Olen nyt asunut pari kuukautta omillani ja miehellä on tuore, uusi suhde. Näin vahingossa tämän uuden naisen kirjoittaman joulukortin, jossa puhuttiin, miten uskomatonta heillä on ollut yhdessä jne. Tuli ihan fyysisesti paha olo. Miten miehelle voi olla noin helppoa siirtyä suoraan uuteen suhteeseen?
Miten se on miehelle niin helppoa...
Bahama
244625
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
'Miten miehelle voi olla noin helppoa siirtyä suoraan uuteen suhteeseen?'
pitää olla:
Miten jättäjälle voi olla noin helppoa siirtyä suoraan uuteen suhteeseen?
Ei oo sukupuolesta kiinni, näköjään. Mun vaimo siirtyi heti kiinni jäätyään asumaan uuden suhteensa luo...
Niin, mua ei kyllä jätetty vaan erottiin ihan yhteisymmärryksessä. Itse asiassa minä muutin pois yhteisestä kodista.
Sekin on niin kummallista, että silti haikailee entisen miehen perään, vaikka itse on halunnut erota ja ihan hyvin muistaa, miten yhdessä oli välillä tosi kurjaa. Nyt tällä hetkellä mielessä on vaan ne kaikki hyvät jutut...
Olen huomannut useiden eronneiden miesten kohdalla, että he vain hoitavat itseään eri tavalla kuin monet naiset. Heille sopii paremmin se, että aloittavat uuden suhteen heti kuin että yksin pohtisivat eroaan. Naiset käyvät mielessään entisen suhteen loppuun usein pohjamutia myöten ennen kuin alkavat olla valmiita uuteen. En tiedä onko kumpikaan tapa oikea vai väärä. Me olemme vain niin erilaisia kaikki.
että se suhde on jo ollut olemassa siihen toiseen naiseen pitkän aikaa ennen teidän eroanne.
Naiset haluavat selvittää ja pohtia eroaan yksin. Eronnut mies tekee sitä yleensä uuden naisensa kanssa. Kumpikaan tapa ei ole väärin.
minä en ainakaan jaksaisi kuunnella eronneen miehen jorinoita entisestä avioliitosta ja vaimosta. Ohjaisin mieluusti ammattikuuntelijalle, enkä alkaisi terapeutiksi. Sitäpaitsi harkitsisin tarkkaan alkaisinko vastikään eronneen miehen kanssa mihinkään parisuhteeseen.
Ihan oikea asenne, mutta kuinka ollakaan sellaisiakin naisia löytyy, jotka jaksavat kuunnella eronneen miehen valitusta. Ovatko niin epätoivoisia, että nämäkin miehet kelpaavat.
No saattaisi tietysti olla niinkin, mutta tuossa jo aiemmin mainitsemassani joulukortissakin puhuttiin kahdesta kuukaudesta, jonka ovat viettäneet yhdessä. Tunsivat kyllä entuudestaankin.
Tämä on muuten kummallista, miten vaikea ihmisten on uskoa, että erotaan ihan vain omina itsenämme, ei kenenkään kolmannen osapuolen myötävaikutuksella. Varsinkin muut eronneet tarjoavat aina tuota samaa selitystä...
niinki että toisen naama tai lärvi alkaa kyllästyttämään että lähtee mielummin pois ku jää tuijottamaan tympää kuontaloa. tai voipi se olla niinki että tunteet on kuolleet ja voipi se olla mitenpäin tahansa mutta tavallisesti siellä takana on se kolmas.. nainen tai mies on hintti ja takana on mies mutta nyt lopetan alkaa liippaamaan liikaa...
mutta tuntuu kuin suhteella ei olisi ollut mitään merkitystä, kun toinen hyppää heti toisen syliin..ja itse pohtii asiat laidasta laitaan..
ja voiki suhde kestää tällaisen "korjaussarjan" kanssa eli naisen kanssa jonka on ottanut heti toisen jälkeen????
niinkin että kaksi elämäänsä kyllästynyttä kohtaa ravintolassa ja alkavat valittaa että kylläpä mulla on huono akka ja kylläpä mulla on huono ukko ja siitäpä se lähtee ja sitten onkin kaksi eronnutta ja sitten valitetaan yhdessä kuinka huonoja ne entiset vaimot ja miehet olivat ja valitusta riittää. Kaksi elämäänsä kyllästynyttä jaksaa kuunnella toisiaan ja valittaa...ja luulevat nyt se onni ja autuus tuli kun löytyi toinen samanlainen...
Myös minun vaimoni siirtyi heti uuteen suhteeseen. Itseasiassa oli jo katsonut kaverin valmiiksi. Viisautta vai läheisriippuvuutta? On nyttemmin katunut asiaa ja pyytänyt anteeksi tapahtunutta mutta taisi pysäkki mennä peruuttamattomasti ohi. Ehkä kokemukset antavat viisautta.
Niin kävi minullekin.
Ehkä monet eivät saa erottua "omin voimin" vaan roikkuvat parisuhteessa kunnes toinen löytää uuden kumppanin ja tämä ikäänkuin laukaisee erotilanteen eli tavallaan pakottaa ratkaisemaan asian. Taidamme me suomalaiset melko päättämättömiä olla, odotamme aina, että tapahtuisi jotakin enemminkin kuin että toimisimme, että jotakin tapahtuisi.
juu, kammottavia olkaannojaajia löytyy pilvin pimein. Miten miehet ylipäätään haluavat sääliä?
Tosimies nuolee haavat ja hemmotteluttaa itseään ihan toisin avuin.
Kylmää, jäätävää kohtelua 2-3 vuotta, halveksivaa käytöstä, aliarvioimista ja lopulta helpottava ero. Olisiko pitänyt vielä eronkin jälkeen olla "kylmissään" tietyn aikaa kuten ex-rouva tahtoo. Ei, eron jälkeinen aika ei kuulu ex-rouvalle ja jos eteen on tullut nainen joka rakkauden sytyttää, ei hän ole "korjaussarja" vaan rakkaussuhde. Mutta voihan katkeruuksissaan noinkin ajatella. Säälittävää.
Säälittävä on ihminen joka ei osaa olla hetkeäkään yksin, oli sitten mies tai nainen. On eri asia se jos on rakastunut oikeasti mutta epäilenpä että monella eron jälkeen karahtaa ensimmäiseen kiveen eli hyppäävät ensimmäiseen syliin joka on tarjolla. Monesti voi olla että se on vaan se lohdun hakupaikka ja myöhemmin löytyy parempi kun on ajan kanssa haettu, sitten on vaan hankalaa kun pitää taas tälle ekalle selittää että mikäs nyt on...
Me ei ehditty edes muuttaa erilleen kun mies jo löysi uuden. Hänellä tosin oli näitä "uusia" jo avioliiton aikanakin, saas nähdä kauanko tämä kestää. Arki tulee joka suhteeseen siinä vaiheessa kun asutaan yhdessä, silloin vasta suhteen kestävyys testataan. Minä en halua tuoda kotiini lasteni näkyville ketään miestä ennenkuin olen seurustellut hänen kanssaan pitkään, ja sittenkin tutustuttaisin heidät toisiinsa rauhassa. Olisi kamalaa kun lapsi menisi yöllä vessaan ja törmäisi ovella vieraaseen äijään, saattaisi alkaa kiljumaan kauhusta. Mutta tapansa kullakin...
No ei meillä kylläkään ollut jäätävää tai halveksivaakaan, vaan ihan hyvät välit ja yritystä, mutta ei siitä sittenkään tullut enää mitään elinkelpoista.
Mä olen sun kanssa samaa mieltä. Entinen vaimo haukkui ja nujersi, pihtasi ja kulki vieraissa. Heti eron jälkeen (2 viikkoa siitä) löysin naisen jonka kanssa alko yhteinen taival,pikkuhiljaa rakastuen ja kiintyen ja nyt yhteistä elämää takana jo 10 vuotta. Ennen tätä naista en edes osannu unelmoida mitä on rakkaus ja kiintymys parisuhteessa.
Kuulinki silloin entisen sanoneen kavereilleni: "olis nyt hetken yksin, niin huomais mitä on menettänyt" .... saatiin siitä kyllä monet naurut, sääliksi käy nykyään. Naiset on vaan kateellisia toisilleen, siksi miehen pitäs eronneena olla yksin ettei olisi vertailukohtaa ja huomaisi miten huono exvaimo oikein olikaa.
Ehkä on säälittävää, jos ei OSAA olla yksin. Miksi ihmisen pitäisi HALUTA olla yksin? Onko siis välttämättä sen merkki, ettei osaa olla yksin, jos löytää nopeasti uuden? Pitäisikö kiinnostava ihminen hylätä vain siksi, että hänet sattuu tapaamaan 'liian pian'?
Itse ainakin koin yksinäisyydestä kauheimman - olla yhdessä yksin. Sidottuna toiseen, joka ei anna mitään. Kun on todella ollut yksin, tietää onko se itselle sopiva juttu. Minulle ainakin valkeni, ettei ole ihmisen hyvä olla yksin. Ei ole kyse sen uuden halveksunnasta, että ottaisi vain jonkun kunhan ei tarvitse olla yksin. Päinvastoin, kun tietää mitä on olla yksin, osaa arvostaa sitä että on toinen lähellä.
Miten osuva kommenti. Kun on kauan ollut yhdessä yksin, niin miksi vielä pitäisi yksin olla eron jälkeen kun vihdoinkin voi olla kahden.
Minun tapauksessani vaimo siirtyi uuteen suhteeseen jo kuukausia ennen eroa. Helppoa näytti olevan.
Jos joskus eroan miehestäni, olen jo nyt päättänyt, että en ota uutta miestä. Miksikö? Kolmen pienen lapsen hoidossa on riittävästi työtä, ja kun mies ei kerta osaa eikä halua tehdä kotitöitä lasten hoidosta puhumattakaan, en tarvitse enää neljättä lasta. Yksin lasten kanssa pärjäisin, ei tarvitsisi aina olla ruoka minuutilleen eikä pelätä moitteita jouten olosta. Ehkä kaikki miehet eivät ole tällaisia, mutta ... Petihommiin tiedän ulkonäölläni saavan halutessani kaverin, ja onhan ne sauvat ym. keksitty. Lapsista riittää aidon rakkauden ja hellyyden jakajaa. Siis mieluummin yksin...