdussa, ja silti vankilassa epäili Jeesuksen Messiaanisuutta, ja oliko kymmenen päivää tuossa tilanteessa, kun lähetti seuraajansa kysymään Jeesukseltä tätä. Hyvin erikoista on Isän Jumalan toiminta asioissa, eikä suurinkaan ihminen pysty olemaan uskollinen kaikessa, kuten nähdään.
Tietysti Jumalan Hengen vuodatuksen jälkeen esimerkkeinämme Pietari ja Paavali näemme, että ei enää yhtään ihmisestä kiinni, vaan ainoastaan Isästä, ja kaiken kunnian näin myös saa totuudellisesti, ja voimme vain odottaa sitä että saastaisten vaatteidemme sijaan meille annetaan se pyhä vaatetus Jeesuksessa. Ja kaikella on aikansa, kuten myös ennen Herran päivää on kaksi 3,5 vuoden ajanjaksoa selvästi, eikä vielä ensimmäinen ole alkanut, mutta pian varmaan alkaa, näin uskon ja kenties jo ensi vuonna Jerusalemissa!
JUMALA ON LUONUT MAAILMAN, IHMISEN JA KAIKEN ELÄMÄN
Alussa Jumala loi taivaan ja maan. - 1. Moos. 1:1
"Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." - 1. Moos. 1:27
"Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan. Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille." - Ps. 115:15-16
Maailma oli täydellinen, kun Jumala antoi sen ihmisille. Ihminen ei kuitenkaan totellut Jumalaa vaan lankesi syntiin.
SYNTI
Aadam ja Eeva eivät totelleet Jumalaa vaan kuuntelivat Saatanan valhetta. Se päivä, jolloin Aadam ja Eeva tekivät synnin, oli surullinen päivä kaikille ihmisille. Yhteys Jumalaan särkyi, kun ihminen päätti lähteä omille teilleen.
"Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet." - Room. 5:12
"Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla." - Room. 3:23
TAIVAASEEN ON VAIN YKSI TIE
Jumala rakastaa meitä. Jumalan suunnitelma meidän pelastamiseksemme oli lähettää ainoa poikansa Jeesus Kristus. Jeesus on Jumalan poika, joka tuli ihmiseksi ihmisten keskuuteen. Jeesus Kristus on Jumalan ainoa ratkaisu ihmisten syntiin. Hänen kauttaan voit päästä Jumalan yhteyteen, löydät elämääsi tarkoituksen ja Jumalan rakkauden.
Usko Jeesukseen tekee sinut Jumalan lapseksi.
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen." - Joh. 1:12
Jeesus sanoi: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." - Joh. 14:6
aamen.
koittaa maan päälle, niin silloin hyvä olla hengellistä hyvää anovana, ja toki ennen sitä myös tietysti, sillä aina parempi olla Jeesuksessa kuin ilman tulevaisuutta ja toivoa maailmassa.
on jokaiselle ihmiselle se ainoa todellinen tulevaisuus ja toivo, riippumatta ulkoisista asioista.
Yhteinen Rukous:
Laupias Jumala, rakas taivaallinen Isä,
joka olet kärsivällinen ja pitkämielinen
ja annat armossasi anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit.
Me olemme tehneet syntiä, olleet jumalattomat
ja rikkoneet sinun tahtoasi vastaan.
Mutta älä muistele pahoja tekojamme äläkä viivytä armahdustasi,
sillä me olemme joutuneet hätään ja ahdinkoon syntiemme vuoksi.
Auta meitä, Jumala, nimesi kunnian tähden.
Pelasta meidät ja anna kaikki syntimme anteeksi.
Anna meille Pyhän Henkesi armo,
että luopuisimme syntisestä elämästämme
ja saisimme luonasi iankaikkisen elämän
Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden.
"Jumalan isänsydän
Reilut sata vuotta sitten amerikkalainen kirjailija Samuel D. Gordon (1859-1936) kirjoitti tarinan isästä, jolla on kasvattajana vaikea tehtävä: miten pitäisi toimia tilanteessa, kun lapsi on tehnyt väärin ja häntä pitäisi rangaista.
Gordonin kertomuksen perheeseen kuuluvat isä, äiti ja heidän 14-vuotias teinipoikansa. Kriisin ainekset ovat koossa jo tarinan alkuvaiheessa, kun pojan opettaja ilmestyy eräänä päivänä perheen kotiin ja kertoo, että poika on ollut luvatta poissa koulusta useamman päivän.
Järkyttynyt isä ottaa pojan tietysti puhutteluun. Hän kertoo pojalleen, että on olemassa luonnonlaki, jonka mukaan syntiä seuraa aina rangaistus. Isä selittää, että näin tapahtuu myös kodissa, kun ollaan tottelemattomia. Poika ei puhu mitään, odottaa vain sitä mitä tuleman pitää. Rangaistus onkin kova: isää määrää poikansa nukkumaan pelkälle patjalle vinttikamariin. Rangaistus kestää yhtä monta päivää kuin poika oli luvatta poissa koulusta. Ateriatkin luvataan toimittaa pojalle vinttiin. Siellä on vietettävä kaikki vapaa aika. Poika lähtee murheellisena yläkertaa kohti, katsoo kyyneleisin silmin vanhempiaan, mutta nämä eivät muuta päätöstään.
On ensimmäisen illallisen aika. Isä käy vaimonsa kanssa syömään, mutta ruokahalu on mennyt. He ajattelevat kumpikin vain poikaansa, joka syö vintillä yksin. Isä nousee pöydästä ja menee lukemaan sanomalehteä, äiti tarttuu käsityöhönsä, ja näin he koettavat viettää illan rauhassa, mutta lukemisesta ei tule mitään ja käsityönkin saa purkaa useampaan kertaan. Kello tulee jo kymmenen ja on nukkumaanmenoaika. Kumpikin pyöriskelee vuoteellaan eikä unesta ole tietoakaan... Kello lyö ensin yksi, pian jo kaksi... Silloin isä ponnahtaa sängystään ja sanoo vaimolleen, joka niin ikään on valveilla: ”En kestä tätä enää... en voi antaa pojan kärsiä enää hetkeään.”
Tarina jatkuu vielä hetken ennen loppua. Mitä luulet isän tekevän? Mitä itse tekisit vanhempana vastaavassa tilanteessa? Tarinan isä päättää toimia: hän ottaa patjan ja peiton omasta sängystään, menee ylös vinttikamariin ja käy poikansa viereen nukkumaan. Hän kietoo kätensä poikansa ympärille, pyyhkii kyyneleet tämän silmistä, eikä kulu aikaakaan, kun molemmat vaipuvat syvään uneen. He kärsivät rangaistusta nyt yhdessä. Näin tapahtuu tässä kodissa niin monena iltana kuin rangaistusta kestää: isäkin syö illallisensa poikansa kanssa vintillä.
Tämän Gordonin tarinan isän toiminnassa on jumalallista viisautta. Hän kykenee käytännössä osoittamaan, millaista Jumalan rakkaus on. Me emme sitä aina itse ymmärrä. Mekin teemme pahaa ja pelkäämme, että Jumala vain rankaisee. Saatamme jopa kuvitella, että emme kelpaa hänelle enää, koska olemme tehneet niin paljon syntiä. Käännämme Jumalalle selän, ennen kuin hän ehtii tehdä sen meille.
Gordonin tarina antaa pohdintaamme aivan uuden näkökulman. Se muistuttaa siitä, miten Jumala toimii samalla tavalla kuin tuo viisas isä. Jumala ei voi tehdä tyhjäksi sitä, että ihminen tekee syntiä ja rikkoo hänen tahtonsa. Hän ei voi myöskään pyyhkiä syntiä pois elämästämme ilman että joudumme siitä myös kärsimään. Näin se vain on. Mutta ei hänkään kestä sitä, että joutuisimme kärsimään yksin. Hän tulee meidän luoksemme, Jeesuksessa hän kärsi rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille. Hän tiesi, että me tuhoutuisimme, jos joutuisimme itse sovittamaan omat syntimme. Siitä ei tulisi mitään. Mutta nyt tuo ongelma on ratkaistu, ihan niin Paavali kirjoittaa roomalaisille: ”Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä” (Room. 5:8). Et ole siis elämäsi vinttikomerossa yksin, sinun taivaallinen Isäsi ei kestäisi sitä. Hän tulee nytkin luoksesi ja pyytää, että eläisit loppuelämäsi hänen lähellään ja hänen lapsenaan. Hän haluaisi sinun kokevan, miten siunattua sellainen elämä on – miten erilaista on kohdata vastoinkäymiset ja kärsimykset hänen kanssaan kuin ilman häntä.
Rukoilemme: Rakas Isä, olet luvannut, että kuulet meitä, kun puhumme sinulle, ja me uskomme, että sinun lupauksesi ovat todet ja vakaat. Siunaa meitä, lapsiasi, juuri nyt ja auta meitä astumaan luottavaisin mielin tähän päivään. Tahdomme turvata sinuun koko sydämestämme. Aamen
(Lähde: Sotahuuto-lehden joulunumero, 25.12.1926)"
Luukas 10:25-37
25 Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?" 26 Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?" 27 Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." 28 Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää."
29 Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?" 30 Jeesus vastasi hänelle näin: "Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. 31 Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. 32 Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi. 33 "Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. 34 Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. 35 Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' 36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?" 37 Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin."
1.Kor. 13:1-13
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. 2 Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. 3 Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi. 4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, 5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. 7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. 8 Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. 9 Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, 10 mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
11 Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. 12 Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. 13 Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
Gal. 5:14-16, 18, 22-23, 25,26
14 Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." 15 Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne.
16 Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja.
18 Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia.
22 Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, 23 lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.
25 Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. 26 Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.
1.Joh. 4:7,8,11,12,19-21
7 Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. 8 Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
11 Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. 12 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.
19 Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. 20 Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. 21 Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään.
RUKOUS PYYNTÖ: SOPIMUSRUKOUS; Klo: 21-21.15. tämän viikon ajan:
33 vuotias Arja niminen nuori äiti, on saanut oikealle puolelle aivoinfargtin ja rukousta on pyydetty hänen puolestaan ja lupasin tälle pyytäjälle järjestää rinkiä SOPIMUSRUKOUKSEEN, kiitos jos osallistut tähän. Voimme nojautua Matt. 18: 18-20 lupaukseen. Kiitos ja Kunnia Jeesukselle Kristukselle!
Aamen.
18. Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.
19. Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa.
20. Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."