Sain reilu vuosi sitten päätökseen avioliittoni, joka oli lyhyt ja ytimekäs, solmittu jonkun isomman riidan päätteeksi ja sovinnoksi. Yhdessä kerkesimme olla yhdeksän vuotta, saimme kaksi toivottua lasta. Puolisoni oli ja on edelleenkin menevää sorttia, eikä omien sanojensa mukaan pysty olemaan paikallaan. Hän on kuin vuorovesi, liike on jatkuvaa. Koko yhdeksän vuotta kestäneen suhteen kuvaavin sana oli odottaminen. Minulla oli jo pitkään tunne, että olen aina odottamassa puolisoani jostain. Jossain vaiheessa aloin odottaa myös lähtemistä entisen kotiin tulemisen lisäksi. Pienet lapsemme odottivat häntä kuin joulupukkia, ja minun olisi kait pitänyt osata iloita miehestäni samalla tavalla; mukava kun tulit, eikä yhtään kysellä missä olit, ja tyytyä siihen kun hän kohta alkoi jo tekemään lähtöä eteenpäin. Väsyin tyystin siihen ,että herra juoksi muualla niin kauan kuin suinkin jaksoi, ja kun tuli kotiin oli hän niin väsynyt ettei enää jaksanut muuta kuin käydä suihkussa, syödä ja nukkua voimat takaisin. Heti kun voimat alkoivat palata, jalat kantaa, hän olikin jo valmis lähtemään. Hän sanoi aina että on kiva palata kotiin, johon minä ihmettelin, miksei ole hyvä olla kotona, kunnekka tajusin mitä hän sanoi. Jos on hyvä palata, pitää ensin olla jossain muualla, eikä jonnekin muualle pääse, ellei ensin lähde kotoa. Loogista, minä vain en ollut alkuunsa tajunnut. Samaten sitäkään en hoksannut kuin vasta ajan kanssa, että jos joku on horoskoopiltaan vaaka, ei sellainen olekaan tasapainoinen, vaan todella joka asian vietävissä. Vaakahan heilahtaa jos jompaan kumpaan kuppiin tulee jotain vastakkaiseen suuntaan, ja elämässähän tulee.
Vuodessa olen rakentanut itseäni, olen tyyni ja suhteellisen tasapainoinen, en kipuile entistä elämää. En ole menettänyt toivoani tulevaisuden suhteen, vaikka mitään isompaa en ole vielä eteeni saanutkaan,päinvastoin enemmän torjunut mahdollisia suhteita kuin tarttunut keneenkään.
Nyt exä on harmikseni alkanut kysellä milloin hän pääsee takaisin, hän kuulema vieläkin rakastaa vain minua. OK, sopiihan se, rakastamasta en voi kieltää, mutta miksi homma toimii niin, että kun lapset ovat hänellä, hän tekee tikusta asiaa, soittelee perään, ja pyytää luokseen. Sitten kun lapset taas ovat kotona, hän lentää niinkuin ennenkin eikä juuri kysele eikä ilmoittele liikkeistään. Minua väsyttää exän pelleily, koska en sitä minään muuna näe. Puuttuisi että laskisin hänet petiini jonka jälkeen hän voisi olettaa minun olevan häneen sidoksissa, että hän voisi edellyttää uskollisuutta minulta. Oletettavasti hän haluaisi sitoa minut jälleen itseensä, pitää varattuna ja itseensä leimattuna, jolloin kukaan muu ei uskalla edes lähestyä välittämättä itse kuitenkaan lopettaa juoksemistaan. Minä vain olisin hänelle varattuna,mutta ei muuta. En tosin tahdokaan, mutta ahdistaa tällainen. En usko että hän on vakavissaan, leikkii vain, mutta miksi pitää edes leikkiä, koska ollaan erottu, ja eroon vieneet asiat on edelleen olemassa. Inhottaa kun hän repii rauhallista mieltäni maalailemalla yhteistä tulevaisuutta, jota oikeasti ei edes ole. Ei sillä että maalailee, mutta kun lapset näkevät ja kuulevat. En viitsisi häntä suututtaa, vaan haluaisin olla hyvissä väleissä niinkuin sivistyneet ihmiset konsanaan, mutta ei tunnu hyvältä kun toinen kokeilee kepillä jäätä;jospa tästä vielä irtoaisikin.
Vuodessa olen rakentanut itseäni, olen tyyni ja suhteellisen tasapainoinen, en kipuile entistä elämää. En ole menettänyt toivoani tulevaisuden suhteen, vaikka mitään isompaa en ole vielä eteeni saanutkaan,päinvastoin enemmän torjunut mahdollisia suhteita kuin tarttunut keneenkään.
Nyt exä on harmikseni alkanut kysellä milloin hän pääsee takaisin, hän kuulema vieläkin rakastaa vain minua. OK, sopiihan se, rakastamasta en voi kieltää, mutta miksi homma toimii niin, että kun lapset ovat hänellä, hän tekee tikusta asiaa, soittelee perään, ja pyytää luokseen. Sitten kun lapset taas ovat kotona, hän lentää niinkuin ennenkin eikä juuri kysele eikä ilmoittele liikkeistään. Minua väsyttää exän pelleily, koska en sitä minään muuna näe. Puuttuisi että laskisin hänet petiini jonka jälkeen hän voisi olettaa minun olevan häneen sidoksissa, että hän voisi edellyttää uskollisuutta minulta. Oletettavasti hän haluaisi sitoa minut jälleen itseensä, pitää varattuna ja itseensä leimattuna, jolloin kukaan muu ei uskalla edes lähestyä välittämättä itse kuitenkaan lopettaa juoksemistaan. Minä vain olisin hänelle varattuna,mutta ei muuta. En tosin tahdokaan, mutta ahdistaa tällainen. En usko että hän on vakavissaan, leikkii vain, mutta miksi pitää edes leikkiä, koska ollaan erottu, ja eroon vieneet asiat on edelleen olemassa. Inhottaa kun hän repii rauhallista mieltäni maalailemalla yhteistä tulevaisuutta, jota oikeasti ei edes ole. Ei sillä että maalailee, mutta kun lapset näkevät ja kuulevat. En viitsisi häntä suututtaa, vaan haluaisin olla hyvissä väleissä niinkuin sivistyneet ihmiset konsanaan, mutta ei tunnu hyvältä kun toinen kokeilee kepillä jäätä;jospa tästä vielä irtoaisikin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sun exä ei varmaan ite tajua leikkivänsä ja kokee olevansa ihan tosissaan. Sille varmasti sopisi nykyistä elämää paremmin se, että jatkaisitte siitä mihin jäitte, että sinä odottaisit kotona ruuan ja lasten kanssa ja hän menisi ja tulisi niin kuin ennenkin. Onhan se hemmetin paljon kätevämpää, kun joku pitää taloutta yllä.
Ongelmiahan tuollaisessa järjestelyssä ei tule kuin sulle. Jätä ne exän maanittelut huomiotta, jos tuntuu pahalta ja keskity elämään omaa elämääsi. Tietty jokainen saa tehdä justiinsa ne virheet, jotka haluaa, mutta itseaiheutetusta kärsimyksestä ei saa sympatiaa.
Kyllä sai selkeästi tekstistäsi vaikutelman, että olet persoona, joka harkitsee viimeiseen saakka tekemisiään. Se on viisautta ja kypsyyttä. Miehesi taas on lennellyt käyttäen "ponnahduslautana" kotiaan, jossa käynyt akkuja lataamassa kuin hoitolaitoksessa laiminlyöden vaimoaan ja lapsiaan.Lopulta kypsyit, aiheestakin. Syyt jotka ovat eroonne johtaneet ovat painavat ja selkeät.Kyllä ihmissuhdetta on molempien hoidettava muuten tunteet kuoleentuu ja vaikea iskeä kipinää enää. Hyvä ettet ota enää petiisi,siellähän hän on kerran jo ollut eikä hyvä ollut pitemmän päälle. On hyvä muistaa tämäkin että jos ihminen olisi luotu märehtimään menneitä hänet olisi luotu kävelemään takaperin.Paljon terveisiä Sinulle täältä jostakin!
Piirrä paperille kuvio, sinä ja lapset ympyrän sisällä, ukko sahaa edestakaisin siinä kuviossa. Sä olet sille-äiti ja lapset sisaruksia. Äiti aina oottaa kotona kun lapset on maailmalla-eikös niin.