Jos eletään parisuhteessa tuntuu uskomattomalta että niin useat löytävät uuden ennen eroa ja tämä asia sitten tulee täytenä yllätyksenä omalle kumppanille.
Kun suurella äänellä toitotetaan, että aika ei riitä mihinkään, tekemään kotitöitä tai lasten hoito uuvuttaa, miten ihmeessä on ollut aikaa löytää se petturi kaveri.
Kuinka kauan ne uudet suhteet ovat salaisina ja kuinka niitä hoidellaan siinä perheen ohella? Onko tarkoitus alusta saakka erota vai tuleeko se lopulta yllätyksenä että puoliso jota on petetty haluaakin eron? Mistä hän on tietoonsa saanut salasuhteilun?
Entä miten paljon tuo uusi salainen kumppani ohjeistaa tekojanne?
Miksi uskot, että tuon toisen kanssa elämä sujuu paremmin, tunnetko hänet jo kuinka hyvin, tiedät taustan ja menneisyyden.?
Tiedätkö koko nimen, työpaikan ja entiset työpaikat, entä entiset suhteet jalasten määrän?
Mitä nyt muutaman vuoden jälkeen erosta ajattelet menettelystäsi, olitko järkevä.
Kun suurella äänellä toitotetaan, että aika ei riitä mihinkään, tekemään kotitöitä tai lasten hoito uuvuttaa, miten ihmeessä on ollut aikaa löytää se petturi kaveri.
Kuinka kauan ne uudet suhteet ovat salaisina ja kuinka niitä hoidellaan siinä perheen ohella? Onko tarkoitus alusta saakka erota vai tuleeko se lopulta yllätyksenä että puoliso jota on petetty haluaakin eron? Mistä hän on tietoonsa saanut salasuhteilun?
Entä miten paljon tuo uusi salainen kumppani ohjeistaa tekojanne?
Miksi uskot, että tuon toisen kanssa elämä sujuu paremmin, tunnetko hänet jo kuinka hyvin, tiedät taustan ja menneisyyden.?
Tiedätkö koko nimen, työpaikan ja entiset työpaikat, entä entiset suhteet jalasten määrän?
Mitä nyt muutaman vuoden jälkeen erosta ajattelet menettelystäsi, olitko järkevä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Yleensä toinen avioliitto onnistuu parhaiten. Ottaa oppia edellisen liiton virheet ja elämän kumppani saattaa tyydyttää paremmin puolison tarpeet ja lomailevat yhdessä ja harrastavat yhteisiä asioita. Kunnon seurustelu ennen avioliittoa on hyväksi noin 2vuotta ja sitten kihlat ja tunnustelua ja sitoutuminen. Hetken mielijohteesta ei pidä mennä ensimmäiseen avioliittoon se on tuhottava. Huonolle pohjalle rakennettu liitto on huono. Toinen kärsii ja toista vain alistetaan. Milloin tuommoinen loppuu.? Hyi!
Mitä niillä kihloilla tekee?
Minun havaintojeni mukaan aika moni on löytänyt sen työpaikalta. Siellä kun kiireisestkin ihmiset viettävät paljon aikaa ja siellä on yleensä myös vastakkaisen sukupuolen edustajia.
Mistä sinä sen tiedät kun et itse ole ollut työssä?
Niin kuin Jare ja VilleGalle laulavat: En missään töissä vaan pienissä häissä.
https://www.youtube.com/watch?v=Lir0iHq_rio
Ps. Vittuilu on taitolaji ja sinä olet selvästikin jäänyt luokallesi. ;-)
Sen takia on olemassa ylipäätään tuollainen termi -salarakas- kun miehet/naiset on niin s-tanan selkärangattomia vellihousuja, että eivät uskalla sanoa kotona heti, että olen löytänyt toisen! En lakkaa ihmettelemästä, kuinka viitsitään elää siinä valheessa, että juostaan toisen selän takana toisen luona. Touhu on raukkamaisinta ikinä. Kertoo ihmisestä paljon: Ei ole niinsanotusti munaa tippaakaan. Säälittävää touhua. Mikä siinä on niin vaikeeta sanoa, että nyt kävi tällee? Säästäkää lähimmäistänne ja olkaa rehellisiä!! Itse en pidä missään arvossa ihmistä, joka ei pysty seisomaan tekojensa takana ja kantamaan vastuuta teoistaan.
Ihmisillä on taipumus ajatella, että mitä kumppani ei tiedä, se ei loukkaa. Ollaan heikkoja ja selkärangattomia, aivan kuin kirjoitit.
Syythän moiseen ovat moninaiset. Joku ei halua erota taloudellisista syistä, lasten takia tai oman yhteisönsä paheksunnan vuoksi.
"eivät uskalla sanoa kotona heti, että olen löytänyt toisen!"
Kas, kun sitä ei tiedä heti löytäneensä toisen. Yleensä vasta ajan kanssa ilmenee, että toisen kanssa on toooosi mukavaa ja kivaa. Siitä lähtee miettimään mitä parisuhde itselle nykyisin merkitsee. Eikä se ole mitenkään miellyttävä prosessi.
Minä löysin työpaikalta salarakkaan josta tulikin sitten vaimoni. Katkeran eron jälkeen X-vaimoni luovutti ja sovimme sivistyneesti lapsen tapaamisesta ja kaikesta muusta. X-vaimo löysi uuden ja en olisi ikinä uskonut kuinka se koski minuun ja tulin sairaan mustasukkaiseksi. Minusta tuntuu että hän on nyt onnellisempi kuin kanssani. Näin vain kävi kannattaa kuitenkin miettiä ennekuin niitä salarakkaita ottaa. Kun se ensirakkaus on kuitenkin ihan sitä aitoa unohtumatonta.
Aitoa ja unohtamatonta hyvinkin, mutta harvoin kestävää. Harva keski-ikäinen haluaisi ensirakkautensa takaisin.
40v yhdessä, ensirakkauden kanssa, pois en vaihtais. Ei salarakkaita.
Salarakas löytyy aika usein silloin, kun oma suhde ei tyydytä kaikkein tärkeimmissä asioissa. Kumppanin arvostuskin on laskenut, eikä hänen kanssaan ole ollut kivaa kuin viimeksi vuosituhannen alussa. Salarakas löytyy työpaikalta, suoraan tai välillisesti. Tai sitten harrastuksesta, ystävän/tuttavan kautta. Jostain se kuitenkin löytyy. Ja kun se löytyy, niin mikään ei voi estää yhteydenpitoa. Hyvään etsii aikaa vaikka mistä. Ei siinä edes suunnittele tulevaisuutta, pitkään aikaan. On vain tässä ja nyt. Miettii voiko olla tottakaan, kun on vihdoinkin mukavaa jonkun kanssa. Siinä samalla pohtii myös parisuhdettaan. Saisiko siitä enää mitenkään tyydyttävää? Mitä voisi tehdä sen eteen, että puoliso lähtisi suhteeseen mukaan, vai tuntuuko pelkkä ajatus mahdottomalta? Kysyy itseltään rakastanko enää puolisoani, koska viimeksi oli tunne "viihdyn puolisoni kanssa"?
Jos oma suhde tuntuu olevan kuollut, pahasti kuralla tms. voi hyvinkin pitää paikkansa, että kenen toisen kanssa tahansa elämä sujuisi paremmin. Toisaalta myös salarakkaan avulla jaksetaan jatkaa pystyyn kuivunutta parisuhdetta "lasten tähden", tai jonkun muun tekosyyn vuoksi. Mutta tekosyyt ovat ihan hyviä ja ymmärrettäviä, sillä harva eroaa salamannopeasti liitostaan/parisuhteestaan. Ensin täytyy funtsailla. Jostain olen kuullut hyvän ohjeen "milloin kertoa puolisolle". Silloin, kun omat ajatukset ovat selkeät, ja tietää mitä haluaa.
Toisaalta myös voi todeta parisuhteensa olevan niin kaput, että haluaa erota, vaikkei edes haaveile uudesta parisuhteesta salarakkaansa kanssa.
Se menee juurikin noin kun Passi hienosti kirjoittaa. Nimim. 25v naimisissa uskollisesti ilman syrjähyppyjä. Ja nyt on mukaan tullut salarakas, ensin hyvä ystävyys työkaverin kanssa, mikä on muuttunut jossain vaiheessa rakkaudeksi.
Oma mies harrastaa henkistä väkivaltaa ja vähän fyysistäkin välillä. Miehen luonteen tietäen, ihan helposti ja heti ei voi asiaa ilmoittaa, kaikki pitää olla järjestettynä jo ennen sitä ja kyllähän sitä tälläiseenkin ukkoon on kiintynyt ja siihen pitkään yhteiseen historiaan ja paikkaan jne. Mikään ei ole yksinkertaista.