Mieheni on alkanut inhota ellei jopa vihata minua. Pitkään toivoin ja uskoin meihin mutta olen jo luovuttanut. Mieheni ei kuitenkaan lähde pois. Olemme vieraat toisillemme. Vain asumme saman katon alla. Avioeropaperien tekeminen tuntuu henkisesti vaikealta vaikka olemme käytännössä jo eronneet henkisellä ja fyysisellä tasolla. Ainoa asia, mikä tosiaan meitä enää yhdistää, on katto pään päällä. Onkohan tällaisella keski-ikäisellä vartalonsa kauneuden menettäneellä naisella enää toivoa löytää elämänkumppania ja rakkautta? Olen alistunut tähän surulliseen avioliittoon, kun en näe muuta kuin vielä pahempaa yksinäisyyttä avioliiton ulkopuolella. On surullista, kun joutuu elämään kokonaan ilman kosketusta eikä koskaan kuule kumppanilta yhtäkään hyvää sanaa. Itse olen vähitellen rakentanut suojamuurin itseni ja puolisoni väliin, koska hän on särkenyt sydämeni niin pahasti.
onko_keski-iässä_enää_toivoa
jos_eroaa
1081
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin, et kertonut oletko naimisissa suomalaismiehen kanssa. Jos olet, niin toivoa lyllä on. Sinun tarvitsee tehdä vain sama, kuin muut tämän palstan naiset.
Unohda suomi miehet ja käänny lähi-idän ja Afrikan miesten puoleen. Palstalle kirjoittavien naisten mukaan ne miehet kunnioittavat naista ja kohtelevat kuin prinsessaa. Eikä muutama lisä kilo, tai ikävuosikaan häiritse.
Kyllä ihmisen elämässä voi olla muutakin sisältöä kuin mies. Turhan moni taitaa yksinäisyyden pelossa roikkua huonossa suhteessa. Yksin olevuudessa on paljon hyviä puolia.
jorezx kyllä tietää, mistä puhuu. Mahdollisuudet saada nuori komea ulkomaalainen mies, ovat suuret. Kerrankin olen joren kanssa samaa mieltä.
Tuosta komeudesta en sano mitään, sillä väitetäänhän siankin olevan pienenä nätti.
Raha ja lupatahto puhuu siknä suhteessa. No toisaalta suomikanttura saa kikkeliä n. 4 vuotta ja naapurin Tiina, kunnes koittaa pysyvä oleskelupa herralle ja on aika tuoda kunnon nainen ja vaimoainesta oleva kotimaasta tänne, hyvin hyvin tyypillinen kuvio noissa suhteissa.
No win-win
Ehkä tuon ajan jotain äijää saattaa sietää, sen jälkeen onkin parempi,että hommaa jonkun kokkaamaan haisevia sapuskoitaan.
Lähde , eroa ,, muista - jokainen on oman elämänsä tärkein ihminen ;)
No voi helvetti! Jos yrität olla sarkastinen tässä seurassa, niin luullaan sinun kehuvan heitä.
Toivoa on jos lähdet. Jos et lähde olet jumissa. Elämänkumppania jarakkautta, mitä se sitten lieneekin, voi olla vaikea löytää, mutta sitten on edes mahdollisuus siihen. Myös Jore on oikeassa, ainakin voi pitää edes hauskaa silloin tällöin.
Aloittajan tilanne osoittaa sen miksi ihmisten tulisi pitää oma elämä yhteisen elämän rinnalla. Ystävät, työ ja harrastukset.
Puolison kanssa ei kannata tehdä sellaista yhteistä linnaa ja elämää ettei siihen kuuluisi monta muuta henkilökohtaista vahvistavaa asiaa.
Ero tulee juuri siitä syystä että ihmiset ovat liian tiiviisti olleet yhdessä, ei muita henkilökohtaisia omaa mielenkiintoa innoittavia asioita avioliiton lisäksi.
Irtiottoja siitä liiton arkipäivästä, pitäkää itsestänne huolta niin olette mielenkiintoisempia aviopuolisoita.