Isän päivä tulossa ja näytti olevan jossain näitä isien syytöksiä lasten erkaannuttamisesta usein isästään.
Asia ei ole niin yksioikonen, vaan erittäin monimutkainen.
En toki sitä ymmärrä, että vuosiin ei lastaan näe jos isä tai äiti on normaali tasapainoinen ihminen, tosin itse en oikein tasapainoisena näe ihmistä, joka eroaa lapsiperheestään.
On isiä jos äitejäkin, jotka eivät sovi iseiksi tai äideiksi, heillä on joko kasvaminen kesken tai muu sellainen syy, mikä estää jokaisen tapaamisen.
On miehiä, jotka eivät koskaan aikaisemminkaan ole välittäneet lapsistaan tai perheestään, vaan omat menot ovat olleet aina etusijalla yksi, miksi se nyt muuttuisi muuksi, siitäkö syystä, että veisi lapset vaikka omalle äidilleen ja ei täten tarvitsisi maksaa niin suurta elatusmaksua. Tätäkin on .
Sitten on paljon niitäkin isejä, jotka muuttavat kauaksi lapsista, usein uuden naisen luokse, jolla useimmiten on myös lapsia. Sitten se isä elää näiden lasten kanssa ja hoitaa heitä, omiaan tapaa pai kertaa kuukaudessa, kyllä siinä väljehtyy yhteys ennen pitkää aivan pakosti. Näille isille laittaisin oitis kaksinkertaiset elatusmaksut, sillä he eivät ole koskaan lasten arjessa mukana ja kantamassa vastuuta heistä.
Kuinka monelle eroisälle se isän rooli on tärkeä, en oikein näe kenellekään jos on pitänyt erota jonkun salasuhteen vuoksi.
Jos todella haluatte olla isejä ja äitejä eronne jälkeen, paikkanne on samalla paikkakunnalla ja silloin tapaamisia pitää olla enemmän kuin pari kertaa kuussa ja pitää myös olla vastuu lasten harrastusten kyydityksistä ja muista tarpeista äidin avuksi. Nyt moni äiti on todella yksinhuoltaja, joka vastaa yksin kaikesta lapsiin kuuluvista asioista. Älkää edes yrittäkö tyrkyttää niitä uusia kumppaneitanne lastenne kanssa olemiseen, he eivät koskaan lastenne kohtele täysin oikein, lapsi
on näille vain este ja riesa.
Miettikää ennen edes muutaman kerran, kuinka ilkeästi olette kohdelleet perhettänne , silloin kun oli se perhe. Ja niin eronneet isät kuin äidit pitäkää lapsistanne huolta yhdessä, kukaan muu ulkopuolinen ei heistä välitä vähääkään, vaikka teillä olisi kuinka ihan uusi vuodekumppani, hän ei ole lastenne isä tai äiti.
Minusta isä joka ei asu lastensa kanssa samalla paikkakunnalla ei todella välitä tippaakaan lapsistaan, joten kaksinkertaiset elatusmaksut ovat paikallaan , eikä minkäänlaista laki siitä, että pitää tavata jos on lapselle matkustamista monta sataa kilometriä viikonlopun aikana, lapsenkin pitää saada levätä, ei päiväkodissa olo eikä koulu ole helppoja lapselle. Lapsen koulupäivä ei lopu kouluun, on kotitehtävät, sitten hän tarvitsee myös oman kaveripiirin.
On turha puhua vieraannuttamisesta, ensin pitää puhua siitä, mitä ne tapaamiset aiheuttavat lapselle. Moni lapsi kaipaa kyllä tätä etävanhempaansa alussa kovastikin, kun edes kerran saisitte itse kokea sen tuskan, ehkä silloin järjestäisitte lapsen asiat niin, että hän todella voi tavata molempia vanhempiaan ilman tiukkoja aikatauluja ja molemmat vastaavat lapsen arjesta yhdessä. Lapsi ei saa olla heittopussi, eikä elatusmaksujen alennuskeino.
Kun sinä etäisä veisit lastasi viikollakin hänen harrastuksiinsa, mutta eipä kovin moni taida sitä tehdä.
Itsekeskeiset vanhemmat rikkovat lastensa elämän.
Asia ei ole niin yksioikonen, vaan erittäin monimutkainen.
En toki sitä ymmärrä, että vuosiin ei lastaan näe jos isä tai äiti on normaali tasapainoinen ihminen, tosin itse en oikein tasapainoisena näe ihmistä, joka eroaa lapsiperheestään.
On isiä jos äitejäkin, jotka eivät sovi iseiksi tai äideiksi, heillä on joko kasvaminen kesken tai muu sellainen syy, mikä estää jokaisen tapaamisen.
On miehiä, jotka eivät koskaan aikaisemminkaan ole välittäneet lapsistaan tai perheestään, vaan omat menot ovat olleet aina etusijalla yksi, miksi se nyt muuttuisi muuksi, siitäkö syystä, että veisi lapset vaikka omalle äidilleen ja ei täten tarvitsisi maksaa niin suurta elatusmaksua. Tätäkin on .
Sitten on paljon niitäkin isejä, jotka muuttavat kauaksi lapsista, usein uuden naisen luokse, jolla useimmiten on myös lapsia. Sitten se isä elää näiden lasten kanssa ja hoitaa heitä, omiaan tapaa pai kertaa kuukaudessa, kyllä siinä väljehtyy yhteys ennen pitkää aivan pakosti. Näille isille laittaisin oitis kaksinkertaiset elatusmaksut, sillä he eivät ole koskaan lasten arjessa mukana ja kantamassa vastuuta heistä.
Kuinka monelle eroisälle se isän rooli on tärkeä, en oikein näe kenellekään jos on pitänyt erota jonkun salasuhteen vuoksi.
Jos todella haluatte olla isejä ja äitejä eronne jälkeen, paikkanne on samalla paikkakunnalla ja silloin tapaamisia pitää olla enemmän kuin pari kertaa kuussa ja pitää myös olla vastuu lasten harrastusten kyydityksistä ja muista tarpeista äidin avuksi. Nyt moni äiti on todella yksinhuoltaja, joka vastaa yksin kaikesta lapsiin kuuluvista asioista. Älkää edes yrittäkö tyrkyttää niitä uusia kumppaneitanne lastenne kanssa olemiseen, he eivät koskaan lastenne kohtele täysin oikein, lapsi
on näille vain este ja riesa.
Miettikää ennen edes muutaman kerran, kuinka ilkeästi olette kohdelleet perhettänne , silloin kun oli se perhe. Ja niin eronneet isät kuin äidit pitäkää lapsistanne huolta yhdessä, kukaan muu ulkopuolinen ei heistä välitä vähääkään, vaikka teillä olisi kuinka ihan uusi vuodekumppani, hän ei ole lastenne isä tai äiti.
Minusta isä joka ei asu lastensa kanssa samalla paikkakunnalla ei todella välitä tippaakaan lapsistaan, joten kaksinkertaiset elatusmaksut ovat paikallaan , eikä minkäänlaista laki siitä, että pitää tavata jos on lapselle matkustamista monta sataa kilometriä viikonlopun aikana, lapsenkin pitää saada levätä, ei päiväkodissa olo eikä koulu ole helppoja lapselle. Lapsen koulupäivä ei lopu kouluun, on kotitehtävät, sitten hän tarvitsee myös oman kaveripiirin.
On turha puhua vieraannuttamisesta, ensin pitää puhua siitä, mitä ne tapaamiset aiheuttavat lapselle. Moni lapsi kaipaa kyllä tätä etävanhempaansa alussa kovastikin, kun edes kerran saisitte itse kokea sen tuskan, ehkä silloin järjestäisitte lapsen asiat niin, että hän todella voi tavata molempia vanhempiaan ilman tiukkoja aikatauluja ja molemmat vastaavat lapsen arjesta yhdessä. Lapsi ei saa olla heittopussi, eikä elatusmaksujen alennuskeino.
Kun sinä etäisä veisit lastasi viikollakin hänen harrastuksiinsa, mutta eipä kovin moni taida sitä tehdä.
Itsekeskeiset vanhemmat rikkovat lastensa elämän.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Hei voihan se olla toisinkinpäin,on kylmiä äitejä.
"Ja niin eronneet isät kuin äidit pitäkää lapsistanne huolta yhdessä, kukaan muu ulkopuolinen ei heistä välitä vähääkään, vaikka teillä olisi kuinka ihan uusi vuodekumppani, hän ei ole lastenne isä tai äiti."
Jos toista vanhempaa, yleensä isää, ei kiinnosta lapset liiton aikana, niin miten hän eron jälkeen kiinnostuisi huolehtimaan heistä? Tämä sama pätee toisinpäinkin: ei lapsiakaan kiinnosta pitää yhteyksiä vastahakoiseen tai "hällä-väliä" vanhempaansa. Se, että on siittänyt lapsen, ei vielä tee miehestä oikeaa, eli henkistä ja sosiaalista isää, lähellekään. Tämän vuoksi isäpuolet, jotka osallistuvat puolisonsa lasten elämään, kantavat heistä vastuuta, huolehtivat, ovat aina lasten sydäntä lähempänä kuin biologiset isät. Näin myös lasten aikuistuttua. On todella hölmö väite, ettei kenelläkään muulla ole mahdollisuutta välittää lapsista kuin vanhemmilla. Onpas, kaikilla läheisillä ihmisillä on mahdollisuus. Kuten jo sanoin, isäpuolet välittävät, samoin äitipuolet. Mummot, vaarit, sedät, tädit, vanhempien ystävät, tuttavat, naapurit. Automaattisesti lapsista ei välitä kukaan. Lapsi kiintyy aina eniten läheisimpään hoitajaansa.
Erolapsille, joiden toisella tai molemmilla vanhemmilla on uusi kumppani, kannattaisi ihan avoimesti sanoa, että näillä on lupa tarpeen mukaan rakastaa ja kiintyä vanhempiensa uusiin kumppaneihin.
Ja hiiteen kaikki isäpuolet ja äitipuolet, he eivät ole tulleet huusholliin lasten vuoksi ja olen niin monta kertaa kuullut ja jopa joutunut näkemään miten sortavat lapsia, moittivat, haukkuvat ja alistavat. Te jokainen jotka olette sellaisen uuskumppanin etsineet, tiedätte tasan tarkkaan asian, että tämä ei ole lasten hanke.
Totta on sekin, on niin isejä kuin äitejäkin, jotka eivät välitä lapsistaan, miksi nämä ihmiset tekevät lapsia, kun lapset saavat vain kärsiä.
Minä todella inhoan näitä uuspuolisoita, jotka kaikin tavoin tallaavat kaiken alleen, sitä suu vaahdossa kehutaan olevansa parempi kuin entinen puoliso ja lietsotaan kaikenlaista pahaa aikaan.
Salaa jopa käydään lapsiin kiinni ja uhkaillaan vaikka miten, jospa lukisitte tuon uusperheellisten palstan kirjoituksia, siellä ei muuta olekaan kuin näiden uuspuolisoiden vihakirjoituksia edellisen liiton lapsia kohtaan .
Eikö jokaisen äidin ja isän pitäisi tuollaisen asian edessä laittaa uuspuolisonsa heti ulos tuollaisten puheiden ja tekojen myötä ja puolustaa pieniä lapsiaan henkeen ja vereen.
Olen henkilökohtaisesti joutunut näkemään tätä kaltoin kohtelua hyvin pienille lapsille, tehtiin salaa vanhemmalta ja tälle kerrottiin lapsen olevan kaikin puolin kuriton ja tekevän rikkomisia, jotka todellisuudessa lavasti itse. Lasta toruttiin jatkuvasti moitittiin, lapsi pelkäsi koko ajan.
Kuka lapsen parasta ajattelee jos ei oma äiti ja isä. Erot tapahtuu aivan vääristä syistä, on toki kasvamattomuutta, on itsekeskeisyyttä. Nämä vaatisivat vain kunnon keskustelua, silloin moni liitto säilyisi ja lasten tilanne olisi parempi.
Parisuhteeseen kuuluu puolisoiden yhteiselämä ja yhtenä suurena seksuaalisuus, joka lapsiperheessä varmasti pienenee, väsymyksen, kiireiden vuoksi ja sitä sitten haetaan muualta ja erotaan.
Järjestää aikaa näissä perheissä yhteistä aikaa, kyllä se onnistuu jos tahtoa riittää ja auttakaa toisianne kodin ja lasten kanssa toimimisessa, erolta vältytään.
Nytkin isänpäivänä, liian moni lapsi itkee ja moni isä on murheinen, mutta syytä voi etsiä aikuiset itsestään. Kun olisi osattu elää tuo aika eikä itsekeskeisesti vain nähty vain omaa tilannetta, sillä liian moni karkaa kavereiden luokse ja viihteelle tai harrastaa aivan liikaa, nyt lisäksi tullut nämä erilaiset Facebookit ym, joiden kautta juonitaan muiden kanssa ja perhe unohtuu.
Nyt on ollut paljonkin kirjoituksia siitä, kuinka naiset työntävät lapsiaan rattaissa, mutta lapsi ei saa minkäänlaista huomiota. Kun vielä katsoo noita mitä Facebookissa kirjoitetaan, samaa kai puhutaankin puhelimessa, se on täyttä roskaa ja turhanpäiväistä. Lapsille ei lueta enää edes iltasatuja, joka kostautuu sillä, että lapsen koulussa oppinen on vaikeaa, hän ei ole oppinut kuuntelemaan.
Minulle tulle oikein kylmät väreet pintaan jos näen yhdenkin lapsen jonkin "isäpiolen tai äitpuolen kanssa" pervoa suorastaan.
Jos sinulla on traumaattinen kokemus isä- ja äitipuolista (? että ihan molemmista...), niin useimmilla ei ole. Vaan päinvastoin. Hyvä kokemus, näin myös lähipiirissäni. Ei siinä mitään pervoa ole, jos ottaa normaalisti osaa puolison lapsen huoltoon, kasvatukseen. Taidat itse ajatella jotenkin pervosti ja sairaasti.
On olemassa myös äitejä jotka eivät anna isän tavata lapsiaan lainkaan. Äitejä jotka heittävät isän puolen sukulaisilta tulleet joululahjat roskiin ja samalla valittavat lapsilleen kun ei ole rahaa ostaa lahjoja koska nämä kuluttavat liikaa. Kun tätä toistuu vuosia saattaa paraskin isä lannistua ja lakata yrittämästä. Elämä ei aina ole kaunis tie kulkea.
Enemmän on isiä, jotka eivät halua tavata lastaan lainkaan. Mutta mitä näitä hyödyttää miettiä? Jokainen tekee kuten tekee, ei toisten tekemisiin voi vaikuttaa.
Tuohon väitteeseesi ei ole mitään faktatietoa.
Tiedänpä perheen, joka sai äitipuolen lasten äidin kuoltua. Lasten isä ja äitipuoli saivat myös omia lapsia. Äitipuoli kohteli kaikkia lapsia hyvin. Lapsipuolet protestoivat ja kohtelivat huonosti äitipuolta lapsuudessaan. Aikuistuttuaan he ymmärsivvät äitipuolensa rakkauden arvon. Äitipuoli sai avioiliiton myötä tulleilta miehen edellisen liiton lapsilta heidän aikuistuttuaan paljon arvostusta ja muistamista osakseen. Uusioperheitäkin on monenlaisia.
Niinpä, uusperheitä on todellakin monenlaisia. Monissa uusperheissä lapset ovat aikuistuttuaankin hyvissä ja läheisissä väleissä molemman vanhempansa, sekä myös heidän uusien kumppaniensa kanssa. Joissain tapauksessa vanhempien ex ja nykyinen kumppani ovat ystäviä. Lapsilla saattaa olla myös useita mummuja ja ukkeja.
Vaikea päivä joka vielä vuosi sitten tuntui niin hyvältä. Nyt erossa lapsesta ja ihan täysin kohta ex vaimon itsekkäiden tarpeiden takia. Joku muu nauttii nyt niistä isänpäivä kahveista jotka minulle kuuluisi. Niin järkyttävä ikävä lasta että sydän särkyy:(
lyrics_ , kun näyttää olevan enemmän sitä aikuisten omaa ajattelua, että kaikki on hyvin.
Kuinka monta kertaa olette jutelleet lapsenne kanssa ja pelkääkö hän jutella kanssanne, eikä kerro tuntemuksiaan ja saamaansa vääryyttä. Kovin pieni ei osaa, mutta silti kärsii.
Miten on, oletteko laatineet lapsillenne säännöt uuden kumppanin tullessa, jossa lapsien täytyy olla kuin "kusi sukassa" ei saa sanoa mitään väärää tälle tulokkaalle, vaikka hän kuinka laittaisi omia sääntöjään. Oletteko todella niitä äitejä ja isejä, jotka elävät tämän uuden talutusnuorassa ja pelossa, että hän jättää jos ette noin tee ja samalla pakotatte lapsennekin elämään tuota epätodellista elämää.
Korviini on kantautunut moneltakin taholta tätä käyttäytymistä ja uusi tulokas on kuin kukkulalla, vaikka tausta on ihan mitä sattuu.
Toivon todella pitempiä seurusteluaikoja, jotta ehtii selvetä todellisuus on. Nyt sitä hyökätään samaan osoitteeseen, milloin kerrotaan, että tulee halvemmaksi asua näin. Sitä ei ääneen kerrota että pitää seksin takia yhteen muuttaa, kun ei osaa elää edes sitä harkinta-aikaa ilman seksiä.
Seksi sekoittaa pään ja aivot on pihalla, joten silloin ei tunneta kuin se yksi paikka.
hjiok
Miksi lähdet siitä oletuksesta, ettei lapset voisi kokea vääryyttä biologisen vanhemman taholta? Omatkin lapseni näin kokivat, ja minä havaitsin. Siispä erosin. Jokusen kuukauden kuluttua aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa. Lapset (siis jo teini-ikäiset tuolloin) iloitsivat puolestani, ja heillä synkkasi miehen kanssa hyvin. Paremmin kuin koskaan isänsä kanssa. Isän kanssa piti olla aina kusi sukassa, olla varuillaan.
Seksistä olen täysin eri mieltä kanssasi. Seksi on suhteen liima, rauhoittaa, rentouttaa, tasapainottaa.
Voit sano nyt, että seksi on suhteen liima. Tulet huomaamaan sen liiman olevan aika huono juttu. Nyt elät vielä haaveissa, haaveet muuttuvat varsin pian ja totuus karauttelee esille. Mutten onko se tämänhetkinen liimasuhde niin ykkönen, että todella unohdat sen entisen liiman jälkituotteet eli lapset, kyllähän sekin oli aluksi liima eikö vain. Eli se liimoista, lapset ovat kuitenkin pysyviä, ei mitään liimoja.
Sinun pitäisi mennä seksuaaliterapeutille. Kammottava käsitys seksistä, lapsista. Hyvä elämä on haavetta vain? Taidat olla katkeroitunut. Miksi ihmiset eivät saisi olla tyytyväisiä elämäänsä? Puolisoonsa, lapsiinsa, lapsipuoliin, seksiin - kaikkeen?
Itse olen aina nauttinut seksistä. Samoin lapsista. Ei mitenkään joko-tai tuo juttu. Lapseni tosin ovat jo kaikki täysi-ikäisiä, mutta lapsiani kuitenkin. Edelleen ollaan hyvissä väleissä, myös miesystävääni lapsilla on hyvät välit. Tosin he eivät ole isänsä kanssa väleissä, mutta ei ole kukaan muukaan. Toisten ihmisten kanssa vain ei viihdy. Eikä vähiten siksi, että tämä toinen käyttäytyy aina ilkeästi kanssaihmisiään kohtaan.
jdjd__66 , jotenkin esittäisin sinulle sen seksuaaliterapeutin kanssa keskustelu. Uskon siinä olevan sinulle enemmän annettavaa. Tuon johtopäätöksen teen kirjoituksesi jatkosta. Mikä on hyvin ja hyvin?
Syyhän kaikkeen löytyy aina muista kuin itsestä, tämän päivän totuus.
En ainoastaan sinulta vaan kaikilta kysyisin, miten hyvin vastaan ohjeita tai kertomuksia elämänarvoista ja sopeutumisesta. Lian usein olen törmännyt siihen, että kun yrität jotain sanoa, sinut tyrmätään heti ja loukkaannutaan. Sitä vastoin itse sanelet täysin kaiken, et hyväksy mitään muuta, muutoin välit poikki.
Olisi lupa ajatella, jospa voisitte löytää jonkinlaisen keskitien ja joskus joustaisitte ja miettisitte.
Ai että jos nauttii seksistä tarvitsee mielestäsi terapiaa? Jos ihminen on tasapainossa, hyvissä väleissä läheistensä kanssa, niin se on paha juttu? Vai oliko se niin, että tuo kirjoittaja jolle vastasit ei tiedäkään elämästään mitään, vaan sinä tiedät ja tunnet sen paremmin?
"Sitä vastoin itse sanelet täysin kaiken, et hyväksy mitään muuta, muutoin välit poikki. "
Mikä juttu tämä sitten on? Kuka ei hyväksy mitään muuta? Mihin tarvitaan joustavuutta? Kuule, kyllä tämäkin on sellainen asia, että jokainen tietää itse omat rajansa. Mutta harva edes haluaa "sanella täysin kaiken". Itse, samoin ystäväni joustavat, niissä asioissa joissa itse kukin haluaa/voi joustaa. Se on molemminpuolista joustoa. Exäni ei joustanut koskaan. Siitä alkoivat ristiriidat, ja eroa hain. Kyllä joustavallakin naisella on rajansa.
Arjesta viestiä tähän keskusteluun. Isänpäivä oli pyhänä. Miesystävälläni on kolme lasta, joista yksi alaikäinen. On toinen huoltaja(rahallisesti, juridisesti), mutta pitkään on häneltä erojuttujen tiimellyksessä lasten äiti onnistunut kieltämään lasten tapaamiset- peräti useita vuosia.
Isänpäivänä kaverini puhelin ei soinut. Hän toki toivoi jotain yhteydenottoa-
Systemaattinen isän vieroitus lapsistaan alkoi, kun isä oli maksanut liki pari vuosikymmentä perheen menoista valtaosan, yhden omakotitalon, ja yrityksensä velkoja-
Sarkastisesti tämä mies kertoo, että rahan vähetessä rakkaudelle kasvaa siivet selkään.
Tämä isä on jutellut perheneuvolassa, toista osapulta sinne ei saanut tulemaan. On käynyt Mtt llä, mutta todettu terveeksi. On koittanut ihan mitä kanavia ikinä onkin, lastenvalvojaa myöten, että vieraannuttaminen katkeaisi- mutta? Mikään taho ei ota asiaan kantaa.
Tämä isä? On, ihan tavallinen. Lämminluonteinen. Ei juo, ei edes polta. Ei ole väkivaltainen, mutta hyvin masentunut ajoittain- eikä ihmekään. Itseäni kummastuttaa, eikö vieraannuttava puolisko millään ymmärrä, minkä haitan tekee lapsille. Kyllä se asia vaikuttaa koko lapsen loppuelämään. Ei läheistä ukkia lapsenlapsille. Ei pojille ainoan oikean isän mallia. Kirjoitukseni mies myöntää, että osan kriittisistä lasten vuosista painoi töitä- että perhe selviytyisi, ja suree nyt sitä mikä on lopputulos.
Toivotan voimia kaikille lapsistaan vieroitetuille isille. Toivottavasti lainsäätäjät tekevät asialle jotakin.
Niin isältäkö kaiken tuon kuulit ja uskoit joka sanan. Jokin tarinassa mättää. Nyt on siloiteltu juttua.
Eipäs nyt liioitella, kun ei edes tiedetä taustoja.
" hyvin masentunut ajoittain"
Tiedätkö, että masennus tarttuu? Lapsiin se tarttuu vielä herkemmin kuin aikuisiin. Sillä voi olla kohtalokkaat seuraukset.
"isä oli maksanut liki pari vuosikymmentä perheen menoista valtaosan, yhden omakotitalon, ja yrityksensä velkoja- "
Olet nähnyt tiliotteet, laskut, velat ja maksutapahtumat? Miehen ex vaimo ei ole maksanut mitään? Miksi uskot tuollaista ilmiselvää potaskaa? Miehet kuvittelevat kaikenlaista. Heillä menee yritys persiilleen, sitten tulee masennus, apatia ym. Kasvojen säilyttämiseksi mies keksii vaikka mitä, että saisi sympatiat puolelleen. Näin se meni itselläkin. Ex oli yrittäjä, omatakauksella. Kasvatin lapset velkojen keskellä. Ex teki mitä huvitti, masentui, mutta yritti leikkiä suurta johtajaa. Minä ja vanhempani kustansivat lapsille kaiken. Myöhemmin sain kuulla exän kiristäneen rahaa vanhemmiltani. Jos sen olisin tiennyt, niin ero olisi tullut heti paikalla. Vanhempani olisivat ansainneet paremman vanhuuden.
Miehellä on kertomasi mukaan kolme lasta, joista vain yksi on alaikäinen. Vähän mietityttää mikä estää täysi-ikäisiä lapsia lähettämästä isänpäivänä edes tekstiviestiä? Kyllä lapset yleensä aikuistuttuaan muistavat isäänsä jotenkin, myös isänpäivänä, vaikka eivät juurikaan olisi olleet isän tekemisissä.
Niin, tässähän on jo niinkuin laitetty minun oma ymmärrykseni ikäänkuin alasajoon? Ei, ei ole mikään huuhaahommeli. Mitä tunnen tapausta, niin eihän lasten äiti edes halua sopia mistään tämän alaikäisen tapaamisasioista mitään. Lastenvalvojalle ei ole pyydettynäkään halunnut mennä, selvittelemään asiaa.
Ei ole yli vuoteen suostunut ainoaankaan tämän isä-huoltajan yhteydenottoon vastaamaan, niin että asioista olisivat sopineet.
Eli kyse on viivytysjutusta, jossa pitkitetään ehdoin tahdoin. Sinä aikana kun esim. tämä alaikäinen vielä, ei näe- vuosiin- isäänsä, hitaasti mutta varmasti, vieroittuu isästään.
Millään en ymmärrä tällaisen toiminnan syytä tässä tapauksessa. Tämä isä on ihan normaali lapsista välittävä ihminen.
Itse olen ollut vuorollaan kumpaakin, sekä lähi- että etävanhempi omille jo aikuisille. En voi siltäkään pohjalta millään ymmärtää. Kyllä isässä pitäisi ihan olla isänä vikaa, ja runsaasti, että äiti saisi kieltää toistuvasti- jatkuvasti, normaalin tapaamisten puitteissa tapahtuvan yhteydenpidon. Ystäväni jutussa mitään tapaamissopimuksia yms. ei ole tehty, eli kumpikin on tosiasiallinen huoltaja juridisesti, ja taloudellisesti. Ehkä se siinä onkin- laillinen järjestely... muttei oikeus lapsen osalta toteudu, toiseen vanhempaansa.
Tuossa ei taatusti ole koko totuus. Totuus lienee niissä syissä, jotka estävät isää hakemasta oikeuden päätöstä lapsen huoltajuuteen, asumiseen, tapaamisoikeuteen ja elatukseen erotapauksessa. Käytännössä isä varaa ajan lastenvalvojalle, ilmoittaa ko. ajankohdan ex-vaimolleen. Jos vaimo sanoo, ettei käy, niin isä sanoo, että asia menee sitten oikeuden ratkaistavaksi.
"mutta pitkään on häneltä erojuttujen tiimellyksessä lasten äiti onnistunut kieltämään lasten tapaamiset- peräti useita vuosia. "
Niin, miksi onnistunut? Ei "erojuttujen tiimellyksessä", vaan siksi, ettei mies ole tehnyt mitään asian edistämiseksi. Kiinnostaisi tietää miksi näin on päässyt käymään.
Kyllä, sisältää ristiriitaisuuksia. Ei voi syödä ja säästää samanaikaisesti. Jos isä olisi todella halunnut tavata lapsiaan, ei hän olisi ollut "eron tiimellyksessä" vuosikausia ja tyytynyt siihen mitä ex vaimo määrää. Jokainenhan meistä tietää, että isällä on oikeus tavata lastaan. Jos vanhemmat asuvat erillään ennen eroa, niin lastenvalvojakin voi ilmoittaa toiselle vanhemmalle tapaamisajan. Yleensä sopimus saadaan aikaiseksi, vaikka toinen olisi vastahankaan, koska sopimus on lapsen oikeus.
Vasta illalla puhuttiin puhelimessa. Kyseenalaistaisin tämän isän kertoman, mutta sitä säestävät dokkarit... valitettavasti.
Äiti haki myös läh.kieltoa- asia jäi kuitenkin käräjillä sillensä. Yhteiskunnalle vain melko kulut, kun mies otti tueksi asianajajan- Toinen osapuoli ei koskaan saapunut paikalle istunnontyyppiseen. Mies oli etukäteen jo ilahtunut, että ehkä jostain pääsisi jopa myöhemmin sopimaan, kun näkisi naamakkain.
Mies EI ole voinut millään ehtiä, saati halunnutkaan häiriköidä, lastensa äitiä. On ollut niin tiiviisti... ihan muualla. Ja- ei, ole, väkivaltaan tms. taipuvainen. Kyllä se olisi jo näyttäytynyt, jos olisi.
Tällaisiakin voivat huoltajien suhteet olla. Huonot. Ja, tämä on elävästä elämästä.
Huoltajuusasiaan tulee kyllä päätös - ap:n jutussa olisi jo pitänyt tulla. Ei oikeuden päätöstä lastensa tapaamisoikeudesta vuositolkulla tarvitse odottaa. Kuten tuossa jo sanottu pari kertaa: asiassa on jotain mitä ap, emmekä me täällä tiedä.
Niin, miehet myös mieluusti kaunistelevat omaa rooliaan ex-liitossaan. Näkevät itsensä mielikuviensa sävyttämänä, ne eivät vastaa todellisuutta. Isiltä puuttuu joskus tunneälykin kokonaan/lähes kokonaan. Juuri sitä tarvitaan lasten kasvatuksessa, ehkä eniten.
Pyytäisin ihmisiä ajattelemaan väkivallan, henkisen ja fyysisen, olemusta. Tuli sekin tuossa mieleen kaupasta tullessa. Kaupan kassalla oli isä lastensa kanssa. Toinen lapsi teki "kiellettyä asiaa" -isä alkoi kovaäänisesti, hyvin rumilla sanoilla komentamaan lasta. Pikkuveli alkoi puolustaa isoveljeään. Isä jankutti ja jäkätti rumasti, nyt myös pienemmälle lapselleen. Tilanne vain kesti ja kesti - minä jäin kassajonoon, mies lähti kaupasta lapsineen heille äänekkäästi selittäen. Lähdin muutaman minuutin päästä minäkin kaupasta, ja mielessäni häivähti "voi ei", kun kuulin miehen edelleen komentavan, selittävän ja jankkaavan sitä kuinka huonosti molemmat lapset käyttäytyvät. Isä tosin käyttäytyi huonommin kuin lapsensa. Jos lasten vanhemmilla on edes kohtuullisesti tunneälyä, ei kukaan lähde tuollaiseen lastensa henkiseen simputukseen, josta kärsivät ulkopuolisetkin ihmiset. Tässä ei myöskään käy tasan onnen lahjat. Vaikka kaikki lapset ovat tasa-arvoisia, niin tasa-arvoisimpia ovat ne lapset, joiden vanhemmilla, tai vähintään edes toisella, on tunneälyä, tilannetajua ja empatiaa.
Eksyinpä vähän aiheesta.