Varmaan ensimäisenä joku tätä lukiessaan ajattelisi, että "miksi ihmiset eivät puhu keskenään" ..myönnän, että olen pelkuri, enkä uskalla ottaa asiaa esille avokkini kanssa. Niin epävarma olen itsestäni.
..mutta siis..nyt asiaan.
Muutin kolme vuotta sitten avokkini kanssa yhteen isoon kaupunkiin (avokkini opiskelee).. Itse olin alunperin hyvinkin pienestä kaupungista, jossa työllisyys nolla. Olimme tuolloin molemmat vailla järkevää asuntoa, joten halvan ja hyvän asunnon löytö oli kuin lottovoitto. Minä en ole kolmesta vuodesta huolimatta saanut tätä kaupunkia tuntumaan kodilta.. enkä ole saanut ystäviä. Kaikki vanhat ystäväni ovat vähintään 100km päässä. Nyt, kun avokkini on valmistumassa ja mahdollisuus muuttaa muualle olisi edessä, hän haluaa jäädä tänne. Puhuu paremmasta työllistymisestä (minkä toki ymmärrän) ja kaikista muista kaupungin etuuksista. Ja vaikka olen tehnyt hyvin selväksi jo pidemmän aikaa, että en pidä täälä asumisesta ja haluaisin muuttaa pois, niin tuntuu, kuin hän ei näkisi itseään siinä osallisena. Sain sellaisen käsityksen, että hänelle olisi aivan sama vaikka minä muuttaisin muualle ja hän jäisi tänne. Se ei tuntuisi olevan minkäänlainen ongelma hänelle. Ja jos pidemmälle ajattelee, niin mitähän sekin lopulta tarkoittaa. Enkä minä häntä välttämättä pikkukylään olisikaan raahaamassa, mutta jotain muuta kuin tämä. Muistan kun vielä joskus aikaa sitten hän sanoi olleensa valmis joustamaan minun takiani ja muuttamaankin, jos niin täytyisi.. Ja ajattelinkin, että wau.. Kukaan mies ei ole ennen ollut valmis "uhrautumaan" minun vuokseni ja otin sen rakkauden osoituksena. No.. Se on vanha juttu se.
Kaiken tämän pohdiskelun jälkeen aloin miettimään rakastaako hän edes minua. Uskon, että välittää, mutta rakastaako.. Se on eri asia. Suhteessamme on hellyyttä molemminpuolin, mutta tunteista tai rakkaudesta ei olla puhuttu koskaan. Ei rakkaudesta parisuhteessa.. Ehkä jotain korkealentoista, mutta ei koskaan mitään meihin liittyvää. Yhteisestä tulevaisuudesta ei myöskään.. Ei yhtään mitään. Minä muutin alunperin rakkauden takia ja työllistymisen mahdollisuus oli vain boonus.. Minkä takia hän? Hyötymisenkö takia? (Asunto oli vain pariskunnalle)
Ehkä draamailen turhaan ja liikaa, mutta on niin paha mieli ja halu päästä avautumaan.
..mutta siis..nyt asiaan.
Muutin kolme vuotta sitten avokkini kanssa yhteen isoon kaupunkiin (avokkini opiskelee).. Itse olin alunperin hyvinkin pienestä kaupungista, jossa työllisyys nolla. Olimme tuolloin molemmat vailla järkevää asuntoa, joten halvan ja hyvän asunnon löytö oli kuin lottovoitto. Minä en ole kolmesta vuodesta huolimatta saanut tätä kaupunkia tuntumaan kodilta.. enkä ole saanut ystäviä. Kaikki vanhat ystäväni ovat vähintään 100km päässä. Nyt, kun avokkini on valmistumassa ja mahdollisuus muuttaa muualle olisi edessä, hän haluaa jäädä tänne. Puhuu paremmasta työllistymisestä (minkä toki ymmärrän) ja kaikista muista kaupungin etuuksista. Ja vaikka olen tehnyt hyvin selväksi jo pidemmän aikaa, että en pidä täälä asumisesta ja haluaisin muuttaa pois, niin tuntuu, kuin hän ei näkisi itseään siinä osallisena. Sain sellaisen käsityksen, että hänelle olisi aivan sama vaikka minä muuttaisin muualle ja hän jäisi tänne. Se ei tuntuisi olevan minkäänlainen ongelma hänelle. Ja jos pidemmälle ajattelee, niin mitähän sekin lopulta tarkoittaa. Enkä minä häntä välttämättä pikkukylään olisikaan raahaamassa, mutta jotain muuta kuin tämä. Muistan kun vielä joskus aikaa sitten hän sanoi olleensa valmis joustamaan minun takiani ja muuttamaankin, jos niin täytyisi.. Ja ajattelinkin, että wau.. Kukaan mies ei ole ennen ollut valmis "uhrautumaan" minun vuokseni ja otin sen rakkauden osoituksena. No.. Se on vanha juttu se.
Kaiken tämän pohdiskelun jälkeen aloin miettimään rakastaako hän edes minua. Uskon, että välittää, mutta rakastaako.. Se on eri asia. Suhteessamme on hellyyttä molemminpuolin, mutta tunteista tai rakkaudesta ei olla puhuttu koskaan. Ei rakkaudesta parisuhteessa.. Ehkä jotain korkealentoista, mutta ei koskaan mitään meihin liittyvää. Yhteisestä tulevaisuudesta ei myöskään.. Ei yhtään mitään. Minä muutin alunperin rakkauden takia ja työllistymisen mahdollisuus oli vain boonus.. Minkä takia hän? Hyötymisenkö takia? (Asunto oli vain pariskunnalle)
Ehkä draamailen turhaan ja liikaa, mutta on niin paha mieli ja halu päästä avautumaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä on vain pakko todeta, ettei kukaan voi sinua auttaa kuin sinä itse. Tilanne ei parane tai muutu mihinkään ellei jompi kumpi teistä nosta kissaa pöydälle eikä suhde voikaan koskaan toimia kunnolla, jos ette puhu mieltä painavista asioista. Jos haluatte jatkaa yhteistä tietä, niin teidän pitäisi puhua yhdessä halki se mitä kumpikin haluaa ja toivoo tulevaisuudelta. Jos ne eriävät paljonkin, niin sitten pitäisi yrittää etsiä kompromissia ja molempien olla halukkaita taipumaan omilla tahoillaan. Jos kumpikaan ei anna periksi, niin ollaan takaisin aloitusruudussa.
Nyt lienee kaksi asiaa vaakakupissa- Sinun halusi muuttaa ja työllistymismahdollisuuudet.
Onko sinulla työpaikka nykyisessä kaupungissa?
Sinun työnsaanti mahdollisuutesi muualla?
Puolison työllistyminen - parempi nykyisessä kaupungissa?
Kyllähän elämän järjestelyissä vaikuttaa muukin kuin vain halu muuttaa? Mistä asunto? Miten elanto hankintaan?