Moi, olen ollut mieheni kanssa yhdessä lähes 10 vuotta ja avioliitossa siitä ajasta aika pitkään. Näihin vuosiin on mahtunut myötä-ja vastoinkäymisiä.
Minua vaan loukkaa se, että mieheni ei juurikaan halua viettää kahdenkeskistä aikaa kanssani iltaisin. Meillä on lapsi, joten perheaikaa meillä on ihan ok:sti. Mutta iltaisin hän usein lähinnä istuu tv:n ääressä eikä halua tehdä yhdessä mitään. Koen oloni hyvin yksinäiseksi iltaisin...Toivoisin, että minulla olisi mies joka haluaisi jutella, halia ym. Tai tehdä ihan mitä tahansa muuta kuin tuijottaa tv:tä. Mutta ilmeisesti mies ei jaksa/halua iltaisin muuta tehdä. Olen kyllä yrittänyt ehdottaa esim. lautapelejä, juttelua tms., mutta ei ilmeisesti oikein kiinnosta.
Kai minun pitää vaan yrittää hyväksyä tämä tilanne? Usein mielessäni kyllä ajattelen, että olisipa minulla mies joka aidosti olisi kiinnostunut minusta ja haluaisi olla kanssani...Mutta kai minun on vaan tyydyttävä siihen mitä olen saanut.
Minua vaan loukkaa se, että mieheni ei juurikaan halua viettää kahdenkeskistä aikaa kanssani iltaisin. Meillä on lapsi, joten perheaikaa meillä on ihan ok:sti. Mutta iltaisin hän usein lähinnä istuu tv:n ääressä eikä halua tehdä yhdessä mitään. Koen oloni hyvin yksinäiseksi iltaisin...Toivoisin, että minulla olisi mies joka haluaisi jutella, halia ym. Tai tehdä ihan mitä tahansa muuta kuin tuijottaa tv:tä. Mutta ilmeisesti mies ei jaksa/halua iltaisin muuta tehdä. Olen kyllä yrittänyt ehdottaa esim. lautapelejä, juttelua tms., mutta ei ilmeisesti oikein kiinnosta.
Kai minun pitää vaan yrittää hyväksyä tämä tilanne? Usein mielessäni kyllä ajattelen, että olisipa minulla mies joka aidosti olisi kiinnostunut minusta ja haluaisi olla kanssani...Mutta kai minun on vaan tyydyttävä siihen mitä olen saanut.
Vastaukset 18
Vanhimmat
myötätuntoa sulle,tunteentasolla repivä tilanne naiselle...odotuksineen
Itse lläni ERO 36vuoden jälkeen..ei helppo ratkaisu..mutta turhat odotukset
loppuivat .....ja aivan hyvä arki tuli elämään
Ei miehet halua pelata lautapelejä sen sijaan pikkutuhmat touhut peiton alla tai rennot treffit syömisen merkeissä vois piristää.
Höh, musta olisi oikein mukavaa yhdessäoloa jos vaimo olisikin lautapeleistä kiinnostunut, mutta valitettavasti ei ole.
Hei Yksinäinen Ihminen.
Koet miehesi kanssa emotionaalista ja fyysistä läheisyyden puutetta. Koet olevasi yksin ja tunneyhteys on saavuttamatonta. Kyselet, pitäisikö tilanne ratkaista vain hyväksymällä asioiden nyt olevan näin teidän liitossanne.
Mieleni tekee sanoa heti, ei missään tapauksessa kannata hyväksyä tilannetta. Parisuhteen oleellinen elementti on läheisyyden kokemus. Tietenkin parisuhteessa kuuluu myös erillisyys, mutta jos erillisyys on huomattavasti suurempaa kuin läheisyys, ei sitoutuminen, kumppanuus ja toiselle kuulumisen tarve enää täyty. Olet ehdottanut yhteistä tekemistä. Minä ehdottaisin nyt syvemmälle menemistä. Mitä, jos ilmoittautuistitte parisuhdekurssille. Jospa sieltä saisitte työkaluja, joilla korjata tilanteenne. Teillä ei ole mitään akuuttia kriisiä, mutta uskoisin, että molemmilla on pettymystä suhteeseenne. Tuskinpa mieskään kokee olevansa ihanteellisessa tilassa - ehkä telkkari yms ovat pakoa siitä, ettei lähelle tarvitsisi tulla. Kurssin ideana on oppia paremmin tuntemaan toista harjoittamalla kuuntelutaitojaan sekä myös viestimään itse tunteistaan, odotuksistaan ja tarpeistaan avoimesti ja rakentavasti. Tavoitteena on rakkauden ja läheisyyden lisääntyminen. Emme tiedä, miksi mies valitsee noin suuren etäisyyden lähisuhteessaan, mutta oletettavasti se liittyy jotenkin hänen elämäntarinaansa. Hyvä puoli on, että olipa tarinassa ollut mitä tahansa kulkuja, sen jatkoon voi myös itse vaikuttaa. Millainen tarinanne olisi vaikkapa vuoden kuluttua, jos se muuttuisikin rakkaustarinaksi? Mitä voit itse tehdä sen eteen? Millaisia muutoksia kanssakäymiseenne tarvittaisiin? Mitä pitää lisätä, mitä jättää pois? Näitä on turvallista pohtia kurssilla yhdessä muiden parien kanssa.
Älä tyydy pettymystarinaan vaan etsikää yhdessä ilotarinaa.
Merja, diakoni
TV on kyllä melkoinen hypnoosilaite. Melkeinpä vihaan koko rakkinetta, joten ymmärrän hyvin aloitustekstisi.
Meillä käytiin muutama vuosi sitten keskustelu siitä, paljonko annetaan vapaa-ajasta aikaa TV:lle ja paljonko muualle. Muutama tunti illasta TV:n ääressä on nimittäin prosentuaalisesti valtava aika siitä kotona olo ajasta. Ainutkertaisesta elämästä.
TV:n katselu väheni - väliaikaisesti.
Niinhän se tahtoo monella olla. Mutta sinuna minä hankkisin harrastuksen jonka parissa saisit viettää aikaasi. Moni mies on työpäivän jälkeen tosi väsyny eikä jaksa enään edes ajatella mitään . Kunhan on sohvalla ja tillottaa telkkaria.
Eipä sitä voi toista muuttamaankaan alkaa ei se onnistu. Jos rakastat häntä niin sitten vain etsit muita harrastuksia illoiksi. Ehkä hän huomaa kun koti on tyhjä iltasin. Tai sitten hän on onnellinen siitä että on koti johon voi tulla ja olla ihan rauhassa. Sellainen kun teillä on. Itse on vaikea ajatella kun oman puolison kanssa miellä on ihan toisenlaista elämää.
Huonokuntoisia miehiä teillä jos ei töiden jälkeen jaksa tehä mitään koska itse ainakin sekstailisin naisen kanssa jos muuta ei keksi. Kannattaa jättää se illalinen syömätää ja tunti tai kaksi vähän rauhallisemmin ja sitten liikkeelle liikuntaa harratamaan niin hyvä tulee. itse jo 55 v mies ja 5-7 kertaa salilla viikossa niin pysyy kunnossa ja koripallo vähintään kerran viikossa. Kesäisin 30-50 km fillarilenkkejä montakertaa viikossa niin jaksaa eikä saa jäädä sinne sohvan pohjalle.
Ei ole työpäivän jälkeen jaksamisesta kyse. Varmaan sitä ei vain kiinnosta enää, ei yhteistä puhumisen aihetta.
Mulla ex vihhtyi hyvin facessa jottei huomannut enää sitäkään olinko paikalla vai en. Sai jäädä yksin facetteleen :)
Minusta 8520 kommentti on hyvä
Hanki itsellesi tekemistä. Parina iltana lalilla, yhtenä saksan tunnilla, yhtenä naisten kanssa ulos sitten kävelyllä marjassa jne.
Miehesiu luultavasti herää pikku hiljaa ihmettelemään, että missä sinä olet.
Miehille riittää useinkin, että nainen vain on, kun taas samassa tilanteessa naiset tuntevat itsensä yksinäisiksi.
Voit myös ostaa teille vaikka kausikortit lätkään. Vaikka itse ottelussa onkin samaa tuihottamista, on kuitenkin matkat ja väliajat yms.
Mutta kuka ihme haluaa tuollaista elämää, että pitäisi mennä sinne ja mennä tänne?
No voihan sitä toisaalta odottaa kotona ja kerjätä miehen huomiota.
Naisetkin osaa tuon saman eli tuijotella telkkarii kaiket illat ja mistään ei puhuta eikä mitään suunnitella yhdessä ja ei ole yhteistä päämäärää eikä näin kyllä päästäkkään mihinkään päämäärään. ja edes budjettiakaan ei suostu laatimaan. että saatas jotakin hankittua. ei auta lirkuttelut ei maanittelut ja ei edes jämäkämpi puhetyylikään ikään kuin odottaa että sanoisin jotakin loukaavaa.j ohon kyllä hanakasti tarttuu.
toisinaan kovan väännön jälkeen saattaapi olla, kuin ihmisen mieli yhden päivän ajan mutta siten se sama taas alkaa. kyllä vituttaa.
olen kysynyt suoraan.mihin sinä oikein pyrit tuolla käytökselläs? johon vastaa. en mihinkään.
olen kysynyt haluatko jatkaa vaiko et? hän vastaa joo haluan olla sun kanssa koko ikäni..
tiedän ettei, tule pärjäämään ilman minua, mutta en taida jaksaa kovin pitkää tämmöistä tuuliviiri touhuilua jossa ei päämäärä ole.
Minun vaimo taas seurustelee illat netin kanssa ,pelailee kaikenmaailman nettipelejä,tuijottaa youtubia,päi ittää facebookia niinettä tahtoo siivoamiset ja ruoanlaitotjäädä taka-alalle seksi ja läheisyys nyt on jo ajatsitten jäänytkin, jos koitan ehdottaa jotakin niin ei kiinnosta, kosketukseen reagoi sanomalla että vähäinenkin halu lähtee kun tollalailla koitat vongata, joskus saatan saada käsihoidon 2-3 kertaa vuodessa ja se on siinä.
Samanlainen tilanne mulla kotona.
Piilotappa jokin joshto pc ettei se toimi vaikka viikkoon niin rupeaa juttua tulemaan niin saatte selville mitä naisenne oikeasti parisuhteesta jattelee ja normaali mies lähtee kuukauden jälkeen sekstailemaan jonkun toisen naisen kanssa jos kotona ei homma toimi.
Onko elämäntilanteessanne tai parisuhteessanne menossa joku tietty vaihe vai vaikuttaako tilanne ikuisuuksiin jatkuvalta?
Miten olette suunnitelleet tulevaisuuttanne? Elämisen puitteet, tavoitteet jne.?
Olin itse 12-vuotta "viikkoleski". Mieheni tuli kotiin perjantai-iltaisin ja lähti komennuspaikkakunnalleen maanataisin aamuyöstä. Hän ei tehnyt kotona mitään ja "seurustelu" rajoittui lauantaiseen ja usein myös sunnuntaiseen perusseksiin.
Jos kyseinen jakso ei olisi kuulunut välttämättömänä pitemmän tähtäyksen suunnitelmaan niin tuskin olisi viitsinyt sitä enää viimeisen lapsen poislähdön jälkeen.
Tuon päättymiseen on nyt aikaa 18 vuotta. Nykyään on hyvän olon tunne siitä, että tämän eteen on tullut ponnistelluksikin.
Ihan oikeesti.
Parisuhteessa ollaan 50/50 tilanteessa ja jos yhteiset puheenaiheet ja tekemiset on loppu, niin hei kamoon ihmiset!! Erotkaa ja hankkikaa ELÄMÄ.
Se voi pelottaa mutta pitemmän päälle kannattaa, kun on syy herätä aamulla.
Tai vaihtoehtoisesti voi kertakaikkiaan lähtee sinne pariterapiaan ja hankkii sieltä vastauksia. Onhan se parempi vaihtoehto ku killua samassa tilanteessa vielä ... vaikka 5 vuoden päästäkin saatikka 20 vuoden päästä.
Vaihtoehdot:
a) eroa
b) hanki oma vireä elämä. Omat harrastukset, omat jutut, omat kaverit. Hyväksy se, että teillä ei ole mitään yhteistä paitsi nimellinen avioliitto.
Itse en haluta erota, sillä ainoa meitä yhdistävä tekijä on lasten hyvinvointi ja ehjä koti. Muodollista? Tyhjää? Ei välttämättä, elämme mieluummin kuitenkin yhdessä erillisinä kuin erossa. Lasten vuoksi kannattaa jatkaa - meillä on kaukaiset, mutta ystävälliset, toimeentulevat välit. En ole erityisen seksuaalinen enää, vaihdevuodet veivät halut.
Olen löytänyt elämän sisällön lapsista. Työstä. Harrastuksesta. En miehestä. Enkä avioliitosta. Ystävyyssuhteita minulla on, hyviä naiskavereita. Avioliiton tila on toimiva. Minua ei kiinnosta mieheni jutut eikä häntä minun asiani.
Syy tälläiseen avioliittoon löytyy vuosista, jolloin vuodesta toiseen odotin, että kiireisellä miehelläni olisi minulle aikaa. Sitä ei koskaan tullut. Tajusin, että vain ja ainoastaan minä itse olen vastuussa omasta mielenrauhastani ja onnellisuudestani. Mies ei koskaan tule muuttumaan, hän on parantumaton työnarkomaani. (Television tilalla on työ, pitkät työpäivät sekä työviikonloput non stop). Lakkasin odottamasta miestäni millään tavoin. Ryhdyin elämään vain itselleni - sekä lapsille. Saan lapsistani valtavasti iloa elämään.