27.11.2015 Tere Sammallahti
Tekopyhyyden rajoja koeteltiin eilen kunnolla, kun kirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut Laura Lindstedt pokkasi 30 000 euroa verovapaata palkintorahaa, mutta soimasi juhlapuheessaan ”veronkiertäjiä”. Puheessa vilahteli myös muita kasvottomia vihollisia, kuten ”oikeistolaisia”, ”rikkaita” ja ”uusliberalismi”. Nyt palkittu kirjailija kritisoi suomalaista keskustelukulttuuria sanoen, että ”solvaaminen ja väkivallalla uhkailu ovat normaalia kommunikaatiota”, mutta silti itse yleistää hallituksen ja muut nimeämänsä tahot itse ylläpitämiensä stereotyyppien edustajiksi. Ei Lindstedtin puhe tietenkään ollut väkivaltaa, mutta ainakin minusta puhujanpöntöstä vaikutti verbaalisen konfetin sijaan lentävän polttopulloja.
Helsingin Sanomien haastattelussa Teos-kustantamon tiedottaja Hannele Jyrkkä kertoo, että ”Lauralla on jokaista haastattelua varten eri mekko”. Jos Björn Wahlroos, Eija-Riitta Korhola tai joku muu mahdollisesti uusiovessapaperilla perseensä pyyhkivä yli keskituloinen, tai väärää puoluetta edustava, suomalainen ilmoittaisi vaihtavansa pukua/mekkoa joka haastatteluun, niin media ja apurahoilla elävät taiteilijat mölyäisivät elitismistä, ökyilystä ja köyhien kyykyttämisestä päivätolkulla. Tässä tapauksessa Hesarin toimittaja kuitenkin toteaa: ”Näin pätevän huomaavaista voittajaa kaunokirjallisuuden Finlandialla ei ole aikaisemmin ollut!”
Veronkiertäjiä ja rikkaita kritisoivan Lindstetin rahoitus kiinnostaa skeptistä ajattelijaa. Nopealla googlauksella löytyi seuraavat Lindstedtin kuittaamat apurahat:
Suomen Kulttuurirahaston Kainuun rahasto, 2009, 4 000 €
Taiteen Edistämiskeskus, 2009, 3 000 € (ryöryhmä)
Jenny ja Antti Wihurin rahasto, 2010, 10 500 €
Koneen Säätiö, 2012, 25 200 €
Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto, 2012, 11 000 €
Taiteen Edistämiskeskus, 2013, 5 000 €
Koneen Säätiö, 2013, 23 000 €
Koneen Säätiö, 2014, 22 500 € (työryhmälle)
Alfred Kordelinin säätiö, yleinen edistys- ja sivistysrahasto, 2015, 10 000 €
Te, jotka ette tiedä mistä esimerkiksi Koneen Säätiön tai Jenny ja Antti Wihurin rahaston pääomat ovat alunperin tulleet, niin palautelkaapa mieliin mistä sellaiset nimet kuin Herlin ja Aarnio-Wihuri mahtavat olla tuttuja (Pro-tip: googlaa verotietoja). Lindstedtin kritiikistä huolimatta vaikuttaa siltä, että ”rikkaiden pöydistä putoavat muruset” pitävät erästäkin tuottamatonta työtä tekevää apurahataiteilijaa vaatteissa ja muutenkin varsin pulskassa kunnossa.
Erityisen hupaisaa Lindstetin veronkiertojutussa on se, että säätiöt, kuten sijoittamalla pääomansa tekevä Alfred Kordelinin säätiö ja Koneen Säätiö, on vapautettu veroista sijoitustuottojensa suhteen. Sama koskee Suomen Kulttuurirahastoa, jolla säätiönä on yli 1,4 miljardin euron verottamaton omaisuus. Taiteen Edistämiskeskus taas elää Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Veikkauksen (lue: veronmaksajien) rahoilla. Listaan voi nyt lisätä Finlandia-palkinnon, joka luovutetaan saajalleen verovapaasti verovapautta nauttivan Suomen Kirjasäätiön toimesta. Tarvitseeko pienituloisen tuntityöläisen vuosipalkkoja verottomina apurahoina kuitanneen Lindstetin logiikasta sanoa tämän enempää?
Suomen Kuvalehti toteaa Lindstetistä kertovassa artikkelissaan, että ”Kahdeksan vuotta romaaniaan kirjoittaneelle on turha sanoa, että kirjoita kirjoja, jotka myyvät”. Harvoin sitä kuulee lausetta, jonka kanssa on niin täydellisen eri mieltä. ”Niiden kaikkien, jotka tekevät luovaa taiteellista ja kulttuurista työtä ammatikseen, pitäisi saada taiteilijapalkkaa”, sanoi Lindstedt vähemmän yllättäen Talouselämän haastattelussa vuonna 2007. Nettoveronmaksajia ja voitollisia yrityksiä halveksuvan Finlandia-voittajan olisi kyllä syytä tarkastella omaa retoriikkaansa, kun ehdottaa oman taloudellisen ahdinkonsa lieventämiseksi hänelle räätälöidyn tulonsiirtohimmelin rakentamista.
Lindstetin ällistyttävin kommentti tuli Acatiimin haastattelussa vuonna 2008: ”Kovassa ja tuotteistavassa ilmapiirissä jopa tutkijan itsensä saattaa olla vaikeaa seistä työnsä takana, sillä arvostusta saavat tutkimukset, joista on selkeästi jotakin hyötyä, kuten lääketieteen ala”. Jos tiedostaa itsekin, ettei omasta työstä ole selkeästi jotain hyötyä, niin sen luulisi herättelevän ihmisessä tarvetta itsetutkiskelulle ja jopa kyseenalaistamaan omia uravalintoja hieman kriittisemmin.
Näitä taustoja vasten sitä myös odottaisi, että muiden tuella elävällä ihmisellä olisi edes rahtunen kiitollisuutta veronmaksajilta saamastaan tuesta. Ei tarvitse nuolla kenkiä, kunhan ei sylje silmille.
Älkää ymmärtäkö väärin, kaikesta huolimatta toivon Lindstedtille pelkkää hyvää. Nettoveronmaksajana vain meinaa hieman kismittää, että koko uransa erilaisten julkisrahoitteisten ja verovapaudesta nauttivien säätiöiden tukien hakemiseen perustanut henkilö kehtaa julkisesti hyökätä niitä ihmisiä vastaan, jotka omalla työllään ja maksamillaan veroilla
Tekopyhyyden rajoja koeteltiin eilen kunnolla, kun kirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut Laura Lindstedt pokkasi 30 000 euroa verovapaata palkintorahaa, mutta soimasi juhlapuheessaan ”veronkiertäjiä”. Puheessa vilahteli myös muita kasvottomia vihollisia, kuten ”oikeistolaisia”, ”rikkaita” ja ”uusliberalismi”. Nyt palkittu kirjailija kritisoi suomalaista keskustelukulttuuria sanoen, että ”solvaaminen ja väkivallalla uhkailu ovat normaalia kommunikaatiota”, mutta silti itse yleistää hallituksen ja muut nimeämänsä tahot itse ylläpitämiensä stereotyyppien edustajiksi. Ei Lindstedtin puhe tietenkään ollut väkivaltaa, mutta ainakin minusta puhujanpöntöstä vaikutti verbaalisen konfetin sijaan lentävän polttopulloja.
Helsingin Sanomien haastattelussa Teos-kustantamon tiedottaja Hannele Jyrkkä kertoo, että ”Lauralla on jokaista haastattelua varten eri mekko”. Jos Björn Wahlroos, Eija-Riitta Korhola tai joku muu mahdollisesti uusiovessapaperilla perseensä pyyhkivä yli keskituloinen, tai väärää puoluetta edustava, suomalainen ilmoittaisi vaihtavansa pukua/mekkoa joka haastatteluun, niin media ja apurahoilla elävät taiteilijat mölyäisivät elitismistä, ökyilystä ja köyhien kyykyttämisestä päivätolkulla. Tässä tapauksessa Hesarin toimittaja kuitenkin toteaa: ”Näin pätevän huomaavaista voittajaa kaunokirjallisuuden Finlandialla ei ole aikaisemmin ollut!”
Veronkiertäjiä ja rikkaita kritisoivan Lindstetin rahoitus kiinnostaa skeptistä ajattelijaa. Nopealla googlauksella löytyi seuraavat Lindstedtin kuittaamat apurahat:
Suomen Kulttuurirahaston Kainuun rahasto, 2009, 4 000 €
Taiteen Edistämiskeskus, 2009, 3 000 € (ryöryhmä)
Jenny ja Antti Wihurin rahasto, 2010, 10 500 €
Koneen Säätiö, 2012, 25 200 €
Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto, 2012, 11 000 €
Taiteen Edistämiskeskus, 2013, 5 000 €
Koneen Säätiö, 2013, 23 000 €
Koneen Säätiö, 2014, 22 500 € (työryhmälle)
Alfred Kordelinin säätiö, yleinen edistys- ja sivistysrahasto, 2015, 10 000 €
Te, jotka ette tiedä mistä esimerkiksi Koneen Säätiön tai Jenny ja Antti Wihurin rahaston pääomat ovat alunperin tulleet, niin palautelkaapa mieliin mistä sellaiset nimet kuin Herlin ja Aarnio-Wihuri mahtavat olla tuttuja (Pro-tip: googlaa verotietoja). Lindstedtin kritiikistä huolimatta vaikuttaa siltä, että ”rikkaiden pöydistä putoavat muruset” pitävät erästäkin tuottamatonta työtä tekevää apurahataiteilijaa vaatteissa ja muutenkin varsin pulskassa kunnossa.
Erityisen hupaisaa Lindstetin veronkiertojutussa on se, että säätiöt, kuten sijoittamalla pääomansa tekevä Alfred Kordelinin säätiö ja Koneen Säätiö, on vapautettu veroista sijoitustuottojensa suhteen. Sama koskee Suomen Kulttuurirahastoa, jolla säätiönä on yli 1,4 miljardin euron verottamaton omaisuus. Taiteen Edistämiskeskus taas elää Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Veikkauksen (lue: veronmaksajien) rahoilla. Listaan voi nyt lisätä Finlandia-palkinnon, joka luovutetaan saajalleen verovapaasti verovapautta nauttivan Suomen Kirjasäätiön toimesta. Tarvitseeko pienituloisen tuntityöläisen vuosipalkkoja verottomina apurahoina kuitanneen Lindstetin logiikasta sanoa tämän enempää?
Suomen Kuvalehti toteaa Lindstetistä kertovassa artikkelissaan, että ”Kahdeksan vuotta romaaniaan kirjoittaneelle on turha sanoa, että kirjoita kirjoja, jotka myyvät”. Harvoin sitä kuulee lausetta, jonka kanssa on niin täydellisen eri mieltä. ”Niiden kaikkien, jotka tekevät luovaa taiteellista ja kulttuurista työtä ammatikseen, pitäisi saada taiteilijapalkkaa”, sanoi Lindstedt vähemmän yllättäen Talouselämän haastattelussa vuonna 2007. Nettoveronmaksajia ja voitollisia yrityksiä halveksuvan Finlandia-voittajan olisi kyllä syytä tarkastella omaa retoriikkaansa, kun ehdottaa oman taloudellisen ahdinkonsa lieventämiseksi hänelle räätälöidyn tulonsiirtohimmelin rakentamista.
Lindstetin ällistyttävin kommentti tuli Acatiimin haastattelussa vuonna 2008: ”Kovassa ja tuotteistavassa ilmapiirissä jopa tutkijan itsensä saattaa olla vaikeaa seistä työnsä takana, sillä arvostusta saavat tutkimukset, joista on selkeästi jotakin hyötyä, kuten lääketieteen ala”. Jos tiedostaa itsekin, ettei omasta työstä ole selkeästi jotain hyötyä, niin sen luulisi herättelevän ihmisessä tarvetta itsetutkiskelulle ja jopa kyseenalaistamaan omia uravalintoja hieman kriittisemmin.
Näitä taustoja vasten sitä myös odottaisi, että muiden tuella elävällä ihmisellä olisi edes rahtunen kiitollisuutta veronmaksajilta saamastaan tuesta. Ei tarvitse nuolla kenkiä, kunhan ei sylje silmille.
Älkää ymmärtäkö väärin, kaikesta huolimatta toivon Lindstedtille pelkkää hyvää. Nettoveronmaksajana vain meinaa hieman kismittää, että koko uransa erilaisten julkisrahoitteisten ja verovapaudesta nauttivien säätiöiden tukien hakemiseen perustanut henkilö kehtaa julkisesti hyökätä niitä ihmisiä vastaan, jotka omalla työllään ja maksamillaan veroilla
Vastaukset 3
Vanhimmat
Punavihreät jakaa palkintoja punavihreille. Ei niille, jota niitä saattaisi oikeasti ansaitakin. Näinä punavihreitä paskantärkeitä "taitelijoita" riittää. Ei mitään tekemistä 1800-1900 luvun alun suomalaisen taiteen kanssa. Silloin olivat taiteiljatkin isänmaallisia ja arvostettuja. Tekivät kansainvälisestikin arvostettua taidetta.
Onko sinulla aina puurot ja vellit sekaisin? Vai oletko äärettömän yksinkertainen? Eihän tuossa vuodatuksessa ole järjen häivää. Luuletko että taiteilijan täytyy nöyristellä ja jätää keryomatta näkemyksensä rikollisesti toimivasta eliitistä sen vuoksi, että on saanut apurahaa joiltakin porhojen perustamilta säätiöiltä? Ilmeisesti olet sellainen korrpution kannattaja, että kun joku saa joskus jostakin almuja, ei almun anatajan rikollisuutta saa koskan arvostella, vaan täytyy kiittää ja kehua vaikka olisi täysin toista mieltä. Taidat olla itse pahimpia korruptioloisia.
Empä ole ennen kuullut tuosta 'kirjailijasta' ja siinä määrin numerotaidottomuden suossa rämpimiseltä hänen 'ajatuksen'kulkunsakin vaikutti, ettei ole syytä häneen enempää aikaa käyttääkään. (valitettavasti samanlaisessa lume'todellisuudessa' tuntuisi suuri osa suomalaisista muutoinkin liikuskelevan.)