paluu yhteen

Erosta on nyt vuosi...tein väärän päätöksen...antaisin mahdollisuuden jos toinen vielä sen haluaisi. Mutta tiedän ettei halua...jossain 6 kk kohdalla olisi vielä onnistunutkin, hän toivoi mahdollisuutta...Jätin hänet siis aikoinaan hänen ongelmiensa takia, halusin elää ilman niitä
...
Mutta nyt hän on mennyt eteenpäin. Goodbye my lover, goodbye my friend <3

Itellä erosta kaks kuukautta ja nainen jätti sen jälkeen kun oltiin sovittu yhteisestä tulevaisuudesta. Ero tuli täysin puskista. Nainen teki kahden viikon ahdistuksen perusteella päätöksen että ollaan kasvettu erilleen... Jos mahdollista olis yhteenpaluu niin en miettis hetkeekään

Kerro ap oma tilantees?

Hei

Itse ajattelen niin, että aina voi olla mahdollista palata yhteen. Tiedän pariskuntia, jotka ovat olleet lähes kymmenen vuotta erossa ja menneet sitten uudelleen naimisiin toistensa kanssa. Elämä on kummallista ja mutkikasta. Joskus tulee tehtyä vääriä päätöksiä joita katuu. Anteeksiantaminen on silti mahdollista ja suhteesta voi tulla valtavan paljon aiempaa parempi kun molemmat ovat maksaneet oppirahansa.
Joten aina on toivoa, jos molemmat sitä haluavat. Se edellyttää, että haluaa oppia virheistään ja rakentaa elämää yhdessä luottamuksen periaatteella.

Pappi Elisabet

Itse palasin ex kanssa yhteen n.6kk eron jälkeen.Hänellä oli jo 1kk eromemme jälkeen uusisuhde.Kävi luonani vaikka uusisuhde, vannoi rakkauttaan minuun palasi naisensa luo kunnes jätti hänet, teksiviestillä.Pelkäsi, että pettäminen paljastuu, vaikka ei myöntänyt sitä eron syyksi, selityksiä mm.naisella muitakin suhteita.Soitin tälle naiselle ja kerroin totuuden, eipä ollut tiennyt että mies käy myös minun luona, piti jopa viksuna, ei enää pidä.
Suhteemme on tullut uudeleen tiensä päähän, en voi tunteilleni mitään, läiheisyys ahdistaa, seksiä ei ole, hänen suhde toiseen naiseen painaa mieltäni, joten oman terveyteni kannalta haluan olla yksin.Luottamusta ei ole.

Itse törmäsin mieheen liian varhain pitkän suhteen päättymisen jälkeen. Näin jälkeenpäin ymmärrän, että tämä mies on ainut ihminen äitini lisäksi, joka on koskaan rakastanut minua terveellä tavalla. Hän hyväksyi minut tällaisena, kuin olen. Tein suhteen jatkumisesta mahdotonta, mutta silti mies vain rakasti minua ja rakastaa varmaan edelleenkin, mutta en vain yksinkertaisesti enää kehtaa ottaa yhteyttä ja pelkään edelleen, että hän hylkäisi minut, vaikka järkeni sanoo muuta. Kohtelin häntä, niin väärin, vaikka en sitä silloin ymmärtänyt. Lisäksi edelleen ajattelen, että mies ei ole sitä mitä minulta odotetaan, vaikka tiedän, että hän pystyisi tekemään minut onnelliseksi.

Saattaa huomata nopeastikin!