En ole koskaan avautunut mistään keskustelupalstoille, mutta nyt ajattelin, että se vois olla paikallaan.
Minä ja eksäni olemme siis molemmat parikymppisiä opiskelijoita. Tapasimme lukion lopussa paikallisissa bileissä. En olisi uskonut, mutta pienestä hauskanpidosta kehittyikin pitkä parisuhde. Tämä oli siis meidän molempien ensimmäinen pitkä suhde. Ehdimme seurustella lyhyen ajan ennen armeijaani lähtöä, mutta suhteemme kuitenkin kesti tämän. Palvelukseni jälkeen muutimme yhteen toiselle paikkakunnalle. Ehdimme asua yhdessä kaksi vuotta. Eroa mietin ehkä alitajuntaisesti jo yhteen muutettuamme. Nyt asiaa pohdittuani suhde vaikutti ”kuhan on joku” –tyyppiseltä. Tavatessamme meillä molemmilla oli huono itseluottamus. En halunnut vielä kuitenkaan erota, koska tyttö oli todella mukava, ja tulimme hyvin toimeen. Musiikkimakumme oli samanlainen ja katsoimme myöskin leffoja ja sarjoja todella paljon yhdessä. Myös huumorintaju kohtasi, mutta koko ajan tuntui yhä enemmissä määrin siltä, että kipinä puuttuu.
Ennen pitkää kipinän puute alkoi näkyä. Mietin koko ajan millaista olisi viettää sinkkuelämää, itseltäni se kun oli käytännössä jäänyt viettämättä. Ensimmäinen opiskeluvuosi yhdessä oli ”ihan kivaa”, mutta tunsin kuitenkin kaipaavani vapautta. Parisuhteessamme tämä näkyi luultavasti välinpitämättömyytenä, vaikka teimmekin paljon asioita yhdessä.
Päätimme erota yhteispäätöksellä noin kuukausi sitten. Reaktiomme tähän olivat täysin erilaiset. Lähdin kaverini kanssa tuttavalleni viettämään viikonloppua ”äijien kesken” kun tyttöystäväni jäi kotiin käsittelemään asiaa. Tunsin vapautta. Sinkkuelämä tuntui todellakin olevan paikallaan, enkä eroa pohtinut sen koommin. Asuimme vielä yhdessä ja samat fiilikset jatkuivat lähes muuttoon saakka. Pari päivää ennen muuttoa iski hirveä ahdistus. Olimme samoissa bileissä ja näin eksäni toisen miehen kanssa. Puristin nyrkkiä yhteen ja poistuin paikalta. Olo oli mitä hirvein, eikä sitä parantanut se, että jouduin myös nukkumaan sen yksin.
Nyt vietän ensimmäistä yötä uudessa kodissani, enkä ole nukkunut tai syönyt oikeastaan ollenkaan. Tätä ei yhtään helpota se, että eksälläni oli tämän yön yksi säätö kämpillään. Mustasukkaisuus on aivan käsittämätöntä. Haluaisin koko ajan purkaa hänelle huonoa oloani. Viesteihini eksä kyllä vastaa, mutta ei häntä taida kiinnostaa juuri ollenkaan surkeat valitukseni. Hän oli käsitellyt asian välittömästi, mutta itse en pystynyt asiaa sisäistämään ennen kuin muutimme erilleen. Olisinpa käsitellyt tämän samaan aikaan kuin eksäni. Olisimme voineet purkaa pahaa oloa toisillemme. Nyt vain haluaisin vain olla hänen kanssaan, vaikka tiedän, että jos rakkautta ei ollut alkuunkaan (?), niin turha sitä on yrittää uskotella itselleen muuta. En pysty kuvittelemaan millaista on erota, jos joutuisi vaikka petetyksi..
En ole asunut yksin oikeastaan koskaan. Kotona asuessani oli joku sisaruksista tai vanhemmista aina paikalla. Tunnen olevani niin heikko, että tarvitsen jonkun toisen ihmisen kannattelemaan minua. Lisäksi minulla on jo ennen eroa ollut voimistunut sosiaalisten tilanteiden ahdistus, vaikkakin kavereita on. En tiedä saanko itseluottamustani ikinä takaisin. Lisäksi koko ajan vain odottaa, että koska se toinen tulee kotiin :(
Yhdeltätoista pitäisi herätä ja jatkaa kämpän siistimistä, mutta taidan vain maata sängyssä ja katsoa telkkarista sen paskimman annin. Opiskelujakin olisi vaikka kuinka paljon, ja kirjoitelman deadline häämöttää parin päivän päässä. Oloani kuitenkin piristää parin viikon päästä alkava joululoma. Voi viettää aikaa läheisten kanssa. Tuntuu että tarvitsen juuri sitä.
Onko kellään muulla käynyt samalla tavalla tai ollut samanlaisia tuntemuksia? Onko erosta johtuva ahdistus tullut viiveellä? Vai johtuuko tämä ahdistus edes erosta vai elämäntilanteen muutoksesta?
Ensimmäinen yö omassa kodissa
10
1454
Vastaukset
- PäiväKerrallaaan
Kuulostaa hyvin normaalilta eroprosessilta. Toiset murehtii heti, toiset kokevat ensin helpotusta ja yksin jäätyään kokevat surua. Mutta aika parantaa. Eroon ei päädytä useimmitenkaan mitenkään vahingossa, siihen on kyllä syynsä.
Kivun kohtaaminen tekee kipeää, mutta jokainen päivä vie sinua eteenpäin. Usko tai älä niin tämä on vain vaihe ja kestät sen kyllä.
Onnea elämääsi - oiuilkjj
Erottiin yhteisymmärryksessä, vaikkakin tyttöystävän aloitteesta. Hänen mielestään meillä oli aika poikkeavat tulevaisuudensuunnitelmat. Toki niissä eroakin oli, mutta mielestäni ei mitään ylitsepääsemätöntä. Hän oli ollut vihainen jo ainakin vuoden, koska ei ollut tyytyväinen moniin asioihin elämässään. Ensimmäisenä lähti kuitenkin romukoppaan parisuhde, joka oli kestänyt jo yhdeksän vuotta. Olin yrittänyt piristää ja auttaa häntä, mutta sain palkaksi lähinnä vain syyttelyä. En jaksanut enää kuunnella hänen loputtomia ongelmiaan ja muutuin hieman väliinpitämättömäksi.
Eron tullessa oli hieman haikea fiilis, mutta se karisi aika nopeasti kun tyttöystävästä muuttui entistäkin vihaisempi. Ajattelin, että ero on hyvä vaihtoehto, koska olin paljon iloisempi kun hän ei ollut kotona. Kotona ollessaan hän alkoi aina tappelemaan, vaikka koitin olla neutraali ja sovitteleva. Hän ilmeisesti purki suruaan tuolla tavalla. Itse jatkoin väliinpitämättömällä linjalla ja ajattelin positiivisesti sinkkuelämää ja sen tuomaa vapautta.
Kun tyttöystävä haki viimeiset tavaransa, niin iski haikeus. Pitkä parisuhde ja sen myötä tulleet hyvät muistot tulvivat mieliin. Meillä oli kuitenkin paljon hauskoja hetkiä parisuhteessamme etenkin suhteen alkuaikoina kun tyttöystävällä oli positiivisempi suhtautuminen kaikkeen. Meidänkään suhteemme ei ollut aluksi mitenkään erityisen intohimoinen. Kiinnyin naiseen kuitenkin ensimmäisen puolen vuoden aikana. En tiedä johtuiko se naisesta vai siitä, että kyseessä oli ensimmäinen parisuhteeni. Todennäköisesti molemmat vaikuttivat asiaan.
Itsekin siivoan asuntoa, joka tuntuu loputtomalta työmaalta. Muuttopuuhat ahdistaa tiukan aikataulunsa takia ja haikea fiilis parisuhteen päättymisestä. Yhteen palaamisestakin pyörii ajatukset mielessä. En suoraan sanottuna tiedä oikein mitä exäni mielessä pyörii. On kuitenkin selvää, että vähintään taukoa tarvitaan, jotta molemmat voivat tahoillaan miettiä mitä haluavat. Uskoisin exäni kuitenkin käsitelleen asiaa pidempään ja lyöneen pillit pussiin jo pysyvästi. Uskon, että saatan itsekin tuolle linjalle päätyä kunhan aikaa vähän kuluu ja lähtee taas arki rullaamaan.
Eniten tässä aiheuttaa ahdistusta se, että meillä oli mukavaa ennen kuin tyttöystävä lähti muuttumaan. Tosin ei hän ollut ainoa, joka suhteessa muuttui, koska meillä ei ollut enää yhtä hauskaa yhdessä kuin oli aiemmin. Yhteinen tekeminen väheni jatkuvasti. Minä erityisesti hakeuduin vahvasti omien harrastusteni pariin ja tyttöystävä ei löytänyt itselleen vastaavia. Minua stressasi se, että hän halusi jatkuvasti olla seurassani, vaikka emme kuitenkaan keksineet yhteistä tekemistä. Olisin itsekin halunnut tehdä enemmän yhdessä, mutta tyttöystävä tuntui olevan jatkuvasti vähemmän kiinnostunut tekemään oikein mitään. Masentunut hän oli ja suunta oli vain kokoajan huonompi ja hän kaipasi suuria muutoksia elämäänsä. Itse en ollut näin suuriin muutoksiin valmis, koska olin omalla tahollani aika tyytyväinen elämääni.
Toivon, että hän löytää ilon elämäänsä kunhan pääsee suhteestamme yli. Annan ajan kulua ja katson mihin suuntaan oma elämäni lähtee rullaamaan. Se on kuitenkin varmaa, että ihan heti en ole parisuhteeseen alkamassa, vaan keskityn nyt ainoastaan itseeni ja koitan sitten selvittää omat ajatukseni jatkosta. - vaihtoehdotabcd
a) exälläsi ei ollut tunteita sinua kohtaan
b) eksäsi sivuutti oman tunneprosessin käsittelyn kun otti heti toisen
c) eksäsi on läheisriippuvainen
d) eksäsi on vittumainen pissis ja horo, joka halusi vaan sinulle lisää tuskaa näyttäytymällä toisen kanssa
Miten meni noin omasta mielestä? - sdcadagh
En tiedä lukeeko tätä lankaa enää kukaan, mutta kirjoitanpa nyt silti.
Erosta on nyt lähes vuosi ja voin sanoa, että se oli paras päätös ikinä. Ensimmäiset puoli vuotta olivat todella vaikeita. Sain lääkäriltä masennusdiagnoosin ja tuntui siltä, että en selviä tästä ikinä. Kuitenkin muutto uuteen asuntoon ja kesä auttoivat pääsemmän pikku hiljaa yli tästä ikävästä elämänvaiheesta. Itseluottamus on kasvanut huimaa vauhtia, varsinkin kun on oppinut pitämään hauskaa itsensä kanssa. Myöskin ero ja siihen johtavien syiden pohtiminen ja oivaltaminen on auttanut pääsemään eteenpäin. Älä siis menetä toivoa. Kaikki muuttuu ajan kanssa parempaan suuntaan.
T. AP- hoit_su
Hienoa, että olet päässyt jaloillesi. Hyvää syksyä sinulle☺
Mukavaa, kun kerroit miten menee.
Meinasin kommentoida alkuperäistä kirjoitusta, että kuulostaa tyypilliseltä takapotkulta erotilanteessa.
Naiset kyllä löytävät seuraa sormia napsauttamalla, jos haluavat ja se voi tuntua aluksi katkeralta miehestä, joka kuvitteli alkavansa viettämään villiä poikamieselämää, ja naisen jäävän märehtimään eroa, mutta todellisuus valkenee.
No hyvä, että olet rehellinen itsellesi, ja oppinut olemaan yksin. Silloin olet paljon paremmissa lähtökohdissa seuraavaankin suhteeseen. Sääli, että teit itsestäsi pellen eksäsi ja hänen kavereidensa silmissä vinkumalla hänen peräänsä.
- sdfsdaf
Ylpeyden menettämistä olen hieman katunut, mutta toisaalta hän ja hänen kaverinsa ovat säälittävämpiä tapauksia sosiaalisen kyvyttömyyden ja huonon itseluottamuksen takia. Ei ole ikävä takaisin.
- EbbaG
Tuskin on sukupuolesta kiinni, kumpi osapuoli eron jälkeen löytää seuraa sormia napsauttamalla. Se löytää joka haluaa löytää. Itse olen nainen, 2 vuotta erosta edelleen omasta tahdostani yksin, ex-mies halusi ja löysi uuden jo parin kuukauden päästä erosta. Koska minä jätin hänet, otti hän eron jälkeen vielä sen verran yhteyttä että leuhki uudella naisellaan ja luetteli mikä kaikki uudessa naisessa on paljon paremmin kuin minussa.. :)
No ei tuo kyllä oikein siltä vaikuta, että meis olisi erosta yli päässyt, jos on tarvetta sinulle leveillä uudesta suhteestaan.
Ei kai se erosta selviämisen tai selviämättömyyden mittari nyt muutenkaan ole se, että onko löytänyt uuden vai ei. Sitten voinee sanoa selvinneensä, kun ei enää ole kurja olo eikä ajattele eksää mitenkään tunnepitoisesti, ainakaan kovin usein.
- samaakokenut
Naurettava tyyppi kun leuhkii, vielä joku päivä katuu ja raskaati tekojaan.Luulee et olet mustasukkainen ja pyydät takasin, näin mies usein toimii kun itse haluaa takas.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 186369
Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella
No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus04681- 593487
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin2282927Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon342652Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella452456Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme242238Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731767- 381657
- 1951526