Sinkkuna 2v putkeen, miehiä pyörittänyt.. En pysty nukkumaan toisen vieressä. Ahistavaa kun toinen on vieressä, eikä voi myllätä niinkun tahtoo. Vielä ahistavampaa on jos se vieruskaveri pitelee kiinni. Tuntuu kuin tukehtuis. Se oli vasta ensimmäinen ongelma. Joka kerta kun on edetty siihen pisteeseen että mies alkaa tunnustaa rakkauttaan, laitan sen kävelemään. Pienikin lässyttely saa mun hermot menee. En pysty kuuntelee hempeitä, enkä niitä itsekään sano. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, mitä tehdä tälle päähän pinttymälle?
En osaa oikein välittää, enkä tahdo välittää, enkä anna välittää itsestäni.
En osaa oikein välittää, enkä tahdo välittää, enkä anna välittää itsestäni.
Vastaukset 9
Vanhimmat
no pysy sitten sinkkuna, jos ei tahdo seurustella, ni tahdo, jos tahtoo ni tahtoo!
tekstistäsi saa semmosen käsityksen että et tahdo seurustella, muttakun pitäs!, miksi pitää jos ei tahdo!
Entäs sitten? Pitäisikö nyt alkaa lässyttää ja voivotella kuinka kurjaa sulla on?
Kyllä se siitä. No jos sä oot ollut oitkään yksin, on luonnollista että aluksi tuntuu oudolta että siinä vieressä nukkuukin toinen. Vaikka sitten rakastaiskin niin silti vaatii totuttelua yhdessä olemiseen. Moni mies ei sitä ymmärrä, mutta eihän ne itse sitä kuorsausta joudu kuunteleen : ). Voisiko se vieruskaveri enemmän aiheuttaa poltetta suonissa, jonka takia et osaa nukkua : ).
Pelkäätkö näyttää ja osoittaa tunteitasi kiintymyksen pelossa. Pelkäät kiintyä tähän kaveriin, koska satuttaa enemmän jos siitä ei tule mitään. On helpompi olla vähän etäämpänä, eikä mennä 100% mukaan.
On aina hirmu kynnys luvata ketään yöksi viereensä, kun alkaa miettimään, miten alkaa mättämään,jos toinen kuorsaa mistään tietämättä, eikä itse saa unta. Arveluttaa ajatus että toinen maata röhnöttää niin leveeltään, ettei itselleen jää kuin pikkukaistale sängystä, jossa on jo oppinut nukkumaan pitkin poikin. Vähän helpompaa jos meneekin toisen luo, voi aina laittaa hiljakseen kamppeet niskaansa ja lähteä kohti omaa kotia.
Ajatellut, että tämä sananmukainen sitoutumiskammo menee ohi vain ja ainoastaan silloin kun ihan oikeasti rakastuu johonkuhun. Luulen, ettei silloin tee yhtään tiukkaa jos aletaan hempeilemään, se tulnee ihan luonnollisesti, eikä yhtä luonnollisesti halua enää olla piiruakaan kauempana ihmisen ihosta, lämmmöstä, jota nyt pohjimmiltaan sekä kaipaa että karsastaa. Se suuri kaiken muuttava rakkaus joko tulee tai ei, ahdistuminen toisen lähellä kertoo, ettei se vielä ole kohdalla. Maltti lie valttia, ja rehellisyys edes itseään kohtaan..Ongelma vaan se, ettei haluaisi loukata näine fiiliksine, mutta loukkaa jos on rehellinen.
En ymmärrä mikä tossa nyt on pointtina? Viihdyt sinkkuna, entä sitten?
enpä tiedä itsekään. pointti lienee se, etten pysty vaikka tahtoisin. vaikkakaan en tieä tahdonko. eikä se ole mistään satuttamisen pelosta kiinni.. minulla on löyhä käsitys pettämisestä. ja muutenkin itse olen se joka aiheuttaa surua toiselle. koskaan en ole itkenyt miehen takia, vaikkakin muutamia itkettänyt. olen huono kirjoittamaan tunteistani, siitä huomaa että muutamat on käsittänyt väärin mun viestin. en suinkaan ole sääliä vailla, vain muiden kokemuksia.
Lisäksi vielä, en viihdy sinkkuna, vaan mieltäni lämmittäisi oma ihminen. mutta, ei pysty ei kykene..(???)
edellinen siis minun, sen varmaan ymmärtää
Mie olen ainaki ihan äimän käkenä ja pihalla kuin lintulauta.
Siis tahdot että joku on lähellä ja puhuu sulle pehmosia, mutta et kestä sitä kumminkaan? Käsitinköhän ihan oikein...
Mihin sinä sitten sitä oma miestä "tarvitsisit", jos et kestä että toinen on lähellä? PR-käyttöä varten vai siivoamaan ja vaihtamaan autonrenkaat. Ettet vain tahtoisi saada kaikkea antamatta itse mitään.
Ehkä kannattaisi etsiä mykkää miestä joka nukkuu lattialla, varmaan jostain alkuperäiskansojen joukosta tällaisiakin löytyisi :p
Mene hoitoon ja puhu ammattiauttajan kanssa. Moniongelmaisia parisuhteita on jo ihan riittävästi.