Ettei totuus unohtuisi

Fair comment.
Se toimisi juuri noin, jos Suomi olisi eristyksissä. Silloin ei ole väliä maksaako joku yhden tai kaksi euroa koska jos kerrot kaikki kahdella tasapaino on sama ja vain numerot muuttuvat.

Kustannusten, erityisesti palkkojen laskeminen laskee kotimaista kysyntää. Toisaalta työttömyys laskee sitä vielä enemmän.

Samalla kuitenkin kilpailukyky muihin maihin verrattuna kasvaa. Sen seurauksena tuotteet menevät paremmin kaupaksi ja Suomeen kannattaa sijoittaa. Tämä tietenkin luo työpaikkoja, jonka merkitys on paljon palkkojen heikennysten vaikutusta suurempi koska se samalla pienentää sivukuluja ja verotusta.

On järkevää elvyttää taloutta viennin kautta. Tie on pitkä kulkea, mutta positiivisia vaikutuksia on nyt jo havaittavissa. Yritykset ovat investoineet Suomeen ja pääkonttorit ovat pysyneet täällä. Uudet työpaikat syntyvät kuitenkin uusille aloille. Datakeskukset eivät tarvitse samoja taitoja, mitä postista vapautuu.

Vaikka moni kiroaakin uuden oppimisen vaivaa, niin kukaan ei voi olla varma, että ensimmäisellä työpaikalla ja niillä taidoilla pääsee eläkkeelle.

Elvytys lainaa lisäämällä voi olla järkevää, kun nousu on näkyvissä. Ajoituksen pitää olla kuitenkin hyvä koska elvytys nousun aika johtaa kuplaan, joka aina puhkeaa.

Niin tarjonnantalous nero pääsee eduskuntaan, mutta palstan jakorasia odottaa sähköliikkeen varastossa omalla paikallaan milloin pääsee kiinnyttymään seinään

Olet oikeassa, mutta ihan yhtä hyvin voi kysyä miksi kukaan menee työhön, josta ei makseta sen koko arvoa. Ainoa tapa saada omasta työstä enemmän on ottaa itselleen yrityksen osuus eli se, minkä omistaja haluaa rahoilleen korkoa.

Yritysten voitto, eli korko rahalle on 10% luokkaa sijoitetulle pääomalle. Se on aika pieni osa esimerkiksi työvoimavaltaisen alan liikevaihdosta. Vaikka myisit täysin itse tekemääsi tuotetta, niin veron ja sivukulujen osuus on edelleen yli puolet yrityksen saamasta rahasta.

Eli lyhyesti: et voi saada palkaa edes omassa yrityksessäsi koko sinun työn arvosta koska joudut maksamaan paljon veroa ja palkan sivukuluja. Lisäksi joudut maksamaan korkoa pankille, jos on lainaa. Joudut myös maksamaan vuokria, kirjanpitäjän palkkioita, pankkikuluja, toimistotarvikkeita, koneita ja raaka-aineita. Kaikista näistä maksat paitsi tuotteen arvon, niin verot päälle.

Ethän sinä saa edes omaa palkkaasi itse vaikka työnantaja maksaisi sen arvon. Verottaja ja muut maksut vie kuitenkin puolet siitä. Kun sitten ostat sen leipäsi, joudut vielä maksamaan 24% arvonlisäveroa, vaikka olet jo palkastasi verot maksanut.

Kun asiaa kääntelee, niin huomaa, että verot vaikuttavat vahvasti joka portaassa. Veroa myös tulee veron päälle. Juuri näiden kerrannaisvaikutusten takia on tärkeää, että verot ja sivukulut ovat pienet. Se vaatii sitä, että ihmiset ovat töissä vaikka huonollakin palkalla. Loppupelissä ostovoima kasvaa, jos poliitikot eivät vie kasvua pois veroina.

Palkkauksen rakenne on yhdentekevä. Kyse on vain siitä, että tuotteet saadaan tehdyksi niin, että ne ovat kilpailukykyisiä. Palkka voidaan jakaa vaikka vuoden jokaiselle tunnille. Kilpailukyvyn, eli sen ostaako kukaan, ratkaisee yksikkökustannus, jolla on suora yhteys myyntihintaan.

Viikonloppu- ja ilta/yötyön korkeampi hinta perustuu siihen, että on vähemmän ihmisiä, jotka sitä haluavat tehdä. Kyseessä on periaatteessa kysynnästä ja tarjonnasta.

Periaatteessa siksi ettei asiaa ole tutkittu. Palkat on sovittu keksusjärjestöissä aikana, jolloin oltiin vielä melkein agraariyhteiskunnassa. Nykyään rajat aikojen ja päivien välillä ei ole niin jyrkät. Voisi olla ihan hyvä tutkia kuinka halukkaita ihmidet ovat töskentelemään eri aikoihin. Voi käydä niinkin, että maanantain aamusta pitäisi maksaa tuplapalkka :)

Joka tapauksessa kaavamainen yhteys eri työaikojen keskinäisestä palkka suhteesta on vanhentunut eikä enää perusteltavissa. Se pitäisi ratkaista ihan puhtaasti kysynnän ja tarjonnan avulla eli paikallisella sopimisella.

Työntekijän ei tarvitse välittää kustannuslaksennasta, mutta onhan se silti hyvä tietää, miksi asiat tapahtuvat.

Yrityksen ja työntekijän etu on yhteinen silloin, kun on kyse tavaroiden tai palveluiden kaupaksi saamisesta. Jos ei ole kauppaa eikä voittoa, ei ole hirveästi väliä jupistaanko toimistossa vai verstaassa.

Ihan tarkoituksella en ota kantaa siihen, miten yrityksen tulos pitää jakaa. Otan vain kantaa siihen, mitä tarvitaan, että yritys ylipäänsä on olemassa. Siitä ei tarvitse tykätä, mutta ei se muutu EK:n eikä AY:n päätöksillä.

Vastuuta omasta koulutuksesta on ihmisellä itsellään. On ihan varmaa, että höyryvetureita tekevä yritys tekee kaikkensa että vetureita tahtäisiin koska se elää sillä. Yritys ei yleensä itse ole ajamassa kehitystä pois sen ydinosaamisesta, siitä pitää huolen haastajat eli kilpailijat.

Jo höyryvetureita tekevä yritys saisi päättää, se tekiksi niitä maailman tappiin. Mutta kun ei saa päättää. Yhtiö ja työntekijä ovat samojen voimien riepoteltavina. Jos veturite ei mene kaupaksi, molemmat voivat huonosti eikä toisten syyttämien palauta 40-lukua takaisin.

Työntekijä, joka laskee sen varaan, että elämässä riittää yksi osaaminen, sulkee silmänsä totuudelta. Eihän se ole kenenkään vika, että höyryvetureiden kysyntä on loppunut, mutta pitäisi olla joku, jota syyttää. Turhaa se on, mutta helpottaa.