Pienimuotoinen avautuminen

Huonoselittäjä kirjoitti:

Hmm.. tää ei oo yhtää mun tyylist tällässii tulla rustailee mihkää nettii mut eksyin lukee muitten tarinoita ja aattelin nyt itsekkin koittaa nettiavautumista. Tää nyt ei oo mikää trauma tai sellanen kauheen iso juttu mulle mut toisinaan mietityttää ja haluis ehk jollekkin puhuu mut se on aika haastava aihe ottaa esille. Ja sit en viittii jauhaa ku ei mikää kummone asia oo enkä haluis olla sellane huomion kipee teinimimmi :D. Mut siis joskus kun menin yläasteelle nii sain ekan poikalaverin, joka oli ihan super kiva hetken aikaa mut kovin innokas etenee suhtees vähä pitemmälle mihin olin sillon valmis. Oltiin samanikäisiä, kumpikin seiskalla elikkäs 13vuotiaita. Mut se tooosi usein väkisin riisu mun paidan ja rintsikat vaikka kielsin ja joskus puristeli mun rintoja TODELLA kovaa.. jos joku joskus koittanut nii tietää et sattuu iha pirusti xD. Halus harrastaa seksii ja oli päättäny jo ajankohdankin et millon se tehdään ja olin tosi huono kieltäytyy varsinkin kun sil ei mitää vaikutust mihkään tuntunutolevan. Se oli sillo sanoisinko masemtunut ja puhu itsemurhasta.. en osannut auttaa silloin ja en uskaltanut erotakkaan kun pelkäsin sen tappavan itsensä. Noh erosin kumminkin siitä ennekun varsinaista seksiä tapahtui. Vasta suhteem jälkee uskalsin kertoa kaverille mitä kaikkea se teki. Ja vasta paljon myöhemmin itsellin hahmotin että se ei ollut oikein vaikka seurusteltiikiin.. sitten tässä viime kesänä uudempi poikakaveri kännipäissään( itse olin selvä ja vähän kipeä) kun tuli viereeni nukkumaan alkoi hiplailla ja hetken aikaa olinkin messissä mutta olisin alunnut kuitenkin vain nukkua joten lopetin ja koitin vinkata hänelle samoin. No hän jatkoi räpelyämistä ja vaikka työnsin varmaan ainakin lähemmäs kymmenen kertaa hänen kätensä pois mun pöksyistä se vain kummasti meni takaisin. En sanonut mitään ääneen koska olimme kaverini yksiössä yötä ja kamu sekä hänen poikalaverinsa olivat ilmeisesti myös hereillä.. . Ei sinänsä paha ja sen sovimme mutta vähän völillä vaivaa. En uskalla ilmaista itseäni kun pelkään että mua ei kuunnella ja mielummin olen hiljaa ja kärsin itse kun ns aiheutan muillekkin huonon olon. Olen ollut monessa asiassa tosi anteeksi antavainen koska on mielestäni ollut helpompaa kärsiä itse hiljaa kun selvittää ja tehdä asioista vaikeaa :D. Sen tiedostan itsessäni ja siitä olen koittanut nyt pyrkiä eroon parhaani mukaan. Huhhu tulipas pitkä teksti :/..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä