Mulla on muutama 20-30 v kaverii, jotka asuvat vielä kotona isän ja äidin kanssa. Heistä on mukavaa, että vanhemmille ei tarvitse maksaa mitään asumisesta. Vanhemmat ovat tyytyväisiä heidän kotona asumiseen. Kaikki mitä kesä-tai määräaikaisista työhommista tulee, niin käytetään vaatteisiin, juomiseen ja autoon.
Jotenkin tuntuu, että heillä ei ole ihan tarkkaa tietoo oikeesti siitä, mitä asuminen omassa tai vuokrakämpässä todella maksaa. Mulla menee 80% palkasta asumiseen ja lopuilla yritän ostaa ruokaa ja vaatteita. Bilettämässä käyn harvoin, jos käyn en juo juuri mitään, koska rahaa ei hirveesti sellaiseen jää.
Mä muutin vanhempien luota pois heti, kun täytin 18.
Mua vaan ei saisi enään asumaan isän ja äitin luo, vaikka siinä omat ihanuudet ovatkin. Mä halusin itsenäistyä ja pärjätä omillani ja saavuttaa jotain suurta omin keinoin.
Tiukkaa rahallisesti on, mutta yritän pärjätä vaikka se välillä vituttaakin.Vapaa-aikaa vietän aika paljon urheilleen (uimassa, lenkillä, pallopelejä pelailleen) ja nää treenimatkat liikun fillarilla tai talvella bussilla. Autoon mulla ei oo varaa, mutta fillari kulkee kun polkee.
Jotenkin tuntuu, että heillä ei ole ihan tarkkaa tietoo oikeesti siitä, mitä asuminen omassa tai vuokrakämpässä todella maksaa. Mulla menee 80% palkasta asumiseen ja lopuilla yritän ostaa ruokaa ja vaatteita. Bilettämässä käyn harvoin, jos käyn en juo juuri mitään, koska rahaa ei hirveesti sellaiseen jää.
Mä muutin vanhempien luota pois heti, kun täytin 18.
Mua vaan ei saisi enään asumaan isän ja äitin luo, vaikka siinä omat ihanuudet ovatkin. Mä halusin itsenäistyä ja pärjätä omillani ja saavuttaa jotain suurta omin keinoin.
Tiukkaa rahallisesti on, mutta yritän pärjätä vaikka se välillä vituttaakin.Vapaa-aikaa vietän aika paljon urheilleen (uimassa, lenkillä, pallopelejä pelailleen) ja nää treenimatkat liikun fillarilla tai talvella bussilla. Autoon mulla ei oo varaa, mutta fillari kulkee kun polkee.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Itseäni hävettäisi asua 'aikuisena' vanhempien helmoissa. Tuollaiset tapaukset harvemmin oppivat elämän realiteetteja; kaikki maksaa.
Syy kyllä löytyy useimmiten vanhemmista, kun opettavat jälkikasvulleen tavat, joista on hankala sitten myöhemmin päästä eroon, ja elämä tuntuu sitten hankalalta kun kaikki ei olekkaan ilmaista ja helppoa.
"Tuollaiset tapaukset harvemmin oppivat elämän realiteetteja; kaikki maksaa."
Etenkin naiset. Paitsi komeimmalle 10% miehille naiset ovat ilmaisia.
Muualla maailmassa lapset asuvat aikuisinakin vanhempiensa luona. Italia edustanee yhtä ääripäätä; nelikymppiset avioitumattomat pojat ja tyttäret asuvat edelleen eläkeläisvanhempiensa luona. Osasyy saattaa olla sekin, että mitään yhteiskunnan ylläpitämiä vanhainkoteja ei ole, vaan omien vanhempien ylläpito kuuluu lapsille. Jos lapsia ei kiinnosta vanhempien hyvinvointi, niin sitten vouti ottaa rahat palkasta. Toisaalta yhteiskunta ei ole velvollinen järjestämään asuntoa tai tukia, joten jos elämällä ei ole vakaata perustaa työn muodossa, niin tottahan toki se lämmin koti aina kylmän kadun voittaa.
Suomi on taas se toinen ääripää; osa potkii lapsensa ulos heti, kun vain siihen mahdollisuus tarjoutuu. Osalla lähtevät lapset maailmalle 'piikomaan' jo alaikäisinä. Osalta ne otetaan huostaan ja Suomessa taitaakin olla Euroopan korkeimpiin lukeutuvat huostaanottoprosentti. Mitenkään erikoista ei ole sekään, että sosiaalitoimi hankkii 16-17-vuotiaille kakaroille kunnan vuokrakämpän, kun lapsi ei vanhemmat eivät tule toimeen. Huhujen mukaan uuden puolison löytäneet äiskätkin saattavat soittaa kunnan sosiaalitoimeen ja ilmoittaa, että puoliso ja lapset eivät tule toimeen, joten hakekaa mun kersat pois!
Suomalaiset perheet eivät voi hyvin. Eroprosentti heiluu 50% tietämillä ja joka toinen puoliso pettää. Siihen kun ymppää mukaan massahuostaanotot, niin ihmekös tuo, jos perheet ja pariutuminen eivät kiinnosta.
Olisi mielenkiintoista tehdä tilastotutkimusta siitä, miten aikaisessa vaiheessa kotoa lähtö korreloi parisuhteiden kanssa. Itse veikkaan, että nämä ovat niitä tulevaisuuden läheisriippuvaisuuspelkoisia ikisinkkuja, jotka hemmottelevat itseään viisikymppisinä etelänlomilla ja konserteilla ja paikkaavat sillä sitä tyhjyyttä, mikä jää lapsettomuudesta ja karille menneistä parisuhteista. Tuo yksinpärjääminen on aika kielivä asenne, jostain...
Vanhempien luona asumisessa on järkeä, jos ja vain jos elää säästeliäästi ja säästää rahaa oman asunnon käsirahaksi. Itsekin sain säästettyä hyvät rahat ensiasunnon käsirahaksi. On vanhempien oikeus puuttua kotona asuvan aikuisen lapsen rahankäyttöön, jos tämä toimii lyhytnäköisesti.
Sinun kanssako heidän pitäisi asua? Äidin luo polu ei sammaloidu jos yhteiskunta ei huoli heitä ja puolisoa eivät löydä. Annamme heidän olla ...
Minut "potkittiin" pois kotoa heti kun pääsin armeijasta ja toisaalta halusin itsekin muuttaa pois. Jos lapsi ei itse ole lähdössä niin se on vanhempien tehtävä panostaa lentämään pesästä pois, koska eivät he voi heitä ikuisesti paapoa ja lapsen pitää oppia itsenäiseksi. Opintojen jälkeen jouduin asumaan reilun kuukauden vanhempieni luona (etsin töitä ja asuntoa) niin kyllä ahdisti ja jotenkin hävetti koko asia.
Riippuu tapauksesta. Itse olen asunut vanhempien luon koko ikäni ja asun niin kauan kunnes kuolevat. Töitä tai ihmissuhteita minulla ei tule koskaan olemaan ja asunnon hommaan perintörahoilla sitten itselleni, jos vaan maksasta ja aivoista on enää mitään jäljellä.
Lisäksi sopii huomauttaa että vanhempani ovat ainoat ihmiset joita tunnen ja joiden kanssa olen tekemisissä, joten miksi en hengailisi kaiken aikaa heidän kanssaan? Toki minulla on oma huone.
Jokseenkin sama tilanne ja samanlaiset "suunnitelmat" täälläkin.
Mitä taas aloitukseen tulee, niin jos "vanhemmat ovat tyytyväisiä heidän kotona asumiseen", niin miksi asia on kenellekään ongelma? Ymmärrän kyllä, että moinen elämä voi tuntua sivusta seurattuna kohtuuttoman helpolta, jos vanhempien luona asujalla on normaalit tulot, mutta hän ei maksa asumisestaan. Meitä kuitenkin on paljon, joilla ei ole tuloja, ja vanhempien nurkkiin jääminen johtuu siitä. Me tiedämme, mitä omillaan asuminen maksaa – ja sen, ettei meillä ole siihen varaa.
Kyse ei varmaankaan siitä, etteivätkö vanhemmat olisi tyytyväisiä lapsiensa kotona asumiseen, vaan siitä, mihin lapset tyytyvät.
Nyt on uusioperhe sun muut eronneet. Ihme etteivät, imetä toisten lapsia?! Eroavat ja kaikki ovat yhdessä ja talo jota kodiksi kutsutaan on exän ja kuksan lapsia yms. Vanhainkodissa sitten tapaavat ja esittelevät tuo on mun exä ja tuo nykyinen. Käsi kädessä exä ja nykyinen nyyhkyttävät yhteistä miestä.
Onko noilla vanhempien luona asuvilla sellaiset vanhemmat, jotka tajuavat antaa heille omaa tilaa? Itse en pystyisi tuohon, koska vanhempani ovat liian seurallisia, vaikka meillä ei edes ole paljonkaan yhteisiä puheenaiheita.
Sinuna hiukan kriittisesti miettisin, että missä on vika jos 80% palkasta menee asumiseen. Onko tila ja seinät ympärilläsi tosiaan niin hienot vai palkassa vikaa?
Itse muutin omilleni neljä vuotta sitten enkä voisi enää kuvitellakaan asuvani lapsuudenkodissani; Niin paljon arvostan omaa rauhaa ja yksityisyyttä sekä sitä että voin tehdä tarvittavat kotityöt juuri silloin kun huvittaa. Valitettava tosiasia on vaan se, että vaihtoehdot olisivat hyvin vähissä jos tulisin jostain syystä irtisanotuksi työstäni.
Asun vanhempien kellarissa.On kaikki tarvittava eikä vuokraa tarvii maksaa eikä sähköä. Käyn töissä ja saan palkkaa n 2230 verojen jälkeen. On ollut vaki työ jo 7 vuotta joten voisin ostaa oman asunnon vaikka heti mutta ajattelin ainakin vuoden tai kaksi vielä säästää rahaa. Pari naista ei tykännyt hyvää kun saivat tietää miten asun ja eivät halunneet jatkaa tapailua.
Niin ja mulla on noin 18 neliöö tilaa. Sänky sohva telkkari ja jääkaappi ja oma suihkuvessa. Ei tässä muuta tarvitse.
Itse asuin vanhempien luona 28 vuotiaaksi eikä mitään ongelmaa siinä ollut.
Keväällä 1986 kirjoitin ylioppilaaksi, sen kesän asuin vielä kotona mutta heti syksyllä lähdin jatko-opiskelemaan. Olin silloin vasta 17v. Ensimmäiset pari kesälomaa asuin kotona mutta nukuin silloin aina pihamökissä.
Syksyllä 1989 ostin ekan oman kerrostalo-osakkeen lainarahalla, vaatimaton 25 neliön yksiö. Eteinen jossa keittosyvennys ja siitä aukesi olo-makuuhuone. Pieni wc ja suihku, olisko ollut jotain 2neliöö eli helvetin ahdas. Ainoasta ikkunasta näkymä moottoritielle, etäisyydellä 50m.
Ap: I Salute You!
Et siis olekaan vm 1967?
Kuinka niin ei olisi? Eikö ylioppilaaksi kirjoiteta sinä vuonna kun täyttää 19 -vuotta, eli hänen tapauksessa juurikin 1986? Tuo seuraava missä sanoo olleensa 17 -vuotias muuttaessaan kotoa, on vähän outo, mutta itse ajattelin että on tullut kirjoitusvirhe ja tarkoittanut, että oli 19 -vuotias jos lukion jälkeen on heti muuttanut pois.
Joo hops! kirjotusvirhettä pukkas, siis 19v olin. Tarttis alkaa oikeasti käyttämään noita lukulaseja.. vuoden sisällä on lähinäkö menny vähän kehnoksi etenkin hämärässä.
On mulla Tokmannilta ostetut 2-lasit, muutama viikko sitten ostin mutta tuossa ne lojuu keittiön pöydällä tabletin vieressä. Tänäänkin olisin duunissa tarvinnu kun ei läppärin mikrotekstistä meinannu saada selvää. Huomenna otan kyllä mukaan koska sama projekti jatkuu. Tämmöstä tää ikääntyminen on :(
No kerrankos sitä sellaista kirjoitusvirhettä sattuu että lipsahtaa seiska ysin sijaan, eihän siinä ole kuin yksi näppäin välissäkään. :D
Oletko "Moneen-junaan" 1967:n kanssa luokkakavereita, kun teette ihan samanlaisia kirjoitusvirheitäkin? Niin että ollut sama suomen opettaja?
Ööö en tiedä mistään "Moneen-junaan" jutusta, ei aukea mulle? Tuskin ollaan kun olen hiivatin käpykylästä kotoisin. Mulla oli saamarin tiukka äikän maikka, kotimaisen numerot oli yleensä hyviä vaik ei sitä nyt tästä varmaan huomaa. Lähinnä kyse on näkökyvystäni kun en sokeain kirjoitusta hallitse :D
Jaa ei, nyt täytyy lähteä kauppaan että heppulishei.
Nominatiivi, genetiivi, akkusatiivi, partitiivi, essiivi, translatiivi, inessiivi, elatiivi, illatiivi, addressiivi abalabativii, hablotiivi.. eiku joku ei mee nyt oikein :/
Ei olla samalla luokalla oltu. Itse olen melkein 20 -vuotta nuorempi kuin tämä miesvm_1967.
Olet kyllä erinomainen esimerkki ämmämäisestä selittelijästä, ja siitä miten tyhmyys on melko huono ominaisuus jos kyseessä on patologinen valehtelija kuten sinä.
Samoin, ainoa valkolakki mikä sinulla on, on luultavasti joku kehitysvammaisten vappujuhlista saatu kipparinlakki. :D S
No järjestelyjä on monenlaisia... Onhan se ihan "tervettä" muuttaa pois joskus vanhempien helmoista, mutta tapauksia on niin monenlaisia. Jotkut vanhemmat on tosi omistushaluisia ja ylisuojelevia, ja sellaisten lapset useinkin jää peräkammarinpojiksi ja -tytöiksi. Elävät jokseenkin samalla tavalla kuin pikkulapsina. Sitten on niitä jotka ei halua aikuistua, vaan viettävät ikuista teini-ikää ja vanhemmat kustantaa kaiken. Minusta oli kummallista kun yhden kaverin vanhemmat vaati sitä maksamaan vuokraa, kun se asui vielä lukiota käydessä kotonaan. Sen piti ottaa opintolainaa sitä varten, että voi maksaa vanhemmilleen vuokraa... Tapa kai se on tuokin tietysti opettaa, ettei mikään ole ilmaista, mutta eikö silloin olisi ollut jo järkevämpää muuttaa ihan omaan kämppään? Sitten toinen ääripää on se, että joku asuu aikuisena kotonaan, mutta ei maksa mitään, vaikka saisi palkkaakin. Kyllä mun mielestä aikuisen ihmisen pitää omalta osaltaan maksaa ruoka ja laskut yms. jos asuu vanhempien luona... Tosin on niitäkin, jotka asuu omassa kämpässä mutta silti ruinaavat jatkuvasti rahaa vanhemmiltaan, kun ei omat riitä kun kaikki menee biletykseen.
Vanhempien luona asuminen kertoo siitä, ettei mies ole itsenäistynyt. Vaikka sillä säästäisi rahaakin, se viestii naisille, että mies on vanhempiensa talutusnuorassa eikä mikään omia polkujaan kulkeva tosimies. Siis sellainen, joka voisi tuoda turvaa naiselle ja mahdollisille jälkeläisille.
Noin muuten minusta on perin kasvattavaa asua yksinään. Naiset aivan oikeutetusti vieroksuvat kotona asuvaa miestä. Äidin siivoamasta kodista ja lihapatojen äärestä on liian helppoa siirtyä avovaimon passattavaksi. Sitä paitsi moni ei tajua ajoissa, että silloin rahankäytön pitäisi muuttua sormia napsauttamalla. Enää kaikkea rahaa ei voikkaan pistää autoon ja elektroniikaan tai kohta lähtee luottotiedot ja sen myötä nainen.
Tosin sama tauti vaivaa naisisakin. Jos on tottunut kotona vanhemmilta rahaa pyytämään, alkaa helposti kuppaamaan avomiestäänkin.
Heh no lyhyellä miehellä kuten minulla tämä vanhempien nurkissa notkuminen ei vaikuta mitenkään markkina-arvooni :D Ihan sama mitä teen elämälläni, ihmisten mielipiteet ovat aina samat.
Tässä jälleen esimerkki siitä, miten valkoritari joko tahattomasti tai tarkoituksella ajattelee yhtä vammaisesti kuin naiset. Ei väliä, sillä lopputulos on yksi ja sama.
Ei tuo ollut mielipiteeni vaan havaintoni asiasta. Kaikilla on toki oikeus ajatella, että moinen kotona asuvien miesten vähättely on huutava vääryys. Saaattaa ollakin, mutta totta se on kuitenkin, mikä oli kirjoitukseni pointti.
20 naiselle omien vanhempiensa kanssa asuva samanikäinen mies on samanlainen turnoff kuin 30 miehelle omien lastensa kanssa asuva samanikäinen nainen ;D
Hyvä havainto. ;-)
Itse en tekisi samaa lapsilleni. Minut heitettiin lapsuuden kodista kusipatjan kanssa. Humalaiset vanhemmat portailla huusivat ja patjan heittivät perässä. Mene ! Älä tule ikinä takaisin! Humalaiset perkeleet! Aina päissään ja onneksi sain myöhemmin kodin. Ihanaa asua oikeassa kodissa. Ei tarvitse kuunnella humalaisia arvosteluja ja nimittelyjä ja tupakan savua haistella. Elämäni on todella kurjaa orjatyötä. Aivan kamalaa!
Nyrkkiä heiluttivat yhdessä vierekkäin. Molemmat kirkasta viinaa ottaneina. Ilkeitä olivat. Juoppopellet! Mitään muuta en muistoksi saanut kuin arvostelua, vittuilua ja orjatyötä mätäruokapalkalla. Onneksi pääsin sieltä juottolasta pois! Haistakaa vieläkin tyhjänpuhujat helvetinmoinen psakaläjä. Arvostakaa kotianne joka on siisti, savuton ja raitis.
Valmistuin 90-luvun lamaan, oon asunut kesäpaikalla, kotona, missä sattuu.
Töitä ei oo löytyny pl.omat "hommat".
Pihuuttamalla pärjää, ei ota niin vakavasti.
Minä asuin 24 vuotiaaksi vanhempieni luona. Kävin koko ajan töissä ja säästin omaan kotiin pesämunaa, sain huiman potin rahaa kerättyä. Mun mielestä se oli hyvä juttu. Olin sellainen kiltti tyttö etten seurustellut enkä juossut miehissä, joten mikä kiire oliskaan ollut kotoa muuttaa? Jälkeenpäin harmittaa, etten kauemminkin asunut siellä rahaa säästellen, nyt ei säästöön jää mitään kun joutuu maksamaan asumisen ja kaiken yksin. Se vaan kun jossain kohtaa tuli vahva tarve saada olla omassa rauhassa. Mutta mun mielestä siis ihan hyvä juttu tuo kotona asuminen pitkään, jos vaan tulee vanhempien kanssa toimeen, niin mikäs siinä.
Noh toiset asuu lapsuudenkodissa vielä vanhempanakin. Vaikka toisaalla olisi omistusasuntokin olemassa, mutta vanhempien luokse mielummin. Ehkä siinä kuviossa on jo kyse yksinolemisen pelosta.
Mihinkäs sitä kotoaan muutaisi. Asun samalla tilalla vanhempieni kanssa ja aion asua koko elämäni. Koska minulla ei ole tietenkään lapsia niin veljen poika perii aikanaan sitten minutkin. Niin olen 40 ja en ole ikinä koskenut naiseen.