Miten erota.. :c

ADSfsg

Lakkaa jakamasta seksiä jäbikälle systemaattisesti, toteat joka kerta että nyt/enää ei vain yhtään huvita. Ystävätasolla nääs olette konkreettisesti, ja muutamassa kuukaudessa mieskin näkee asianne oikein.
Ihan tampio olet jos ainoastaan mielistelläksesi kolme vuotta vanhempaa äijää jatkat jatkat jotakin mikä on vastenmielistä. Puhu vaikka vanhemmillesi ahdistuksestasi, heille ei tuota vaikeutta pahoittaa miehen mieli sopivasti.

lopeta se vihjailu, opettele kommunikoimaan.

Hei mitätehdä,

Ensimmäiseksi sinun pitää päättää, voiko suhdetta vielä pelastaa ja haluatko yrittää pelastaa suhdetta. Mitkä asiat suhteessa eivät esimerkiksi tällä hetkellä toimi? Voiko niille tehdä jotain?

Olisi myös hyvä puhua asiasta miehesi kanssa. Miten kumpikin teistä kokee suhteen?

Jos päätät erota, miehesi mielen pahoittamista tuskin voi välttää. Eroaminen sattuu lähes aina. Silloinkin, kun se on paras ratkaisu. Vaikka se on raskas tilanne, on hyvä vain ottaa asia puheeksi ja kertoa suoraan että haluaa erota. Toinen todennäköisesti myös haluaa kuulla miksi haluat erota.

Eroa ajatellen on hyvä pitää mielessä, että olet ehtinyt valmistautua eroon paljon perusteellisemmin kuin miehesi. Jättäjän roolissa usein joutuu kohtaamaan toisen pettymyksen ja suuttumuksen, joka nousee jätetyksi tulemisesta.

Myöhemmin, kun tilanne on tasaantunut, on myös hyvä pohtia mikä suhteessa meni vikaan. Mikä ei toiminut? Oliko omassa toiminnassa jotain, mitä olisi voinut tehdä paremmin? Se, että käy suhteen ja eron lävitse, auttaa sitten tulevissa suhteissa.

Vilppu H.
pappi

Sano et et mitta tuli täyteen nyt ? suksi vittuun täältä senkin paska... otan isompi kikkelisen mamu ukon tilalle ... et hajoo sii´hen ....

No voihan se olla, että se mielenkiinnon lopahtaminen on ohimenevää.... mutta toisaalta sitä ei saa selville siten, että jää suhteeseen odottamaan, että tuleeko kiinnostus toiseen takaisin.
Olet niin nuori ja todennäköisesti sinulla on suhteista hyvin vähän kokemusta. Itselleni kävi niin, että elin suhteessa 7 vuotta vanhempaan mieheen. Ja tuli se tilanne, että tunteet lopahtivat ja toinen alkoi vaan ärsyttää. Olimme asuneet yhdessä jo 5 vuotta ja tunteneet 6 vuotta. Lopulta mulle tuli niin tukala olo, etten keksinyt enää muuta kuin eron. Oikeastaan en tiennyt miksi halusin erota tai miksi tunteet lopahtivat, niin vain kävi. Joten sinänsä, vaikka toinen loukkaantuikin erosta, niin en kuitenkaan tehnyt mielestäni mitään väärää. Halusin vain erota ja asua ja elää yksin.
Elin ja asuin vuoden yksin. Sitten kävin muutamien miesten kanssa treffeillä. Vasta noiden kuvioiden jälkeen tajusin kuinka ihana entinen kumppanini oli ja kuinka hän oli ollut oikeassa, että ohimenevää se tunteiden väljähtyminen on. Ja että itse asiassa tunteet eivät olleet väljähtyneet. Alun hullaatunut ihastuminen oli jäänyt pois ja tilalle oli tullut kunnioitusta ja rakkautta.
Minulla ei ollut kauheasti muista suhteista kokemusta ennen häntä, joten en vaan osannut jotenkin arvostaa sitä mitä meillä oli, enkä osannut tunnistaa tunteitani oikein ja jotenkin olin vaan ajautunut hänen voimakkaasta aloitteesta yhteen ja jäänyt hieman alakynteen suhteessamme: hän oli tehnyt aloitteen suhteelle, tuntenut voimakkaasti ja vaikka itselläkin oli ollut voimakkaat tunteet, kuitenkin se, että hän valitsi minut, oli korostunut ja tukehduin siinä... tai menin jotenkin hukkaan.

Ehdottaisin eroa, mikäli kyse on tällaista tukahtumisen tunteesta, "tunteiden lopahtamisesta". Täyttä irrottautumista toisesta, mutta ei mitenkään ovet paukkuen, vaan ihan rakentavassa hengessä.
Jos taas kyse on siitä, että oletkin jollain tasolla ihastunut jo johonkin toiseen ja olet jo jonkun aikaa pitänyt yllä viattomaksi kutsumaasi flirttailusuhdetta, niin ei erosta mitään hyötyä ole. Se, että ihminen kyllästyy elämäänsä ja itseensä, se näkyy usein sellaisena, että oma puoliso ei enää sytytä, mutta joku muu sytyttää, ja sitten haetaan oikeutusta erolle,....