Tuli mieleen tällainen ajatus.
Palstalla on paljon juttua tasoteoriasta, mutta entäpä jos ns. pelaat väärässä sarjassa, tai viestität ulospäin olevasi muuta kuin olet?
Jos käyttäisin itseäni esimerkkinä, koska pukeudun jossain määrin "virallisesti", saan toisinaan huomiota uranaisilta, mutta koska minulla ei ole statusta eikä isoja tuloja, heidän mielenkiintonsa lopahtaa hyvin äkkiä. Sama pätee vimpan päälle tällättyihin naisiin, joiden aivoihin on jo koodattu että tulevaisuus on isossa talossa korkeasta elintasosta nautien.
Mutta koska pukeudun niin kuin pukeudun ja käyttäydyn hyvin asiallisesti, en saa huomiota rokkari-, hippi-, enkä taiteilijatytöiltä. En myöskään miellytä 30 naisten suurinta kategoriaa, eli nykyisiä/tulevia tuulipukutätejä, jotka haluavat turvallisen nallekarhun joka ei välitä jos paita tulee likaiseksi remontoidessa taloa.
Toisin sanoen, viestitän kuuluvani miesten kategoriaan bisnes, mutta koska naisille sen iänikuisen itsevarmuuden lisäksi tärkeintä on miehen status omassa kategoriassaan, naiset jäävät haaveeksi.
Pikku tenkkapoohan tässä on, koska tykkään pukeutua hyvin. Ehkä pitäisi vaihtaa harmaisiin professorityyppisiin vaatteisiin, niin en turhaan vetoaisi uraohjuksiin/statusmiestä etsiviin gold diggereihin, vaan älyköihin joista saattaisin pitääkin?
Palstalla on paljon juttua tasoteoriasta, mutta entäpä jos ns. pelaat väärässä sarjassa, tai viestität ulospäin olevasi muuta kuin olet?
Jos käyttäisin itseäni esimerkkinä, koska pukeudun jossain määrin "virallisesti", saan toisinaan huomiota uranaisilta, mutta koska minulla ei ole statusta eikä isoja tuloja, heidän mielenkiintonsa lopahtaa hyvin äkkiä. Sama pätee vimpan päälle tällättyihin naisiin, joiden aivoihin on jo koodattu että tulevaisuus on isossa talossa korkeasta elintasosta nautien.
Mutta koska pukeudun niin kuin pukeudun ja käyttäydyn hyvin asiallisesti, en saa huomiota rokkari-, hippi-, enkä taiteilijatytöiltä. En myöskään miellytä 30 naisten suurinta kategoriaa, eli nykyisiä/tulevia tuulipukutätejä, jotka haluavat turvallisen nallekarhun joka ei välitä jos paita tulee likaiseksi remontoidessa taloa.
Toisin sanoen, viestitän kuuluvani miesten kategoriaan bisnes, mutta koska naisille sen iänikuisen itsevarmuuden lisäksi tärkeintä on miehen status omassa kategoriassaan, naiset jäävät haaveeksi.
Pikku tenkkapoohan tässä on, koska tykkään pukeutua hyvin. Ehkä pitäisi vaihtaa harmaisiin professorityyppisiin vaatteisiin, niin en turhaan vetoaisi uraohjuksiin/statusmiestä etsiviin gold diggereihin, vaan älyköihin joista saattaisin pitääkin?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mitä väliä miten pukeutuu. Ei se ole pukeutumisesta kiinni saako naisia. Olen seurustellut 4 kertaa ja nyt olen ollut yhden naisen kanssa 8 vuotta ja pukeudun verkkareihin ja huppariin yleensä.
On sillä pukeutumisella sillä tavalla väliä, että naiset näkee miehen ensisijaisesti jonkin stereotyypin edustajajana ja vasta toissijaisesti, jos sittenkään, ihmisenä.
Verkkarit ja huppari on täysin pätevä univormu edustamaan jotain miestyyppiä.
Tämä sama pätee myös miehiin hyvin pitkälti. Tietynlainen tyyli luo tietynlaisia mielikuvia. Ihan kuin tatuoinnit, niiden mukaan luokitellaan stereotyyppisesti.
Myös niukat vaatteet, tuulipuku yms. Miehet tekee ihan samaa. Jos ei miellytä, ei se ole ihminen laisinkaan. :)
Juuri niin.
Ja siinä kohdassa, kun joudut tiettyyn laatikkoon, voi se meinata sitä että olet ja pysyt myös kaverialueella.
Mitä tarkoittaa "käyttäytyä hyvin asiallisesti"?
Se on sitä, mitä ne jannut tekee siellä, missä sanotaan että "asiaton oleskele kielletty". Vaikkas niinku oikotien kulkeminen aamukolmelta jurrissa raksatyömaan poikki. ;P
Anaal.
Tunnistan tilanteesta itseni. Käyttäytymiseni, pukeutumiseni (silloin harvoin kun enää jaksan ihmisten ilmoilla liikkua), elämäntyylini ja olemukseni ovat kauttaaltaan tylsää ja kunnollista, "keskiluokkaista" (tai sen irvikuvaa).
Kuitenkin sosiaalinen ja taloudellinen tilanteeni on jotakin muuta: en työttömänä ja syrjäytyneenä pysty tarjoamaan potentiaaliselle kumppanille mitään keskiluokkaisuuden hyviä piirteitä. Näissä asioissa samalla viivalla kanssani olisivat "boheemit", mutta heillä ja minulla taas ei ole henkisesti mitään yhteistä.
Mitä taas tulee aloituksen ajatukseen "epämaterialistisen älykön" roolin ottamisesta, teeskentelin itse sellaista vuosikymmenen ajan. Viimeisinä vuosina ulkopuolisuuden tunne noissa piireissä kasvoi niin kestämättömäksi, että oli pakko puhaltaa peli poikki ja häipyä porukasta vähin äänin. (Eikä sekään rooli kyllä naisia kiinnostanut.)
"...pukeudun jossain määrin "virallisesti", .." ja käyttäydyn hyvin asiallisesti.."
Taidat viestittää olevasi tylsä, mielikuvitukseton, huumorintajuton, konservatiivinen, neuroottinen ja vakava jäykkis? Ei tosiaan taida boheemeja naisia sellainen kiinnostaa.
Ei varmaankaan, mutta ap:n pointti taisi olla ettei hän myöskään kiinnosta konservatiivisia ja vakavia naisia?
Minä tunnen työni kautta monta miestä joita luultavasti boheemina pitäisit tuollaisina, ja sellaisiakin jotka ihan oikeasti ovat tylsiä ja neuroottisia. Mutta heillä riittää naisia. Miksi? Koska heillä on rahaa ja statusta.
Ap voisi selventää millaisen naisen hän haluaa. Jos boheeminaisen, tietysti kannattaisi näyttää boheemilta. Jos businessnaisen, on hänellä sama ongelma kuin minulla oli ennen kun sain kohtuullisen hyväpalkkaisen työn. Hän on oikeassa kategoriassa, mutta liian alhaalla statushierarkiassa.
Ehkei ne sun "tylsät ja neuroottiset" ole naisten seurassa tylsiä ja neuroottisia. Oikeesti, miehet käyttäytyvät mm. aikalailla pehmeämmin naisten kanssa kuin miesten seurassa. Ehkei niillä miehillä ole tarvetta miellyttää toisia miehiä seksuaalisesti. Voi toki olla, että ne ovat onnistuneet keräämään ympärilleen ne muutamat naiset, jotka ovat kiinnostuneita vain rahasta ja statuksesta. No, jokaiselle omanlaisensa.
Kerrohan mulle, miten toisen ihmisen rahoista ja omaisuudesta voi kumppani hyötyä? En ole koskaan ymmärtänyt tätä ns. palstatotuutta. En minä ainakaan ole saanut rikkaammalta kumppaniltani rahaa tai hyödykkeitä, enkä minäkään ole ostellut köyhemmälle puoliskolle mitään luksustuotteita. Ihan omalla järjellä ja omilla rahoilla ollaan aina pärjätty.
Ei ne ole, trust me. Ne on ihan yhtä jäykkiä, tylsiä ja neuroottisia. Sekä uusien tuttavuuksien että vaimojen kanssa. Status puree.
Ja olet aivan väärässä kuvitellessasi että vain muutamat gold diggerit pitävät statuksesta. 99% naisista pitää statuksesta, mutta status toimii haloefektinä joka tuo sädekehän muiden ominaisuuksien ympärille. Kimi Räikkösen tavallisuus on seksikästä, levyseppähitsarin tavallisuus ei. Samalla tavalla pääosakkaan hiljaisuus ja vakavuus on arvokkuutta ja itsevarmuutta, kun taas toimistoapulaisen samat ominaisuudet ovat tylsyyttä.
Jälkimmäinen kysymyksesi on outo. Asuitteko yhdessä ja yhdistittekö omaisuutenne? Jos lähihoitaja nai toimitusjohtajan, muuttaa hän Itä-Helsingin mamuslummista hulppeaan asuntoon keskustaan, käy useamman kerran vuodessa luksuslomalla, siirtyy hienompiin piireihin ja pääsee postailemaan Facebookkiin kuvia elämästä jota hänen naisystävänsä salaa kadehtivat.
Jälkimmäinen kysymykseni lähti oletuksesta, että molemmilla on samanlaiset arvot ja halut elämältä. Onko se sinusta outoa?
No ei mun tyttöystävä ainakaan minuun mun vaatteiden takia rakastunut. Eikö se luonne ole kuitenkin se mihin ihastuu ensin, väliäkö vaikka pukeutuis skotti hameeseen.
Aina sitä kuulee ettei vaatteilla ole väliä.
Mutta käyhän joskus rokkibaarissa tai paikallispubissa paras puku päällä ja kiiltävät kengät jalassa, niin havaitset että "rennot" rokkarit, hipit ja duunarit ovat vähintään yhtä ennakkoluuloisia kuin ne statusmiehet pokaalivaimoineen.
Ajatuksesi on melko hyvä!
Itse yhdistelen tyylejä, tai käytän jopa kahta vastakkaista tai ainakin erilaista tyyliä sekaisin.
Viihteellä on tultu kyselemään uteliaita kysymyksiä asian johdosta.
Joten, punaisen pillerin opissa tämä menee sarjaan ulkonäön maksimointi.
Esim. minun vaatekappaleistani teki mainintaa se 22 vuotias muija. Tinderissä taas olen testaillut eri tyylejä, ja siellä tuo ns. bisnes-look ei toimi kovin hyvin minulla, vaan pikemminin sellainen rokimpi tyyli. Suosittelen että testaat kumpi sinulla natsaa, ja käytät sitä tosipaikan tullen. Esim. tee se niin, että käyttä vain yhden tyylin kuvia vaikka viikon, ja sitten toisen viikon kilpailevan tyylin kuvia, ja niiden pohjalta erottele vahvuutesi.
On huomattavaa, että jos käytät esim. rokahtavampaa tyyliä, voit vetää puoleesi jännäjennoja, mutta myös kilttejä tyttöjä joille tuo on seksuaalisen vetovoiman tutkimusmatka. Toisalta, silloin iso osa näistä asiallisemmista muijista todennäköisesti jättää sinut rauhaan. Se on se ikuinen vastakkainasettelu, että hakeeko nainen vastakohtaa vaiko kaltaistaan.
Puku näyttää paremmalta selkärankaisella.
Mä pukeudun niinku parikymppiset ja miehet luulee et oon parikymppinen. Osoitus jälleen miesten tyhmyydestä.
Tosin tällä hetkellä se on sopivaa ku puoliso on 20v kingi.
Tätä harva mies tajuaa. Tai ylipäänsä sitä, että tyylillä on väliä.
Jotkut naiset yrittävät arvioida mikä olen miehiäni sen perusteella miten pukeudun ja minkälainen hiustyyli minulla on.
Se on melko rasittavaa. En ole sitä tyyppiä, joka yrittää viestiä tyylillä ja pukeutumisella kuulumista tiettyyn joukkoon. Pukeudun tyyliin sopivasti niin mökkireissulle, nuhjuiseen pubiin keikalle kuin hienoon ravintolaankin yms.
Mielestäni tarve kategorisoida itsensä muodin mukana ja tyylin perusteella johonkin ryhmään on laumassa elävinen, arkojen ja omaa tyyliä välttelevien pelkureiden juttu.