Tiesin jo seurustelun alkuvaiheessa, että poikakaverini vielä pelailee fifaa ja muita urheilupelejä ajan kuluksi, mutta kun pari kuukautta sitten koitti yhteen muuttaminen, tieto pokemonin pelaamisesta tuli ihan puun takaa. Yhtenä päivänä tulin vain kotiin, ja hän istui sohvalla gameboy kourassa, josta kuului se rasittava tunnari. Ja hän jo reilusti yli kahdenkymmenen.
Poikakaverini on kyllä muuten ihan aikuinen ihminen. Käy töissä, maksaa laskut, tapaa kavereita, osaa keskustella aikuisten asioista, ja meidänkin suhteemme on ihan normaali, tuota pelaamista lukuun ottamatta. Eikä hän kyseistä tv-sarjaakaan vahtaa lauantaiaamuisin telkkarista. Vähintään pari kertaa viikossa pitää silti näköjään saada ainakin tunti rauhassa pelata. Ärsyttää aina hänen tyytyväinen myhäilynsä ja sekava muminansa pelaamisen aikana. Hän on myös ihan omassa maailmassaan pelatessaan pokemonia. Jos häntä käy silloin edes halaamassa, niin vastaus on pelkkä tyly "Älä nyt lääpi" tai "Myöhemmin, jooko?". Sitten kun pelaaminen päättyy niin hän on taas oma ihana itsensä.
Ei tämä ehkä vielä eroamiseen riittävä syy ole, mutta en myöskään halua että ystävät tai vanhemmat saisivat poikakaverin moisesta oikusta tietää. Miten saisin hänet irti moisesta lastenpelistä? Jos koitan keskustella, niin hän vain kitisee että minä en voi ryhtyä määräilemään, mitä hän saa pelata.
Poikakaverini on kyllä muuten ihan aikuinen ihminen. Käy töissä, maksaa laskut, tapaa kavereita, osaa keskustella aikuisten asioista, ja meidänkin suhteemme on ihan normaali, tuota pelaamista lukuun ottamatta. Eikä hän kyseistä tv-sarjaakaan vahtaa lauantaiaamuisin telkkarista. Vähintään pari kertaa viikossa pitää silti näköjään saada ainakin tunti rauhassa pelata. Ärsyttää aina hänen tyytyväinen myhäilynsä ja sekava muminansa pelaamisen aikana. Hän on myös ihan omassa maailmassaan pelatessaan pokemonia. Jos häntä käy silloin edes halaamassa, niin vastaus on pelkkä tyly "Älä nyt lääpi" tai "Myöhemmin, jooko?". Sitten kun pelaaminen päättyy niin hän on taas oma ihana itsensä.
Ei tämä ehkä vielä eroamiseen riittävä syy ole, mutta en myöskään halua että ystävät tai vanhemmat saisivat poikakaverin moisesta oikusta tietää. Miten saisin hänet irti moisesta lastenpelistä? Jos koitan keskustella, niin hän vain kitisee että minä en voi ryhtyä määräilemään, mitä hän saa pelata.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiva kun olet löytänyt Suomi24:en syövereistä jo pari vuotta sitten aloitetun jutun jonka tähän nyt kopioit sanasta sanaan. Mistäkö tämän tiedän? Itse vastasin alkuperäiseen viestiin, joten teksti on niin tuttua... :D
Hei
Olipa kirjoitus feikkiä tai ei, vastaan silti.
Mielestäni jokaisella on oikeus olla välillä lapsellinen. Poikaystäväsi harrastus ei vahingoita sinua eikä häntä itseään. Se ei myös vie yhteistä aikaanne. Jokaisella meistä on omat omituisuutemme joita voisimme katsoa hellyydellä ja lämmöllä, ei tuomiten.
Parisuhteessa toisen kunnioitus on ihan aa ja oo. Jos Pokemonin pelaaminen on poikaystäväsi mielestä rentouttavaa ja mukavaa, hänen omaa aikaansa, niin en ihan ymmärrä mikä siitä on sinulta pois. Ehkä touhuat itsekin välillä jotain , josta poikaystävälläsi olisi sanomista. Anna siis hänelle rauha viettää omaa aikaa haluamallaan tavalla äläkä tuomitse tai häpeä. Kun hän saa olla rauhassa omien juttujensa kanssa, huomiota ja hellyyttä riittää sinullekin.
Ymmärrystä ja rakkautta kehiin siis :)
Pappi Elisabet
Todella hyvä vastaus! :)
Mä oon 29v muija ja pelaan myös game boylla pokemonii ja pelaan muitakin pelejä .....
Kannattaisi miettiä, mitä kaverisi ajattelevat sinusta joka tuhlaa elämäänsä videopelejä pelaavan luuserin kanssa.
Omassa tuttavapiirissä parikin naista sai huomata, miten kavereiden yhteydenpito lakkasi kun oli tullut puhetta poikaystävän nörteistä harrastuksista sekä tavoista.
Käy panemassa jotain jännää linnakundia ja anna poikaystäväsi etsiä itselleen sopiva nainen joka hyväksyy hänet ja harrastuksensa sellaisenaan.