Ihmettelen miten sitä voisi saada oikeita ystäviä.
Omalla kohdallani tulee esteeksi ikärasismi. Olen ulkoisesti sekä henkisesti huomattavasti ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen. En tarkoita olevani lapsellinen vaan lähinnä liian täynnä elämän intoa, huumorintajua, mielikuvitusta ja sellaista nuoruuden huumaa mikä ihmisistä alkaa yleensä kuolemaan pois kun elämä asettuu uomiinsa. Tästä tulee se ongelma että ikäiseni eivät jaksa oikein pysyä mukana eivätkä ymmärrä mistä ammennan kaiken positiivisuuteni.
Nuoremmat jotka helposti tarttuvat seuraani lopulta ihmettelevät ja säikähtävät numeroita kun kerron että ikä lähestyy jo hyvää vauhtia neljättä kymmenettä. Kukaan ei näitä numeroita edes usko ellei kaiva ajokorttia näytille.
Olen aika eloisa, huumorintajuinen, viihdyn paljon ulkona, rantakallioilla istuskelemassa. Olen romanttinen höperö joka kyllä osaa oikeassa tilanteessa rauhoittua paikoilleen. Otan muita huomioon, en polttele enkä juo. Muutenkin arvostan terveellisiä elämäntapoja. Hiukan ujo aluksi vaikka se menee nopeasti ohi kunhan kemiat kohtaa.
Ihan mukavassa kunnossa vartalolta mutta kuulun valitettavasti siihen s-kokoluokkaan.
Mistä ihmeestä sitä voisi löytää seuraa kun treffi ilmoituksissa en loista pituudellani. Joskus tuntuu että se on yksi niitä tärkeimpiä kriteereitä. Monessa ilmoitukssa kun oma pituuteni on jo valmiiksi rajattu pois. Ikänumeroiden puolesta en kelpaa nuoremmille. Ja nuorekkuuteni johdosta en tunnu kelpaavan ikäisilleni.
Itse en välitä numeroista. Enkä liiemmin ulkonäöstäkään. Tärkeintä on kuitenkin loppupelissä aina että sydän on paikallaan, asenne ja luonne. Ehkä ainoa mikä ulkoisessa olemuksessa voi tulla vastaan on valtaisa koko. Kovasti ylipainoiset kun eivät vain yksinkertaisesti pysy matkassa mukana enkä oikein haluaisi joka paikassa olla odottamassa rappujen yläpäässä että vieläkö kestää kauan.
Viihtyisin reissussa vaikka rinkan ja teltan kanssa useita päiviä. Maisemillakaan ei ole niin väliä vaan enemmän seuralla. Joskus olen haaveillut että kävelisi suomen päästä päähän ja muutenkin välillä tulee aika hulluja tempauksia niin suomessa kuin ulkomailla.
Jo jollakin olisi mitään vastaavia ajatuksia niin jonkinlaisen osoitteen laitan. Ihan siltä varalta jos joku innostuu kirjoittamaan.
a_h (at) live.fi
Omalla kohdallani tulee esteeksi ikärasismi. Olen ulkoisesti sekä henkisesti huomattavasti ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen. En tarkoita olevani lapsellinen vaan lähinnä liian täynnä elämän intoa, huumorintajua, mielikuvitusta ja sellaista nuoruuden huumaa mikä ihmisistä alkaa yleensä kuolemaan pois kun elämä asettuu uomiinsa. Tästä tulee se ongelma että ikäiseni eivät jaksa oikein pysyä mukana eivätkä ymmärrä mistä ammennan kaiken positiivisuuteni.
Nuoremmat jotka helposti tarttuvat seuraani lopulta ihmettelevät ja säikähtävät numeroita kun kerron että ikä lähestyy jo hyvää vauhtia neljättä kymmenettä. Kukaan ei näitä numeroita edes usko ellei kaiva ajokorttia näytille.
Olen aika eloisa, huumorintajuinen, viihdyn paljon ulkona, rantakallioilla istuskelemassa. Olen romanttinen höperö joka kyllä osaa oikeassa tilanteessa rauhoittua paikoilleen. Otan muita huomioon, en polttele enkä juo. Muutenkin arvostan terveellisiä elämäntapoja. Hiukan ujo aluksi vaikka se menee nopeasti ohi kunhan kemiat kohtaa.
Ihan mukavassa kunnossa vartalolta mutta kuulun valitettavasti siihen s-kokoluokkaan.
Mistä ihmeestä sitä voisi löytää seuraa kun treffi ilmoituksissa en loista pituudellani. Joskus tuntuu että se on yksi niitä tärkeimpiä kriteereitä. Monessa ilmoitukssa kun oma pituuteni on jo valmiiksi rajattu pois. Ikänumeroiden puolesta en kelpaa nuoremmille. Ja nuorekkuuteni johdosta en tunnu kelpaavan ikäisilleni.
Itse en välitä numeroista. Enkä liiemmin ulkonäöstäkään. Tärkeintä on kuitenkin loppupelissä aina että sydän on paikallaan, asenne ja luonne. Ehkä ainoa mikä ulkoisessa olemuksessa voi tulla vastaan on valtaisa koko. Kovasti ylipainoiset kun eivät vain yksinkertaisesti pysy matkassa mukana enkä oikein haluaisi joka paikassa olla odottamassa rappujen yläpäässä että vieläkö kestää kauan.
Viihtyisin reissussa vaikka rinkan ja teltan kanssa useita päiviä. Maisemillakaan ei ole niin väliä vaan enemmän seuralla. Joskus olen haaveillut että kävelisi suomen päästä päähän ja muutenkin välillä tulee aika hulluja tempauksia niin suomessa kuin ulkomailla.
Jo jollakin olisi mitään vastaavia ajatuksia niin jonkinlaisen osoitteen laitan. Ihan siltä varalta jos joku innostuu kirjoittamaan.
a_h (at) live.fi
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.