elämäänsä. Hän arveli sen olevan oire masenuksesta. Hän sanoi lääkärille " Pelkään joka päivä kun lähden töistä kotiin Töissä menee mukavasti mutta kun tulen kotiin epäilyksiä ja pelkoja. En tiedä mitä sydämmessäni haluan. Kun lääkäri oli kuullut miehen tarinan, hän sanoi: Kaupunkisamme asuu kuuluisa koomikko, joka on kuulema aivan uskomattoman hyvä esiintyjä. Kun hän astuu lavalle kaikki alkavat nauramaan kippurassa ja unohtavat murheensa. Voisit alkajaisiksi mennä katsomaan häntä. Sen jälkeen voimme jutella ja katsoa oliko siitä mitään apua sitten mietimme, miten toimimme.. Kuultuaan tämän mies istui pää painuksissa kohtotti kasvonsa silmät kyynelissä. Vain vaivoin mies sai sanottua " minä olen se koomikko " Pelkkä tarina mutta näin käy nykypäivänä kun henkilöt omaksuvat itselleen jonkun roolin ja esittävät sitä ukoen sitä korkeammaksi päämääräkseen. Kuinka paljon enää jää sydämmen henkiselle kaipuulle sekä itsensä tuntemisille eikä vain luule tuntevansa itsensä Omaan sisimpäänsä katsominen tärkeämpää kuin ulkomaailmaan Jokaisella varmasti tulee hetkiä että toivoisi " joen rannalla " olevan ihmisen joka tekee elämästä merkityksellisempää heidän viisautensa hohteella, helpottaa kulkua tiellä joka jokaisen on kuljettava, oppia tuntemaan ja ajattelemaan.
Luin novallin miehetä, joka oli tyytymätön
oiyrta
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sanoin kuvaamaton shokki, järkytys kohtasi heitä tsunamissa jossa yhtä äkkiä monet menettivät tuttavansa, läheisensä, kavereitaan joihin olivat tottuneet kuuluivathan he heidän jokapäiväiseen elämään Samoin voi menettää ennalta arvaamattomalla aavistamattomilta tapahtumilla kuten ranskassa syyttömät joutuivat kohtaamaan elin-ikäiset vammansa, jokapäiväisten tuttaviensa kuoleman Kaikki nämä jättävät ihmisiin jälkensä sen vakavan ja hiljaisen ilmeen elämän arvaamattomuudesta joita joutuu kohtaamaan ilman omaa syytään Mielestäni suojelusenkeli piisi sakari kuosmasen ja timo rautiaisen vahvana mutta herkkänä tulkintana ( tässä ei kerätä mitään ) kuvastaa kaikessa sitä hämmenystä, hiljaisuutta ja sanoin kuvaamatonta surua joka aikanaan laimenee mutta ei unohdu koskaan Elämäänsä kun ei voi valita pelkkiä postiivisia kokemuksia eikä valmista käsikirjoitusta kenellekkään Meitä on niin paljon joita elämä ei ole kohdellut silkkihansikkain.