Terves vaan kaikille.
Aloin noin vuosi sitten työskennellä yhdessä rakennustoimistossa konttorihommissa. Olen siis 25 vuotias mies. Ennen sitä olin melkein vuoden työttömänä. Sain tämän paikan aivan vahingossa, mutta ei siitä enempää.
Pidin työstäni. Työ oli mukavaa ja sain tehdä sitä aika itsenäisesti. Esimieheni kuitenkin oli hyvin hankala. Hän mm. ei koskaan ollut tyytyväinen työhöni, ja usein löysi parannettavaa. Hän ei myöskään usein tervehtinyt minua kun tulin töihin. Muutenkin käyttäytyminen oli paskamaista. Itse toimitusjohtajallekin olen kaksi kertaa siitä sanonut, ja on aikonut ottaa asian esille, mutta ei näköjään ottanut.
Viikko sitten kuitenkin sain tarpeekseni. Esimieheni sai jonku raivokohtauksen minulle parin asiakkaan läsnäollessa. Alkoi huutamaan ja haukkumaan minua pöljäksi jostain hyvin mitättömästä kirjoitusvirheestä, jonka tein yhteen työpäiväkirjaan. Oli ainakin itelle nolo ja hyvin kova paikka, varsinkin kun tuttuja asiakkaita sattui olemaan.
No, tämä sitten riitti. Ilmoitin maanantaina johtajalle, etten enää tule töihin. Hän kyllä ensin ihmetteli, mutta selitin asian hyvin ystävällisesti.
Nyt tässä taas ootellaan uutta työmaata, mutta harmittaa, kun toisten takia menee työtkin pilalle. Ja kyllä jätti vähän pelkotiloja päälle tuommonen tapaus, saa nähä mihin sitä enää uskaltaa
Aloin noin vuosi sitten työskennellä yhdessä rakennustoimistossa konttorihommissa. Olen siis 25 vuotias mies. Ennen sitä olin melkein vuoden työttömänä. Sain tämän paikan aivan vahingossa, mutta ei siitä enempää.
Pidin työstäni. Työ oli mukavaa ja sain tehdä sitä aika itsenäisesti. Esimieheni kuitenkin oli hyvin hankala. Hän mm. ei koskaan ollut tyytyväinen työhöni, ja usein löysi parannettavaa. Hän ei myöskään usein tervehtinyt minua kun tulin töihin. Muutenkin käyttäytyminen oli paskamaista. Itse toimitusjohtajallekin olen kaksi kertaa siitä sanonut, ja on aikonut ottaa asian esille, mutta ei näköjään ottanut.
Viikko sitten kuitenkin sain tarpeekseni. Esimieheni sai jonku raivokohtauksen minulle parin asiakkaan läsnäollessa. Alkoi huutamaan ja haukkumaan minua pöljäksi jostain hyvin mitättömästä kirjoitusvirheestä, jonka tein yhteen työpäiväkirjaan. Oli ainakin itelle nolo ja hyvin kova paikka, varsinkin kun tuttuja asiakkaita sattui olemaan.
No, tämä sitten riitti. Ilmoitin maanantaina johtajalle, etten enää tule töihin. Hän kyllä ensin ihmetteli, mutta selitin asian hyvin ystävällisesti.
Nyt tässä taas ootellaan uutta työmaata, mutta harmittaa, kun toisten takia menee työtkin pilalle. Ja kyllä jätti vähän pelkotiloja päälle tuommonen tapaus, saa nähä mihin sitä enää uskaltaa
Vastaukset 9
Vanhimmat
ok!
Esimiehesi koki sinut uhkana itselleen. Oliko näin ? Sinulla on kanttia tehdä omat ratkaisusi. Se on hyvä juttu. Toisten potkupalloksi ei kannata jäädä. Pystypäin kohti uusia seikkailuja. Kipeetä tekee, mutta eteenpäin.
Samaa mieltä kuin edell. Olit uhka, jolle oli näytettävä paikkansa. Kuinkahan monta meitä motivoituneita, tunnollisia tekijöitä on ulkona työelämästä, että nuo muutamat lusmut kiusaajat voi jatkaa. Oliko kiusaajasi muuten keski-ikäinen nainen? Minulla ne on järjestäen olleet näitä.
Suuri osa kiusaajista varmaankin todellakin on keski-ikäisiä. Siinä ikäryhmässä jostain syystä alkaa joku merkillinen kausi että kaikkia pitää talloa. Yhtä lailla tietysti voivat olla miehiäkin. Kiusaavat naispuolisia nuoria naisia jos nämä eivät ole auliita antamaan jotain mitä esimies haluaa hmm... jokainen voi itse miettiä mitä. Toisaalta kiusaavat nuoria miehiä jos nämä tuntuvat kilpailijoilta. Ovat hyvää pataa yrityksen nuorten naisten keskuudessa. Tai nykyaikaiset työvälineet on paremmin hallussa tai koulutustaso parempi kuin tällä kiusaajalla. Näitähän riittää.
Minuakin kiusasi juuri keski ikäinen mies. Itse olen vähän pälle parikymppinen. Hoidin työni pilkun tarkkaan ja ihmiset pitivät minusta. Minulle annettiin vastuuta, koska hoidin hommani. Kiusaaja itse ratsasteli omilla säännöillään ja vaikka esimies huomautti hänelle asiasta, hän senkin jälkeen jatkoi samaa rataa. Viimeinen kuukauteni töiss oli hirveä, kiusaaja mustamaalasi ja eristi minua, myös juorusi minusta. Kaikki ihmiset, joiden kanssa olin luonut ystävyyssuhteita, piti nimenomaan heidät rekrytoida hänen tiimiinsä. Sama juttu, kaikki joille juttelin, heti perään piti juosta minut haukkumaan. Painoi putosi vaarallisen alas ahdistuksen takia, masennus diagnosoitiin sekä mietin itsemurhaa. Terapia auttoi, mutta ei itsetunto ole vieläkään korjaantunut, puolivuotta on nyt siitä kun irtisanoin itseni, en vain pystynyt enää jatkamaan työpaikalla. Kyllä vielä palaan työelämään, mutta kyllä se pelottaa toki palata töihin noin kurjan kokemuksen jälkeen.
Arvostan sun suoraselkäisyyttä ja sitä arvostetaan työelämässä.
Pyydä äidiltä lisää pullaa ja lämmintä maitoa.
Kato. Yksi pahaa oloaan muille levittävä ilmoittautui... Helppasiko?
Olisit ottanut saikkua huutamisen takia. Sitten ilmoitus luottamusmiehelle asiasta.