Miksi monet,useimmiten perheelliset vähättelevät tai pitävät omituisina niitä pareja jotka ovat valinneet lapsettomuuden? Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, etteivät kaikki halua lapsia ollenkaan? Vaikka suhde,talous ja elämä yleensäkin mahdollistaisi moisen.
Itseäni ainakin sapettaa kuunnella, että kyllä sinä vielä mielesi muutat. Miksi pitäisi?!
Itseäni ainakin sapettaa kuunnella, että kyllä sinä vielä mielesi muutat. Miksi pitäisi?!
Vastaukset 79
Vanhimmat
Minulla on muutamaa samanikäistä kaveria, joille on tärkeämpää olla ”muotiravintolassa” tai ”muotibaarissa” kun kotona... He ovat tavallaan muka pakotettuja olemaan ”siellä missä tapahtuu” :-)
He ovat tavallaan jääneet nuoruuden pintaliitäjä-asteelle? Itse lopetin ulkona käymisen melein kokonaan ennen kuin täytin 30 v. Lapset syntyivät vasta kun olin 33 ja 35 v. Naimisiin menin 29 v. Ennen sitä oltiin kihloissa 5 v. Eli kahdestaan olo n. 10 v riitti meille hyvin.
Nyt on hauskaa puuhailla lasten kanssa ja meillä on uusi ystäväpiiri; lapsiperheet, koska ei meillä ole paljon yhteistä näitteen ”muoti-ihmisten” kanssa...
Eli kaikki ajallaan, ihminen kehittyy ja on kiinnostunut eri asioista eri ikäisenä. Tämä rytmi on monelta mennyt sekaisin ja he ehkä yrittävät löytää ikuista nuorutta?
Ja taloudellisista seikosta tässä asiassa ei tosiaan ole kysymys! Suurin osa minun kavereista ovat käyneet ylisopistossa tai korkeakoulussa. Itse olen DI Otaniemestä. Heillä on koulutusta vastavaa työtä ja osa ovat olleet/ovat ulkomailla töissä. Monestihan pienituloisilla on enemmän lapsia kuin korkeasti koulutetuilla ihmisillä. Onkohan opiskelujuhlinta-vaihe jäänyt päälle? Itse olen aina inhonut käydä savusissa ravintoloissa. Kävin ”kun oli pakko” mutta viihdyin paljon paremmin kotibileissä tai vuokaratuissa tiloissa. Onneksi Suomeenkin on tulossa täysi tupakankieltoa ravintoloihin :-)
Ja lasten kanssa voidaan myös matkustaa ympäri maailmaa mikäli haluaa, mutta ei yhtä tietenkään huolettomasti kuin kaksi aikusta matkustaa...
Moni lapsettomuuden valinneista on aivan tavallisia koti-ihmisiä, ainakin omassa tuttavapiirissäni, niin minäkin olen.
On erhe luulla, että he ovat jotenkin pinnallisempia materialisteja, jotka vain liihottelevat kapakasta toiseen, tämä oletus pitää yleensä sisällään myös sen, että kun he sitten vihdoin "rauhoittuvat", niin he katuisivat päätöstään ja sen takia, jotkut katsovat tarpeelliseksi huomautella, että kyllä se mieli vielä muuttuu.
Muuttuuko heillä itsellään mieli? Mitäs sitten tehdään?
Ja juuri sitä kyselin,että miksi on vaikeaa ymmärtää. Vastauksestasi kyllä näkyy ettet ymmärrä valintaamme, ja oletkin laittanut meidät nätisti lokeroon "ei halua lapsia=bilehileitä jotka on enemmän baarissa kuin kotona.
Arvaa mitä? Pieleen meni.Sillä emme viihdy baareissa tai juhlissa,emme ole muodin palvojia tai muuta vastaavaa.
Etkö ole muka vielä tiedostanut, että on olemassa ihmisiä jotka eivät halua lapsia esim. koska eivät pidä lapsista.Eikä sillä ole todellakaan mitään tekemistä iän kanssa.
Miksi mielestäsi kaikkien ihmisten pitää hankkia lapsia.? Sen kuvan ainakin kirjoituksestasi saa.
Kaikilla ei jää pintaliitäjä elämä edes perheen perustamisen jälkeen. Ei lapsen/lapsien saanti takaa mitään henkistä kasvua välttämättä. Jos siellä "muoti tai muodittomissa" baareissa pörräisivät vain lapsettomat, niin konkurssiin menisivät kuppilat!
Tiedän monia, jotka perheen perustamisesta huolimatta ovat jääneet "nuoruuden pintaliitäjä asteelle". Itse en ole yli 10 vuoteen harrastanut pintaliito paikkoja ja elämää, mutta mitkään lasten kanssa puuhastelukaan ei kiinnosta vähääkään, niin kuin ei monia ystäviänikään jotka silti ovat lapsia tehneet. Heillä ne penskat menee siinä "pintaliidon" sivussa!
Kaikkien pitää hankkia lapsia, jotta kaikki olisivat samassa "liekassa" kuin hekin. Heillä vaihtuu aina ystäväpiirikin lapsi perheellisiin, koska he kadehtivat lapsettomien elämää.
Lapsettomat muka pääsevät liian helpolla, olen kuullut sanottavan suoraan. Vaikka kenenkään ei ole pakko lapsia tehdä, tekevät he silti ja hetken päästä he haluavatkin entisen vapautensa takaisin.
Ei ole varmaan mitään kivaa hoidella, "leikitellä" lapsia ja lukee satuja ym. kun voi sen sijaan harrastella paljon kehittävempienkin harrastusten parissa! Miehillä ottaa vielä kovemmalle, kun muijat joutuu pakottaan niitä kiinnostuun ja hoiteleen lapsiaan ja vielä kamalat kotityöt päälle, kun elämässä olisi paljon kiinnostavampaakin.......
"esim. koska eivät pidä lapsista."
Niin ja jokin syy tähän on kuten esim. lapset ovat hankalia jne jne
” koska he kadehtivat lapsettomien elämää. ” Hah, hah olipa hieno vitsi :-) Meille lapset syntyivät ”kovan työn jälkeen” eli lapsettomuushoidon avulla, eli me ei todellakaan kahdedi lapsettomia vaan lapset ovat meille iloa!
”Lapsettomat muka pääsevät liian helpolla,” Kun ei ole varaa Mersuun ja purhjeveneeseen tai matkustella etelään joka vuosi? Vai se ettei voi löhöillä TV:n edessä kaiket illat? Mitä sinä sitten tällä tarkoitatkaan... Teiltähän jää paljon kokematta kun jää ”nuoruusaste” päälle...
”harrastella paljon kehittävempienkin harrastusten parissa!” Tämä on hauska lausahdus! On muka hienoa käydä taidemuseoissa, oopperassa jne jne vaikka nämä asiat voidaan harrastaa lastenkin kanssa tai sitten hankkii lastenvahdin siksi aikaa... Tosin en tiedä mitä kehitystä nämä tuovat elämään ;-)
”Miehillä ottaa vielä kovemmalle...” :-D Ihan kun se olisi velvollisuus! Minä nautin olla lasten kanssa :-)
Sinun kirjoituksesi paistoi läpi nykypäivän itsekkyys; pitää toteuttaa itseään koko ajan :-D Tämä kun on tämän päivän muoti-ilmiö!
"Sinun kirjoituksesi paistoi läpi nykypäivän itsekkyys"
Itseasiassa kirjoituksesta paistaa läpi nykypäivän epäitsekkyys. Miksi hankkia lapsia mahdollisesti "huonoon perheeseen" jossa äitiä ja isää ei kertakaikkiaan vanhemmuus kiinnosta, kun ehkäisykin on olemassa, ja nykyään voi itse päättää nämä asiat. Mielestäni se on syntymättömien lasten edun mukaista ettei hommaa lapsia jos ei ole siihen valmis.
Luojan kiitos ihmiset ovat nykyään oppineet päättämään itse lisääntymisestään (lestadiolaisia lukuunottamatta) eikä ole enää pakko tunkea niitä lapsia tähän maailmaan johon niitä ei välttämättä haluta.
Hienoa kun nautit lapsista ja perhe- elämästä ja osaat ottaa perheesi kaikessa huomioon, mutta kaikilta se ei onnistu tai ei halua.
On varmaan vaimollesi ilo saada tuollainen mies joka osallistuu aktiivisesti lastensa kasvattamiseen, eikä perhe ole sivuseikka.
Perheen perustajissakin on paljon itsekkäitä ihmisiä, jotka eivät juuri perheensä ja lastensa hyvinvoinnista piittaa. Mikäs siinä on ollessa itsekäs, jos sillä ei ketään loukkaa...
Ihminen joka huolehtii vain itsestään saa oikeutetusti ollakkin itsekäs. Mitä lapsettoman sitten pitäisi tehdä jottei näyttäisi itsekkäältä? Mennä hoitamaan toisten lapsia vai?
On ihan tervettä olla "itsekäs", kuin pakonomaisesti tehdä jotain mikä ei kiinnosta. Elämä on valintoja täynnä. Sinä olet löytänyt onnesi lapsista ja perheestä, joku toinen löytää jostain muista asioista. Arvosteletko kaikki itsekkäiksi, jotka eivät ole samoista asioista kiinnostunut kuin sinä itse? Perhe ja lapsetko ne ovat joku ihmisen arvokkuuden mitta? Yhteiskunnalle on yhtä tärkeitä myös lapsettomuuden valinneet ihmiset, jotka veroja makselee enemmän, pitämättä äitiyslomia, sairaslomia lasten sairauden takia jne. Oletko tullut ajatelleeksi...!
Miksi käytitti kalliita lapsettomuushoitoja, kun olisitte voineet adoptoida kodittoman lapsen?
Eikö se ole juuri itsekästä tehdä lapsia, koska niin vain ITSE haluaa, vaikka maailma on pullollaan köyhiä nälkäisiä lapsia.
Ja lapsistahan ei ole mitään hyötyä yhteikunnalle väität!
Pelkkiä menoja?
Kenen luulet sinua hoitavan kun vanhana mummona makaat vanhainkodissa?
- Ei todellakaaan ei sinun lapsesi - vaan minun!
Kuka maksaa sitten yhteiskunnan menoja ja sinun kallista vuodepaikkaasi?
- Ei todellekaan et sinä, en minä vaan minun lapseni.
Kuinka monella naisella olisi töitä jos ei olisi lapsia?
-Koulut olisivat turhia, päiväkodit olisivat turhia- joten nämä naisvaltaiset alat painusivat unohdukseen ja koulutetut naiset myös?
Miten paljon lapsiperhe kuluttaa kaikkea ja pitää siten yhteiskunnan taloutta pystyssä?
Mietippä tätä munasarjojen jäädyttäjä ja yhteiskunnan tukipilari!
”Mitä lapsettoman sitten pitäisi tehdä jottei näyttäisi itsekkäältä?” On monta keinoa olla epäitsekäs; olla aktiivinen esim Punaisessa Ristissä, mutta ne lapsettomat mitä itse tunne niin heidän päällimäinen huoli on, että he joutuvat ”maksaa paljon veroa” vaikka eivät ole koskaan kipeitä tai heille ei ole lapsia ”kuluttamassa veroja” tarhassa tai koulussa...
Yhteiskunnalle on tärkeitä, että myös ltulevaisuudessa on ihmisiä, jotka veroja makselee, että voidaan maksaa myös lapsettomien eläkeitä! Tai on hoitohenkilökunta myös kun jäät eläkkeelle! Oletko tullut ajatelleeksi...! ;-) Käytin sinun loppulausettasi ja muokkasin edelliset lauseet omaan näkökulmaan ;-)...
Pitääkö sinun mielestäsi meidän tulevaisuudessa tuoda työvoimaa Suomeen, koska oma syntyvyys laskee koko ajan?
Teit siis lapsia vain ja ainoastaan sen takia, että Suomessa riittäisi tulevaisuudessa työntekijöitä, no kylläpäs oletkin epäitsekäs ;)
Mistä sinä tiedät, että juuri heistä tulee vanhustenhoitajia? Yhtälailla heistä voi tulla sarjamurhaajia tai alkoholisteja, jotka eivät tee mitään.
Sinun lapsesi voivat myös tappaa tai ryöstää minut!
Katkeraa vuodatusta, vaikka pitäisi olla onnellinen lapsiperheellinen. Ei kyllä siltä vaikuta! Miehenikään ei kakaroita halua joten en ainakaan yksinään munasarjoja jäädyttele....
Kulutamme enemmän mitä moni lapsiperhe kuluttaa, ainoastaan lapsilisät voi siitä vähentää, mitä jää kuluttamatta. Ja voimme palkata kotiin hoitajat kun se aika koittaa jos koittaa. Toivottavasti ei tarvi elää niin pitkään että toisten armoille joutuu kokonaan.
Toivottavasti lapsillasi on edes töitä vanhainkodeissa tulevaisuudessa!
On monta keinoa olla epäitsekäs, kuten jättää lapset tekemättä jos noin koville ottaa!
Lapsesi jää hoitamatta kun vaahtoot "pakkosiitoksesta" täällä lapsettomille. Olet jo keski- ikäinen vanha äijän käppyrä, joten tilastojen mukaan elät n. 76 vuotiaaksi muistaakseni. Turhaan olet niin huolissasi tulevaisuudesta...
Se olisikin sulle ihan oikein!
hei ! Idea! Muuttakaa Thaimaan Phuketiin! Siellä kiva!
Niinpä. Täällä on sinut yhteiskunta kouluttanut, ja monin tavoin verovaroin hoitanut ja sitten menet ulkomaille törsäämään eläkeesi: vinkki: lähde jo nyt: onpahan Suomi kahta kusipäätä köyhempi ;)
Kaikki viisaat täältä lähteekin...senkun jäät rannalle ruikuttaan ongelminesi, mitä lie ovatkaan...
Palkatkin törsätään ulkomaille jo ennen eläkettä...heh heh hee!!!!!!!!
Jos lapsistasi joku ei halua lapsia, niin miten aiot nujertaa ja aivopestä hänet lisääntymään ja jos et onnistu, niin nirhaisetko nirrin pois?
Kyllä on hyvä ettet lisäänny- se on hyvä asia kaikkien kannalta. Älä vaan peru sitä!
Tämä pointti oli vain eri näkökulma aikaisemmalle kirjoitukselle... Hän kun ei tajunnut(?), että lapsethan ovat oikeastaan huomisen veronmaksajat!
- ajattele vain omaa napaansa -vain ja ainoastaan.
On se hyvä että on noita ehkäisykeinoja ja luonnon valintaa ettei kaikki todellakaan synnytä lapsia maailmaan ja jatka erikoista geeniperimäänsä!
Voi v mikä idiootti sä olet. Etkö oikein ymmärrä mikä ero on omalla lapsella ja adoptoidulla lapsella. Maailman lasten hätään ei paljoa auta vaikka 1 tai 2 niistä adoptoisi. Paljon enemmän heitä auttaa jos antaa adoptioon menevän rahamäärän heidän auttamiseen kotimaassaan.
Jos ihminen on lapsirakas, hän ei näe oman ja toisen tekemän lapsen välillä mitään eroo. Lastenkotielämää parempi vaihtoehto on lapselle turvallinen koti ja rakastavat vanhemmat, sitä ei mikään raha voi korvata. Näitä hyljättyjä lapsia on paljon. Mutta adoptio vanhemmat tutkitaan tarkoin ennen lapsen luovutusta, niitä ei anneta kenelle tahansa. Omien tekeminen on helpompaa, kukaan ei kyseenalaista vanhemmuutta.
Hermonsa menettäneen olisi syytä jättää lapset tekemättä. Vihaa täynnä oleva aikuinen ei ole sopiva lapsen kasvattajaksi. Väkivaltaisuus periytyy sukupolvesta toiseen.
Jotta täällä saisi kaikki kulkee ja elää vapaasti joutumatta väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi, lapset, aikuiset, vanhukset, ulkomaalaiset jne.
Vihamielisyys kaikkea erilaisuutta kohtaan on kasvava ilmiö niinkuin väkivaltaisuuskin, kun mielenterveysongelmista (ja monista muistakin) kärsivät tekee lapsia, niin seurauksetkin on sitten sitä mitä on.
Kuules jos olet uusi- lueppa tämä ketju alusta loppuun asti ja puutu sitten
- paitsi että taidat olla tämä sama lapseton joka riekkuu täällä vihaansa lapiperheitä kohtaan-
Jos luet alusta niin näet mikä pikku manipuloija tämä lapseton on- hän vihaa kaikkia lapsia ja varsinkin minun- minun lapsistani tulee hänen mielestään tappajia ja ryöstäjiä- niinpä!
Outoa katkeruuden viskomista- no voihan tämäkin olla purkupaikka- suosittelisin kuitenkin oikeaa terapiaa, sillä vaikuttaa pahasti sille ettei tämä lapsettomuus ole ihan vaan valittua vaan pakonsanelemaa...
Kaikki lapsettomathan tässä palstalla kysenalaistava lapsellisten vanhemmuutta!
-Paitsi luulen että täällä vain yksi ja sama lapseton pariskunta joka louskuttaa leukojaan.
En todellakaan usko enkä yleistä että kaikki lapsettomat ovat näin katkeria lapsellisia kohtaan.
Huom! Lapsettomat ulkomailla kävijät: Sehän se on paras arvostelija joka ei asioista oikeassa elämässä mitään tiedä.
Ihminen joka on noin ennakkoluuloinen ja vihaa noin paljon lapsia ja lapsiperheitä on sairas. Hae apua!
Minä kun en ainakaan vielä ole sortunut tuohon pahimpaan juupas eipäs kierteeseen. Enkä oikeen jaksa ymmärtää miksi puollustelette omien lastenne hankkimista niin kärkkäästi.Uhkaammeko me lapsettomat jo pelkällä olemassaolollamme teitä perheellisiä?
Ainakin itse ymmärrän,että jotkut haluavat hankkia lapsia ihan oikeasti, ja pitävät hommasta.Se on sitten eri asia onko nämä syyt kaikkien kohdalla mielestäni oikeita.
Mutta pahasti kyllä keskustelu eksyi aloituspisteestään.Eli empä taida edelleenkään saada selville miksi joillakin lapsensa hankkineilla on kauhea tarve tyrkyttää näitä samoja arvoja muille,ja jopa painostaa muita lasten hankintaan.Ja sen tietävät vain lapsia omaavat,me muut joudumme vain arvailemaan töykeää käytöstä.
Ketjun alussa kyllä joku alkoi paskaa nakkeleen lapsettomien niskaan! Väittämällä näitä hyödyttömiksi pintaliitäjiksi ja kielenkäyttö muuttui rivommaksi ja törkeemmäksi aina eteenpäin mentäessä. Asiallisista kommenteista huolimatta lapsettomia on nimitelty vaikka miksi kusipäiksi ja nuijiksi ja käsketty hyppäämään mereen. SITÄ SAMAA ITSELLESI!
Jos sivistystaso on todella sitä luokkaa mitä teksteistä näkyy, niin voi tämän lapsi parkoja!
Miksi vanhemmuutta ei saa kyseenalaistaa (sitähän juuri pitäisikin erityisesti) jos heillä on varaa kyseenalaistaa lapsettomien elämää? Mitä v****a se lapsiperheellisille kuuluu mitä joku lapseton harrastaa? Hoitaisivat pesueitaan eikä huolehtisi toisten asioista! Antakaa heidän elää rauhassa! Lapsiperheelliset matkustelee samallalailla ja varsinkin lapset aikuisiksi kasvattaneet käy ulkomailla monta kertaa vuodessa monikin!
Ota lääkkeesi jos niin vihaat lapsettomuuden valinneita! Hae apua!
Ketä lapseton ihminen manipuloi? omia lapsiian on kyllä helppo manipuloida ja niin moni tekeekin.
Miksi lapselliset vihaavat ja tyrkyttävät arvojaan lapsettomille, tähän kun saisi vastauksen, ei vaan taida onnistua.
Onko se tosiaan sitä, että lapsien saaminen ei vastannutkaan omaa kuvaa onnesta ja autuudesta ja siksi puretaan kiukkua lapsettomuuden valinneiden niskaan?
Onko mielestäsi niillä lapsettomilla, jotka eivät lapsia saa, vaikka niin haluaisivat huonompi geeniperimä? ja niillä lapsellisilla, jotka joutuvat tyytymään lapsettomuushoitoihin, on heilläkin huonompi geeniperimä, eli luonnonvalintaa olis jos eivät lapsia tekisi ollenkaan.
Antakaa lapsettomien elää rauhassa, miksi tyrkytätte arvojanne heille? Eivät lapsettomatkaan pyydä teitä luopumaan lapsistanne.
Etpä näy itsekkään pitävän lapsista muuta kuin omistasi!
Tästälähin kun joku kysyy multa miksen tee lapsia, niin kysynkin siltä miksei se lopeta omiansa.
Kukaan ei tyrkytä sulle mitään- suurin osa taitaa onnitella sua siitä että olet lapseton ( ja myös luojaansa)
Itsepä aloitit ketjun mutta keskustella et osaa ainoastaan vittuilla koko ajan.
Kuinka paljon lapsettomuuden valinneita Suomessa on, ei täällä kirjoittele vain yksi henkilö ja kyllä vain lapselliset tyrkyttävät näitä arvojaan, vähän niinkuin helluntalaiset uskoaan. Miksi? osaatko, vai etkö osaa vastata vai onko liian vaikea kysymys?
...luonto on hoitanut sen, että homot eivät voi saada lapsia! Nyt he voivat (valitettavasti) adoptoida lapsia :-( Säälin näitä lapsia.
Miksi pitää vittuilla, että muutat sinä vielä mielesi? ( Minä en ketjua aloittanut )
Asioissa on aina monta puolta. Jos joku haluaa lapsia niin ei heiltä sitä kukaan ole kieltämässä, he tekevät jos haluavat, mutta pitääkö silloin alkaa vittuileen lapsettomuuden valinneille heidän valinnoistaan ?
Tähän tyyliin että olen onnellinen lapsiperheellinen, mutta vituttaa kun lapsettomat vaan juhlii ja elää ikuista nuoruutta...plää, plää, lää.....
Hyvä itsetuntoinen ihminen osaa tehdä itselleen oikeita päätöksiä olematta minkään "valtavirran" vietävissä ja ohjailtavissa. Ei tarvitse elää minkään perinteiden mukaisesti ja uskovaisten ohjeita noudattaen täyttäen maata...
Lapsiperheelliset ottavat oikeuden vittuilla, mutta vetävät heti herneen nokkaansa kun alkaa "paukkua" takaisin! He tuntevat olevansa niin v***n normaaleja ja ylitse muiden, ettei heitä missään nimessä sovi arvostella! Heikko itsetuntoista sakkia! Ehkä se perhe- elämä ei silloin kestä päivänvaloo, mitä elävät!
Kun se aika koittaa ja löytyykö edes vuodepaikkaa? Löytyykö pienipalkkaisille naisvaltaisille aloille enään työntekijöitäkään tulevaisuudessa muuta kuin ulkomaalaisista maahanmuuttajista!
Minun lapset ovat sinun tulevaisuus. Johan on melkoista paskan löpinää! Et tiedä omaa tulevaisuuttasi sen paremmin kuin lapsiesikaan!
Kun voit säälisi jakaa ihan kaikille lapsille, jotka pahoin voivat, oli perhe koostumus sitten minkälainen tahansa.
Entäs juoppojen, narkkareiden yms. epäsosiaalisten lapset?
Olet säälittävä.
Kun olet sitä itse! Sääli on sairasta, että meehän hoitoon! Tai laita lääkityksesi kuntoon!
Näitä "kaksi sanaa" sisältäviä viestejä tulee vain silloin kun joku on huomannut jonkun viestin koskettavan omaa itseään!!!!!!!!!!
Maslow sen jo aikoinaan sanoi, kun laati ihmisen tarvehierarkian (vanha, mutta edelleen erittäin arvostettu psykologinen teoria), että ihmisellä on perustarve toteuttaa itseään. Siihen pyritään sitten kun kaikki alemmantason tarpeet on saavutettu (turvallisuus, läheisyys jne..).
Joten se siitä tämän päivän muoti-ilmiöteoriastasi, vai kilpailisitko yo. herran teorian kanssa? Jotkut ehkä tarttuvat vaan rohkeammin siihen että haluavat toteuttaa juuri ITSEÄÄN, eikä ruokalaskuaan...
ovat tahtomattaan lapsettomia! Jännä että ne kaikki ovat tänään täällä!
Laitatko liitteen, kiitos.
Lapsettomuuden valinneita on yhä enemmän ja enemmän.
Pah. Eihän täällä ole ollut vielä yhtään _tahtomattaan_ lapsetonta henkilöä, ovat ihan toisella palstalla. Tahallaan lapsettomia sitäkin enemmän. Itse voisin ilomielin lahjoittaa mahdollisen lisääntymiskykyni, jos se vaan olisi jotenkin mahdollista, parille joka yrittää lasta onnistumatta. Jokainen lapsi ansaitsee olla toivottu ja rakastettu.
Menin halpaan, eli kirjoittaja väittää, että tahtomattaan lapsettomia on pari prosenttia, no kuinka paljon on sitten omasta tahdostaan lapsettomuuden valinneita?
kuulosta. No, osanne olette valinnut.
Kuvitteletko, että lapsiperhe-elämän ainoa vaihtoehto on "muotibaareissa" pörrääminen? Jos niin todella kuvittelet, niin ei ihme, että olet päätynyt lasten hankintaan. En minäkään ole baareissa jaksanut pörrätä enää 15 vuoteen.
Silti minulle on aina ollut selvää, että lapset eivät kuulu minun elämääni. En yksinkertaisesti halua elää lapsiperheen elämää enkä edes pidä lapsista. Eikö olisi kamalaa, jos minunkaltaiseni ihminen hankkisi lapsia vain yhteisön aiheuttamien paineiden vuoksi?
Sitten siitä vapaa-ajanvietosta: ainoat vaihtoehdot eivät todellakaan ole baareissa pörrääminen tai lapsien kanssa puuhailu. Muutamia esimerkkejä mainitakseni: elokuvat, teatteri, konsertit (kevyt-, klassinen tai jotain muuta), matkailu, järjestöt, kielikurssit, mitkä tahansa kurssit, liikunta eri muodoissaan, ystävien kanssa seurustelu (rauhallisessa ympäristössä), ruoka, kirjallisuus, aktiivinen/passiivinen musiikkiharrastus, kotona oleilu, jne. jne.
"..Itse lopetin ulkona käymisen melein kokonaan ennen kuin täytin 30 v. Lapset syntyivät vasta kun olin 33 ja 35 v. Naimisiin menin 29 v. Ennen sitä oltiin kihloissa 5 v. Eli kahdestaan olo n. 10 v riitti meille hyvin..."
Sinähän olet elänyt oikein "perusnormien" mukaan. Toivottavasti se on oma valintasi etkä ole tehnyt sitä vain siksi, että "niin kuuluu elää." Toivottavasti olet onnellinen tilanteessasi. Älä kuitenkaan oleta oman valintasi olevan ainoa oikea.
Kuvitteletko, että lapsiperhe-elämän ainoa vaihtoehto on "muotibaareissa" pörrääminen? Jos niin todella kuvittelet, niin ei ihme, että olet päätynyt lasten hankintaan. En minäkään ole baareissa jaksanut pörrätä enää 15 vuoteen.
Silti minulle on aina ollut selvää, että lapset eivät kuulu minun elämääni. En yksinkertaisesti halua elää lapsiperheen elämää enkä edes pidä lapsista. Eikö olisi kamalaa, jos minunkaltaiseni ihminen hankkisi lapsia vain yhteisön aiheuttamien paineiden vuoksi?
Sitten siitä vapaa-ajanvietosta: ainoat vaihtoehdot eivät todellakaan ole baareissa pörrääminen tai lapsien kanssa puuhailu. Muutamia esimerkkejä mainitakseni: elokuvat, teatteri, konsertit (kevyt-, klassinen tai jotain muuta), matkailu, järjestöt, kielikurssit, mitkä tahansa kurssit, liikunta eri muodoissaan, ystävien kanssa seurustelu (rauhallisessa ympäristössä), ruoka, kirjallisuus, aktiivinen/passiivinen musiikkiharrastus, kotona oleilu, jne. jne.
"..Itse lopetin ulkona käymisen melein kokonaan ennen kuin täytin 30 v. Lapset syntyivät vasta kun olin 33 ja 35 v. Naimisiin menin 29 v. Ennen sitä oltiin kihloissa 5 v. Eli kahdestaan olo n. 10 v riitti meille hyvin..."
Sinähän olet elänyt oikein "perusnormien" mukaan. Toivottavasti se on oma valintasi etkä ole tehnyt sitä vain siksi, että "niin kuuluu elää." Toivottavasti olet onnellinen tilanteessasi. Älä kuitenkaan oleta oman valintasi olevan ainoa oikea.
vai oletko jotenkin erakkoluonne?
eikö sua koskaan kaduta ettei ole enemmän ihmsiä ympärillä? omia lapsia, elämää?
Miten niin enemmän? Mistä tiedät kuinka paljon ympärilläni on ihmisiä. Ei kai lapset ole ainoa vaihtoehto?
Minulla on miesystävä, muutamia hyviä ystäviä, etäisempiä ystäviä ja päivittäistä kanssakäymistä mukavien aikuisten ihmisten kanssa. En elä mitenkään erakkoelämää.
"...eikö sua koskaan kaduta ettei ole enemmän ihmsiä ympärillä? omia lapsia,..."
Miksi katuisin, kun en kerran ole nimenomaan koskaan lapsia halunnut. Rakastan rauhaa.
vaikeita valintoja.
Mä en ainakaan voisi kuvitella koskaan hankkivani lapsia. Mulla ei ole minkäänlaisia äidinvaistoja. Kaupungillakin näkemäni lapset eivät herätä minkäänlaisia tunteita paitsi ärsytystä jos he eivät osaa käyttäytyä. En koe olevani mikään pintaliitäjä vaan lastenhankinta ei vaan kerta kaikkiaan ole minua varten.
1.Tahattomasti lapseton on usein vain tekosyy lapsettomuudelle, 1/6 pariskunnista kokee lapsettomuutta jossain vaiheessa parisuhteen aikaa.
2. Sitten tulee mieleen, että oma lapsuus on ollut niin omituinen ettei halua lapsia kun ei ole omiakaan mörköjään vielä taltuttanut.
3.Sitten tulee mieleen se, että nainen on jonkin taudin takia lapseton (esim klamydia joka tekee tuhoa salakavalasti , myös kilteille tytöille) ja hän on tämän tajuttuaan taivutellut nappaamansa miehenkin "lastenvihaajaksi" ettei tarvitse jäädä yksin elämään lapsetonta elämää - yksinäistä vanhuutta.
Ja rauhasta! Kaikki eivät tarvitse mitään suurta sukulaisten tappelevaa laumaa ympärilleen.
Se on nyt joillain vaan vaikee käsittää että onnelliseen elämään ei välttämättä lapsia tarvi. Kaikki eivät edes nauti sukujuhlista, vaan ne ovat välttämätön pakko, ainakin lähiomaisten hautajaiset.
Monet miehetkin pärjäisivät hyvin ilman lapsiakin, sillä heille ei ole jäänyt muuta kuin "ruokkomaksut" persuuksiin tai velat niistä "ihanista" lapsista mitä heille on joskus tehty.
Tuohon on kyllä pakko kommentoida sen verran, että ei tosiaankaan aina ole niin, että jos on itse kokenut kurjan lapsuuden, ei missään nimessä hanki lapsia. Itse olen nähnyt niiiiiin monta tällaista "perhekyhäelmää", jossa rankan lapsuuden kokenut immeinen yrittää kompensoida omia traumaattisia kokemuksiaan pukkaamalla maailmaan lapsia ilman sen kummempaa harkintaa/asianmukaista kypsyyttä. Ja sen sitten on nähnyt, mitä on käynyt, kun lapset hankitaan vain sen takia, että saadaan se tietty pään sisällä neuroottisesti rakennettu idylli "täydelliseksi". Tahtoi sitten kuka tahansa sanoa mitä tahansa ilkeää omasta valinnastaan lapsettomille, niin asia nyt vaan on niin, että useimmiten nämä ihmiset, jotka ovat valinneet lapsettomuuden, ovat harkinneet valintaansa kymmeniä kertoja tarkemmin, kuin ne, jotka ovat lapset maailmaan pukanneet. En itse puolla kumpaakaan puolta erityisesti, yritän vain sanoa sitä, että eri ihmisille sopivat eri asiat, eikä kenelläkään ole varaa ruveta arvostelemaan toisten valintoja selittelyiksi ja tekosyiksi. Live and let live!
Sanoit juuri niinkuin asia on. Harkitsemattomia surkeita perheenkyhäelmiä on pilvin pimein jotka natisee liitoksissaan hajoomispisteessä. Ydinperheitä yhä harvemmassa. On exää, äxää nykyistä, omaa ja puolikasta, kaikenmaailman ihmeellisiä "perhevirityksiä" joissa jokainen tappelee hampaat irvessä omasta edustaan ja paikastaan.
Kyllä olen onnellinen, että olen välttynyt tuollaiselta "sekasotkusuvulta", missä monet oikein tappelee. Olen nähnyt läheltä seuratessani vaan kärsimystä näistä ihme sekasotku perhe viritelmistä seuranneen, enkä mitään positiivista. Aikuiset ovat ihan sekaisin ja varsinkin lapset.
Lapsen avulla koitetaan saada väkisin suhde toimimaan, kun muitakaan keinoja ei keksitä eikä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta löydy. Ja lopulta ne suhteet hajoo tai pidetään lasten takia vaan kulissit pystyssä joissa jompikumpi tai kumpikin hakee säpinää ja tyydytystä muualta.
Miten olisi vaikka pakollinen puolen vuoden tai vuodenkin (mitä nuorempi sitä pidempi) "harkitsemis" kurssi lasta hankkiville pareille ja parittomille. Ja kaikki mahdolliset testaukset mitä esim: adoptio vanhemmat joutuu läpikäymään! Ja vaikka lastenkotiin tai päiväkotiin parikuukautiselle harjoittelujaksolle. Niin sääliksi käy niitä lapsia jotka joutuu aikuisten armottomiksi pelinappuloiksi!
Tämä lapsi/lapsettomuus -kysymys saattaa olla syvemmällä meissä kuin äkkiä arvaammekaan.
Ensinnäkin, ihmisellä kuten muillakin eläimillä on yleensä sisäänrakennettu tarve jatkaa sukua jotta laji säilyisi. Yksilön käyttäytymistä tosin säätelevät erilaisten kulttuurien muovaamat monimutkaiset toimintamallit jotka nekin tähtäävät yhteisön ja sitä kautta yksilön säilymiseen. Siksi ihminen harvoin julkisesti vajoaa samaan kiiman tasoon kuin esim. koira joka ei käytössäännöistä juurikaan perusta. Te, joiden mielestä lapsia PITÄÄ olla, oletteko koskaan miettinyt MIKSI niitä pitää olla. Onko ajatusmalli yksinkertaisesti peritty vanhemmilta vai nouseeko se pintaan jostakin syvemmältä.
Joka tapauksessa, koska useimmilla ihmisillä on geeneissä vietti jatkaa lajiaan, he katsovat kummissaan niitä jotka eivät tällaista tarvetta tunne. Se on ikäänkuin "luonnotonta", luonnonvastaista. Samaa tarkoitetaan tässä tapauksssa haukkumalla itsekkääksi yms.
Huonoissa oloissa lajin jatkamiseksi on tehtävä enemmän työtä.
Tämän väitteen voi uskoa todeksi kun muistaa että maailmassa köyhimmillä on eniten lapsia. Kehitysmaissahan ei ole mitään eläke- tai sairaseläkejärjestelmää. Siellä lyödään kaksi kärpästä kuudella iskulla. Kuudesta lapsesta näet jää tautien ja sairauksien jälkeen ainakin kaksi henkiin jotka sitten jatkavat sukua sekä auttavat ukkoutuneita vanhempiaan hoivaten ja ruokkien näitä vanhuksina.
Ajatellaanpa nykyaikaista cityihmistä, häntä eivät uhkaa sodat eikä nälänhätä ellei mäccärin henkilöstö lakkoile. Aiemmin mainittujen seikkojen myötä on ymmärrettävää että jotkut eivät yksinkertaisesti tunne tarvetta hankkia lapsia. Heidän tulee kuitenkin ymmärtää että koska kuten sukupuoliroolit niin myös suvunjatkaminenkin kumpuaa ihmismielen syövereistä joita ei yhdessä sukupolvessa voi tukahduttaa, on siis yhä varauduttava selittelemään miksei halua lapsia.
Omasta puolestani annan kaikille vapauden valita oman tapansa elää, myös perustuslaki puoltaa tätä. Itselläni on lapsia ja heistä olen kiitollinen jumalalle. Jos ihminen ei tosiaan tunne tarvetta tehdä lapsia tai ajatus ahdistaa niin sitten kai on parempi jättää tekemättä. Kuten fraasi kertoo, joku saattaa katua myöhemmin mutta toinen ei.
Mutta minua et ainakaan saanut noista mihinkään lokeroon ahdettua.Ja kyse oli,kuten aijemminkin sen ilmaisin lapsettomuuden valinneista.
Ja miksi näet asian näin suppeana? Ymmärrän, että jos itse et hankkisi lapsia selitykset olisivat ehkä nuo.Mutta ei todellakaan päde kaikkiin.Ja meitä omasta valinnasta lapsettomia ei lasketa lapsettomuudesta "kärsiviksi".
Olen saanut vastaukseksi miksi he itse ovat hankkineet lapsia ja, että muidenkin pitäisi. Miksi? Miksi on vaikea käsittää, että oma elämän muottinne ei ole kaikkien haave?
"...On exää, äxää nykyistä, omaa ja puolikasta, kaikenmaailman ihmeellisiä "perhevirityksiä" joissa jokainen tappelee hampaat irvessä omasta edustaan ja paikastaan..."
Sanopa muuta. Kiire on hankkia aina uusi kumppani ja tottakai yhteinen "rakkaudenhedelmä" pitää olla todisteeksi ja äkkiä. Jos suhde tuntuu menevän huonosti, silloin varsinkin pitää äkkiä tehdä uusi lapsi; josko suhde korjaantuisi. Yleensä ei korjaannu ja taas mennään...
Lapsen saa tehdä kuka vaan holtiton mutta sterilisaatioon haluamistaan joutuu perustelemaan kohtuuttomasti.
Täältä näitä tämän päivän perhe-esimerkkejä löytyy roppakaupalla:
http://www.stresscode.fi/forums/supli/
Rakastuin ihanaan (vieläkin) ihanaan mieheeni alle 30-senä.
Menimme äkkiä yhteen kihloihin ja naimisiin. Halusimme lapsen- tiesimme hänen nimenkin ennen kuin olin raskaana.
Odotimme lasta syntyväksi ja päivät kulkivat kohti synnytystä. Lapsemme oli ihana tyttö - maailman ihanin ja hän sai kauneimman nimen jonka tiesimme olevan.
Myöhemmin hän sai sisaruksia.
Nyt joulunalla olemme kaikki kotona ja elämme Perhettä- lapset hokevat monta kertaa mennäänkö koko perhe sinne, vaikka kylään saunaan minne vaan.
Yhteisyyden tunne on sanoinkuvaamaton. Lapset halaavat spontaanisti ja sanovat olet ihana äiti- rakastan sinua ja isää myös.
Me olemme onnellisia - oikeasti.
Itse olen kasvanut lasten kasvamisen myötä- tiedän ettei syntymävalmiita täydellisiä äitejä ole olemassakaan- ihminen kasvaa koko ajan- tärkeintä, että ympärillä on toisia ihmisiä- niin kasvu mahdollistuu-.
Minulle tämä on ollut oikea tie- olen onnellinen ja vierasta säpinää en kaipaa- elämä on tässä ja nyt näissä kirkkaissa silmissä ja ihanissa haleissa ja välillä mekin itketään ja naarastiikeri saattaa karjahtaa mutta silti me olemme yhtä- sillä hyväksymme toisemme ja opettelemme elämän aakkosia.
Ympärille riittää vähäisempikin määrä ihmisiä kuten kumppani, sukulaiset ja ystävät. Elämisen aakkosia voi opetella ilman lapsiakin. Vapaaehtoistyötäkin riittää ihmisten parissa jos haluaa. Huolehtia vaikka ikääntyneistä sukulaisistaan tai mitä vaan mahdollista ja mahdotonta maan ja taivaan väliltä. Toiset saavat yhteisyyden tunteen lapsistaan, toiset jostain muusta auttamisesta ja toiminnasta. On hyvä kun ei välttämättä tarvi lapsia itsensä kasvuun ja hyväksytyksi tulemiseen.
En sanoisi, että vähättelen lapsettomia. Tunnen vain luonnollista kunnioitusta niitä kohtaan, jotka ovat kasvattaneet lapsensa ns. kunnon kansalaisiksi. Se luonnollinen kunnioitus taas tulee siitä, kun tietää mistä on kysymys. Siitä kun nyytti kainalossa tulet laitokselta siihen kun lapsesi menee vaikkapa rippikouluun, siinä on jo taivalta nähty. Se, että arvostaa jotakut, ei tarkoita sitä, että halveksisi jotakuta muuta.
Paljon se ottaa, mutta kaiken se antaa.
On samat vanhemmat, sama kasvatus ja toisesta lapsesta tulee ns. kunnon kansalainen ja toisesta ei?
Ja jossain oikein huonoissa olosuhteissa kasvaneessa lapsesta voi tulla ns. erittäin mallikelpoinen ja vastuuntuntoinen kansalainen.
Kun taas oikein hyviksi ja mallikelpoisiksi kasvattajiksi luulluista vanhemmista syntyneestä lapsesta voi tulla epäkelvollinen vastuuntunnoton luuseri.
Kasvattaa miten kasvattaa, kukaan ei voi tietää mitä niistä lapsista tulee. Se on kuin "venäläistä rulettia"...!
Jos nuorella näyttää alkutaipaleella menevän hyvin, niin kunnioitetaan vanhempia jo kuinka hyvin ovat onnistuneet kasvatuksessa, mutta samaisella nuorella voikin jossain vaiheessa elämä kääntyä aivan "päälaelleen". Nouseeko silloin syyttävä sormi vanhempia kohti, että mikä menikin pieleen kun ei tullutkaan ns. kunnon kansalaista lapsestasi?
On huvittavaa, miten lapsia saaneet kutsuvat lapsettomia itsekkäiksi. Mutta eikö tämä maapallo ole jo tarpeeksi täynnä meitä ihmisiä ilman että niitä jokainen rupeaa tänne puskemaan...
Vaikka luonnonvoimatkin tappaa ylikansoitetuilla alueilla, niin sekään ei auta ylikansoittumiseen. Onko luonnolla omat keinonsa vähentää väkimäärää, mietin vaan?
Miksei luonnnonvoimat aloita sinusta ?
Kysyn itseltäsi ?
Täällä on ihmisillä järkeä päässä säännöstellä liikakansoittumista! Ja köyhistä maista valuisi sakkia lisää pilvin pimen jos vaan vastaan otettaisiin. Ulkomaalaista verta kyllä tarvittaisiinkin kun suomalaiset kuolee perinnöllisiin sairauksiin.
Tuon kysymyksen merkityksellisyys on mietityttänyt minuakin monesti.
Olen törmännyt jälkeläisiä koskevaan kysymykseen jopa työhönottohaastattelussa. Joskus se on hämmentänyt aika lailla, on ollut vaikea mieltää asian yhteyttä työtehtävien ammattitaitoiseen hoitamiseen. Joskus olen kokenut lasten olemassaolon myönteisenä, joskus kielteisenä seikkana työnsaannissa.
Ihmisten kanssakäymisessä yhteisillä kokemuksilla ja näkemyksillä on tietty merkitys. Lasten olemassaolo on mielestäni vain yksi yhteinen tai erottava tekijä. Tosin etenkin lasten ollessa pieniä, se on aika hallitseva ajatuksia ja asenteita ohjaileva tekijä. Kysymys on yksinkertaisesti jo ajankäytöstä. Pienten lasten vanhemmilla ei yksinkertaisesti ole aikaa käytettäväksi joihinkin elämänalueisiin. Ei kukaan kuitenkaan kulje kadulla lasten lukumäärä otsaan leimattuna.
Valinta mikä valinta. Itseäni lasten hankkiminen ei ole kaduttanut. Usein olen miettinyt millaista elämä olisi, jos lapsia ei olisi. Täysin erilaista, se on varma. Hyvin ymmärrän, että kaikki eivät siihen halua ryhtyä, ja kunnioitan heidän valintaansa.
Lasten hankkiminen on iso päätös. Minulle se on ollut sitä kolme kertaa, jokaisen lapsen kohdalla aina sama pohdinta, tosin joka kerran vähän eri lähtökohdasta. Jos lapsia ei halua, on mielestäni rohkeaa se itselleen ja muille tunnustaa ja tiedostaa. Ei niitä väkisin ja vastentahtoisesti voi tehdä!
Sitten perimmäiseen kysymykseesi siitä, miksi lapsettomutta pidetään omituisena valintana. Ensiksikin useampi valitsee lasten hankkimisen. Ehkä lapsettomuutta ei koeta persoonallisena valintana. Toiseksi lapsia hankkineiden saattaa olla vaikea ymmärtää, että joku vapaaehtoisesti luopuu siitä kokemusmaailmasta, jonka omat lapset vanhemmilleen tarjoavat.
Kolmanneksi lasten hankkiminen perustuu viettiin, eikä siihen, että pitää lapsista. Jos tätä viettiä ei ole, niin sitä ei ole. Tämä saattaa lapsellisille olla vaikea käsittää.
Lapsista pitäminen yleisesti on eri asia kuin omista lapsista pitäminen. En minäkään lapsista juuri pitänyt ennen oman lapsen syntymää. Se sitten muuttikin asian täysin. Oma lapsi on täysin eri asia. Tätä ei vaan etukäteen voi käsittää. Sen tietää vain, jos on lapsia. Tämä kannattaisi kaikkien, niin lapsellisten kuin lapsettomienkin tunnustaa.
Olikohan se niin että joka neljäs tai viides lapsi ei ole sen tekemä jolla lasku maksatetaan.
Naisilla ymmärrän kun he kantavat ja imettävät lapsen, että sillä voi olla jotain merkitystä onko se oma vai toisen, mutta en miehillä.
Miehet hyväksyykin paljon helpommin toisen tekemän lapsen kuin nainen. Siitäkö johtuu että yksinhuoltaja naisten on helpompi löytää uusia kumppaneita kuin yksinhuoltaja miehien?
olla asiasta 100% varma.
Tässä yhteydessä oikestaan tarkoitan omalla lapsella sellaista, jonka kanssa elän arkea, kasvatan ja jaan elämän ilot ja surut. Saman voi kokea biologisesti jonkun toisen jälkeläisen kanssa, vaikkapa adoptoidun lapsen kanssa.
Tällöin tosin kokemus kyseisen lapsen syntymässä mukanaolosta on jäänyt kokematta. Tämänkään kokemuksen merkitystä en menisi vähättelemään, kun suhdetta lapseen rakennetaan.
Tuohon kysymykseen lapsen hyväksymisestä miehen ja naisen taholta en osaa sanoa juuta enkä jaata.