Rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri. >1 Tim 6:10.
(Saar 5:9, 2 Tim 3:2)
Israelin johtajat, papit ja päämiehet olivat joskus rahanhimoisia. (Mii 3:11, Luuk 16:14)
Jeesuksen opetuslapsi Juudas Iskariot oli myös ahne ja kavalsi Jeesuksen muutamasta hopealantista. (Joh 12:4-6)
Alkuseurakunnan aikana uskovat myivät omaisuuttaan yhteiseksi hyväksi. Ananias ja Safira pimittivät maaomaisuutensa myynnistä saadut rahat. (Apt 5:1-11) Ananiaksen ja Safiran synti oli kuitenkin valehtelu.
Valehtelunsa vuoksi Ananias ja Safira saivat rangaistuksensa. Omaisuutensa he olisivat saaneet pitää, mutta ei valehdella seurakunnalle että ovat luovuttaneet mutta eivät kuitenkaan olleet luovuttaneet.
Roomalainen maaherra Feelix oli ahne. (Apt 24:25-26) Laaban tahtoi maksimoida hyödyn Jaakobin suorittamasta palveluksesta saadakseen Laabanin tyttären Raakelin vaimoksi. (1 Moos 31:41) Rikas nuorukainen halusi pelastua, mutta maallinen oli hänelle kuitenkin rakkaampaa. (Matt 19:16-26)
Jeesuksen seuraaminen ei olisi ollut mahdollista jos talollisen kiireet sitoivat kun työ Jeesuksen mukana edellytti vapautta siirtyä paikasta toiseen ja kokonaisvaltaista ajan käyttöä.
Ahneus on epäjumalanpalvelua ja syntiä. Ahneudesta seuraa Jumalan viha. (Kol 3:5, Jes 57:17) Pakanat olivat täynnä ahneutta ja harjoittivat monenlaista syntiä. (Room 1:29, Ef 4:19) Harhaopettajat ovat usein myös ahneita. (2 Piet 2:14) Ahneus lähtee ajatuksista ja synnyttää tekoja (Mark 7:22, 2 Piet 2:14)
Ahneus saa himoitsemaan väärää voittoa. (2 Piet 2:3)
Apostoli Paavali opettaa etteivät ahneet peri Jumalan valtakuntaa. (Ef 5:5, 1 Kor 6:10)
Uskovia kehotetaankin karttamaan ahneutta ja kuolettamaan itsestään kaiken ahneuden. (Luuk 12:15, 1 Kor 5:10-11) Paavali varoittaa myös seurakunnan kaitsijoita rahanahneudesta (1 Tim 3:3) ja uskovia: "Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen mitä teillä on.
Jumala itse on sanonut: - Minä en sinua jätä, en koskan sinua hylkää." (Hebr 13:5)
Kristityksi itseään tunnustavat toisinaan käyttävät varojaan itsekkäisiin nautintoihin ja sellaiseen mikä ei ole tarpeellista ja välttämätöntä. Kun Herran työ tarvitsee varoja antamista vitkastellaan, eikä antaminen ole mieleiseistä. Kristuksen työtä kohtaan ei löydykään rakkautta. Sielujen pelastukseen ei ole vilpitöntä kiinnostusta ja halua kun kaikki mielenkiinto ja kiintymys on maallisissa asioissa.
Itsekkyyden henki on paholaisesta. Ahnehtimiella pyritään onneen ja mukavuuteen, mutta satoja on kurjuus, epätoivo ja kuolema.
Jokaisen oma on aina kuitenkin omaa.
"Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa." (2 Kor 9:7)
Hänellä jolla sydämessään on Kristuksen rakkaus, pitää velvollisuutenaan, miellyttävänä etuoikeutenaan ja ilonaan edistää Herran työtä lähimmäistensä sielujen pelastukseksi. (Mal 3:7-12) Kristus uhrasi henkensä, mutta Kristuksen seuraajaksi tunnustautuvat eivät mielellään usein edes liioista varoistaan uhraisi iloisesti.
(1 Joh 2:6)
Herra siunaa niitä jotka ovat uskollisia talenttiensa hoitamisessa. Jeesuksen vertaus palvelijoille uskotuista rahoista (Matt 25:14-30) tarkoittaa käytännössä ihmisen kykyjen käyttämistä Herran työssä, sekä myös riittävää taloudellista osallistumista sielujen pelastustyössä, niin että kristitty voi tuottaa korkoa Herralleen.
Taloudellisten, teknisten, henkisten ja hengellisten kokonaisvaltaista voimavarojen käyttöä voimien ja ajankäytön sallimissa rajoissa. Jumala vahvistaa ihmisen voimavaroja ja sitten puhutaankin "armolahjasta."
Jeesuksen seuraajat käyttävät varojaan siten että he ovat tarkoituksenmukaisia omissa tarpeissaan. Jeesuksen seuraajaa ei miellytä yli oman tarpeen olevat auto ja talo. Jumalan omat eivät kuluta maailman huvituksissa ja itsehemmottelussa Herran omaa. Kristuksen seuraajat käyttävät iloiten varojaan sellaisella tavalla että osallistuvat mahdollisuuksiensa mukaan sillä panoksella mitä tilanne kulloinkin edellyttää ottaen huomioon työn tarpeet ja omat voimavaransa.
Uskovainen hengellinen kristitty saa omistaa vapaasti. Jeesuksen seuraaja saa olla rikaskin.
Juridinen ajattelu pätee asiassa Jumalan oikeudenmukaisuuden suhteenkin että erottaa oman ja toisen oman.
Kaikki lahjoittaminen on vapaaehtoista jossa lahjoittamisen halu pitää olla sydämestä lähtevää rakkaudellista toimintaa. Ei eikä velvollisudesta.
Jumala ei pidä arvossa vastentahtoisesti annettuja lahjoja.
"Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Maailma himoineen katoaa mutta se joka tekee Jumalan tahdon pysyy iäti."
1 Joh 2:15-17.
Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija
(Saar 5:9, 2 Tim 3:2)
Israelin johtajat, papit ja päämiehet olivat joskus rahanhimoisia. (Mii 3:11, Luuk 16:14)
Jeesuksen opetuslapsi Juudas Iskariot oli myös ahne ja kavalsi Jeesuksen muutamasta hopealantista. (Joh 12:4-6)
Alkuseurakunnan aikana uskovat myivät omaisuuttaan yhteiseksi hyväksi. Ananias ja Safira pimittivät maaomaisuutensa myynnistä saadut rahat. (Apt 5:1-11) Ananiaksen ja Safiran synti oli kuitenkin valehtelu.
Valehtelunsa vuoksi Ananias ja Safira saivat rangaistuksensa. Omaisuutensa he olisivat saaneet pitää, mutta ei valehdella seurakunnalle että ovat luovuttaneet mutta eivät kuitenkaan olleet luovuttaneet.
Roomalainen maaherra Feelix oli ahne. (Apt 24:25-26) Laaban tahtoi maksimoida hyödyn Jaakobin suorittamasta palveluksesta saadakseen Laabanin tyttären Raakelin vaimoksi. (1 Moos 31:41) Rikas nuorukainen halusi pelastua, mutta maallinen oli hänelle kuitenkin rakkaampaa. (Matt 19:16-26)
Jeesuksen seuraaminen ei olisi ollut mahdollista jos talollisen kiireet sitoivat kun työ Jeesuksen mukana edellytti vapautta siirtyä paikasta toiseen ja kokonaisvaltaista ajan käyttöä.
Ahneus on epäjumalanpalvelua ja syntiä. Ahneudesta seuraa Jumalan viha. (Kol 3:5, Jes 57:17) Pakanat olivat täynnä ahneutta ja harjoittivat monenlaista syntiä. (Room 1:29, Ef 4:19) Harhaopettajat ovat usein myös ahneita. (2 Piet 2:14) Ahneus lähtee ajatuksista ja synnyttää tekoja (Mark 7:22, 2 Piet 2:14)
Ahneus saa himoitsemaan väärää voittoa. (2 Piet 2:3)
Apostoli Paavali opettaa etteivät ahneet peri Jumalan valtakuntaa. (Ef 5:5, 1 Kor 6:10)
Uskovia kehotetaankin karttamaan ahneutta ja kuolettamaan itsestään kaiken ahneuden. (Luuk 12:15, 1 Kor 5:10-11) Paavali varoittaa myös seurakunnan kaitsijoita rahanahneudesta (1 Tim 3:3) ja uskovia: "Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen mitä teillä on.
Jumala itse on sanonut: - Minä en sinua jätä, en koskan sinua hylkää." (Hebr 13:5)
Kristityksi itseään tunnustavat toisinaan käyttävät varojaan itsekkäisiin nautintoihin ja sellaiseen mikä ei ole tarpeellista ja välttämätöntä. Kun Herran työ tarvitsee varoja antamista vitkastellaan, eikä antaminen ole mieleiseistä. Kristuksen työtä kohtaan ei löydykään rakkautta. Sielujen pelastukseen ei ole vilpitöntä kiinnostusta ja halua kun kaikki mielenkiinto ja kiintymys on maallisissa asioissa.
Itsekkyyden henki on paholaisesta. Ahnehtimiella pyritään onneen ja mukavuuteen, mutta satoja on kurjuus, epätoivo ja kuolema.
Jokaisen oma on aina kuitenkin omaa.
"Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa." (2 Kor 9:7)
Hänellä jolla sydämessään on Kristuksen rakkaus, pitää velvollisuutenaan, miellyttävänä etuoikeutenaan ja ilonaan edistää Herran työtä lähimmäistensä sielujen pelastukseksi. (Mal 3:7-12) Kristus uhrasi henkensä, mutta Kristuksen seuraajaksi tunnustautuvat eivät mielellään usein edes liioista varoistaan uhraisi iloisesti.
(1 Joh 2:6)
Herra siunaa niitä jotka ovat uskollisia talenttiensa hoitamisessa. Jeesuksen vertaus palvelijoille uskotuista rahoista (Matt 25:14-30) tarkoittaa käytännössä ihmisen kykyjen käyttämistä Herran työssä, sekä myös riittävää taloudellista osallistumista sielujen pelastustyössä, niin että kristitty voi tuottaa korkoa Herralleen.
Taloudellisten, teknisten, henkisten ja hengellisten kokonaisvaltaista voimavarojen käyttöä voimien ja ajankäytön sallimissa rajoissa. Jumala vahvistaa ihmisen voimavaroja ja sitten puhutaankin "armolahjasta."
Jeesuksen seuraajat käyttävät varojaan siten että he ovat tarkoituksenmukaisia omissa tarpeissaan. Jeesuksen seuraajaa ei miellytä yli oman tarpeen olevat auto ja talo. Jumalan omat eivät kuluta maailman huvituksissa ja itsehemmottelussa Herran omaa. Kristuksen seuraajat käyttävät iloiten varojaan sellaisella tavalla että osallistuvat mahdollisuuksiensa mukaan sillä panoksella mitä tilanne kulloinkin edellyttää ottaen huomioon työn tarpeet ja omat voimavaransa.
Uskovainen hengellinen kristitty saa omistaa vapaasti. Jeesuksen seuraaja saa olla rikaskin.
Juridinen ajattelu pätee asiassa Jumalan oikeudenmukaisuuden suhteenkin että erottaa oman ja toisen oman.
Kaikki lahjoittaminen on vapaaehtoista jossa lahjoittamisen halu pitää olla sydämestä lähtevää rakkaudellista toimintaa. Ei eikä velvollisudesta.
Jumala ei pidä arvossa vastentahtoisesti annettuja lahjoja.
"Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Maailma himoineen katoaa mutta se joka tekee Jumalan tahdon pysyy iäti."
1 Joh 2:15-17.
Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus, Jari! Kaikki eivät kestä kiusausta ja joskus tilaisuus tekee varkaan. Joukossa saattaa olla petturi, mutta se ei tarkoita, että koko ryhmä olisi ahne. Vain kasvamalla lähemmäksi Kristusta opimme käyttämään oikein rahojamme.
Hep-
Seurakuntaa ja kirkkoa ei omista ainokainen olevainen yksilöpersoona ihmismuodossa. Seurakunnassa ja kirkossa ei ainokaisellakaan olevaisella yksilöpersoonalla ole henkilökohtaista "petturia" missään muodossa, paitsi jos sovitut treffit tai velka jää hoitamatta, esim.
Luopiotakaan ei ole ainokaistakaan kenelläkään yksilöpersoonalla henkilökohtaista missään sijaitsevana olevaisena.
Luopio luopuu Herrasta Jeesuksesta, ei jonkun ainokaisenkaan yksilöpersoona-olevaisen mielisuosiosta tai samasta penkkirivistä.
Joh 10:16.
San 24:16, Dan 12:10.
Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija
Hyvää opetusta Jarilla tässä avauksessa rahankäyttöön liittyen.