Kuka päättää tässä lyhyessä elämässä siitä, että saako kuolla? Tai siitä, että miten saa kuolla? Kuuluisiko meidän ulkoistaa näihin kysymyksiin vastaaminen joulupukkiin verrattavissa olevalle hahmolle pelkästään sen niin sanotusta ''pyhyydestä''?
Ihmisen perusoikeudeksi on määritelty elämä ja näin pitäisi olla myös kuoleman kanssa. Ihmisellä pitäisi olla oikeus valita kuolema tietyissä kriittiseksi ajautuneissa tilanteissa, joissa tiede ei enää elämän jatkumista voi palvella.Se olisi humaania
Te jotka tätä vastustatte kristillisin arvoihin nojaten. Kuvitelkaa olevanne varman kuoleman edessä. Teidän ja kuoleman välissä on vain hyvin pitkä jakso sietämätöntä ja riivaavaa kipua, joka ei lopu ennen kuin teidän todellisuutenne loppuu. Toivoisitte todennäköisesti kuolemaa ja tässä kohti tulkinta kultaisesta säännöstä tukee eutanasiaa. Joten, onko kiduttamisella ja kidutukseen pakottamisella eroa?
Ihmisen perusoikeudeksi on määritelty elämä ja näin pitäisi olla myös kuoleman kanssa. Ihmisellä pitäisi olla oikeus valita kuolema tietyissä kriittiseksi ajautuneissa tilanteissa, joissa tiede ei enää elämän jatkumista voi palvella.Se olisi humaania
Te jotka tätä vastustatte kristillisin arvoihin nojaten. Kuvitelkaa olevanne varman kuoleman edessä. Teidän ja kuoleman välissä on vain hyvin pitkä jakso sietämätöntä ja riivaavaa kipua, joka ei lopu ennen kuin teidän todellisuutenne loppuu. Toivoisitte todennäköisesti kuolemaa ja tässä kohti tulkinta kultaisesta säännöstä tukee eutanasiaa. Joten, onko kiduttamisella ja kidutukseen pakottamisella eroa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jumala on ainut joka voi päättää elämämme. Valinta elämästä ja kuolemasta ei ole meidän käsissämme, täten koen että eutanasia on vääryyttä. Eutanasia on kaikin puolin Raamatun vastaista, se on murha!
Nykylääketiede omaa keinot säädellä kipua. Jos ei voida lääkkeillä helpottaa, niin voidaan ihminen vaivuttaa unenomaiseen tilaan jossa ei tunne kipua. Tietenkin välillä voi sallia tietoisuuden palata.
Miten koomaan vaivuttaminen kuolemaan asti eroaa eutanasiasta?
Terveiden ja niiden, jotka eivät ole joutuneet olemaan läsnä vakavasti sairaan ihmisen kanssa, puhuvat sen puolesta, että elämää pitää pitkittää mahdollisimman pitkään.
Mitäs mieltä olette sellaisesta asiasta, että potilaalle voidaan laatia hoitotestamentti, jonka mukaan potilasta ei elvytetä, vaikka potilas ja omaiset ovat haluneet, että elvytetään ja tämä asia verrattuna siihen, että eutanasiaa ei hyväksytä.
Varsinkin syöpäsairaan omaiset joutuvat seuraamaan syöpäsairaan läheisen elää ihan kuolemaan saakka, kun loppuvaiheessa on enää saattohoito.
Ei se ole mukavaa katsoa vierestä, kun syöpäsairas läheisen vointi ei mene kuin huonompaan suuntaan ja mitään parantavaa hoitoa ei enää ole olemassa.
Kyllä siinä tulee avuttomuuden, tuskan, surun ja epätoivon tunteet yhtenä ryöppynä päälle ja kun syöpäsairas olisi vielä elämänhaluinen, mutta syöpä etenee ja mitään toivoa ei ole.
Ei voi edes kuvitella, millaiset tunteet syöpäsairaalla on, kun tietää, että edessä on kuolema, eikä mitään mahdollisuutta parantua.
Kyllä siinä epätoivon edessä toivoo, että syöpäsairas pääsisi jo pois, tuska ja kivut loppuisivat lopullisesti ja syöpäsairas saisi viimein levon.
Se on niin rankka kokemus, ettei se, joka ole joutunut sitä kokemaan tiedä kuinka rankka asia se on.
Syöpä on sellainen sairaus, ettei sitä toivo kenellekään ja vielä rankempaa on menehtyä syöpään.