Ennen kun avioliitto meni rikki se korjattiin,mutta nyt vaihdetaan uuteen. Minusta tässä on kaikki,mitä meidän eronneiden kannattee miettiä. Tämä pikkukuolema on pahin kun se vielä vie vararikkoon. Ja kaikelta suunniteltulta menee pohja.
Mitäs sanotte
Mietteitä
1981
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
"Ennen kun avioliitto meni rikki se korjattiin"
Ei vaan sinniteltiin sillä rikkinäisellä loppuelämä hammasta purren.
Juuri noin. Kärsittiin ja katkeroiduttiin. Nykyään uskalletaan olla rehellisiä ja on mahdollisuuksia toteuttaa välttämätön.
Kuka haluaa sinkuksi kun on päässyt naimisiin! Erotkaa te joilla on mahdollisuus uuteen pysyvään suhteeseen.
Eroa miettiville. Yritä korjata. Jos ei toimi. Eroa. Älä jää kitumaan.
Tää on ainakin yrittänyt. Liiankin kauan. Odotan jo yksinäisyyttä.
Tätähän tämä on tänä päivänä. Naiset roikkuu somessa ja ahmivat naistenlehtien tarinoita ” löysin itseni erossa ” , ” uusi rakkaus yllätti ”, ” uusioperheen uusi onni ” jne. Jos vielä tuttavapiirissä on eronneita naisia niin yllyttäjiä riittää ympärillä. Soppaan kun lisätään vielä ripaus arkipäiväistynyttä avioliittoa, uusi salarakas, hormonimylläkkä ja a `vot kohta jo eropapereita kuskataan naisen toimesta käräjäoikeuteen. Uusi ihan elämä odottaa nurkan takana. Mutta ei tytöt, ei se niin mene !
Muutaman baaarissa kolutun vuoden päästä vanhemmat eronneet naiset sitten ihmettelee kuis tää uusi eronnen naisen elämä ei nyt vastannutkaan niitä naistenlehtien toimittajien kirjoittamia unelmahötö tarinoita ja jos avioeroa on vauhdittanut laastari salarakas on sekin jo todennäköisesti kadonnut jonnekin muille vesille. Jos sitten sattuu olemaan nuorempi nainen niin sitten uusperheen äitinä pyöritellään uutta arkea entistä väsyneempänä, kun jaloissa pyörii entisen liiton aikaisia ja uuden äijän mukuloita, plus tietysti se uudesta suhteesta syntynyt onnen hedelmä. Ojasta allikkoon, sen taidon monet eronneet naiset osaa ja entistäkin pahemmassa suonsilmässä ihmettelevät sitten elämän menoa, mutta tunnustaa ei voi että homma menikin ihan persiilleen, ei tässä näin pitänyt käydä. Ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Taitaa olla turha vastata tuollaisille niinpäjuu kaltaisille, jotka kuvittelee naisten lehdistä vaan lukevan ja uskovan kaikki hienot gloria jutut avioeroista. Ei se kuule niin mene, mutta eikö eronneillakin ole oikeus onneen. Tiedän kyllä, että itse olen liian herkkä ja tunteellinen, kun kodin ilmapiiri ahdisti jatkuvan negatiivisen ilmapiirin, toran ja lasten oireilemisen myötä. Yritin kaikkeni, mutta ehkä vaan sitten olin liian heikko. Yritin reagoida oikein, mietin vikojani, ajattelin toisenkin parasta, toisella kykyä asioiden ratkaisuun ei ilmeisesti ollut. Mutta kuviin ja kuviin enemmän. Niin ehkä olisi ollut parempi jäädä synkkään elämään ja odottaa koska kuolema korjaa. Toisaalta enpä sitä eronneenkaan elämää mitenkään gloriana näe, mutta ilmeisesti miehille se on gloriaa, kun ehdoin tahdoin sen haluavat, vaikka meilläkinväitti rakastavansa. No jos rakasti niin miksei halunnut korjata suhdetta (haettiin apua kyllä). Sorry, mutta en voinut ymmärtää enkä ymmärrä tätä. Mitä tulee eronneisiin niin eivätkö hekin kuitenkin rankan eron jälkeen ja mahdollisesti vaikean liiton jälkeenansaitse rakkautta? Mitä järkeä on enää edes elää, jos koko loppuelämä on rakkaudeton? Oikeastaan koko elämähän on loppujen lopuksi vaan liitintä päivästä päivään pakertamista. Älkääkä selittäkö, että onni lähtee jokaisesta itsestä ja ajattele vaan positiivisesti. Paskanmarjat täyttä itsensä huijaamista, ympäristökin kyllä vaikuttaa aika paljon.
En usko että eroa miettivä korjaa mitään, hänelle on jostain syystä iskostunut päähän vain yksi ajatus. Se on että puoliso on huono ja muualla on parempaa. Onko jotakin vispilän kauppaa uusien kanssa kokeiltu, usein on.
Kun tätä uutta aprikoidaan kodin asioiden ulkopuolella ja pienen viihteen kera alkoholilla höystettynä, kaikkihan tuntuu paremmalta kuin arkinen kotielämä nyt.
Siellä usein vielä keskustelu lipeää morkkaamaan sitä omaa puolisoa, kyllä löytyy näitä herramiehiä ja naisia, jotka lupaavat kuuta taivaalta ja olkapään, johon nojata.
Pikkujouluissa odottaisin moraalin olevan korkealla ja järjestävän tahon yrittävän kaikin tavoin huomioida laatiessaan ohjelmaa, että näitä onnettomia ylilyöntejä ei tapahdu. Kun näkee työtoverin kovasti juopuvan, olisi hänet hyvä järjestää turvallisesti kotimatkalle, eikä jättää "suden suuhun". Hänellähän saattaa olla pienet lapset kotona ja puoliso myös, jotka odottavat ja odottavat.
Meissä on niitä, jotka yrittävät aina paineensa ja murheensa hukuttaa, valitettavasti niin ei tapahdu, vaan on entistä raskaammat asiat edessä.
Uupumukseen ja väsymiseen pitää hakea apua ihan muualta, mutta uskon että jos lapset ja perhe yleensä merkitsevät jotain, silloin ihminen hakee apua silläkin uhalla, että saa "leiman otsaansa".
Tuo, että korjattavaa on suhteessa on todella monesti korjattavissa, tosin ei ihan aina. Yksi asia on ainakin minulle selvinnyt, että en osaa lukea puolisoni ajatuksia, eikä osaa kukaan muukaan, joten on yritettävä ja pitkään oppia tuntemaan häntä ja saada selville juuri tuo ajatusmaailman ero ja sitä voi korjata sillä, että korjaa omaa näkemystä ensin ja toinenkin korjaa omaansa eli saadaan yhteinen näkemys elämälle.
Tämä asia ei korjaannu uuden kumppanin hakemisella yhtään helpommin, alussa tuntuu hyvältä, kun ehkä sanotaan sana rakkaus, mutta tilanne on pian sama ja samanlainen korjaaminen on tarpeen, tätä asiaa on jopa tutkittu ja todettu, että muutama vuosi alussa menee huumassa, mutta kestäviä uussuhteet monestikaan ole.
Hyvin kirjoitettu ja näin se taitaa useimmiten olla. Tuohon ei ole mitään lisättävää.
"Ennen kun avioliitto meni rikki se korjattiin..." Ei vaan ongelmista vaiettiin, jotta suku ei kyselisi enempää.
Ja paskat naistenlehtien erokehuille.Erottiin ja kaikki meni pilalle.
Samaa mieltä. Naistenlehdilläkin pitäisi olla jokin toimituksellinen vastuu näissä ihana ero ja uusi rakas jutuissa. Usein eron jälkeen asiat saattavat olla vielä huonommin, tosin ei aina jos liitossa on ollut a-ongelmaa tai väkivaltaa tms. Tuleva pikkujoulu sesonki näkyy taas kohta erotilastoissa, kun perheen äiti on päässyt viihteelle...
Kerran tästä hyvästä liitosta on lähtenyt,hoitaisi ja ruokkisi lapsensa. Minäkin alan käyttämään hyväksi naisia,lirkuttelemaan ja jätän kun oikein rakastuu.
"Erottiin ja kaikki meni pilalle."
Sinun kuvitelmaasi. Minulla alkoi kokonaan uusi elämä eron jälkeen. Vihdoinkin voi kunnolla elää ja olla sellainen kuin on. Jotkut ihmiset vain eivät sovi yhteen, esim. 20 vuoden liiton jälkeen. Elämä muuttuu, tilanteet, tarpeet, ihmiset.
Ihmisellä on ITSELLÄÄN vastuu omasta elämästä. Se ei ole naistenlehdillä eikä muilla medioilla, ei naapurilla, ei yhteiskunnalla.
No ei taatusti korjattu. Liitossa vain oli ennen pakko olla, muuten meni maine ja kunnia (väillä meni henki). Valehdeltiin, tai ei puhuttu.
Miehet täällä ruikuttavat, kun eivät saakaan elinikäistä palvelua vaimoltaan, ja kohdella miten sattuu. Höpöttävät miten naisten lehdet ja romanttinen kirjallisuus vie naisilta järjen. Eihän se niin mene. Kukaan nainen ei jätä hyvää ja sopivaa miestä. Ja uuden miehen kanssa ON ihanaa. Se olen itsekin kokenut. Mutta saavathan jotkut ajatella mitä huvittaa, eihän heillä ole järkeä päässä muutenkaan tässä asiassa.
Kun jättää miehen,se on ok ,mutta jättää lapset. Kertoi olleen itsekäs ja heitti lehden syliini. Mitä pahaa omissa lapsissa on ? Miten lapsi kokee kun hänet hyljätään.
Ei lapsissa tietenkään mitään pahaa ole. Mutta etenkin jos ero on riitainen, lapsia voidaan käyttää kiistakapulana, riitojen välikappaleena, koston välineenä. Sellaiselta vältytään kokonaan, kun toinen sanoo heipat eikä enää pidä yhteyttä. Tämä oli vallitseva käytäntö vielä 70-luvulla, vaikkei ollut mitään varsinaisia riitojakaan. Lasten kasvatus kun ei kuulunutkaan vielä silloin isälle. Sama pätee edelleen niissä eroissa, joissa isä ei ole ollut liiton aikanakaan lapsille läheinen eikä osallistunut heidän hoitoonsa. Niin - ja jos tunnesidettä ei ole ollut lapseen, niin lapsi ei myöskään koe, että hänet hylätään.
Kuten sanottua jos sinut jätetään, niin et ole ollut tarpeeksi hyvä tai sopiva kumppanillesi. Turha siitä on katkeroitua ja alkaa nillittämään kuinka ennen vanhaan jaksettiin yrittää suhteessa.
Ennen vanhaan liitot olivat useinkin aivan hirvittävää pakkopullaa. Niissä piti pysyä vaikka väkisin.