Tänään siivosin ulkovajaa, jota kesällä jo ajattelin siivota, mutta en jaksanut.
En ole vieläkään oikein jaksanut siivota hirveästi.
Isän rakentama ulkovaja puille ja varastotilaa, johon aina syksyisin toimme polttopuita maalta.
Isä huolehti aina, että toimme polttopuita, ettei vaja koskaan päässyt tyhjäksi.
Seinän vierellä olevat polttopuut ovat olleet vajassa jo lähemmäs 15 vuotta.
Vajassa on monelaista tavaraa, lähinnä metallitavaraa, jota moni pitää romuna, mutta isän mielestä se ei ole romua, koska sitä voi joskus tarvita ja onkin moneen tarpeeseen löytynyt tarvittavaa isän varastosta vajasta.
Ajattelin järjestää vähän vajassa, että saa sopimaan sinne muutakin tavaraa.
Moni heittäisi suurimman osan tuolta vajasta romuiksi, mutta en minä.
Miksi heittäisin heti kaikki pois, mitä isä on ajan saatossa keränyt talteen.
Voinhan minäkin niitä vielä tarvita, vaikka isä ei niitä enää tarvitse.
Jokainen esine muistuttaa isästä jollakin tavalla, ainakin sillä, että sen isä oli ottanut talteen.
Isä keräsi vanhat kiukaat talteen, että voisi sitten harjoitella hitsaamista niitä korjatessa, mutta sitä aikaa ei kuitenkaan koskaan lopulta tullut.
Jotenkin siitä tulee haikea olo, toteuttamatta jääneestä suunnitelmasta.
En ole vieläkään oikein jaksanut siivota hirveästi.
Isän rakentama ulkovaja puille ja varastotilaa, johon aina syksyisin toimme polttopuita maalta.
Isä huolehti aina, että toimme polttopuita, ettei vaja koskaan päässyt tyhjäksi.
Seinän vierellä olevat polttopuut ovat olleet vajassa jo lähemmäs 15 vuotta.
Vajassa on monelaista tavaraa, lähinnä metallitavaraa, jota moni pitää romuna, mutta isän mielestä se ei ole romua, koska sitä voi joskus tarvita ja onkin moneen tarpeeseen löytynyt tarvittavaa isän varastosta vajasta.
Ajattelin järjestää vähän vajassa, että saa sopimaan sinne muutakin tavaraa.
Moni heittäisi suurimman osan tuolta vajasta romuiksi, mutta en minä.
Miksi heittäisin heti kaikki pois, mitä isä on ajan saatossa keränyt talteen.
Voinhan minäkin niitä vielä tarvita, vaikka isä ei niitä enää tarvitse.
Jokainen esine muistuttaa isästä jollakin tavalla, ainakin sillä, että sen isä oli ottanut talteen.
Isä keräsi vanhat kiukaat talteen, että voisi sitten harjoitella hitsaamista niitä korjatessa, mutta sitä aikaa ei kuitenkaan koskaan lopulta tullut.
Jotenkin siitä tulee haikea olo, toteuttamatta jääneestä suunnitelmasta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On se isä ajatellut varmaan sinuakin kerätessään tavaraa. Hän varmaan kyllä iloitsisi jos tietäisi, että varastosta on hyötyä jälkikasvulle. Ainakin te tuovat hyviä muistoja.
Voimia edelleen.
En haluaisi tehdä johtopäätöksiä kun en ole edes nähnyt miten elät, mutta sinuna tutkisin tilannetta siltäkin kantilta, että alkaako sinulla olemaan jo hamstraus-ongelma. Kun siitä kärsii, niin ei voi heittää mitään edesmenneen läheisen tavaroita pois, vaikka ei itse tekisi niillä mitään. Usein se ongelma leviää.
Isäsi oli hyvin intohimoinen ja säästeliäs mies mitä tuli tuunailuun ja värkkäilyyn. Se on hyvin kunnioitettavaa, ja tottakai sinä haluat sen piirteen hänessä muistaa. En silti nää mitään syytä miksi hän haluaisi sinun säästävän tavarat joista Sinä et ole milläänlailla edes kiinnostunut. Hän haluisi sinun löytävän Omat mielenkiinnon ja intohimon kohteesi ja sen tavan miten sinun tuntuu hyvälle luoda uutta tähän maailmaan.
Mistä tahansa voi olla inspiroitunut ja mitä tahansa taitoja voi yrittää viedä pidemmälle. Sitä kautta me ihmiset opimme tuntemaan itsessämme ja maailmaakin paremmin. Se on ihan mieletön tunne, kun tekee jotain mistä on aidosti inspiroitunut. Mieli ja keho täyttyvät valtavalla onnella ja innolla. Sen tunteen uskon että isäsi nimenomaan haluaisi olevan osa elämääsi, tuli se sitten minkä tahansa tekemisen kautta.
Aloittaja, kirjoitit kauniisti isästäsi. Tunne on käsin kosketeltava.
Ihana asia että sinulla on tämä aarre; lämpimät muistot isästä!
Ei kannata hosua, säilytä isän tavaroita niin kauan kuin sydän niin sanoo.
Ei -nnyt itken minäkin, kaipaan omaa isääni...