NUTRILETT PÄIVÄKIRJA 4 VIIKKOA (aluksi)

Ensimmäinen ruokatunti ohitse. Kuten arvasinkin, sain neuvoja peräjälkeen. Minkä takia ihmisillä on niin kova tarve kritisoida niitä menetelmiä, joilla joku laihduttaa? Nutrilett on ihan hyvä ja edukas keino. ://

Kirjoitanpa tähän vastalauseet:

---NUO ON KALLIITA. SAISIT PALJON EDULLISEMMIN JOS KÄYTÄT JUTAN SUPERVALMISTEITA. -----
-Mitä ihmettä? Olen luonut suunnitelman nutreihin perustuen, en todellakaan jaksa just nyt ruveta selkkaamaan, että mitä minun pitäisi ostaa, jotta saisin pari euroo halvemmalla viikon sapuskat. Olen työssäkäyvä nainen, asioiden pitää olla selkeitä ja napakoita, että niiden perässä pysyy. Nutri on varma ja edullinen. No otanpa selvää.. Ok, eli Nutrilettin hinta on tokmannilla 25 pussia (5 päivää) peräti 19,9e. Eli, päiväannoksen hinta (jos kasviksia ja vettä ei lasketa) on 3,98 e. !!!!!
KUKA SAA TAVALLISEN RUUAN TAI JUTAN RUOKALISÄVALMISTEITA alle 4 e/pv? EI KUKAAN. Kiitos moro. Tällä kumosin, että olen jollain kalliilla dieetillä. Jos viikon ruuat maksaa 27,86 e salaatti/vedet kivennäisvedet= n. 40e. Kuka saa ostettua itselleen 40 e ruuat viikoksi? Ei kukaan.

----EIKÖ NE MAISTU PAHALTA.----
No, sitten toinen huomautti, että ei varmaan maistu hyvälle. Daa- olen syönyt elämässäni niin paljon hyvälle maistuvaa, mutta täyttä paskaa, että nyt RIITTÄÄ. En jaksa enää tätä painoa. TARTTEEKO KAIKEN AINA MAISTUA hyvälle? Ei tartte. Kaikkeen tottuu.

Antakaa ihmiset minun päästä normaalipainoon, ite olen syönyt itseni läskiksi, sairastunut kilppariin ja masennukseen ja vaikkakin ssri-lääkkeiden siivittämänä saanut lisäpontta herkutteluun ja itsensä hemmotteluun.

KAIKEN EI TARVITSE MAISTUA AINA HYVÄLTÄ. PISTE.

Tsemppiä matkaan. Joka päivä olet lähempänä tavoitettasi. Itse olen vähän vanhempi, vähän pidempi ja vähän kevyempi. Mutta tavoitteemme ovat samat. Itsellä menossa päivä 14 täysnutrausta ja -4 kg. Saat tottja negatiivisiin kommentteihin mutta se on kateutta. Omamme on kehomme ja se miten sitä hoidamme on myöskin oma asiamme.

Tällä hetkellä olen melko nälkäinen ja vähän äkäinen. Olen syönyt 4 pussia ja kasilta saan syödä viimeisen pussin. Yllättävän kova nälkä..Maha pitä murinaa. Yritän kuitenkin sinnitellä näiden pahimpien vaiheiden yli. Harmittaa kun tää on eka päivä ja on näin nälkäinen olo, että mitähän se on sitten kolmantena päivänä. Vasta sen jälkeenhän keho menee ketoosiin. Menisipä jo nopeammin.

Olen kaikesta huolimatta motivoitunut. Haluan saavuttaa tavoitteen ja haluan katsella itseäni jo toukokuussa pelistä, nähdä lähempänä 70 kiloisen naisen.

Minua lämmittää ja huojentaa ajatus, että minä pystyn tähän. En ole luonnonoikku, joka ei pysty laihduttamaan. Se ei ole fyysisesti mahdotonta. Se on mahdollista. Olen vasta 30 -vuotias. Nyt on aika laihduttaa. Tulevia lapsia varten, tulevia aikoja varten. Tulevaisuutta varten. Itseäni varten. Se on ikään kuin viimeinen niitti siihen arkkuun, jossa minä olen arvioeronnut, masentunut, arvoton nainen.

Olen upea, uudesti syntynyt, kiinnostava, elämää täynnä oleva nainen. Monet ihmiset rakastavat minua. Monet ovat kiinnostuneita minusta ja elämästäni. Monet haluavat olla ystäväni. En sinällään tarvitse ketään, ja samalla tarvitsen kaikkia. Ihminen on laumasielu.

Toivon löytäväni häämekosta, vaatteista, luonnosta,lumesta ja tulevasta kesästä inspiraation laihduttamisen. Hymy, ystävyys, hyvä tahto, onni. Niitä toivon löytäväni ja sen kautta onnellinen olevani.

Huh, tulipa pitkä tarina.

Taas muutaman minuutin lähempänä tavoitetta..

Poikaystävä lupasi maksaa jokaisesta pudotetusta kilosta 5e.. 32.8kg x 5 = 164e. :) hehee.

Paitsi että minäkin lupasin maksaa hänelle. Hänellä pudotettavaa on noin 15 kiloa. Meidän erotus onkin 17.8kg ylimääräistä rasvaa. Minä olen vielä lyhempi kuin hän. Joten minulla on monesti hänen rinnallaan tosi ylipainoinen ja läski-olo, vaikka hänelläkin puhdistettavaa kehossaan toki on.

No, KUN (eiJOS) minä laihdun, ja KUN hän laihtuu myös, minä siltikin jään urakasta voitolle n.90e :D Aion käyttää ne kuitenkin yhteiseen hemmotteluun. Aion tehdä jotain yllättävää ja kivaa miehelle. :) Aion vielä hänet erääseen Super kivaan ravintolaan ja kynttilän valoon. :)

Tällä mielestäni realistiselta kuulostavalta aikataululla olisin myös minä tavoitteessa elokuun lopussa. :) En malta odottaa. Se on 9kk tästä hetkestä. Se tuntuu pitkältä matkalta, pelkään paljon että luovutan. Pelkään sitä enemmän kuin muuta. Mutta entäpä jos en luovutakkaan? Miten käy?

Jatkan seuraavassa..

Henkiset esteet laihdutukseen:
*pelkään kateutta. Olen hyvin kaunis kasvoiltani ja olen saanut kuulla laihana ikäviä kommentteja kateellisilta naisilta. Ai mistä tiedän olevani kaunis, enkä keksi tätä..Olen ollut mallina, joten kyllä tiedän olevani kaunis.
Olen niin herkkä ja hellä muita kohtaan, että huonosti kestän sitä, että ulkonäön perusteella arvioidaan ihmistä. Läskin taa on hyvä piiloutua ja osoittaa, ettei saa henkisesti lyödä. Ylipäänsä se, että kun on kaunis niin miehet oikeesti lähentelee enemmän, vihjailee ja kommentoi. Haluan et minut otetaan työelämässä vakavasti. Niin kuin nyt otetaan. Tosin voihan ylipainoni olla jonkun mielestä merkki laiskuudesta.. Kun toiselle kumartaa, toiselle pyllistää. ;)
*vanhat kaiut vuosien takaisesta parisuhteesta..."Haluaisin olla sinun kanssa, mutta on yksi juttu.. Olet liian lihava." tämä sanottiin 17-vuotiaalle kehittyvälle nuorelle naiselle. Olin 64kg, eli ihan normaali. Sitten laihdutin 56kghen, eikä sekään oikein riittänyt. Mikään ei riittänyt. Mies oli täysi sika. Laihduttamisen ei ollut ainut alistuskeino.
*pelkään, että vanha kuvio monen vuoden takaisesta parisuhteesta toistuu. Mies oli itse timmi, ruskettunut, rasvaton lihakimppu ja halusi minusta sellaisen. Eron hetkellä pistin ranttaliksi ja lihotin itseäni, ehkä merkiksi itsenäisyydestä. Nämä on sekavia kuvioita. Onneksi olen nyt terveessä parisuhteessa, joka sallii kilot.
*Pelkään että jos laihdutan, tämä exmies haluaa minut takaisin ja jotenkin manipuloi minua. Hullu pelko, tiedän. Emme ole missään tekemisissä. Ja aion solmia liiton nykyisen poikaystäväni kanssa jos kaikki menee hyvin. Rakastamme nykyisen poikaystäväni kanssa toisiamme.
* pelkään että itse en ole kuitenkaan tyytyväisempi elämään laihana, kuin nytkään. Toisaalta, olen kyllä varsin tyytyväinen nyt. :) että ei kai se laihdutus niin paha asia olekaan. Nuo mitä pelkään, eivät ole todennäköisiä. Ja poikaystävä on luvannut "puolustaa"minua, oikeutta ja Arvoa. Itsetunto oon vaan niin pahasti mennyt huonossa suhteessa, että vasta nyt se uskaltaa vihdoin astua esille.
Uudempaan aikakauteen kuuluu todella rohkeus olla sitä mitä on, ilotulittaa vaatteilla, olla välittämättä kateudesta, olla iloinen kehosta. Täytyy uskaltaa hyväksyä itselleen hyvä. Minä olen kaiken hyvän, hyvinvoinnin ja parhaan kohtelun ansainnut. Olen sen arvoinen. Minä olen hyvä, rakastettava ja varsin ihana nainen. Minulla oon paljon annettavaa. Jumala asuu minussa ja olen osa Häntä.

Se, että nyt sattuu mahaan ja murisee, niin minä kestän sen. Minä taistelen tieni ikävien fiilisten ohi. Minä teen sen yhdeksän kuukauden ajan. Tarkemmin sanottuna, teen sen yhteensä 281 päivää.

Pahin kidutus: kokonutraus, joka kestää jouluaattoon asti, eli tasan 31 päivää.

24.12-31.12 annan mennä iisimmin. Mutta jatkan oikeinsyömistä. En anna kaloreiden mennä plussalle. Tarkoitus on painaa alle 90kg vuoden viimeisenä päivänä.

1.1.16 alkaen jatkan täys nutrauksella. Otan taas 31 päivän rupeaman.

1.2.16 alkaen siirryn 1500 kcal ruokavalioon ja saliharjoitteluun.

2PV/NUTRAUS
No niin, ensimmäisen päivän jälkeen.. Huh huh. :) Olipas eilinen pitkä päivä nutrauksen suhteen. Ensimmäinen päivä varmsti pahin. Välillä maha kurisi, mutta ajattelin, että läski se vain siellä valittelee ;) Minulle tuli valtava tarve pureskella jotain, joten otin 2 palaa leipää kinkulla. Auts. Ja yhden luumun. Mutta siihen se jäi.

Söin eilen: 4 pussia nutrilettia, 2 leipää, kinkut, luumu, sokerittomat läkeröl-pastillit
Join eilen: 1,5 litraa kivennäisvettä. Kahvia maidolla.

PAINO NYT: 94,4 kg. PUDOTUS: 2, 1 kg.

Sanomattakin selvää, että nesteethän ne sieltä lähti ja lähtee varmaan tän ekan viikon aikana. Siltikin tuntuu mukavalta ja iloitsen, että pääsin ensimmäisen päivän yli juurikaan lankeamatta (leivät korvasivat reilusti viidennen pussin, mutta siltikin kokonaiskalorit jäivät alle 900kcal).

Haasteet tähän mennessä:
Luulen, että tänään tekisi mieli syödä "ihan vaan jotain pikkuisen", silleen vähän salaa jotain hyvää. Mutta. Jos nyt repsahdan, niin en usko enää itsekään itseeni. Ensimmäisestä palasta on lyhyt matka toiseen, kolmanteen ja neljänteen palaan. Pysyn siis vahvana ja omaan hyvän itsekurin. Tänään kiinnitän erityistä huomiota siihen, että itsekuri pysyy vahvana. Näinä ekoina päivinä sitä kysytään ja toki jatkossakin, mutta nyt tänään päätän olla erityisen vahva itsekurin suhteen.

Ja muistelen, että ok, minulla on täysnutrausta jäljellä.. enää 30 päivää. :D Eli jouluaattoon asti. MINÄ PYSTYN SIIHEN. En ainakaan kuole nälkään. En vaikka siltä tuntuisi kieltämättä ;)

Pahimmat vieroitusoireet aiheuttavat kieltäytymiset:

KONVEHDIT/SUKLAA
Aion siis kieltäytyä joulukonvehdeistakin. Konvehdit on ehkä pahimmat. Joku joulutorttu, ei paljoa kiinnosta, mutta konvehdit. :( Voi itku. Mutta ehkä se, että tiedän, että saan konvehdin tai kaksi kyllä sitten jouluaattona, ja saan syödä joulupuuroa jouluaattona ja kinkkuakin, niin se kyllä palkitsee. Eli ei konvehdin konvehtia kuitenkaan nyt ennen joulua, ei ihania samettisia tryffeleitä ja niiden kanssa höyryävää kahvia.. EI, nyt pitää lopettaa tämä hekumointi.

TAVALLINEN RUOKA
Se, että saa pureskella jotain, niin se on tosi tärkeää.

Sen takia sallittuja herkkuja onkin: KURKKU, PORKKANA, PAPRIKA, LEHTISALAATTI. Nämä ovat ilmaisia kaloreitten suhteen.

Lisäksi, jos tulee kovin kova makeanhimo, saan syödä LÄKEROL Cactus tai Persimon-pastilleja. Yhdessä rasiassa on 25 gr pastilleja (n. 40 pastillia), joiden yhteenlaskettu kalorimäärä on 50 kcal. Eli käytännössä katsoen voin vaikka vetäistä koko rasian päivässä, jos hapottaa tarpeeksi paljon olla ilman sokereita.

Lisäksi, olen sallinut itselleni tähän täysnutrausvaiheeseen myös LIGHT LIMPPARIT.

LIGHT - KRITISOIJILLE
Jos juon vaikkapa tämän yhdeksän kuukauden ajan light-aspartaamipaskaa, mutta laihdun 30 kiloa, kuin että olla lihava (ja siltikin juon niitä paskoja silloin tällöin) niin kumpi on terveellisempää kokonaiselämän kannalta? Olla lihava ja siltikin välillä juoda "kevyttuotteita", vai olla laihtunut ja hyvällä omallatunnolla ottaa harvoin limpparia, mutta aitoa tavaraa?

Eli, minulle light-jutut ovat silta laihuuteen. Sen jälkeen en enää halua käyttää niitä, kuin vain äärimmäisessä hädässä. Mieluiten en joisi mitään keinotekoista.

HERKKUPÄIVÄ?

Joku täällä kirjoitti, että haluaa pitää joka kuukausi herkkupäivän. Hmm. Pitäisiköhän se sallia itsellekin? Olisi varmaan helpompi laihduttaa. Tosin, minulla on tulossa suurikin herkkupäivä, eli jouluaatto!

Jouluaattona aion herkutella. Ja joo, kyl sitten 25 pv ja 26 pv. Ne on sallittuja. Sitten 27 pv alan taas keventämään. 28 pv -31 pv on reissua, mutta aion olla sielläkin osittain nutrilla. Aion ottaa pusseja mukaan ja tarpeeksi vichyvettä, jotta saan tehtyä miksaukseni. Aion myös jättää iltasyömisen minimiin ja juoda paaaljon vettä ja urheilla tuolla reissulla.

HYVÄ MINÄ!

On ihan vietävä nälkä nyt toisena päivänä. Tarjolla olisi ollut aamupala ja kohta hernekeittoa ja itseasiassa aamupala karjalanpiirakkaan jo tartuin ja voitelin sen, kunnes muistin, että ei peijooni, olen PUSSEILLA. En aio sortua. En, pysyttelen nyt ihan tässä hyvässä moodissani vaan.

Jaksat ja pystyt! Hienoa :D Onko sulla kaorilaskuria apuna? Itse käytän ja syötän sinne ohjeen mukaiset pussit ja muut. Ohjeessahan on että hiukka kasviksia saa syödä kunhan kokonaisenergiat ei mee yli 800kcal. Parin päivän päästä huomaat ettei nälkä enää vaivaa, siten helpottaa, Mulla siis kohta 3 vkoa takana. Menee jo rutiinilla. Kehitin eilen itselleni glögin korvikkeen. Light mehua kuumana ja glögimaustetta, toimii :D

Piiulini: Okei, siistiä, kuulostaa hyvältä tuo glögin korvike! :D Paljonko olet laihtunut, jos saan kysyä? :)

Nyt ihmiset ovat jättäneet minut rauhaan kommentteineen. On vaan niin uuvuttavaa yrittää kerta toisensa jälkeen selittää, että miksi "KIDUTAN ITSEÄNI" pahanmakuisilla pusseilla.. No just siksi. Äh, ärsyttää ja kiukuttaa. Enemmän tämä ylipaino tuo pahaa mieltä. Ja ei, en voi ottaa edes yhtä konvehtia, en vaan pysty. Koska se siirtää ketoosin alkamista eteenpäin koko ajan. Tahdon laihtua, tahdon olla hoikka. Ja ei, ei minusta tule anorektikkoa, koska minulla on 32 kg ylipainoa! En millään maan keinoilla ole anorektikko, siihen lipsahtava tai mitään muuta. Tässä vahvasti kuulen oman äitini sanat. Äidille syöminen on vissiin ollut vähän vaikeampi asia, ja hänellä kai sitä anoreksiaa sitten on ollut. Äidin ratkaisu on tänäpäivänä olla ylipainoinen, ettei vaan lipsahda väärälle puolelle. Hyvä juttu. EN OLE ÄITINI. En ole anorektikko, en ole siihen taipuvainen, minua ei tarvitse ylisuojella.
Joskus olen miettinyt, että haluaako äiti, että minäkin olisin läski, ettei hän tuntisi oloaan niin lihavaksi?

Minun täytyy näköjään itsellenikin perustella, miksi teen tätä. Kyllä, minä saan laihduttaa. Olen oikeutettu näyttämään hyvältä. Vaikka minua välillä heikottaisi, vaikka kiukuttelisin, vaikka olisin sitä ja tätä, en olisi se ylisuorittaja kultatyttö, joka on aina kaikille ystävällinen, hymyilevä ja mukava, niin NYT ON MINUN AIKA LAIHDUTTAA. Aion vaikka olla murjottava, äkäinen, jne. kunhan hommat tulee tehdyksi, enkä nyt loukkaa ketään. Nyt on minun aikani olla todellinen, näkyvä, ehkä jopa hankala. Olen tähän asti ylisuorittanut koko elämäni. 29 vuotiaana minusta tuli esimies ja isojen kokonaisuuksien haltija työelämässä. Olen hoitanut aina kaikki asiani hyvin.. Paitsi itsestäni huolenpitämisen. :(

Erosta on nyt 7,5 vuotta aikaa. EIKÖHÄN NYT, JUURI NYT OLE AIKA PÄÄSTÄ YLI ?

Eron jälkeen minulta jäi nämä rutiinit pois (koska masennuin)
- Aamu- ja iltameikkien pesu (ja välillä hampaiden harjauskin :(()
-Säännöllinen lenkkeily
-Säännöllinen sali- tanssi ja liikkuminen

Aloitin nämä:
-söin jatkuvasti yli ja IHAN mitä tahansa, siis oikeasti, MITÄ TAHANSA sokeripaskaa
-Jäin sohvalle pötköttämään, kun ois pitänyt lähteä lenkille
-menin meikit naamalle nukkumaan ja ihmettelin alkanutta aikuisiän aknea.. :(
-itseni sättämisen, kaikesta mahdollisesta. Jotenkin vieläkin koen syyllisyyttä, vaikka minua kohtaan tehtiin siinä avioliitossa kaikkea. Jotenkin VIELÄKIN syyllistän itseäni.
-Jos joku oli minua kohtaan ilkeä tai loukkaava, saatoin sanoa, mutta hiljalleen se hiipui pois ja monesti ajattelin, että vika on minussa.

Mikä minussa muuttui henkisesti?
-Minulla ei ollut juuri enää moraalista selkärankaa: jos olin jotain mieltä, mutta joku toinen oli toista mieltä, muutin helposti mielipiteeni samaksi. Tai, en ollut ennen eroa koskaan juonut (olen uskovainen) niin aloin juoda itseni humalaan silloin tällöin.
-Onneksi en sentään yhdenillan juttuja alkanut harrastaa, mutta eipä tuo kaukana olisi ollut. Jotenkin ajattelin, että olen kertakaikkisen ARVOTON ihminen.
-Ajattelin, että koska olen eronnut, niin kukaan ei enää OIKEASTI halua minua tai mennä kanssani naimisiin. Ja että lihotan itseni, että se kuka OIKEASTI rakastaisi minua kenties, menisi kanssani naimisiin, ei siksi että olen laiha ja kaunis, vaan siksi, että minulla on hyvä persoonallisuus. Tämä on varotoimi, joka itseasiassa on toiminut hyvin ;) Elämästä on karsiutunut hyvällä kädellä pinnalliset ihmissuhteet ja aidot jäänyt olemaan. :)

Entä nyt?
Nyt haluan, enemmän kuin MITÄÄN MUUTA... Laihtua. Laihtua normaaliin painoon.

Pidän teidät ajantasalla, jos joku mun vuodatusta lukee ;)

Minä ainakin luen :) Itse en ole mikään ruuneperi mutta kyllä käyn jotain kommentoimassa. Ollaan ikään kuin samassa veneessä . Ja hyvä kun on muitakin samassa projektissa mukana , Itse olen ympäristölle kertonut avoimesti nutrilettkuuristani. Alun ihmettely on vaihtunut hiljaiseen ihailuun (luulisin?) ja hyväksyntään. Ehkä itsekurini ja selkärankani nyt tässä asiassa toimii esimerkkinä muille. Voi kun sen saisi kestämään. Alussa tavoitteeni oli se 21 päivää, mutta nyt on alkanut tuntua siltä että jatkan 5:2 tyylillä eli 5 päivää täysnutrausta ja 1-2 pv vähän löysemmin. Toiveessa olisi 10 kg pudotus vielä. Mulla on sellainen ikivanha vieterivaaka joka näyttää ehkä noin puolen-kilon välein painoa. ja heiluu välillä miten sattuu. Ja näyttääkin liian vähän (toki sillä on mukavampi käydä :D ) tiedän nämä ja ajattelenkin kokonaispudotusta noin..kyllä toi ikivanhakin jotain tietää kai.. Mutta se näyttäisi nyt 4 kg:n pudotusta kolmeen viikkoon ja työhousut ovat vyötäröltä löystyneet mukavasti. Ostin tänään kunnon digivaa'an ja kokeilen sitä huomenna aamulla (alasti...ja rakko tyhjänä tietenkin :D :D psykologiaa..) nyt vähän harmittaa kun en ostanut vaakaa heti alkuun. Mutta suunta on silti eteen- ja "alas"päin ;)

p.s näin jouluihmisenä mausteet ovat oiva apu pirtelöiden tuunamiseen. Suklaapirtelö jaude, 2dl kahvia, 1dl rasvatonta laktoositonta maitojuomaa (kaikkein vähiten kcal maidoista..) ja 1tl piparkakkumaustetta. nams hyvää on lämpimänä tai kylmänä-

Olet mutaman päivän ollut nutrilla ja jo mietit herkkupäiviä ja söit leipää....voin kertoa kokemuksesta miten tuossa käy. terkuin, läski

Hip hurraa. Vanha vieterivaaka näyttinin vain 8kg liian vähän eli sen 8kg jälkeen ollaan tavoitteessa .

Miten menee?

Itsekin kiinnostaisi kuulla, miten tässä vaiheessa homma pelittää. Nythän on mennyt jotain kuukausi, joten hyvinkin on voinut 7-10 kg pudota paino nutriletteilla, etenkin jos on vähän liikkunut. Nutrilett on todella tehokas. Niissä on myös laskettu proteiinimäärät, ettei menetä lihaksi eikä lihaskadon vuoksi ainakaan helposti jojoile niillä.

Miksi sitä ei voi joka päivä syödä hyvin ja herkullista ruokaa.
Itse on seurannut vähähiilihydraattista ruokavaliota kuudetta vuotta ja se todella toimii.
Myös terveys paranee huomattavasti. Fyysisesti jaksaa paremmin.
Nutriori Letit sun muuta nälkä dieetit maksavat, maistuvat oudoista, on ainainen nälkä ja kaiken lisäksi kilot palaavat takaisin korkojen kanssa, koska usein systeemin jotenkin kärsii kyseisistä dieeteistä.
Kysytään usein mitä karppaajat syö, kun pitää jättää perunat, pastat ja muut viljatuotteet pois ruokavaliosta. Karppaaja kysyy, mitä nälkä dieettiä harrastavat oikein syövät? Eivät ainakaan yhtä hyvää ruokaa kuin normaalisti eikä lähellekään sitä mitä karppaajat syöt. Erilaisista kasviksista saa ihania ruokia, jotka ei lihota. Voi syödä lihaa, kalaa jne.
Nälissään ei kannata olla, kun elämän voisi järjetellä mieleisemmäksi.
Syömällä solakaksi on tunnuslauseeni.

Hieno homma jos nutraamalla saat painon pysyvästi ihanne lukemiin! Itselle ei nuo jauhot pitkään maistuneet ja siirryin hiilihydraattien vähentämiseen se on toimiva keino eikä tarvitse maha kuristen nälässä kärvistellä! Kymmene kiloa lähti ihan huomaamatta muutamassa kuukaudessa ja se oli pääosin rasvaa kun kehonkoostumus vaakalla mittasin. Urakan aloitin jo pari vuotta sitten, nykyään olen painoindeksini keskiarvon alapuolella eli ihan timmissä kunnossa. Hiilihydraattitietoiseti vietän elämää nykyäänkin, sillä tiedän kuinka siinä käy jos palaa vanhoihin toittumuksiin. Mistään ei ole tarvinnut tinkiä korvaa vaan liikaa hiilareita ja rasvaakin sisältävät ruuat tervellisimmillä vaihtoehdoilla hyvin helppoa ja maukasta. Netti ja kirjastot on ihania reseptejä pullollaan, niitä on myös helppo kehittää itsekin kun kokemusta karttuu! Häissä ja muissa juhlissa syön mitä tarjotaan sillä se ei kokonaiusuuten vaikuta! Liikunta on hyväksi ja mukavaa, mutta sen vaikutus varsinaiseen laihdutukseen on vähäinen.

miten sulla on mennyt ?

Aloittaja lähti hommaan niin kovalla uholla ja lipsui jo ekana päivänä, että oli selvää, ettei hänestä ole tähän hommaan. "Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten". Me maan hiljaiset, jotka emme täällä toitota suunnitelmiamme ja olemme saaneet jotain aikaankin, emme yleensä toitota asioita etukäteen vaan toimimme.

Sinänsä sääli, ettei aloittajalla ollut luonteenlujuutta. Ainakin kertomansa mukaan hänellä oli asiat mallillaan ja mahdollisesti parisuhteen virallistaminenkin edessä. Muutenkin kuulosti siltä, että hän osasi perustella asioita hyvin. Mikä siinä on, että se on niin vaikeaa kestää edes päivän ajan pientä nälkää?

Toivottavasti aloittaja ei anna mahdollisten repsahduksien lamaannuttaa intoaan vaan vaikka viime aikoina ei homma olisi pelittänytkään toivotulla tavalla antaisi anteeksi itselleen ja jatkaisi reippaasti siitä mihin jäi.

Itse aloittelin nutraamalla helmikuun puolessa välissä ja nyt olen 13 kiloa kevyempi. Nutrilett oli minulle uuden elämäntavan startti, tarkoitus ei ollutkaan nutrata loppuelämää vaan päästä pahimman yli. Minulla tämä toimi. Viime viikko ei ollut mallikelpoinen suoritus ( -0kg), mutta tänään kevensin ruokavalion (siis en todellakaan repsahtanut ylensyöntiin, joskin söin enemmän mitä olen nyt viime aikoina syönyt) ja huomenna aloitan 5 päivän täysnutrauksen, josta jatkan taas tutulla hyväksi koetulla osanutrauksella (niin olen viimeiset 6 kiloa pudottanut). Matkaa minulla tavoitteeseeni on vielä 15 kiloa ja normaalipainoon huimat 11 kiloa. Tavoitteeni on että olisin syksyllä lähellä normaalin rajaa (nykyisestä painostani - 11 kiloa syys-lokakuuhun mennessä), enkä kesälomalla ottaisi lisäkiloja. Jos en kuitenkaan tuohon pysty en heitä hanskoja nurkkaan ja ala itseäni ruoskimaan, vaan muokkaan tavoitettani ja keskityn niihin onnistumisiin.

Fakta on että näitä läskejä ei olla yhdessä yössä syöty, niin ei niitä yhdessä yössä poiskaan saa. Avain on mielestäni omassa ajattelussani ollut siinä että jakaa pitkän tien pieniin askeliin, joista yrittää parhaansa mukaan ammentaa onnistumisen tunnetta. Toisin sanoen, vaikka minulla on suunnitelma ensi syksyksi ja tavoite, en kohdista siihen tarmoani vaan keskityn muutaman kilon pudotuksiin ja välietappeihin, kuten että se ja se vaate mahtui ylleni, tuttava huomasi minun hoikistuneen, selkäni ei ole enää niin kipeä aamuisin, jaksan kävellä lenkin ilman jalkasärkyä jne.

Nyt toivon että me kaikki laihduttajat olisimme kiltimpiä toisillemme ja ennen kaikkea itsellemme. Turha ilkeily ei ole kenenkään etu.

Iloista kevättä kaikille!

Repsahdin eikä sille mahtanut mitään...
Suhde meni poikki ja aloin lohdutukseksi ja kostoksi omalle hölmöilylleni ahmimaan jonka seurauksena painoni nousi 97 kiloon
Siinä sivussa alkon polttamaankin ja sekin harmittaa