Olen ihan mukavassa työpaikassa, työtoverini juttelevat ja tervehtivät minua. Sekä myös hyväksyvät uskoni ja pidättyväisyyteni alkoholinkäytön suhteen. Mutta on yksi poikkeus helluntailainen nuori nainen, joka ei edes tervehdi minua, mailman ihmisiä kylläkin. Onko helluntailaisuudessa jotakin niin ylivertaista, että voi halveksua meikäläistä myös uskovien kasteella käynyttä.
Miksi Helluntailaiset ovat ylpeitä?
rymy-aapeli
17121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Teet siis päätelmän helluntaisuudesta yhden ihmisen perusteella?
Eikös erään toisen ryhmän suvakit sano myös yksittäistapaus.
Aloittaja on panettelija ja mustamaalaaja. Ei ymmärrä tilastomatikasta yhtään mitään, kunhan räksyttää pahaa oloaan.
Aloittaja puhuu totta, mutta helluntailaisuus, joka itse panettelee kaikkia muun uskoisia ja jota tämäkin foorumi on täynnä, vastaa, panettelemalla uhria, aloittajaa.
Ei pienintäkään lämpöä. Ei vähäistäkään ymmärrystä. Ei yhtä lämmintä sanaa. Vain uhrin lyömistä.
Sinä olet saatanan lapsi. Helluntailaisuus on uskonnoksi naamioitua satanismia.
Minkä uhrin?? Selvitä pääsi.
No hiukan täytyy ottaa sanojani takaisin: Sanoi se sentään kiitos kun avasin sille oven. Valitettavasti ylpeitä helluntailaisia tapaa muuallakin. tuota satanismi väitettä en allekirjoita helluntailaiset ovat kristittyjä, mutta miksi ylpeitä?
" mutta miksi ylpeitä?"
Ei ehkä ylpeitä, mutta määrätietoisen päättäväisiä.
Tunne voi olla sama, kuin ensimmäistä päivää uudessa työpaikassa. Sinuun suhtaudutaan etäisen ystävällisesti, mutta olet ryhmän ulkopuolella, kunnes toisin todistetaan.
Tehtäväksesi jääkin osoittaa olevasi yksi heistä ts. niellä työpaikan metkut, mitä ne sitten ovatkaan.
Helluntaiopissa niitä metkuja riittää, ja uusia tulee koko ajan: klassisen kristinuskon lisäksi monipuolinen kirjo ilmiöitä ja oppeja, jotka omaksutaan sellaisenaan ylhäältä annettuina Apostolien ilmoituksena ( esim. NAR- oppi).
https://en.wikipedia.org/wiki/New_Apostolic_Reformation
soffilla sitä riittää kaivelemisen aihetta!
ihanko meinaat portilla selvitä noiden sanojesi kanssa, epäilen suuresti.
Jospa nainen on hieman ujo ja arkailee miehistä seuraa. Silloin voi ottaa etäisen suhtautumisen jonka voi tulkita ylpeydeksi.
Tunnen erään naisen, joka on kiva ja hyvin avoin tuttujen seurassa, mutta hyvin etäisen ja jopa tylynoloinen vieraimmissa porukoissa. Monet pitävät naista ylpeänä ja hän itsekin tietää että joutuu väärin ymmärretyksi. Kuitenkaan hän ei voi arkuudelle ja ujoudelle mitään, vaikka haluaisi.
Henkilö ei ole helluntailainen mutta ei varmaan kieltäjäkään.
En ole hellari enkä mikään mutta minä olen samanlainen. Monesti ihmiset voivat tulkita minut ylpeäksi kun olen aina ollut syrjäänvetäytyjä ja ujo. Kun tulee koulukavereita vastaan vuosikymmenien takaa, niin ihmettelen kuitenkin että minun ujona pitää tervehtiä ensin. He varmasti jotkut ainakin tunnistaa mutta eivät sano mitään. Minä lähes aina olen ensin tervehtinyt ja tehnyt siinä aloitteen. Miksi näin päin ja eikö he rohkeampina voi ensin tervehtiä vai onko se ylpeyttä?
Jos tämä aloitus ei ole vain turhaa panettelua, niin voit itse tervehtiä tätä mahdollisesti äärimmäisen ujoa naista. TIedän, että ujojen on vaikea ottaa yhteyttä, lähes mahdotonta, mutta jos vaan tervehdit häntä ilman lähentelyä missään muodossa, niin hän voi ajanmyötä alkaa tervehtimään sinua. Jos olet uskossa itse, niin ymmärrät silloin sen lähimmäisen tilannetta kyllä etkä käy hänen kimppuunsa. Helluntaisuudessa on paljon täysin runneltuja ihmisiä, joiden sielun pahat ihmiset ovat totaalisesti tuhonneet ja murskanneet ja Kristus sitten hoitaa heitä, mutta Jeesus ei tee väkivaltaa ja siksi hoito on yleensä hidasta ja kestää koko loppuelämän.
Ja yleensä monilla on vielä se perinteiden heijastuma, että mies tervehtii ensin, ja varsinkin jos ei olla vielä olla luontevia lörpöttelykavereita. Kun olen sinkkunainen, niin kyllä mieleen tulee kun uusia veljiä seurakuntaan tulee , että miespuolinen voi käsittää, että onko vinkki että haluaa tutustua jos liian kärkkäästi huomaa, tervehtii ja menee juttusille. Nytkin on tällä hetkellä se tilanne. Tietenkin se on turha pelko.
Valitettavasi me ollaan miehiä ja naisia ja se totuus säätelee ja vaikuttaa käyttäytymiseen sosiaalisissa tilanteissa. Ja ehkä vahingoista on tullut viisaammaksi: on sattunut joskus niin, että se toinen osapuoli on tulkinnut väärin ja voihan joku saada vettä juorumyllyynsä.
Minun työpaikalla on yksi luterilainen, joka ei ketään tervehdi, mutta en silti yleistä kaikkien luterilaisten olevan ylpeitä. Kummallinen johtopäätös aloittajalla mitä en ymmärrä.
Ihan totta. Ei yksittäisen lähimmäisen käytöstä voi arvioida perusteella, että kuuluu kohonkin suuntaan. Tosin on uskontoja, esim. islam, joissa on tarkat käyttäytymissäännöt sukupuolten välillä. Ehkä vanhempana hellarina voin sanoa, että saattaa olla vieläkin kasvatuksen perua, että naiset ovat kaunompia kuin maailman naiset lähestymään toista sukupuolta ja syynä ei ole ainakaan ylpeys. Yksi syy saattaa olla, että uskovainen kokee uudessa vieraassa yhteisössä orpoutta ja arkuutta ja pelkää, että häntä aletaan sortaa uskon vuoksi.
Ja pitää ymmärtää että me uskovaiset olemme yksilöitä ja persoonia niin kuin te ateistitkin.
En ole helluntailainen, vaan ihan vaan luterilainen, niin mitä olen helluntailaisia tavannut, niin tapaamiset ovat olleet kyllä positiivisen mukavia.
Osa on rauhallisia ja osa hyvinkin eläviä uskossa.
Eräs helluntailainen, jos hän tulee esim. kaupassa vastaan, niin on tosi iloinen ja tervehtii iloisesti aina, mikä kyllä piristää.
Osaavat keskustella tavallisistakin asioista uskonasioiden ohella, kun negatiivinen käsitys voi syntyä siitä, että helluntailaiset ei muusta puhukaan, kuin uskosta ja sitä tuputtavat kaikille.
Jos eivät kaikki, niin osa ainakin osaa keskustella ihan arkisistakin asioista.
Täytyy hieman täsmentää en ole luterilainen, vaan yhteisöstä jolle helluntailaiset ovat antaneet nimen pikkubaabel. En tiedä käyttävätkö nimitystä enää nykyään.
mitä jos aapeli blackjack=-500e tyttöystävä