Miksi kukaan ei kiinnostu?

Hoh hoijaa. Passiivinen nainen odottelee aloitteita miehiltä. Ihan kuin olisimme nähneet vastaavanlaisen tapauksen aiemminkin.

"Mua kiinnostas vaan tietää, että mikä siinä on ettei kukaan tunnu kiinnostuvan?"
Mistä ja millä perusteella tarkalleen ottaen jonkun pitäisi kiinnostua? Pelkästään siitä että satut olemaan olemassa?

"Baareissa, opiskelijabileissä yms. en juurikaan käy, koska en juo enkä muutenkaan oikein viihdy suuren ihmisjoukon keskellä."
Kun kerran olet selvästi antisosiaalinen niin suosittelen sulle parin kissan hankkimista. Tai kymmenen.

Ei miehet lähesty kun tietävät miten nirsoja naiset on joten pakit tulee ja ei kukaan halua tulla nolatuksi joten on paras olla lähestymättä. Nykynaiset on sellaisia että niille kelpaa vain komea tpelimies pettäjät joten odota vain rauhassa kun joku komea pelimies tekee aloitteen.

No jopas! Eikö meistä ole enää auttamaan ihmistä, joka apua kaipaa, vaan pitää alkaa huudella.
Hyvä että on ihmisiä jotka ei juokse bileissä. Aika pinnallista kännisekoilua ja taitaa vahvemmatkin aineet olla siellä käytössä!
Jos tiedät kivan poitsun, niin jutttele, ole kiinnostunut hänestä. Yritä olla myös rohkea, ujoudellesi et voi mitään, ja sehän on vain söpöä :-)
Pituutesi on luojan luomaa ja kyllähän se osan pojista karsii pois.
Mutta ole rohkea oma itsesi sekä aktiivisempi ottamaan kontaktia mukavilta vaikuttaviin poitsuihin.

olet varmasti näyttävä nainen ja uskon että miehet ei uskalla lähestyä kun ajattelevat että on varmaan paljon vientiä.täytyy tulla vastaan mies jolla on tarpeeksi itsevarmuutta lähestyä rotunaista.ja kyllä niitä suomalaisistakin löytyy.

Isoin osa ihmisistä tapaa kumppaninsa kännissä ja ainakin baarissa. Jos ei netissä. Kuka pyytää ulos treffeille koulun käytäviltä? Eipä juuri kukaan. On muutamia poikkeustarinoita, missä kumppanin on joku löytänyt kaupan kassajonosta, mutta se on niin pieni ja häviävä prosentti, että sen varaan ei kannata laskea. Jos ihmiset alkaa harrasteseuroissakin seurustelemaan, niin yleisintä on nähdä... kännissä, seuran pikkujouluissa... että tuntuu että 14-vuotiailla on enemmän rohkeutta kuin aikuisilla, koska heissä on niitä, ketkä uskaltaa olla selvinpäin, pyytää ihastusta kahville, kirjoittaa rakkauskirjeitä, jne. siis aina kehutaan aikuisia, mutta kyllä aikuiset on lapsellisia: moni selittelee välitönsä tarvetta panna heti, tutustumatta, ja muuttaa heti yhteen, muka ettei "me enää leikitä kun me ollaan aikuisia" ja totuus on se, että ei romantiikka, tutustuminen tai seurustelu ole "leikkiä", vaan juuri sitä... Tutustumista toiseen että tietää (aikuiset ovat epätoivoisia, he eivät ehdi), romanttista tapailua missä rakennetaan ihastumista (aikuiset haluaa seksiä, nopeasti ja kaiken heti, ei kerkee kun voi ihastua omaan mielikuvaansakin) ja sitä aikaa, kun katsotaan sovitaanko me yhteen. Aikuiset eivät kerkeä, koska vastaus voikin olla että ei.

No, tämähän liittyy tilanteeseesi sillä tavalla, että koska et käy opiskelijabileissä tms. on mahdollisuutesi aika huonot tavata ketään jos et itse ala pyytää ihmisiä treffeille eli kahville tms. Koska kuten olet huomannut: sinuakaan ei pyydetä. Ei se ole muusta (pituudestasi tai ulkoäöstä tms.) kiinni, kun siitä ettei täällä Suomessa ole treffikulttuuria, ihmiset pelkäävät "nolaavansa" itsensä ja jos saa pakit, kuljetaan viikkotolkulla naama punaisena eikä uskota sen olevan vain elämää. Täällä saa huutaa ja vaikka piestä muijaansa häpeämättä, mutta ihastua ei saa eikä ainakaan näyttää sitä. Mukamas. Saa ja pitää. Mutta siinä on se syy, miksi kukaan ei ulospäin näytä kiinnostuneelta. Täällä pitää tunteet peittää, ulkomailla ei. Ulkomailla oikeasti on ihan normaalia ihastua, pyytää jotakuta ulos, käydä treffeillä jne. Siksi ulkomaalaiset pyytää. Suomalaiset jurottaa ja katselee, mutta ei me oikein olla totuttu. Joten jos aiot muuttaa tilanteen, joudut kyllä itse alkamaan aloitteelliseksi. Ota siis mallia tässä kohtaa ulkomaalaisilta: ja tämä ei ole mikään parempi-huonompi asia, vaan että näin se vaan on. Kulttuureja on erilaisia, ja meidän on ihana, hyvä, hauska ja muutenkin maailman paras, mutta... siinä on vikansa ja tämä on yksi niistä. Meillä on totuttu jurottamaan toppatakki päällä, peittämään tunteet ja pelkäämään kasvojen menetystä.

Joten, ei kun toimeksi sitten vaan. Pyydät kiinnostavaa tyyppiä kahville (tai minne nyt pyydätkin) suoraan tai vaikka kirjelapulla, niin muista että kävi miten kävi, olet jo rohkeampi kuin 90% muista. Tiedän pari mimmia, jotka ovat ottaneet ohjat omiin käsiinsä ja myös päätyneet naimisiin saakka tyypin kanssa, jonka takuulla itse halusivat. Jos kantti riittää, niin anna palaa, mistä tietää miten HYVIN käy.

(Tai siis voit tietty vaan odotellakin, mutta sitten ei koskaan tiedä kauanko menee, että jos ei halua jättää asioita "kohtalon käsiin" niin sitten pitää toimia)