Minulla on takana raskas avioero ja alettuani toipua siitä, tapasin vuoden Suomessa asuneen kurdimiehen, jonka kanssa ystävystyin ja aloin "opettaa" hänelle suomea. Hän kävi myös koulussa joka arkipäivä, mutta tuli usein koulun jälkeen muutamaksi tunniksi luokseni kahville ja harjoittelemaan suomea käytännössä. Hän kertoi minulle heti tavattuamme olevansa naimisissa kurdinaisen kanssa ja että heillä on pieni lapsi (mutta eivät vielä asu Suomessa). Hän on ollut minulle aina ystävällinen ja puhunut avoimesti asioista siinä määrin kuin se kielen puitteissa oli mahdollista. Alkuun hän ei siis todella osannut juuri lainkaan suomea, sillä oli päässyt kielikouluun vasta pari kuukautta ennen tapaamistamme ja hän kommunikoi pitkälti google-kääntäjän avulla ja minä sitten vastailin hänelle suomeksi ja kääntelin hänen vastauksiaan suomeksi ja opetin uusia sanoja. Vuodatin hänelle todella paljon avioerostani ja elämästäni muutenkin, sillä olin tuttavuutemme alussa henkisesti aika rikki.
Yksi esimerkki hänen ystävällisyydestään: minulla oli kämpässä eräänä päivänä säkövika ja sähköyhtiö oli sössinyt siten, että joudin olla vuorokauden ilman sähköjä. Tämä mies tuli luokseni juuri sinä päivänä ja kun en ollut saanut sähköjä vielä takaisin ja kiroilin itsekseni, että tuleepa mälsä ilta, tämä kehotti minua lähtemään mukaansa. Oli menossa töihin yöksi ja olisi matkalla vienyt minut kotiinsa ja ollut siis itse poissa ja olisin saanut hegailla siellä itsekseni koko illan (mutta siellä olisi ollut valot ja telkkari yms). En kuitenkaan mennyt, mutta siis en ollut koskaan edes käynyt hänen luonaan, mutta hän olisi noin vain ollut valmis jättämään minut sinne itsekseni.
Tämä oli vain pohjustus seuraavalle. Tämä kurdiystäväni alkoi kysellä minulta jokin aika sitten, että haluanko mennä joskus uudelleen naimisiin, perustaa perheen jne. Kerroin, että kyllä minulla on yhä sellainen unelma avioerostani huolimatta. Tässä yhtenä kertana sitten kun hän oli tulossa käymään, hän kertoi veljensä muuttaneen vastikään myös Suomeen ja asuvan toistaiseksi hänen luonaan ja kysyi saako ottaa veljensä mukaan. Vastasin että tottakai. No, yllättäen kun he olivat tulleet hän näytti että hän joutuukin itse lähtemään lääkäripäivystykseen n. tunnin kuluttua ja kysyi sitten saako jättää veljensä siksi aikaa tänne ja hän oli poissa usean tunnin! No tuolla välin minulle valkeni se, että hän oli aikeissa ruveta "naittamaan" veljeään ja minua. Sitäpaitsi meille selvisi myös veljensä kanssa (pikkuveli oli tulkannut aluksi), että meillä on kaksi yhteistä kieltä ja kommunikointi sujuikin sitten todella hyvin. Tämä isoveli on asunut länsimaissa jo 10 vuoden ajan, joskin muualla Euroopassa ja olemme asuneet kumpikin vuoden samassa maassakin ja hän on vieläpä samanikäinen kuin minä.
En ole itse tällä hetkellä töissä ja tällä isoveljellä alkaa työ vasta joulun aikaan (samassa paikassa kuin pikkuveljensä), joten eräänä iltana kun hän kysyi mitä olen tekemässä, kerroin sitten leipovani ja kun hän kysyi mitä teen seuraavana päivänä, kutsuin hänet maistamaan leipomuksiani. Kerroins itten millä bussilla hän pääsee veljensä luota ja niin hän saapui tänne. Vietimme aikaa kuutisen tuntia. Tykästyin tähän mieheen jotenkin tyyppinä vielä enemmän kuin pikkuveljeensä, mikä saattaa toki johtua siitä että kommunikointi on helpompaa yhteisten kielten ansiosta ja pystymme juttelemaan paljon kattavammin eri asioista. Huomasin hänen myös olevan todella fiksu. Hän kertoi olevansa sinkku ja toistaiseksi lapseton syystä, ettei vain yksinkertaisesti ole kohdannut sellaista naista, johon olisi kunnolla tykästynyt. En ole kuitenkaan kysellyt tarkemmin hänen aikaisemmista suhteistaan. Hän kertoi myös heidän perhetaustastaan mm. sen että ovat asuneet Irakissa (Kurdistanin ulkopuolella) 20 vuoden ajan isänsä työn takia (korkeasti koulutettu), mutta perheen joutuneen palaamaan kotiseuduille Kurdistaniin sittemmin maan tilanteen huononnuttua Kurdien osalta. Mutta tästä syystä puhuvat todella hyvää arabiaa soranin lisäksi, kun ovat käyneet koulut Irakissa. Perhe (isä, äiti, 2 siskoa ja nuorin veli) asuu nykyään näitä kahta veljeä lukuunottamatta Irakin Kurdistanissa.
Tämä isoveli vaikuttaa jotenkin todella länsimaalaistuneelta ja miksei olisikaan 10 vuotta Euroopassa asuneena. He ovat muslimeja, mutta eivät vaikuta erityisen uskonnollisilta. Kumpikin veli käyttää alkoholia silloin tällöin, mutta eivät juo itseään humalaan. Kesällä tuo pikkuveli toi muassaan muutaman kerran olutta (6) ja tarjosi minulle niistä aina puolet ja joskus hän toi drinkkitarpeet ja teki niistä muutaman (miedohkon). Eivät syö sianlihaa, mutta kun mainitsin juuri yhtenä päivänä tälle isoveljelle, että minäkään en erityisemmin pidä sianlihasta muuten, mutta rakastan pekonia, hän totesi ettei sillä ole merkitystä.
jatkuu...
Yksi esimerkki hänen ystävällisyydestään: minulla oli kämpässä eräänä päivänä säkövika ja sähköyhtiö oli sössinyt siten, että joudin olla vuorokauden ilman sähköjä. Tämä mies tuli luokseni juuri sinä päivänä ja kun en ollut saanut sähköjä vielä takaisin ja kiroilin itsekseni, että tuleepa mälsä ilta, tämä kehotti minua lähtemään mukaansa. Oli menossa töihin yöksi ja olisi matkalla vienyt minut kotiinsa ja ollut siis itse poissa ja olisin saanut hegailla siellä itsekseni koko illan (mutta siellä olisi ollut valot ja telkkari yms). En kuitenkaan mennyt, mutta siis en ollut koskaan edes käynyt hänen luonaan, mutta hän olisi noin vain ollut valmis jättämään minut sinne itsekseni.
Tämä oli vain pohjustus seuraavalle. Tämä kurdiystäväni alkoi kysellä minulta jokin aika sitten, että haluanko mennä joskus uudelleen naimisiin, perustaa perheen jne. Kerroin, että kyllä minulla on yhä sellainen unelma avioerostani huolimatta. Tässä yhtenä kertana sitten kun hän oli tulossa käymään, hän kertoi veljensä muuttaneen vastikään myös Suomeen ja asuvan toistaiseksi hänen luonaan ja kysyi saako ottaa veljensä mukaan. Vastasin että tottakai. No, yllättäen kun he olivat tulleet hän näytti että hän joutuukin itse lähtemään lääkäripäivystykseen n. tunnin kuluttua ja kysyi sitten saako jättää veljensä siksi aikaa tänne ja hän oli poissa usean tunnin! No tuolla välin minulle valkeni se, että hän oli aikeissa ruveta "naittamaan" veljeään ja minua. Sitäpaitsi meille selvisi myös veljensä kanssa (pikkuveli oli tulkannut aluksi), että meillä on kaksi yhteistä kieltä ja kommunikointi sujuikin sitten todella hyvin. Tämä isoveli on asunut länsimaissa jo 10 vuoden ajan, joskin muualla Euroopassa ja olemme asuneet kumpikin vuoden samassa maassakin ja hän on vieläpä samanikäinen kuin minä.
En ole itse tällä hetkellä töissä ja tällä isoveljellä alkaa työ vasta joulun aikaan (samassa paikassa kuin pikkuveljensä), joten eräänä iltana kun hän kysyi mitä olen tekemässä, kerroin sitten leipovani ja kun hän kysyi mitä teen seuraavana päivänä, kutsuin hänet maistamaan leipomuksiani. Kerroins itten millä bussilla hän pääsee veljensä luota ja niin hän saapui tänne. Vietimme aikaa kuutisen tuntia. Tykästyin tähän mieheen jotenkin tyyppinä vielä enemmän kuin pikkuveljeensä, mikä saattaa toki johtua siitä että kommunikointi on helpompaa yhteisten kielten ansiosta ja pystymme juttelemaan paljon kattavammin eri asioista. Huomasin hänen myös olevan todella fiksu. Hän kertoi olevansa sinkku ja toistaiseksi lapseton syystä, ettei vain yksinkertaisesti ole kohdannut sellaista naista, johon olisi kunnolla tykästynyt. En ole kuitenkaan kysellyt tarkemmin hänen aikaisemmista suhteistaan. Hän kertoi myös heidän perhetaustastaan mm. sen että ovat asuneet Irakissa (Kurdistanin ulkopuolella) 20 vuoden ajan isänsä työn takia (korkeasti koulutettu), mutta perheen joutuneen palaamaan kotiseuduille Kurdistaniin sittemmin maan tilanteen huononnuttua Kurdien osalta. Mutta tästä syystä puhuvat todella hyvää arabiaa soranin lisäksi, kun ovat käyneet koulut Irakissa. Perhe (isä, äiti, 2 siskoa ja nuorin veli) asuu nykyään näitä kahta veljeä lukuunottamatta Irakin Kurdistanissa.
Tämä isoveli vaikuttaa jotenkin todella länsimaalaistuneelta ja miksei olisikaan 10 vuotta Euroopassa asuneena. He ovat muslimeja, mutta eivät vaikuta erityisen uskonnollisilta. Kumpikin veli käyttää alkoholia silloin tällöin, mutta eivät juo itseään humalaan. Kesällä tuo pikkuveli toi muassaan muutaman kerran olutta (6) ja tarjosi minulle niistä aina puolet ja joskus hän toi drinkkitarpeet ja teki niistä muutaman (miedohkon). Eivät syö sianlihaa, mutta kun mainitsin juuri yhtenä päivänä tälle isoveljelle, että minäkään en erityisemmin pidä sianlihasta muuten, mutta rakastan pekonia, hän totesi ettei sillä ole merkitystä.
jatkuu...
Vastaukset 18
Vanhimmat
...jatkoa
Otsikosta huolimatta en ole vielä kysynyt, mutta kysymykseni on se, että todella rankan avioeron kokeneena ja toistaiseksi lapsettomana 35-vuotiaana en kertakaikkiaan halua enää pettyä rakkaudessa ja vaikuttaako kertomani siltä, että kyse on aidosta asiasta vai onko tässä jotain muita motiiveja takana? Avioero teki minusta pelkurin.
Niin ja jäi vielä toistaiseksi mainitsematta, että tämä isoveli siis kysyi tuolla kahdenkeskisellä (vasta toinnen) tapaaminen, voisinko haluta alkaa suhteeseen hänen kanssaan. Hän sanoi että tapaamistemme perusteella ja kaiken sen mitä veljensä on minusta kertonut, hän pitää minusta todella paljon ja saattaisin olla sellainen, jonka kanssa hän voisi kuvitella viettävänsä lopun ikäänsä. Vastasin että en tiedä ja hän totesi, ettei minun tarvitsekaan ja että ehkä haluan aikaa miettiä asiaa ja tutustua paremmin.
Sitä halusin vielä kertoa, että nämä veljet vaikuttavat jollain tapaa erilaisilta, kuin monet muut tuntemani ja tapaamani kurdit tai yleensäkin monet ulkomaalaiset. Nämä eivät ole pyrkineet "iholle", tai mitenkään läpinäkyvästi imarrelleet. Ylipäätään se asia, jonka olen itsestäni tuon pikkuveljen suusta toistuvasti kuullut on "Sinulla on suuri sydän" tai "Sinulla on hyvä sydän". Minulla on jotenkin sellainen tunne, että hän haluaa minulle aidosti jotain hyvää ja parempaa kuultuaan kaikki erovuodatukseni ja epäonneni aikaisemmissa rakkauksissa.
Mutta kuten varmaan käy ilmi. Olen jotenkin kyyninen ja pelkään aivan tuhottomasti heittäytyä.
Ilman muuta punget sen patjaksi. Selvästi olet heittänyt järjkisyyt pysyä kaukana romukoppaan. Onneksi olkoon uusi muslimien patja
Kertoisitko tarkemmin näistä järkisyistä?
Olen lapsuudestani saakka tuntenut useita muslimeja mm. seinänaapurinani asuu maahanmuuttajataustainen muslimiperhe, joissa ei ole mitään muuta ärsyttävää tai pahaa sanottavaa, kuin että kadehdin sitä taivaallista ruuan tuoksua, joka toisinaan heiltä kantautuu rappukäytävään tai ulos. Heitä ennen samassa asunnossa asui lestadiolaisperhe ja vaikka heidänkin kanssaan hyvin toineen tulin, niin ei-niin-mukavia-keskusteluja jouduimme toisinaan käymään - toisin kuin nykyisten naapurien kanssa. Talossa asuu toinenkin muslimiperhe ja nämäkin ovat huomattavasti miellyttävämpiä naapureita, kuin heitä ennen samassa asunnossa asunut pariskunta, jonka mies kuului %-jengiin.
Kaikki tuntemani muslimit ovat yhtä erilaisia ihmisiä ja yksilöitä, siinä missä kaikki tuntemani suomalaisetkin.
En ole päättänyt yhtään mitään, mutta näin tuoreen tuttavuuden ollessa kyseessä, olen kyyninen siinä missä olisin kenen tahansa muunkin miehen kanssa. Lähinnä mietin sitä, miksi tuo pikkuveli niin hanakasti ryhtyi meitä toisillemme naittamaan. Asioista jotain tietäviltä olisin kiinnostunut kuulemaan mm. noista oleskelulupa yms. jutuista. Tämä mies muutti kuitenkin toisesta EU-maasta, jossa oli asunut pitkään, mutta lakia ihan tarkkaan tuntemattomana päättelisin ettei kyse ole mistään oleskelulupa-motiivista? Ken tietää, mielellään kertokoon tarkemmin.
Ghetto story
Näitä tarinoita kerrotaan nyky suomessa tuhansia ja niiden käsikirjoituskin on aina samanlainen. Naisen repliikkiä myöten: "Sitten mulla päässä kolahti ja jalat meni alta, niin että mitäs siinä sitten enää teet!"
niinkö sun exälleskin kävi?
Mitä kurdimiehesi tykkää maanisesta kirjoittelustasi tänne?
Kahden kahvikeskustelun jälkeen en ole kimpassa kenenkään kanssa :D tai jos olen niin minulla on siinä tapauksessa kymmenisen miestä.
Kirjoitan internetin eri keskustelupalstoille yhteensä ehkä 10 viestiä vuodessa, joten en usko että mielenterveyden ammattilaiset ihan ensimmäisenä mania-diagnoosia minulle nettikirjoitteluni perusteella tyrkyttäisivät. Kiitos kuitenkin välittämisestä. :)
Tarina oli pitkä ja samalla hyvin tavallinen.
Tavataan, tutustutaan jne.
En nyt ymmärrä mikä tuossa on se ongelma paitsi se yhtälö veli ja vanhempi veli. Yleensä mies kohtaa naisensa ihan yksin eikä heti tuo tuttavien ja perheen piiriin. Tuollainen veljesten piirittämä tilanne on jo hiukan ihmeellinen.
Saattaa olla etteivät he ole kovin mustasukkaisia ja hakevat yhtä naista kahdelle miehelle.
Siis minulla ei ole ollut tämän nuoremman veljen kanssa mitään muuta kuin kaveruutta, eikä hän ole kiinnostunut minusta muussa mielessä. Hänellä on vaimo ja pieni lapsi, joita hän rakastaa. Mistään saman naisen jakamisesta ei ole kyse.
Ongelmasta en ole mitään puhunut, en ajatellut että pitäisi olla joku erityinen ongelma. Pointtini on se, että minä olen jotenkin hyvin herkässä ja haavoittuvassa elämäntilanteessa ja mietin, onko tässä jotakin sellaista jota en huomaa, mutta olisi hyvä huomata? Minkä takia tämä nuorempi veli, joka siis on ainoastaan ystäväni, halusi nimenomaan minut tutustuttaa veljelleen? Toki hän tuntee minut jo liki vuoden ajalta ystävänä ja veljensä tietenkin perheenjäsenenä. Ja tuohon sainkin jo vastauksen, ettei ilmeisesti ole ihan tyypillistä tallainen veljelle "naittaminen".
Olisi myös ihan kiinnostava tietää vähän noista kaikenlaisista lupa-asioista, kun jollain tapaa kyynisenä kuitenkin mietin pohjautuuko kiinnostus johonkin sellaiseen. Kun pidän jokseenkin outona että toisella tapaamisella joku alkaa puhua vakavia.
Kurdeista eroaminen käy hengiltä polttamalla. Olisko siitä 17 vúotiaasta lenkkeilijätytöstä tarjolla kuvia käsittelyn jälkeen ?
Muutenkin toivon, että tuollaiset kielariopettajat voisivat painua sinne musulmaniaan lisääntymään. Täällä on muslimeja jo aivan liikaa.
Ole hyvä ja poistu.
Kurdien puolisoilla ei ole omaa elämää eikä pääsyä nettiin.
Ai? Kyllä tämän nuoremman veljen kurdivaimo on ainakin facebookissa :).
Vauuuuu....hei vauuuuu
Olet avioerosi jälkeen vielä epätasapainossa. En suosittele sitoutumista kehenkään vielä avioliiton tai avoliitonkaan sitein.
Hiukan erikoiselta vaikuttaa, että olet paljon ulkomaalaisten kanssa.
En ole Irakin kurdin puoliso, mutta serkkuni oli. Heille tuli avioero pitkän (20 v.) avioliiton jälkeen. Irakilaisilla sukusiteet ovat tiiviit ja siltä pohjalta en ihmettele veljesten huolenpitoa toisistaan.
Kiitos asiallisesta viestistä. Avioliittoni kesti puoli vuotta (paperilla reilun vuoden), mutta itse avioero oli raskas johtuen ex-puolisoni (suomalainen) eron jälkeisestä häiriköinnistä, uhkailusta ja kaikenlaisesta pienestä ja suuremmasta kiusanteosta ja illivallasta ja jatkuvista poliisikuulusteluista.
Parisuhteista minulla on kyllä kokemuksia niin hyviä kuin huonoja, samoin eroista ja toipumisista. Monikulttuurisista suhteista sen sijaan ei.
En ole hyppäämässä avoliittoon, saati avioon tässä ja nyt. Olen lapseton 35-vuotias ja vasta elämäni ensimmäisen kerran avioitunut ja sittemmin myös eronnut. En ole sitä tyyppiä joka alkaa ensimmäisenä kihlautumaan tai lisääntymään.
Milä tavoin se että tunnen useita ulkomaalaisia tai ulkomaalaistaustaisia, kuulostaa erikoiselta? Asun pääkaupunkiseudulla ja olen avoin ja sosiaalinen luonteeltani ja tutustun helposti ihmisiin. Olen asunut vuosia elämästäni ulkomailla vanhempieni töiden vuoksi ja sittemmin oman työni vuoksi. Puhun sujuvasti useita kieliä ja olen lapsesta saakka tottunut siihen että meillä kotona käy paljon vieraita eri maista (vanhempieni työt ja kielitaito). Kaipa se johtuu ihan tästä. Ei ehkä kovin yleistä, mutta ei minun tapauksessani uskoakseni mitenkään erikoista. :)
Miksi muutti suomeen oltuaan 10-vuotta toisessa EU-maassa. Et tiedä oikeata syytä etkä voi tietääkkään.
Sinä näytät olevan jo ongessa. Mistä tiedät, että toisella veljellä on vaimo (yksi) ja lapsi.
Tottakai kehuvat sinua. Tiedätkö islamin synkkää totuutta ja sitä, että nainen on omaisuutta josta mies määrää.
Ensiksi oletko sitä tyyppiä että ex-miehesi kaltaiset ilkiöt yrittävät sinua? Toiseksi jos tuo veli on niin mainio miksiköhän hän ei ole jo varattu? Kolmanneksi muistathan että toisissa kulttuureissa osataan esiintyä ihan eri tavalla, eikä muslimin kanssa voi olla yhdessä pitkään, tehdä matkoja tai juoda humalaan, että jotain piilevää paljastuisi ennen ratkaisua. Totu ensin yksinoloon, saat arvostelukykyä on neuvoni.