Vieläkö sinulla riittää uskoa ja toivoa siihen, että tulet joskus elämään parisuhteessa?
Itselläni alkaa usko hiipumaan. En edes tiedä, miten ja mistä voisin löytää vapaan naisen, joka kiinnostuisi minusta. Olen kuitenkin jo 37 enkä ole oikeastaan koskaan pitänyt naista edes kädestä kiinni. Kaikki kokematta.
Baareista tai tansseista en lähde naista etsimään. Olen aivan liian epäsosiaalinen persoona, että lähtisin tekemään jotain kömpelöitä lähestymisyrityksiä tuntemattomille naisille.
Nettideittailu kokeiltu -tuloksetta. Naisilta ei heru kiinnostusta.
Mitä muita vaihtoehtoja on yli kolmekymppiselle äijälle? Liikun missä vain, olen kaikille naisille ilmaa.
On aivan uskomatonta, miten helppoa miehelle on totaalinen yksinjääminen. Ei auta vaikka elämässä kaikki muut asiat ovat kunnossa...
Itselläni alkaa usko hiipumaan. En edes tiedä, miten ja mistä voisin löytää vapaan naisen, joka kiinnostuisi minusta. Olen kuitenkin jo 37 enkä ole oikeastaan koskaan pitänyt naista edes kädestä kiinni. Kaikki kokematta.
Baareista tai tansseista en lähde naista etsimään. Olen aivan liian epäsosiaalinen persoona, että lähtisin tekemään jotain kömpelöitä lähestymisyrityksiä tuntemattomille naisille.
Nettideittailu kokeiltu -tuloksetta. Naisilta ei heru kiinnostusta.
Mitä muita vaihtoehtoja on yli kolmekymppiselle äijälle? Liikun missä vain, olen kaikille naisille ilmaa.
On aivan uskomatonta, miten helppoa miehelle on totaalinen yksinjääminen. Ei auta vaikka elämässä kaikki muut asiat ovat kunnossa...
Vastaukset 44
Vanhimmat
kelpaako sulle omanikäinen ruma kurppa?
Aloita joku harrastus, jossa on mukana myös naisia. Yhteiset kiinnostuksenkohteet voisivat johtaa lähempäänkin tutustumiseen.
Ratikka se osaa. Kas kun et kehottanut käymään suihkussa ja pesemään hampaat.
Moni ei näy osaavan. Ensin raakataan baarit ja netti pois seuranhausta. Sitten vietetään suurin osa vapaa-ajasta oman sukupuolen edustajien kanssa tai yksin. Lopuksi ihmetellään, kun ei kumppania löydy. Turhaan naiset miehiä taidenäyttelystä etsivät ja miehet naisia lätkämatseista.
Sekö, että täyspalikka Ratikka listaa täällä miljoonaan kertaan kuultuja kliseitä sitten auttaa ketään yhtään missään asiassa?
Onko parempia ideoita?
Sinänsä olet oikeassa. Olen opetellut soittimen soittoa nyt toista vuotta. Kummankin vuoden syksyllä porukasta on löytynyt minusta kiinnostunut nainen (ovat tehneet aloitteen tapaamiseen harrastuksen ulkopuolella).
Toisaalta en tiedä, onko tuossa mitään uutta. Minun on hyvin helppo löytää naisia sieltä baaristakin.
Ratikkakuskin ehdotusta ei tosiaan kannattaisi tyrmätä ellei ole kokeillut tai osaa ehdottaa mitään parempaakaan. Ymmärrän toisaalta oikein hyvin millainen luuseriudun ja nöyryytyksen huipentuma on harrastaa jotain, mikä ei oikeasti kiinnosta yhtään vain sen takia että saa sivutuotteena (tai siis oikeasti) pääasiana tutustua vastakkaisen sukupuolen edustajiin ajan kanssa. Myönnän että itse en moiseen nöyrtyisi vaan olisin mieluummin yksin.
etkös sää teemu täytä tällä viikolla 36 eikä 37?? mitää sää taas keksit juttua.
En usko. Tulen elämään loppuelämäni yksin, vaikka ulkoisesti itselläni on kaikki asiat kaikilla mittareilla mitattuna paremmin kuin hyvin.
ai miten hyvin??? eihän sullo töitä ja oot mielenterveysvikanen niin onk asiat sillo hyvin?? kyl tää valehtelu ja juttujen keksimine on tosi paha naisenkarkotin kans.
yritä ny olla vähä rehellisempi
Sinä oletkin amis ja heikon järkesi vanki. Elät harhamaailmassa koko ikäsi ja luulet myös koko elämäsi ajan paljon sellaista, mikä ei ole totta. Siksi et tule myöskään menestymään ulkoisesti.
no miks mullon vaimo ja mukulat ja työpaikka ja elätän itteni ja perheeni enkä ole kelapummi??? onnee vaan sulle höömy!! hyvin sää vedät!!!
Siksi kun näet hyvää päiväunta. Oikeasti se olen minä joka elätän sut!
Empä oikein tiedä. Naisten ahneus ja pinnallisuus tuntuu olevan niin kollektiivista, etten ole kovin optimistinen sen suhteen, että löydän naisen jota ei lainkaan kiinnosta raha ja materiaali.
Minä olen nainen ja minua ei kiinnosta raha eikä materiaali.
Mutta koska olen ruma ja yli 25-vuotias kurppa, ei minua kukaan mies ota.
Mua ei kiinnosta raha tai materia, mutta kun löytyisi omasta ikäryhmästä edes komea mies. Kaikki tavallisia pöndejä tai ylisliipattuja virkamiehiä. Mistä löytyy enää 38 ryhmästä kauniita persoonia?
Olen melko samaa ikäluokkaa.
Kokemusta on hieman sinua enemmän, olen pitänyt naista kädestä, suudellut ja ollut treffeilläkin. Sen pidemmälle en ole päässyt, tuon minut treffeille pyytäneen luokse olisin päässyt hänen pyynnöstään yöksi mutta hän ei ollut luonteeltaan oikea enkä halunnut yrittää huijata seksin takia.
Vähät kokemukseni ovat kaikki tulleet vasta kolmekymppisenä.
Uskon kyllä löytäväni kumppanin, vaikka se onkin haastavaa jos haluaa löytää oikeanlaisen eikä vain ensimmäistä joka sanoo kyllä, mahdollisesti syistä joiden takia en halua suhdetta aloittaa. Tiedän nyt etten ole viallinen geeneiltäni tms, eivätkä puutteeni ole ylittämättömiä esteitä.
Vikoja kyllä löytyy paljonkin, mutta vahvuuksiakin myös. Jopa muitakin kuin ne halveksitut kiltteys ja luotettavuus ;)
Kiltteys ja luotettavuus eivät ole halveksittuja ominaisuuksia vaan itsestäänselvyyksiä.
tää ittensä kans keskustelu tää se vasta on vitun pimeetä. vähä ryhtiä ny!!!!!
Oikeasti eivät ole alkuunkaan itsestäänselvyyksiä. Jos mietitään kuinka moni pettää tai kohtelee ilkeästi kumppaniaan. Mutta ymmärrän pointtisi, näitä ominaisuuksia pidetään - kylläkin perusteettomasti - itsestäänselvyyksinä.
Siitä huolimatta, että moni suhteen edetessä käyttäytyy huonosti kumppaniaan kohtaan, jokaisen alkuoletus on, että toinen on kiltti ja luotettava. Siksi niiden mainostaminen vaikuttaa hölmöltä ja siltä, että mitään muuta hyvää ei ihmisestä sitten löydykään.
Vastaus on EI.
Vähän samalla mallilla elämä kuin sinulla.
Tosin ikää on pari vuotta vähemmän ja olen kuitenkin sänkyyn asti joskus päässyt useamman kerran. Pahinta joskus oli läheisyyden kaipuu eikä niinkään seksi vaikka toki seksuaalisuus siihen liittyikin.
Tajusin että olen huijannut itseäni että joku löytyisi. Aloitteita takana on kuitenkin satoja ja kymmeniä ihastuksia.
Tarjolla sitten enää on lähinnä saman ikäisiä naisia joilla on joko lapsia, ovat lihoneet muodottomiksi palloiksi tai joilla on värikäs kavalkadi suhteita/pitkä avioliitto. Ei siis mitään yhteistä heidän kanssaan.
Ainakin omalla kohdalla kävi niin että kun tietoisesti tapoin fiilikset jatkuvasti niin niitä ei enää ole usein noussut.
Elämä ei mene aina kuten elokuvissa.
Jotenkin arvasin nuorena jo että tässä käy näin kun sitä onnea tuolloin ei tyttöjen kanssa ollut lainkaan joten ei voi sanoa olevansa pettynyt muuta kuin itseensä että uskoi kaikenlaiseen unelma/haave paskaan että maailmasta löytyisi joku fiksu ja sopiva nainen itselle.
Lähden mieluummin huoriin thaikkuihin nyt kuin tyydyn näihin oman ikäisiin ikäloppuihin vosuihin.
Tiedän sinun kaltaisen ihmistyypin. Teitä löytyy naisistakin. Nuorena vientiä olisi ollut, mutta kun se "ei ollut oikea". Sitten juna meni jo ja nyt riittää, kun kuittaa kaiken tuolla ei kelpaa -kommentilla. Kun ne muut ovat jopa eläneet ja kokeneet, eivätkä ole yhtä sulkeutuneita kuin sinä. Totuus on se, että omista traumoistasi johtuen sinä et koskaan pysty todelliseen, läheiseen parisuhteeseen. Olet arka, säikky ja sulkeutunut, mutta et halua myöntää että omat vammasi ovat ajaneet sinut tuohon tilanteeseen. Edessä on ainoastaan elämättömän elämän tuoma katkeruus ja yksinäinen vanhuus.
Myönnä mitä?
Minä en tiedä mistä olet päätellyt että minulla on ollut vientiä nuorena kun sitä ei vain ollut tai en ainakaan sitä huomannut millään tavalla. Oli ajanjaksoja esimerkiksi 10 vuotta sitten jolloin olin todella aktiivinen eikä ne johtaneet yhtään mihinkään.
Mitä tulee "sulkeituneisuuteen" niin kyllähän sitä vähitellen alkaa sulkeutua koska tahtoo pysyä erossa asioista jotka satuttavat itseä ettei nimenomaan katkeroituisi.
Sinun käsityksesi että ihmisen tulisi tuntea huonoutta omista huonoista kokemuksistaan on muuten harvinaisen sairas.
Sinun käsityksesi asioista on että ihmisten traumat ja menneisyys on heidän omaa syytään tavallaan käännynnäisesti että he olisivat mahdollisen oman katkeruutensa takia katkeria.
Sinun sanomisissa ei ole mitään järjen häivää.
Joskus olin valmis läheiseen ja todelliseen parisuhteeseen. nykyään se tuntuu lähinnä vitsiltä, ei minun traumoista johtuen vaan surkeasta naisvalikoimasta johtuen.
Olen elänyt kuule riittävästi elämässäni monin tavoin ja minulle ei ole siltä osin kaduttavaa. Sori, olen ylpeä itsestäni ja parempi joka suhteess kuin sinä.
Mieluummin vaikka sitten yksinäinen vanhuus kuin kasa paskaa rinnalla.
En usko rakkkauteen enkä etsimällä aio etsiä kumppania. Naisia ei kuitenkaan kiinnosta muu kuin ulkonäkö ja raha.
No minä oon nainen eikä minua kiinnosta ulkonäkö eikä raha yhtään. Kunhan mies olisi kiltti ja hyväsydäminen ihminen, se riittäisi minulle. Mutta minuahan ei kukaan huoli, kun olen ruma ja läski.
Kysyn ilman sarvia ja hampaita: olisiko mahdollisuuksia jos laihduttaisit normaalipainoiseksi? Päälle voisi miettiä stailausta kampaajasta vaatetukseen, mikä voisi varmaan olla hauskaakin ja itsetuntoa kohottavaa.
Kun olin itse ->30 eikä kysyntää ollut, jos minulle olisi sanottu että kuluttamalla esim. 10 tuntia viikko salilla ja lenkillä voisin saada naisen, olisi se ollut melkoinen ilouutinen.
Minäkin suosittelen ennen kaikkea laihduttamaan.
Moni 30-vuotias mies pitää nykyään hyvän huolen itsestään ja hoikkuus tai ainakin yritys pitää kehosta huoli on yhtä tärkeää kuin hygienia.
En puhu nyt vain siis itsestäni vaan sinkkumiehistä joita tunne.
Paitsi ettei liikunta auta painonpudotuksessa paskaakaan. Kyllä istuu sitkeässä tämä uskomus.
Siellä salilla ja lenkillä saat hiota ja läähättää vaikka maailman tappiin, etkä laihdu.
Liikunta auttaa laihduttamaan.
Ennen kaikkea lihasten pienikin kasvu auttaa ja parantaa yleisesti aineenvaihduntaa.
Jos henkilö jo liikkuu niin liikunnan lisäämisellä ei välttämättä ole suuria vaikutuksia laihduttamiseen ellei siihen liity siis ruokavalion pysyvä muutos.
Mutta ajatus että liikunta ei auta painonpudotuksessa täysin liikkumatonta on kyllä ihan hevonpuppua.
Kuten totesin, hyvin on uponnut tuuba. Liikunta ei nyt vaan laihduta merkittävästi ja se on fakta.
En nyt ala kiistelemään aiheesta.
Liikunta ei yksinään laihduta toki vaan se ruokavalion muutos, mutta liikunta auttaa laihdutuksessa, varsinkin niillä jotka eivät liiku lainkaan ja alkavat liikkua.
Ei auta, vaan liikunta ainoastaan lisää ruokahalua. Varsinkin niillä, jotka eivät liiku juuri ennestään.
Voit aiheesta kysellä vaikka keneltä liikalihavuutta hoitavalta lääkäriltä.
Ja mitä se lääkäri kertoo on että totta kai kun liikkuessa keho käyttää sokerivarantoja, näläntunne iskee hyvin nopeasti. Pointtihan on siinä ettei mässätä sitä suklaapatukkaa tai edes ateriaa heti liikkumisen jälkeen, vaan odotellaan että keho polttelee rasvaa sokeriksi, ja sitten tietysti syödään vähemmän extrakaloreita kun lenkillä kulutettiin.
Totta hemmetissä jos oletetaan että laihduttaja tekee aina mitä mieli tekee, kukaan ei laihdu koskaan. Sitenhän ne kilot on kertyneetkin, kun on tehty mitä mieli tekee ilman kunnon itsekuria.
Ja kyllä se liikunta auttaa niin kuin tuossa kuvattiin. Kun lihakset kasvavat, keho alkaa käyttämään enemmän energiaa, ja kun kestävyyskunto paranee, keho alkaa ottamaan suuremman osan energiasta rasvasta.
Nuo tekosyyt ovat pelkkää laiskuutta. Halutaan laihtua ilman vaivaa ja uhrauksia, ilman että lihakset kipeytyvät, hengästyy tai joutuu olemaan hetken nälässä. Sitten ihmetellään miksi paino menee jojon tavoin yläs alas, ja miksi normaalipainoisenakin ollaan laihaläskejä.
Ovat aika idioottilääkäreitä siten.
Ainut joille liikuntaa ei suositella ovat ne jotka aloittavat tyyliin pussikuurin.
Mutta heidänkin tulisi liikkua kun ovat laihtuneet sopivasti.
"Ei auta, vaan liikunta ainoastaan lisää ruokahalua. Varsinkin niillä, jotka eivät liiku juuri ennestään."
Ruokahalun lisääntyminen ei lisää lihavuutta vaan se että syö siihen ruokahaluunsa.
Tuo olisi sama kuin sanoisit että seksuaalisten halujen lisääntyminen lisää tippuritartuntoja.
"Uskotko vielä löytäväsi kumppanin?"
Tiedän löytäväni jos haluan. Ei kiinnosta yh-naiset ja toisten miesten lasten elättäminen, joten olen mielummin sinkku. Saman ikäistä naista, jolla on kova kiire perustaa perhe ja hakkia lapsia voisi periaatteessa harkita.... no jos nyt ei kuitenkaan. Miksi ihmeessä hyväksyisin tämä ikäsenä sellaisen naisen, jolle en ole vuosiin aikaisemminkaan kelvannut? Pitkän sinkkuajan jälkeen saman tien johonkin perheen isän rooliin ja aisuriksi. Ei kiitos feminismille ja aisuruudelle. Kyllä kiitos vapaudelle kaikista naisten miehille asettamista ahtaista rooliodotuksista ja suorituspaineista.
Mielestäni suhteellisen kokemattoman miehen ja "heti perhe nyt kun juoksut on juostu" naisen suhde kuulostaa äkkiseltään kyllä ainakin omaan korvaan täysin tuhoon tuomitulta.
Ihmisten tulisi tutustua toisiinsa hyvin ja varsinkin kokemattomamman miehen mahdollisesti kokeneen naisen.
Noista naisista ainakin minulle tuoksahtaa kaikkein eniten vahva epätoivo, minun ollen se viimeinen vaihtoehto.
Olet oikeassa. Ensinnäkin sillä kokeattomalla miehelläkin on oikeus ensin seurustella naisen kanssa ilman lapsia ja sitten vasta isyys. Ja niin kuin kerroit, on tuhoon tuomittua ja mielestäni vastuttontakin tehdä kenenkään kanssa ensimmäisen vuoden tai kahden aikana lapsia.
Nettitreffeillä on nelikymppisiäkin naisia, jotka haaveilevat vielä lasten saamisesta. Kaikki ymmärtää, että sen ikäsellä on viimeiset mahdolliset vuodet siihen meneillään ja se lapsi pitää tehdä heti eikä kohta.
En myöskään pidä moraalisesti oikeana nykyisin jo melko suosittua tapaa, että yksin elävät naiset hankkivat hedelmöityshoitojen avulla itselleen lapsen. Tämä he tekevät hypergamian takia, koska niitä top 10 % alfamiehiä nyt ei vaan ihan joka naiselle riitä.
Älä tee niin kuin ratikka sanoo vaan tee niin kuin ratikkakin teki, tilaa japanilainen kuminukke, nehän on aika aidonnäköisiä jo nykyään.
Mut onko noita nukkeja myös naisille?
Niitä dildoja on laivattu tänne ja pidetään yllä yhteiskunnan rahoilla.
Vaihtoehtoina on joko:
Kebab tai mokka
Tuossa on siis ne maut, värit ja muodot mitä on tarjolla mikä sun reikiä tyydyttää parhaiten.
Luultavasti vietän loppuelämäni yksin. Palattuani Suomeen ajattelin aloittaa uuden elämän uuden miehen kanssa, muttei mentaliteettini sovi suomalaiselle, enkä yksinkertaisesti enää jaksa muuttaa minnekään. Vähintään Helsinkiin pitäisi lähteä tavoittaakseen edustavan ulkomaalaisvalikoiman (älkääkä nyt piru vieköön aloittako VOK- ja savanniastujajäkätystänne, puhun vakavissani, tällä kertaa) ja Helsingin asumiskelpoisten asuntojen hintataso on ulottumattomissani.