Erosin yli puoli vuotta sitten ja olen ruvennut tapailemaan miehiä. Elämäni aikana olen seurustellut useita kertoja, pisimmät suhteet n. 4v. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä nirsompi minusta on tullut miesten suhteen. 10 vuotta sitten en ollut ollenkaan niin nirso kun nyt kolmekymppisenä. Itselläni on selkeä käsitys siitä, millainen miehen pitäisi olla, mutta heitä on kovin harvassa. Yritän kuitenkin välttyä kaavoihin kangistumista ja siksi pyrin kuitenkin treffailemaan useantyylisiä miehiä.
Kysymys naisille eli onko teillä käynyt niin, että ensin ette ole kelpuuttaneet ketään miestä ja myöhemmin onkin käynyt niin, että olisi ehkä kannattanut kelpuuttaa joku? Oletteko sinkkuja siitä syystä, että ette ole löytäneet sitä parasta mahdollista miestä itselle? Onko sinkkuajasta tullut älyttömän pitkä?
Kysymys naisille eli onko teillä käynyt niin, että ensin ette ole kelpuuttaneet ketään miestä ja myöhemmin onkin käynyt niin, että olisi ehkä kannattanut kelpuuttaa joku? Oletteko sinkkuja siitä syystä, että ette ole löytäneet sitä parasta mahdollista miestä itselle? Onko sinkkuajasta tullut älyttömän pitkä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mieluummin yksin kuin huonon miehen kanssa.
Tuollaisia naiset just ovat että kelpuuttavat vain pahimpia jännämiehiä joten siksi naiset on nirsoja.
"Itselläni on selkeä käsitys siitä, millainen miehen pitäisi olla, mutta heitä on kovin harvassa."
Toisin sanottuna: kyseessa sellainen mies jonka suurin osa muistakin naisista haluaisi. Totta kai heitä on harvassa, ja sinua nuoremmat vievät parhaat päältä.
Mun mielestäni lähdet väärästä suunnasta liikkeelle. Ketään ei pidä kelpuuttaa. Mitä jos unohtaisit ainakin ne pinnalliset vaatimuksesi. Kohtaa ihminen. Silloin ne "vaatimukset" eivät merkitse, vaan se mitä toinen on aidosti, sisältä. Sen tuntee, kun toisen kanssa on sama rytmi, se kemia toimii.