Miestä ikävä, vaikka jättikin kylmästi

Särkynyt on sydän pieni. Mies oli ihana, mukava, komea, hauska, tykkäsi lapsestani. Meillä oli mukavaa puolisen vuotta. Sitten eräänä päivänä... aamulla sanoi, että rakastaa minua paljon. Illalla minä sanoin, että nähdään huomenna ei jaksa tänään lähteä ajelemaan pitkän työpäivän jälkeen. Sen jälkeen mies muuttui. Huusi ja raivosi. Kirosi alinpaan helvettiin. Seuraavana päivänä sama jatkui, uhkaili poliiseilla. Jos tulen lähelle saan lähestymiskiellon. Lapsenikin on ihan sairas. Ei mitään selityksiä ym. Mies laittoi numeroni estoon, viestit ja puhelut ei mene perille. Facesta poisti kavereistaan. Sitten meni viikko, hän soitti. Oli kiukkuinen edelleenkin. Kaikki asiat (työt, koti) oli päin peetä. Sovittiin, että kavereita ollaan jne. Ja seuraavana päivänä tuli viestiä, että hän on viihteellä ja haluaa minut takaisin. Aloitetaan alusta. Olen hänen kultamussukka jne. Hän ei kuulemma ikinä jätä minua. Sanoin siihen, että olin itsekin vähän viihteellä, kun pää hajoaa surusta ym. Tästä puoli päivää, mies ilmoitti, että hyvästi. Älä tule lähelle, pysy helv... kaukana hänestä. Hän sanoi, että hänellä ollut uusi nainen vaikka kuinka ja kauan. Sekin nainen tietää, että miten sairas minä olen. Olen petollinen ja hyväksikäyttävä nainen. Hyvästi.

Olen pari viikkoa miettinyt, että mitä tapahtui, mitään en ole tehnyt taikka sanonut. Olisiko minun pitänyt mennä silloin perjantaina... Oi miksi en mennyt.... Miksi ja miksi? En ymmärrä? Miksi en nyt pääse tästä miehestä yli? Koko ajan vaan miettii, että mikä oikein tuli?