Hei! Avioero tulossa, jään perheemme omakotitaloon lasten kanssa. Talosta on lainaa. Tiedän, että voin saada asumistukea, mutta mihin talon kustannuksiin? Lainan korot varmasti, mutta entä sähkö- ja vesimaksut? Jätemaksut? Kertoisiko joku joka tietää. Kelassa ei tänään vastattu puhelimeen niin en saanut kysyttyä sieltä. Kiitos etukäteen vastauksista :)
Asumistukea ok-taloon erotessa?
Eroamassaminäkin
19118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kaikkiin muihin kuluihin, paitsi lainan lyhennyksiin. Tiedot löytyvät kelan sivuilta. Jos sinulla on varaa lyhentää lainaa, tuskin saat paljoakaan asumistukeakaan. Eiköhän siellä ole laskurikin.
minä en saanut vaikka erossa yksi lapsi jäi asumaan kanssani,minut tulot oli 1200 siis ansiosidonnainen vaikka kulut on asuntovelka 400/kk,sähkö 200/KK, elatustuki 308/KK ,ruokameno 250-300/KK ja auto,vakuutukset,puhelin, yms 300-500/kk kai ne oli siinä pohjois-karjalan kela laittoi kieltävän,perusteena että talo on liian suuri 130neliö 2kahdelle asukkaalle....
Ei minulla ole varaa lyhentää lainaa. Ja lapsia on useampi. Palkkani on huono.
Lainaa voi aina siirtää eteenpäin ,minäkin soitin op pankkiin ja kyllähän sen voi tehdä netissäkin vuodeksi eteenpäin,maksan korot siis 51 euroa kuukaudessa,sekin vois helpottaa ainakin tilannetta......
Vielä teen jatkokysymyksen. Mies muuttaa pois ja lainoista maksamme vain korot. Jaetaanko korot kummallekin puoliksi ja tämän oman puolikkaan voi ottaa huomioon asumistukea haettaessa? Kelan laskurissa ei ollut muuta kuin korkojen osuus otettu huomioon. Eli sähköt muut menot eivät vaikuta. Osaisiko joku kertoa, että jaetaanko sitten nämä muut kulut puoliksi miehen kanssa?
Eiköhän olisi paras myydä se talo jos rahat ei riitä siinä asumiseen.
Ensin asutaan kiehen rahoilla ja sit muiden veronmaksajien. Hienoa.
Talo laitetaan luonnollisesti myyntiin. Ja tuohon toiseen kommenttiin en edes viitsi vastata muuta kuin että ei asiat ole ihan niin mustavalkoisia :)
Ks. kelan sivut
http://www.kela.fi/kohtuulliset-asumismenot_omakotitalo
Eli siitä näkee miten vähän hyväksytään, ja sekin riippuu paikasta, missä asuu. Pks seudulla ei ainakaan.
"Osaisiko joku kertoa, että jaetaanko sitten nämä muut kulut puoliksi miehen kanssa?" Ei tietenkään, haloo! Erossa tehdään ositus, ja näin molemmilla oma talous. Joudut vielä talousahdinkoon, eli kuseen talon maksujen kanssa, jos odottelet maksuja ex-mieheltäsi.
parempi ottaa uusi mies jolla on rahaa,metsää,kerrostaloosakkeita,järvenrantoja ym eikä mitää kaupunkilaista kalja sieppoa.
Niin olisi hyvä lasten kannalta, että koti säilyisi, kovin usein se ei ole mahdollista. Kyllä pankit katsovat, onko maksukykyä, sillä kaiken järjen mukaan täytyy mennä tässä asiassa.
Usein erossa käy niin, että kaunis koti myydään ja kumpikin muuttaa vuokralle ja elää tukien varassa, kun yhdessä ollen tuo taloudellinen puoli olisi antanut kuitenkin antanut pitää sen kodin, jota on tehty selkänahka hiessä.
Tässä kyllä jää miettimään, onko todella järki kadonnut. Raskas projektihan on oman kodin ostaminen tai rakentaminen, mutta ei se saisi erottaa ihmisiä. Sillä kyllä se niin usein vie pohjan tulevaisuudelta uudenkin kanssa pois. Monilla menee niin, että tulee maksuhäiriöitä, niistä syytetään yleensä toista entistä puolisoa ja yritetään päästä pälkähästä.
Tilanteessa ei selittelyt auta, pitää olla näyttö, että pystyy hoitamaan vastuunsa omalla tulollaan ja ei tukirahoilla.
Näitä asioita kun ei siinä rakastumisen huumassa oikein jakseta ajatella, ikävä vain näiden asioiden vuoksi myös se rakkaus usein lopahtaa alkuunsa.
Ok-talosta voi muuttaa toisenlaiseenkin asumismuotoon ja niin, että jos talo on ollut kummallakin niin sitten kumpikin hankkii oman, edullisemman asunnon. Eräälle tuttavalleni, joka erosi (he asuivat ok-talossa) ja muutti vuokralle asumaan, pankkitäti kauniisti kertoi kuinka paljon järkevämpää hänen olisi sijoittaa nuo asunnon myynnistä saamansa rahat omistusasuntoon ja olla säästäväinen. Eli ei ole tuollainen täysin pois suljettu vaihtoehto, riippuu työstä tms.
Liian paljon ollaan myös naimisissa sen oman asunnon kanssa. Tiedän, koska itsekin olin näin joskus aiemmin ja aivan liikaa. Kun sairastuin ja pelkäsin henkeni ja työpaikkanikin puolesta niin ensimmäisenä mietin, että mitenkä tästä nyt sitten taloudellisesti ja joutuuko muuttamaan kodistaan pois jne. Asiat selvisivät ja kaiken lisäksi pääsin eroon myös kontrolloinnin tarpeestani, jonkunlainen uskomus itselläni nykyisin, että jotenkin asiat aina järjestyy. Mutta niin kova koulu, että oikeastaan en ole samalla lailla tunteva ihminen sen jälkeen ollut, jonkinlainen sellainen täydellinen luottamus asioihin katkennut. Mitä vaan voi tapahtua. No on siinä hyvää, mutta huonoakin. Mutta niin, asunnon kanssa ei kannata olla muutenkaan naimisissa, se voi rajoittaa liikaa muitakin hyppäyksiä ja tekemisiä elämässä. Ja joo, näin sitä itsekin silti suree asunnon menettämistä eron myötä ja miten se vaikuttaa kaikkeen, että ei se helppoa ole.
Totta. Lisäksi monet surevat avioerossa paljon enemmän talon menettämistä kuin parisuhteen...
"olisi hyvä lasten kannalta, että koti säilyisi"
Koti on siellä mihin se tehdään. Koti on koti riippumatta onko se entisessä vai uudessa asunnossa.
Minusta yksinhuoltajuus, erosta toipuminen, täyspainoinen lasten vanhempana toimiminen, oma työ tai muu elanto ja omakotitalon työt on liian rankka yhdistelmä. Olen itse asunut omakotitalossa ja se on työleiri. Kyse ei ole vain lumien luomisesta ja nurmikon leikkaamisesta, vaan jotta talo pysyy kunnossa, niin on kaikenlaista pientä hommaa kuten kourujen ja rännien puhdistamista yms, joita ei ehkä ole tullut ajatelleeksikaan.
Minusta pääsee paljon helpommalla, kun muuttaa lähelle päiväkotia/koulua kerrostaloon tai rivitaloon. Esim. meillä lapset olivat tosi paljon koulun alettua päiväkodin tai koulun pihalla leikkimässä vapaa-aikana. Tällöin myös niitä kavereita oli lähellä. Eikä kannata rohmuta liian isoa neliömäärää, sillä pienemmässä neliömäärässä on vähemmän siivottavaa, lämmitettävää, vakuutettavaa jne.ghkjhk
Näin on näreet. Olen itse asunut lapsuuteeni/nuoruuteni omakotitalossa ja nähnyt miten paljon asumismuoto haittaa elämää, vie energiaa ja aikaa. Suoraan sanottuna en voi ymmärtää miksi niin monet suomalaiset panostavat mieluummin taloon, kaiken lisäksi vielä mökkiin, kun taloon/mökkiin panostetulla ajalla voisi vaalia suhteita puolisoon, lapsiin, ystäviin, muihin läheisiin, sekä harrastaa.
Ei siinä omakotitalossa niitä hommia niin paljon ole mutta toinen asia on jotain tekemistä eikä vain olla ja möllöttää sohvalla . Ne rannit pudistetaan 2 .kertaa vuodessa ja se siitä. Sama homma on kesämökki ja itse tykkään kesämökillä puuhastelusta mutta sitä ei saa tehdä hampaat irvessä vaan harrastuksena ja ei kokoajan ole pakko tehdä. Silloin kun ne omakotitalon työr ottaa päähän niin asenne on väärä tai on laiska.
" Silloin kun ne omakotitalon työr ottaa päähän niin asenne on väärä tai on laiska."
Ei noin vaan näin, kuten tuossa edellä kirjoitettiin:
"taloon/mökkiin panostetulla ajalla voisi vaalia suhteita puolisoon, lapsiin, ystäviin, muihin läheisiin, sekä harrastaa."
Mikä ihmeen väärä asenne se on jos pitää rakkaista harrastuksistaan, lasten ja muiden sosiaalisten suhteiden hoitamisesta talon sijaan - laiskuudesta nyt puhumattakaan?
Minä jäin asumaan 5- ja 8-v. lasten kanssa ok-taloomme, jonka omistimme puoliksi. Miehen puolikas riitti osittaiseen kertakorvaukseen lasten elatusmaksuista. Ei sitten tullut elatusmaksuja, mutta asunnon lainan (oma lainani) lyhennys/kk oli paljon pienempi summa kuin vuokra olisi ollut, joten lasten tullessa aikuisiksi oli talokin muuttunut velattomaksi. PK-seudulla on niin kovat vuokrat, että lainan lyhennyksen hinnalla ei olisi irronnut kuin noin puolet yksiöstä! Tein työn ohessa vähän lisätöitä ja hyvin selvisimme.
Rakastan läheisiäni ja harrastuksiani. Ei tulisi mieleenkään omistautua omistamiselle. Kaikkein vähiten omakotitalon, joka on maailman työläin asumismuoto. Joten en ota kantaa omakotitalon asumistukeen, ei tietoa. Sen sijaan pääkaupunkiseudulla on varsin mukavia asumisoikeusasuntoja, joihin saa tarvittaessa asumistukea - eikä tosiaan tarvitse tuppautua yksiöön. Kun lapset kasvavat ja muuttavat omilleen, voi aina muuttaa huonetta pienempään asuntoon. Jos tai kun asunnossa joskus ilmenee jotain vikaa, huoltoyhtiö korjaa. Uudet hellat ja jääkaapit kuljetetaan - ja vanhat veks. Siis aivan luksusta.