Mies ei tue elämäntapamuutoksessa

Ihan samaa ajattelin, että miksi siitä pitää tehdä numero? Alat vain valita ja valmistaa lämpimilläkin aterioilla vain vegaanisia ruokia. Vai petaatko jo etukäteen epäonnistumista sillä, että "no kun mies ei tukenut"?

Vegaaniksi ryhtyminen ei ole päättämistä ja siitä puhumista vaan valintoja.

Olen koko nykyisen seurustelusuhteen ajan ollut kasvissyöjä, samoin edellisessä suhteessa, joka kesti usemman vuoden, enkä ole huomannut että kumpikaan mies olisi kokenut sitä mitenkään ongelmaksi. Ihan yhtä aikaa on syöty, suurimmaksi osaksi ihan samoja ruokiakin, mies vain on halutessaan paistanut tai grillannut lisäksi lihaa tai kalaa. Ja kyllä minäkin voin toiselle paistaa lihaa, vaikka itse en siihen koskekaan, ongelma on vain se, etten pysty maustamaan sitä.

helka kirjoitti:

Olen koko nykyisen seurustelusuhteen ajan ollut kasvissyöjä, samoin edellisessä suhteessa, joka kesti usemman vuoden, enkä ole huomannut että kumpikaan mies olisi kokenut sitä mitenkään ongelmaksi. Ihan yhtä aikaa on syöty, suurimmaksi osaksi ihan samoja ruokiakin, mies vain on halutessaan paistanut tai grillannut lisäksi lihaa tai kalaa. Ja kyllä minäkin voin toiselle paistaa lihaa, vaikka itse en siihen koskekaan, ongelma on vain se, etten pysty maustamaan sitä.

Lue lisää

"Olen koko nykyisen seurustelusuhteen ajan ollut kasvissyöjä, samoin edellisessä suhteessa, joka kesti usemman vuoden, enkä ole huomannut että kumpikaan mies olisi kokenut sitä mitenkään ongelmaksi."

Miehet ovat sinut sellaisena alunperin valinneet ja hyväksyneet. Nyt oli kyse siitä että nainen muuttuu vasta suhteen aikana kasvissyöjäksi ja miehellä on vaikeuksia siihen suhtautua. Eikä kyse ole siitä etteikö asia olisi käytännössä hyvin ratkaistavissa vaan vain siitä että on myös olemassa ihan ymmärrettäviä syitä siihen, miksi mies suhtautuu asiaan epilevästi. Tunteet ovat ihan yhtä totta vaikka jollain muulla asia olisikin onnistunut kivuttomasti. Suurin osa ihmisen peloista ja epäilyksistä ei ole kovin rationaalisia vaan kumpuaa jostain tiedostamattomasta. Ja silti ne pitää ottaa huomioon ja niitä pitää myös johonkin mittaan ymmärtää.
Eri asiat ovat myös eri ihmisille tärkeitä. Joku ei pidä ruokaa ja ruokailua kovinkaan merkitryksellisena, toiselle se siältää paljon enenmmän merkityksiä.

NäinMeillä kirjoitti:

"Olen koko nykyisen seurustelusuhteen ajan ollut kasvissyöjä, samoin edellisessä suhteessa, joka kesti usemman vuoden, enkä ole huomannut että kumpikaan mies olisi kokenut sitä mitenkään ongelmaksi."

Miehet ovat sinut sellaisena alunperin valinneet ja hyväksyneet. Nyt oli kyse siitä että nainen muuttuu vasta suhteen aikana kasvissyöjäksi ja miehellä on vaikeuksia siihen suhtautua. Eikä kyse ole siitä etteikö asia olisi käytännössä hyvin ratkaistavissa vaan vain siitä että on myös olemassa ihan ymmärrettäviä syitä siihen, miksi mies suhtautuu asiaan epilevästi. Tunteet ovat ihan yhtä totta vaikka jollain muulla asia olisikin onnistunut kivuttomasti. Suurin osa ihmisen peloista ja epäilyksistä ei ole kovin rationaalisia vaan kumpuaa jostain tiedostamattomasta. Ja silti ne pitää ottaa huomioon ja niitä pitää myös johonkin mittaan ymmärtää.
Eri asiat ovat myös eri ihmisille tärkeitä. Joku ei pidä ruokaa ja ruokailua kovinkaan merkitryksellisena, toiselle se siältää paljon enenmmän merkityksiä.

Lue lisää

Olin parisuhteessa silloin, kun jätin lihan pois ruokavaliostani. Vaikka se suhde sittemmin päättyi, niin missään vaiheessa ruokavalio ei ollut ongelma.

Eikä se olisi aloittajallekaan, jos hän vain alkaisi syödä vegaanisti eikä pelkästään puhuisi siitä.

Mutta jos saisit ihan vapaasti valita niin etkö silloin kuitenkin valmistaisi aterioita ihan ilman mitään rajoituksia?

Pystyn vaivatta valmistamaan yhteisen aterian yhteydessä mieleisiäni pöperöitä vähäisin rajoituksin. Pata- ja keittorruuat edellyttäisivät omaa "sivusovellutusta" jos haluaisin. Normaalit, liesi- ja uunivalmisteiset pystyn suunnittelemaan siten, että molempien mieliteot ja tavat toteutuvat.

Et vastannut kysymykseen. Jos eläisit ideaalimaailmassa jossa ei tarvitsisi tehdä kompromisseja niin valmistaisitko ruokaa juuri kuten nyt vain kenties jollain muulla tavalla?
Elämähän on kompromisseja ja ihminen sopeutuu ja tottuu moneen asiaan eikä pidä niitä enää kauhean isoina. Ja ihminen elää yleensä onnellisempana kun sopeutuu siihen vallitsevaan olotilaan. Mutta se ei tarkoita etteikö joku muu voisi kokea vaikeana sen kun joutuu muuttamaan omia tapojaan toisen takia.
Olen minäkin itse sopeutunut siihen että meillä lapsiperheenä syödään vähän erilaista ruokaa ja eri aikoihin kuin jos olisimme lapseton pariskunta. Se on kuitenkin ollut oma valinta ja laitan ihan mielelläni ruokaa joka maistuu myös lapsille. Mutta se ei tarkoita sitä etteikö silti olisi aikoja jolloin laittaisin mieluiten erilaisia ruokia ja juuri silloin kun itse haluaisin syörä. Ja myös ymmärrän hyvin että jos joku joutuu vastentahtoisesti tähän tilanteeseen, se voisi tuntua vastenmielisemmältä.

7167 kirjoitti:

Pystyn vaivatta valmistamaan yhteisen aterian yhteydessä mieleisiäni pöperöitä vähäisin rajoituksin. Pata- ja keittorruuat edellyttäisivät omaa "sivusovellutusta" jos haluaisin. Normaalit, liesi- ja uunivalmisteiset pystyn suunnittelemaan siten, että molempien mieliteot ja tavat toteutuvat.

Lue lisää

Samalla pystyy valmistamaan vaikka minkälaisia erikoisruokavalioita. Tietysti se vaatii vähän enemmän vaivannäköä, mutta on myös erityisen palkitsevaa. Itse olen valmistanut ruokia, joissa ei ole esim. kalaa, äyriäisiä, sieniä. Jotka ovat lisäksi gluteenittomia ja vegaaneja. Itse olen allerginen, yksi aikuinen lapsi ja hänen kumppaninsa vegaaneja, toisen lapsen kumppani keliaakikko, ja myös allerginen samoille aineille kuin minä (helpottaa, ettei eri aineille ;)). Kolmas lapsi kumppaninsa kanssa syö mitä vaan, samoin kuin minun kumppanini, mutta fanittavat liharuokia. Jos kaikki ovat paikalla, on hella pitkään päällä ja ateriat suunnitellaan hyvin tarkkaan. Jos vegaanit vain tulevat syömään, silloin olen laiska, ja teen myös minulle ja miehelleni vegaaniruokaa. Itse syön mieluiten kasvisruokaa, mutta käytän kyllä laktoosittomia maitotuotteita ja kananmunia. Niiden korvaaminen vegaanituotteilla on yllättävän helppoa.

"ei saa liha koskettaa paistinpannua jolla MINÄ teen AINOAN OIKEAN ruokavalion mukaiset ruuat!"

Hmm, no. Itse allergisena, ja myös nuoruuden anorektikkona ymmärrän täysin, ettei kasvissyöjä hihku ilosta, jos kasvisruoka maistuu makkaralle, tai allergikko kärsii, kun liharuoka maistuu kalalle (paistettu samalla pannulla, jota ei ole saatu riittävästi puhdistettua). kalallergikko saa oireita myös jääkaapissa olevasta kalasta, ellei sitä ole pakattu tosi tiiviisti. Omalla kohdallani ainoastaan tupperware purkit ovat riittävän toimivia. Moni tuttava, allerginen appelsiinille saa oireita jääkaapissa olevasta appelsiinimehutölkistä, joten niissä perheissä ei juoda appelsiinimehua. Tämä nyt oli vähän eri juttu kuin vegaaniruokailijat, mutta toisaalta hyvin sivuaa aihetta. Ruoka herättää kaikenlaisia mahdollisia tunteita ja tuntemuksia. Itse en voi mennä kalaravintolaan, koska voin siellä jo hajusta pahoin. Aivan sama reaktio saattaa tulla vegaaneilla pihviravintolassa, joskin eri syystä.

pumpuli_-65 kirjoitti:

"ei saa liha koskettaa paistinpannua jolla MINÄ teen AINOAN OIKEAN ruokavalion mukaiset ruuat!"

Hmm, no. Itse allergisena, ja myös nuoruuden anorektikkona ymmärrän täysin, ettei kasvissyöjä hihku ilosta, jos kasvisruoka maistuu makkaralle, tai allergikko kärsii, kun liharuoka maistuu kalalle (paistettu samalla pannulla, jota ei ole saatu riittävästi puhdistettua). kalallergikko saa oireita myös jääkaapissa olevasta kalasta, ellei sitä ole pakattu tosi tiiviisti. Omalla kohdallani ainoastaan tupperware purkit ovat riittävän toimivia. Moni tuttava, allerginen appelsiinille saa oireita jääkaapissa olevasta appelsiinimehutölkistä, joten niissä perheissä ei juoda appelsiinimehua. Tämä nyt oli vähän eri juttu kuin vegaaniruokailijat, mutta toisaalta hyvin sivuaa aihetta. Ruoka herättää kaikenlaisia mahdollisia tunteita ja tuntemuksia. Itse en voi mennä kalaravintolaan, koska voin siellä jo hajusta pahoin. Aivan sama reaktio saattaa tulla vegaaneilla pihviravintolassa, joskin eri syystä.

Lue lisää

Allergiat ovat ihan eri juttu, koska niistä voi lähteä henki. Allergiaa ei niin sanotusti valita itselle, elämäntaparuokavalio taas valitaan.

Minä taasen ymmärrän hyvin, miksi jotkut hermostuu siitä, kun joku alkaa yhtäkkiä nillittää siitä, että samassa jääkaapissa on jotain lihaa heidän kasvisruokiensa seassa (vaikka taloudessa olis eri kattilat ja pannut näille ruoille!!!), koska ei se kasvissyöjä ole sen oikeutetumpi valittamaan toisen ruokavaliosta, kuin se lihansyöjäkään siitä kasvisruokavaliosta. En ole tavannut vielä lihansyöjää, jolle toisten kasvissyönti olisi ongelma (kunhan eivät tuputa muille), mutta näitä äärivegejä olen tavannut paljonkin, joille se toisten ruokavalio on ihan hitonmoinen ongelma. Sitä ihan melkein tapetaan, jos toinen ei suostu heti kääntymään vegaaniksi.

Mutta tämän ketjun aloittaja ei taida olla niitä ihmisiä, vaikuttaa viestiensä perusteella fiksummalta kuin ne. :D

Tämä, osittain. Kyllä minäkin vakaana ateistina miettisin kovasti, haluaisinko jatkaa suhdetta, jos puoliso yhtäkkiä päättäisi ryhtyä hartaaksi uskovaiseksi (ei lestaksi välttämättä, vaikka yllä olevassa esimerkissä siitä mainittiinkin) ja toisi sen jälkeen Jumala-suhteensa jokapäiväiseen arkeemme.

Ruokauskonto nimittäin on luonteeltaan yhtä kiivasta kuin jumala-uskontokin, eli turha väittää, että se jäisi "minä syön mitä haluan, sinä syöt mitä haluat" -tasolle. Ehkä sitä ensin luulee niin, mutta itsekin yllättynet siitä, kuinka vahvaksi osaksi elämääsi vegaanius muodostuu. Eikä se siis huono juttu ole, jos itse niin haluat, ap, mutta siinä tapauksessa sinun kannattanee varmaan miettiä, haluatko sittenkään elää tuossa nykyisessä suhteessasi? Pystytkö elämään sen kanssa, että ruokauskontosi ansiosta yhtä aikaa sekä sinä loukkaat miestäsi että miehesi loukkaa sinua, kumpikin omilla käytöksillänne? Hän tuntuu loukanneen sinua jo, kun ei tue päätöstäsi. Luultavasti sinäkin olet loukannut häntä jollain tapaa, koska onhan hänellä syy olla tukematta? Kumpikaan ei ole oikeassa eikä väärässä, mutta olette varmaan vain kasvamassa erillenne..