Oon rapean neljänkympin ikänen mies. Eronnut yli vuosi sitten yli 20 vuoden suhteesta. Vaimo lähti toisen mukaan. Siitä lähti meikäläisen alamäki... menetin uskoni naisiin ja samalla tuhoutui myös itsetuntoni. En ole yli vuoteen uskaltanut enää edes puhua naisille mitään. Kaikki naiset joiden kanssa olen tekemisissä pitävät minua vain kaverina. Mulla ärsyttää että kaikki on sanoneet että he haluaisivat juuri minunlaisen miehen itselleen....harmi vaan ku nää naiset on jo varattuja.
Kertokaas nyt naiset hyvät millä pääsisin takaisin normaaliin elämään kiinni?
Kertokaas nyt naiset hyvät millä pääsisin takaisin normaaliin elämään kiinni?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mitä väliä sillä on jos aniset on varattuja koska niitähän voi kayttää sekisiin kuin muitakin naisia mutta ei mihinkään vakavampaan ja se siitä. Hommaa riittävän monta vakinaista mitä kayt hoitelemassa niin helpottaa. EI kaikkia suhteita pidä vakavasti ottaa vaan pitää naisten kanssa hauskaa ja kun se ei enää kiinnosta niin voi ettiä jotain vakaampaa. Käy vaikka amksullisissa niin helpottaa.
Nooh nooh, älä nyt ihan kokonaan naisiin uskoa menetä; shit happens ja sillä selvä. Sitten vain jatketaan eteenpäin. Itsetunnon puutekin pitää korjata; Katsele kriittisesti peiliin ja mieti mikä meni pieleen. Miksi vaimo lähti toisen mukaan ja olisiko jotain, mitä olisit voinut kumppanina tehdä toisin ihan vain jatkoa ajatellen. Vältä turhaa jossittelua ja menneessä rypemistä. Kun on sinut itsensä ja menneisyytensä kanssa on valmis uusiin tuuliin myös parisuhderintamalla. Peiliin katsoessa voit myös miettiä, miksi olisit hyvä kumppani; osaatko keskustella, kokata, oletko käsistäsi kätevä jne.
Uusia ihimisiä netin ulkopuolella tapaa vain oikeassa elämässä. Kysele vaikka näiltä naispuolisilta kavereiltasi, olisiko heillä tuttavapiirissä sopivaa, vapaata naista, jonka voisit viedä vaikka kahville. Ja pidä silmät auki arjessa; jos mukavan näköinen naisihminen tulee vaikkapa kirjastossa, lenkillä tai kaupassa vastaan voi jäätä koittaa avaamalla keskustelua; "mitä sinä normaalisti tykkäät lukea?" tai "nyt olisi tarve uusille ruokaideoille, tulisiko sulla mieleen jotain?". Mainitsit, ettet ole puhunut naisille aikoihin, joten ala pienestä. Kaiken ei tarvitse johtaa mihinkään, kunhan kynnys jutteluun ja kontaktin ottoon pienenee.
Erilaisissa harrastuksissa pyörii myös naisia; kokkailukurssit, suvun tutkiminen, erilaiset korutyökurssit jne jne.
Hyviä ohjeita. Erityisesti tuo, että kannattaa pyytää näitä kaverinaisia vinkkaamaan tuntemilleen sinkkunaisille sinusta. Suomessa tehdään sitä aivan liian vähän, siis järjestetään treffejä kavereille.
Ja mitä puhumiseen tulee, niin naisille voi puhua ihan samalla tavalla kuin muillekin ihmisille ;)
No se lähti sellaisen mukaan joka jaksaa kulkea baareissa ja ryypätä. Itse en harrasta kyseistä aktiviteettia :/ vietin aikani mieluummin perheeni parissa enkä koskaan kieltänyt vaimoani kulkemasta baareissa yksin tai ystäviensä kanssa. Ja tottakai pitkään jatkunut työttömyyteni oli toiselle stressaavaa taloudellisesti. Mutta en todellakaan odottanut että saan fudut vielä avioliitostakin noin vain :(
Jepun kannattaisi tosiaan aloittaa jossain hyvässä "naisten" harrastuksessa, mikäli ei itse baareissa viihdy, sieltäkin voi löytää naisia. Kaikilla paikkakunnilla on varmasti esim. kirjallisuus, taide, kieltenopiskelu, kokkailu, käsityö, jumppa yms. ryhmiä. Siellä voi tutustua kurssikavereihin, jutella, pyytää apua jossain asiassa ja kutsua joskus kahville.
Yllättävä lähestyminen kadulla tai lenkkipolulla ilman ulkoilutettavaa pientä kilttiä koiraa voi vain säikäyttää naisen. Tosin minutkin on kerran isketty ruokakaupassa, kun mukava vanhempi herrasmies kyseli pyykinpesuaineista...
"Mulla ärsyttää että kaikki on sanoneet että he haluaisivat juuri minunlaisen miehen itselleen....harmi vaan ku nää naiset on jo varattuja."
Naiset sanovat tuollaista vain yrittääkseen tehdä toiselle paremman fiiliksen.
Jos noista naisista joku joutuu sinkuksi niin ei varmasti silti kelpuuta sinua.
Oot kyllä ihanan pessimistinen :D
Tsemppaan, juuri näin. Uskon nimittäin, että aloittaja on ihan tosiaan sellainen mies jota kannattaa treffata. Kun seuraavan kerran sitten uskaltaudut yrittämään niin katso, että naisella on ns. samat arvot esim. tuon baareissa käynnin suhteen. Panostaa perheeseen jne. Niitä ehkä on vähän vähemmän kuin näitä baarikärpäsiä mutta jos vaikka sellainen siunaantuisi jostain....
Mikähän siinä muuten on, että juuri ne hyvät tyypit löytää ne huonot tyypit. Tämä sopii sekä naisiin että miehiin. Kun katselee pariskuntia niin melkein aina kun on oikein ihana mies tai nainen niin sen puoliso on sitten ihan toista maata. Joku kumma juttu siinä on. En mitenkään haluaisi uskoa, että täydentävät toisiaan, koska kärsijä on aina se mukavampi tyyppi ennemmin tai myöhemmin.
Ihmisten ilmoille siitä! Eka käyt parturissa ja vaatekaupassa. Sitten suihkussa ja laitat hyvää partavettä ja siitä kylille.
Mäkin erosin viime talvena. Nöyryytettynä ja rikottuna. Väkisin hilasin itseni kaupungille, siellä on paljon muitakin aikuisia eronneita. Parisuhteeseen en ole vielä valmis, mutta haluan olla sosiaalinen.
Tuo kaupassa, kirjastossa tai lenkillä naista lähestyminen saisi ainakin minun karvani nousemaan pystyyn. Ahdistelijaksi tällaista tyyppiä luulisin. Olen itsekin yli 50-kymppinen vapaa nainen, mutta lähtisin karkuun, jos "kadulla" joku lähestyisi. Ei normaali nainen ole niin aulis, että täysin ventovieraan miehen lähestyessä ottaisi sen imarteluna, vaan pelottavana ahdisteluna, oli se lähestyminen miten hymyillen ja varovasti tehtyä tahansa.
Tilanteen täytyisi olla alusta asti molemmilla samalla tasolla, ei mitään yllätyshyökkäystä.
Toi varmaan riippuu lähestyjästä. Jos antaa itsestään heti sen kuvan että on aivan tosissaan niin voisin lähteä treffeille. Kyllähän sen näkee ja vaistoaa. Kyllä ne seksin perässä juoksevat erottaa heti. Itselle on käynyt muutaman kerran että mies tullut kyselemään treffeille ihan keskellä Helsinkiä. Katsellaan rintojen suuntaan ei silmiin jne. erottuu kyllä ikävästi.
Olin vuosi sitten täysin samanlaisessa tilanteessa kuin sinäkin. Olen tutustunut naisiin, ryhtynyt suhteseen, rakastunutkin. Olen touhunnut varattujen kanssa, viettänyt pitkiä aikoja yksin, harrastanut seksi- ja yhdenyönsuhteita.
Vuosi sitten uskoin vielä saavani hyvän parisuhteen. Enää en usko. Olen alkanut tyytyä siihen mitä naisista saan. Omituisinta on, etteivät ikäiseni vapaat naiset ole halukkaita lähtemään esimerkiksi teatteriin tai mökille. Eivät tahdo tutustua. Kelpaan panoksi, pitkäaikaiseksikin. Tai seuraksi ravintolaan.
Odota vuosi, pari, niin olet luovuttanut. Ehkä se oikea sitten tulee ilman aktiivista hakemista, kun kuljet ihmisten ilmoilla ja pidät itsestäsi huolta, olet positiivinen, empaattinen, reipas, rohkea, hankit hyvän ammatin, voitat lotossa tai jotain...
Silloinkin hän etsii koko ajan parempaa, valitettavasti...
Joo, siksi katselenkin 10v nuorempia, koska heillä on halukkuutta suhteeseen. Saattanee edellyttää lasten tekoa vielä kerran, mutta parempi se kuin tällaista päätöntä kukasta kukkaan lentämistä.
Varattuihin en kyllä koske, mutta se tarjouksien määrä on niin typerryttävää, että usko naisiin on koetuksella. Halpoja ämmiä.
Pistä itsesi ulkoisesti parhaaseen mahdolliseen kuntoon. Päätä, että nyt alkaa uusi elämä, etkä aio loppuelämääsi pilata halpamaisen exäsi takia. Man up!
Mene ihmisten ilmoille, ota katsekontaktia. Rupeat nopeasti huomaamaan kuka naisista ympärilläsi osoittaa kiinnostusta. Sitten rohkeesti kontaktia ja kun positiivista palautetta alkaa tulemaan, niin itsetuntosi ja -luottamuksesi kohenee.
https://m.youtube.com/watch?v=ES-wch1UEQs tsiiga toi
Siis oletko ollut työtön sohvaperuna jo viimeisen vuosikymmenen, vaimon palveltava elätti, ihan kiva mies, jos ei vaadita mitään (silloin raivoat sekopäisenä). Miksiköhän vaimosi lähti?
Ainakin sinun itsetuntoasi se näytti nostaneen
liity johonkin vapaaehtoisjärjestöön, esim. eläinsuojeluyhdistykseen tai vastaavaa? niissä pyörii varmasti mukavia naisia?