Ensimmäinen yö omassa kodissa

Kuulostaa hyvin normaalilta eroprosessilta. Toiset murehtii heti, toiset kokevat ensin helpotusta ja yksin jäätyään kokevat surua. Mutta aika parantaa. Eroon ei päädytä useimmitenkaan mitenkään vahingossa, siihen on kyllä syynsä.

Kivun kohtaaminen tekee kipeää, mutta jokainen päivä vie sinua eteenpäin. Usko tai älä niin tämä on vain vaihe ja kestät sen kyllä.

Onnea elämääsi

Erottiin yhteisymmärryksessä, vaikkakin tyttöystävän aloitteesta. Hänen mielestään meillä oli aika poikkeavat tulevaisuudensuunnitelmat. Toki niissä eroakin oli, mutta mielestäni ei mitään ylitsepääsemätöntä. Hän oli ollut vihainen jo ainakin vuoden, koska ei ollut tyytyväinen moniin asioihin elämässään. Ensimmäisenä lähti kuitenkin romukoppaan parisuhde, joka oli kestänyt jo yhdeksän vuotta. Olin yrittänyt piristää ja auttaa häntä, mutta sain palkaksi lähinnä vain syyttelyä. En jaksanut enää kuunnella hänen loputtomia ongelmiaan ja muutuin hieman väliinpitämättömäksi.

Eron tullessa oli hieman haikea fiilis, mutta se karisi aika nopeasti kun tyttöystävästä muuttui entistäkin vihaisempi. Ajattelin, että ero on hyvä vaihtoehto, koska olin paljon iloisempi kun hän ei ollut kotona. Kotona ollessaan hän alkoi aina tappelemaan, vaikka koitin olla neutraali ja sovitteleva. Hän ilmeisesti purki suruaan tuolla tavalla. Itse jatkoin väliinpitämättömällä linjalla ja ajattelin positiivisesti sinkkuelämää ja sen tuomaa vapautta.

Kun tyttöystävä haki viimeiset tavaransa, niin iski haikeus. Pitkä parisuhde ja sen myötä tulleet hyvät muistot tulvivat mieliin. Meillä oli kuitenkin paljon hauskoja hetkiä parisuhteessamme etenkin suhteen alkuaikoina kun tyttöystävällä oli positiivisempi suhtautuminen kaikkeen. Meidänkään suhteemme ei ollut aluksi mitenkään erityisen intohimoinen. Kiinnyin naiseen kuitenkin ensimmäisen puolen vuoden aikana. En tiedä johtuiko se naisesta vai siitä, että kyseessä oli ensimmäinen parisuhteeni. Todennäköisesti molemmat vaikuttivat asiaan.

Itsekin siivoan asuntoa, joka tuntuu loputtomalta työmaalta. Muuttopuuhat ahdistaa tiukan aikataulunsa takia ja haikea fiilis parisuhteen päättymisestä. Yhteen palaamisestakin pyörii ajatukset mielessä. En suoraan sanottuna tiedä oikein mitä exäni mielessä pyörii. On kuitenkin selvää, että vähintään taukoa tarvitaan, jotta molemmat voivat tahoillaan miettiä mitä haluavat. Uskoisin exäni kuitenkin käsitelleen asiaa pidempään ja lyöneen pillit pussiin jo pysyvästi. Uskon, että saatan itsekin tuolle linjalle päätyä kunhan aikaa vähän kuluu ja lähtee taas arki rullaamaan.

Eniten tässä aiheuttaa ahdistusta se, että meillä oli mukavaa ennen kuin tyttöystävä lähti muuttumaan. Tosin ei hän ollut ainoa, joka suhteessa muuttui, koska meillä ei ollut enää yhtä hauskaa yhdessä kuin oli aiemmin. Yhteinen tekeminen väheni jatkuvasti. Minä erityisesti hakeuduin vahvasti omien harrastusteni pariin ja tyttöystävä ei löytänyt itselleen vastaavia. Minua stressasi se, että hän halusi jatkuvasti olla seurassani, vaikka emme kuitenkaan keksineet yhteistä tekemistä. Olisin itsekin halunnut tehdä enemmän yhdessä, mutta tyttöystävä tuntui olevan jatkuvasti vähemmän kiinnostunut tekemään oikein mitään. Masentunut hän oli ja suunta oli vain kokoajan huonompi ja hän kaipasi suuria muutoksia elämäänsä. Itse en ollut näin suuriin muutoksiin valmis, koska olin omalla tahollani aika tyytyväinen elämääni.

Toivon, että hän löytää ilon elämäänsä kunhan pääsee suhteestamme yli. Annan ajan kulua ja katson mihin suuntaan oma elämäni lähtee rullaamaan. Se on kuitenkin varmaa, että ihan heti en ole parisuhteeseen alkamassa, vaan keskityn nyt ainoastaan itseeni ja koitan sitten selvittää omat ajatukseni jatkosta.

a) exälläsi ei ollut tunteita sinua kohtaan

b) eksäsi sivuutti oman tunneprosessin käsittelyn kun otti heti toisen

c) eksäsi on läheisriippuvainen

d) eksäsi on vittumainen pissis ja horo, joka halusi vaan sinulle lisää tuskaa näyttäytymällä toisen kanssa

Miten meni noin omasta mielestä?

En tiedä lukeeko tätä lankaa enää kukaan, mutta kirjoitanpa nyt silti.
Erosta on nyt lähes vuosi ja voin sanoa, että se oli paras päätös ikinä. Ensimmäiset puoli vuotta olivat todella vaikeita. Sain lääkäriltä masennusdiagnoosin ja tuntui siltä, että en selviä tästä ikinä. Kuitenkin muutto uuteen asuntoon ja kesä auttoivat pääsemmän pikku hiljaa yli tästä ikävästä elämänvaiheesta. Itseluottamus on kasvanut huimaa vauhtia, varsinkin kun on oppinut pitämään hauskaa itsensä kanssa. Myöskin ero ja siihen johtavien syiden pohtiminen ja oivaltaminen on auttanut pääsemään eteenpäin. Älä siis menetä toivoa. Kaikki muuttuu ajan kanssa parempaan suuntaan.
T. AP

Ylpeyden menettämistä olen hieman katunut, mutta toisaalta hän ja hänen kaverinsa ovat säälittävämpiä tapauksia sosiaalisen kyvyttömyyden ja huonon itseluottamuksen takia. Ei ole ikävä takaisin.

Tuskin on sukupuolesta kiinni, kumpi osapuoli eron jälkeen löytää seuraa sormia napsauttamalla. Se löytää joka haluaa löytää. Itse olen nainen, 2 vuotta erosta edelleen omasta tahdostani yksin, ex-mies halusi ja löysi uuden jo parin kuukauden päästä erosta. Koska minä jätin hänet, otti hän eron jälkeen vielä sen verran yhteyttä että leuhki uudella naisellaan ja luetteli mikä kaikki uudessa naisessa on paljon paremmin kuin minussa.. :)

Naurettava tyyppi kun leuhkii, vielä joku päivä katuu ja raskaati tekojaan.Luulee et olet mustasukkainen ja pyydät takasin, näin mies usein toimii kun itse haluaa takas.