Toisen muuttaaminen

Koko termi "muuttaminen" on mielestäni harhaanjohtava. Harva on muutettavissa ilman omaa halua muuttua. Kompromissit sitten erikseen.

Parempi kysymys onkin, että miten erilaisen ihmisen kanssa kannattaa lyödä hynttyyt yhteen, että suhde voisi toimia molempia tyydyttävällä tavalla.

Haluaisitko sinä olla se osapuoli, joka tulee jyrätyksi henkisesti vahvemman kumppanin taholta? Tai haluaisitko niin tahdottoman puolison, joka tanssii pillisi mukaan?

Minusta on tuntunut, että muutosta vaativa osapuoli on hyvin herkkä itseään kohtaan esitettyyn kritiikkiin. Jos molemmat haluavat muuttua paremmiksi, osaavat niellä ylpeytensä ja tunnustaa vikansa, on parisuhde loistava tapa kasvaa ihmisenä. Yleensä näin ei tunnu olevan.

Muuttamista ei pidä tavoitella eikä kuvitella!
Perusluonnetta ei muuteta!
Pitemmässä suhteessa ihmiset muuntuvat puolin ja toisin muuttumatta samanlaisiksi tai kummankaan mieliksi vaan luonnollisena kehityksenä säilyttäen persoonallisuutensa itselleen ominaisine piirteineen.
Olen itse tasoittunut ja rauhoittunut ja parasta kaikessa, omaksunut vaimoltani positiivisen perusvireen elämääni.

Tupakoinnin lopetus tapahtui ulkoisen tekijän johdosta.
Alkoholin käyttööni ei vaimoni puuttunut koskaan mutta sekin väheni täysin omaehtoisesti, lähinnä moraalisista syistä ja muuttui nykyiseen tasoon täysin järki- ja kokemusperustein.
Nuo nyt yksinkertaisina esimerkkeinä.

Ei toista ihmistä voi tai pidä muuttaa. Monet eivät tajua että muuttuvat suhteen edetessä, toinen ihminen ja koko suhde muuttaa molempia.

Toki on naisia jotka keskuilevat sillä että "olen saanut mieheni muuttumaan pukemalla hänet sen näköiseksi kuin haluan yms" mutta nää on vaan pikku juttuja..

Parisuhde on todella suuri kasvun paikka. Olen itse ensimmäistä kertaa näin 3 kymppisenä löytänyt sielunkumppanin ja se on kasvattanut mua tosi paljon. Sielunkumppanilla en tarkoita semmoista ihmistä kenen kanssa meillä olisi kaikki helppoa ja ymmärtäisimme toisiamme vaan ihmistä joka on niin erityinen ja ainutlaatuinen jonka vuoksi on valmis tekemään sitä duunia saadakseen osakseen sitä rakkautta mitä tää ihminen antaa.

Meillä kompromisseja tehdään, joskus vastahakoisesti. Olen tajunnut että en voi muuttaa häntä mutta voin esimerkiksi muuttaa sitä miten minä koen ja näen asiat. Olen tähän ottanut avuksi paljon psykologian kirjoja, ns. helpself oppaita joissa esim riitatilanteita pystyy etukäteen jo miettimään ettei aina räjähdä tai tee niitä samoja virheitä. Kongnitiivinen psykologia on muutenkin hyvin opettavaista.

Toista ihmistä ei voi muuttaa. Toivomuksia saa ja voi esittää, mutta vain itseään voi muuttaa. Ainakin itse toivoisin, että kumppanini kertoisi minulle, jos jokin minussa (tapa tehdä jotain tms) ärsyttää tai häiritsee häntä, ja siten antaisi minulle tilaisuuden harkita, haluanko muuttaa toimintatapaani ilahduttaakseni häntä. Mieluummin noin kuin että hän aikansa purisi hammasta ja sitten ilmoittaisi, että ei halua enää tavata minua koska teen jotain/olen jonkinlainen.

Sitten, jos hän näkisi minussa koko ajan jotain muutettavaa eikä mikään olisi hyvin, niin miettisin miksi hän alun alkaenkaan on alkanut kanssani olla.

Monet sanovat "toista ei voi muuttaa", mutta mielestäni se ei ole pointti, VOIKO niin tehdä, vaan se, että yhä vain ihmiset sitkeäasti YRITTÄVÄT tehdä niin (=muuttaa puolisoitaan) ja kuvittelevat, että heillä olisi jokin oikeus tehdä niin.

Ei ole.

Ihminen kun ryhtyy seurustelemaan, hänen tulee hyväksyä valitsemansa kumppani sellaisena kuin tämä on - jos kokonaisuus ei miellytä, se on ihan oma vika. Mitäs valitsi huonosti. Suhteeseen ryhtyminenhän on ennen kaikkea päätös, jonka jokainen itse tekee. Lisäksi, kaikissa yksilöissä on sekä "hyviä" että "huonoja" puolia (siis ei ne ole hyviä tai huonoja, vaan ne ovat ominaisuuksia, joista osa miellyttää toista osapuolta ja osa taas ei miellytä), mutta kyse onkin siitä, missä mittakaavassa näitä itseä miellyttäviä ja epämiellyttäviä ominaisuuksia esiintyy: onko miellyttäviä enemmän ja ärsyttäviä vähemmän vai toisinpäin. Ärsyttävätkin tulee hyväksyä, sillä ei voi valita pelkästään kivoja juttuja rasti-ruutuun-systeemillä. Jos ärsyttäviä alkaa olla enemmän kuin miellyttäviä, kannattaa varmaan keskustella, mitä on tapahtunut ja mistä ne ilmaantuivat - olisiko mahdollisesti itsekin vaikuttanut niiden ilmaantumiseen/vahvistumiseen jotenkin?

Tottakai parisuhde myös itsellään muuttaa kahta ihmistä, mutta se ei tapahdu heidän tietoisesta päätöksestään, vaan yleensä vain ajan kanssa he sulautuvat yhteen joko paremmin tai huonommin kuin lähtötilanteessa. Ihminenhän on erittäin elinympäristöönsä sopeutuva tapaus, hän ikään kuin automaattisesti alkaa sulautua vallitsevaan ympäristöönsä ja elämään sen tarjoamien mahdollisuuksien mukaisesti.

Mutta jos nyt vastaan alkuperäiseen kysymykseen, niin mielestäni turhimpia "haluan muuttaa puolisossani tätä-tai-tuota-juttua" -kohteita ovat:
- Pukeutumistyyli
- Seksuaalisuus tai sen puuttuminen
- Perusluonne (hän joko on moukka tai sivistynyt yksilö, eikä muuksi muutu ellei itse halua)
- Sisään- tai ulospäinsuuntautuneisuus / ujous - avoimuus
- Aatteellisuus/uskonnollisuus tai näiden puuttuminen yms. "isot kysymykset" (eli jos et kestä toisen hurmoksellisuutta ja fanaattisuutta, älä ryhdy suhteeseen sellaisen kanssa kuvitellen, että fanaattisuus karisee suhteen myötä pois)

Mikä määritellään toisen muuttamiseksi? Halu pitää koti siistinä ilman kuraisia kengänjälkiä ei kai ole toisen muuttamista? Omalla kohdallani esim keittiössä autaa, että mies täyttää ja tyhjentää tiskikoneen tietämättäni, niin ei ole väliä missä järjestyksessä astiat ovat :D