Kerta Paavosta syntyi keskustelua, niin kuinka sitten Niilosta? Löytyykö yhteisymmärrystä?
Niilohan oli jos kuka Jumalan palvelija VARMASTI. Saarnat jäi elämään, hyvä niin. Netistä löytyykin satoja hänen saarnojaan.
Kaikinmokomin keskustelu toki muillekkin kuin avauksen nimmareille.
Niilohan oli jos kuka Jumalan palvelija VARMASTI. Saarnat jäi elämään, hyvä niin. Netistä löytyykin satoja hänen saarnojaan.
Kaikinmokomin keskustelu toki muillekkin kuin avauksen nimmareille.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Paljon saarnoja...
https://soundcloud.com/niilopuheet/tracks
Et sitten matalamielisempiä "asiantuntijoita" löytänyt kuin nuo kaksi mainittua puusilmää?
Tuus Soffiina kuunteleen kun kohta tyhjät tynnyrit kolisee.
Paikalla! Olen aiemminkin kirjoittanut oman näkemykseni Yli-Vainiosta ja se on myönteinen näkemys.
En muista, oliko hänellä mitään perinnehelluntailaisuudesta poikkeavaa opetusta. Käsittääkseni hän oli niin helluntailainen kuin helluntailainen saattoi olla. Opetus oli siis evankeliumia (siten kuin perinnehellarit evankeliumia julistivat). En muista, mitä hän mahtoi opettaa parantumisista. Itseasiassa menin hänen telttakokoukseensa, tilaisuuteensa kerran (Mäntymäen kenttä ja luulenpa, että se oli kesä 1982, tosin en ole varma.)
Minäkin nk. kaaduin hänen edessään ja muistan sen elämyksen edelleen, sekunnin tarkkuudella. Menin uteliaisuuttani liian lähelle ja yhtäkkiä minut työnnettiin Yli-Vainion eteen. No, siinä puhuimme, mitä puhuimme . Sitten hän rukoili.
Minulla oli Yli-Vainiosta hyvin lämminsydäminen mielikuva. Hän oli rehellinen ja vilpitön, sellainen iloinen ja vilkasluonteinen, hymyili aina. Hänet koen aidoksi perinnehelluntailaiseksi, hän ei ollut tätä nykykarismattista joukkoa ollenkaan. Ei mikään Benny Hinn.
Sellaista henkilöä ei ollut kuin yksi: Niilo Yli-Vainio. Mutta häntä alkoivat matkia ja leikkiä ihmeparantajaa kaikenlaiset alpo renkot, ym. Niilo oli aito.
Hänen seuiraajansa eivät. Ja heistä alkoi levitä tämä karismaattinen, väärähenkinen harha, joka on johtanut tähän villiin ylistelyyn ja tanssiin, uusiin epäraittiisiin pikkupuljuihin.
Niilon opetukset eivät olleet mitään tuollaista. Hän oli oikea saarnaaja, evankelista.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Niilo_Yli-Vainio
Tässä muuten tunnelmallinen telttakokous. Siiloan-seurakunta, Pikku Huopalahdessa kesällä 1976:
https://www.youtube.com/watch?v=Vj8GAHrTt4M
Tämmöstä se oli silloin, kauan sitten. Aitoa menoa.
Ei mitään sliipattujen mustalaisten pitämiä tangomarkkinoita, niinkuin ilmeisesti nykyään hellareilla on.
Kaaduitko ?
ReaAalto
9.12.2008 9:46
Kaatumisesta sekä ihmeparantamisesta tuli Suomeenkin uskonnollinen muoti-ilmiö 1970 -luvulta lähtien, helluntaisaarnaaja Niilo Yli-Vainion palattua Australiasta. Hän itse kertoo "hengen antamista" kokemuksistaan sikäläisen suomenkielisen seurakunnan toiminnassa, päiväkirja merkinnöissään kirjassa:Mauno Saari: "Saarnaaja". Hänen alettua uudelleen saarnata,ihmiset alkoivat kaatua ja ns "parantua" sairauksistaan.Siitä lähtien onkin "Niilo kopioita" esiintynyt ja esiintyy, manipuloiden ihmisiä, jotka eivät kyseenalaista kaikkea opetusta ja ilmiöitä, joita Jumalan nimessä julkituodaan.Mutta Raamattu ei kerro missään kohden, että kaatumisilmiö olisi Jumalan antama "siunauskokemus".Älkäämme syyllistykö Jumalan pilkkaan pitämällä Häntä "tollona hörhönä" joka kaatelisi ihmisiä milloin mihinkin.Pikemminkin Hän nostaa kaatuneen pystyyn ja pitää hänet pystyssä.Jumalan Henki ei toimi niin, että saisi ihmiset käyttäytymään juopuneen tavoin, vaan päinvastoin!
Mitä kaatuminen on saanut aikaan uskon elämässäsi tai mitä vaille jäisit ellet kokisi kaatumista?
Jeesus siunasi opetuslapsia monet kerrat, kukaan ei kaatunut! Ei silloinkaan, kun Hän lähetti ne 70 opetuslasta.
Kun he sitten palasivat iloisina ja kertoivat mitä oli tapahtunut, kuinka sairaat parantuivat ja hengetkin olivat heille alamaisia, ei kukaan sanonut että väki kaatui! Mutta Jeesus sanoi, että älkää siitä iloitko, vaan siitä,
että nimi on kirjoitettu taivaassa. Jeesus piti vuorisaarnat ja oli todella paljon väkeä koolla,
eikä kukaan kaatunut. Kukaan ei kaatunut silloinkaan, kun Jeesus ruokki ne 5000, ei edes se pikkupoika!
Kun ensimmäinen helluntai oli, täyttyivät kaikki yläsalissa olleet Pyhällä Hengellä, mutta kukaan ei kaatunut!
Apostoli Pietari piti saarnan ja 3000 sielua otti sanan vastaan ja heidät kastettiin, kukaan ei kaatunut.
Olisi silloin olettanut ainakin jonkun kaatuvan; mutta ei, kukaan ei kaatunut! Paavali saarnasi kansanjoukkojen edessä, taaskaan ei kukaan kaatunut. Johannes saarnasi rakkaudellisesti, silti ei kukaan kaatunut!
Entä Timoteus , joka oli nuoremman sukupolven edustaja, moniko kaatui kun hän saarnasi- ei yksikään!
Entä Jaakob ja Juudas? Kukaan ei kaatunut silloinkaaan! Entäpä Vanhan Testamentin ajoilla, moniko kaatui, kun Mooses vapautti kansan Egyptin orjuudesta Jumalan voimalla? Ei yksikään, paitsi mitä varmasti toistensa ja elukoittensa jalkoihin kaatuilivat, kun egyptiläiset heitä oikein hätyyttelivät pois sieltä!
Entä erämaassa, kun Jumala ilmestyi ilmestysmajassa, kaikkiko kaatuivat? Ei-kukaan ei kaatunut.
Entä muiden Jumalan profeettojen siunatessa kansaa, moniko kaatui? Ei ainutkaan. Jäivätkö he jotakin vaille? Mitä?
Niilo Yli-Vainio kertoo itse
ReaAalto
28.11.2009 16:57
Kirjassa Mauno Saari: Saarnaaja, on Niilon omia päiväkirja merkintöjä.
Niistä käy ilmi miten henki alkoi johdattaa häntä, kun hän Australiasta palattuaan
alkoi toimia ihmeparantajana ja ihmeiden tekijänä.
Olen scannannut joitakin kohtia tästä kirjasta
http://p1.foorumi.info/vapaasana/viewtopic.php?t=20
Hämmästyttäviä sanoja, kannattaa lukea tarkkaan mitä hän sanoo!
Tässä muutamia rivejä;
"Hän havaitsee, että voiman ilmenemisessä on lainalaisuuksia, joiden kautta Jumala ilmeisesti tahtoo ohjata toimintaa tiettyyn suuntaan, ja joita lakeja noudattamalla hän pystyy jo jossain määrin säätelemään voimaa. Mitä enemmän hän puhuu Pyhästä Hengestä, sen ominaisuuksista, arvovallasta ja kaikkivoipaisuudesta mitä enemmän hän antaa sisäänsä pakkautuvan säälin ihmisiä kohtaan purkautua oman persoonansa kautta rakastaviksi
sanoiksi, mitä enemmän hän korostaa anteeksiantoa, sovitusta, Jeesuksen uhrautumisessa ilmenevää rajatonta
rakkautta, sitä vahvemmin lämmin voima ottaa hänet kanavakseen.
Voima ei innostu raamattutunneista, se tuntuu uinailevan tai peräti heittäytyvän passiiviseen vastarintaan, jos hän alkaa hiukankin sovitella armon ja rakkauden sanoman saumakohtiin ikäänkuin tiivisteeksi syyttäviä sävyjä. Siihen hän huomaa itsellään olevan pyrkimystä, kun väsymys erityisesti painaa ja sen painon päälle vielä lastautuu käytännön huolia ja niiden tuomaa pahaa mieltä.
Vielä hankalammaksi käy olo ja hennommaksi voima, jos hänelle itselleen syntyy mielihalu nousta pystympään, ryhdistäytyä ja antaa ihmisten lumoutuneiden katseiden kutitella itseään aamen-huutojen sateen keskellä. "
jatkuu...
jatkoa2
17.10.2012 18:30
lopuksi lainaus tämän ketjun alku kirjoituksesta
VOIMA EI INNOSTU RAAMATTUTUNNEISTA, se tuntuu uinailevan tai peräti heittäytyvän passiiviseen vastarintaan, jos hän alkaa hiukankin sovitella armon ja rakkauden sanoman saumakohtiin ikäänkuin tiivisteeksi syyttäviä sävyjä.
Hän kirjoittaa näitä havaintojaan muistiinja miettii, että tälle kovuudella ja peloilla ihmisiä nuijivalle ajalle
Jumala haluaa saarnauttaa helpotusta, huojennusta, rakkautta, pelastusta ja terveyttä.
Syksyyn mennessä hän huomaa voivansa tekstittömien saarnojen lisäksi puhua itse asiassa lähes jokaisen "vanhan Niilon" käyttämän saarnan myös nyt: samat entiset raamatunkohdat ja aiheet vain hän en suussaan kääntyvät nurinpäin.
Sama Jumala josta hän ennen näki julman sinimustana piirtyvän profiilin, tulena palavat ja usein vihaa hehkuvat silrnät, se sama Jumala ottaa nyt ihmisiä kämmenelleen hyvin kärsivällisesti ja rauhoittavasti ja katselee heitä rakkauden välkkeen täyttämin silmin.Niilo on toisinaan pakahtumiseen saakka täynnä tämän uuden tunteen ja näyn ja oivalluksien tuottamaa iloa.
Se ilo on varattu hänelle kokouksiin.
Niin on mennyt orastava kevät ja alkukesä joiden kuluessa elämän varjot vaihtuivat ihmeelliseen valoon ja hän tutki ensin arkaillen ja jarrutellen sisäisiä tapahtumiaan. Ja niin on mennyt sydänkesä ja syksy. Niiden aikana hän avasi mielensä ja suunsa ja alkoi viimein toimia vapaasti koko sillä energialla joka kestämättömän pitkältä tuntuneen synkkyyden ja tuon orastuksen aikana oli häneen kasautunut.
Liikkeellä on nyt kaikki se mikä satoi hänen sisälleen Australiassa ja hän ajaa näillä rattailla suitset valtoimenaan, pidättelemättä niin mahtavaa laukkaa et tei hän enää ehdi edes kuvitella hallitsevansa reittiä, suuntaa ja nopeutta.
Myrsky vie eikä se anna Niilolle aikaa hiljentyä, suunnitella, organisoida, rauhoittua tai levätä.
Mutta ei hän sitä pyydäkään, ei silloinkaan kun saarnan tai rukoilun aikana kokoushuoneet alkavat keikkua silmissä ja näkökenttää saartaa ylhäältä, alhaalta ja sivuilta musta reunus. Koko hänen tarmonsa ja kaikki hänen voimansa ovat nyt liikkeellä lähes paniikinomaisella kiireellä. Tuntuu kuin veri syöksyisi suonissa tavallista nopeammin ja ajatukset pursuisivat niin vilkkaina että ne kaatuilevat toistensa paälle. Hänellä on apunaan pitkä ja ankara kokemus. Niilo on saarnannut lähes sen ...
Tässä joitakin otteita hänen päiväkirjastaan s. 85
"Nyt hän sen tietää varmemmin kuin koskaan. Tämä usko ei ole peräisin hänen järjestään tai päätöksistään. Hän ei ole suggeroinut itseään, ei aivopessyt kiduttavia kysymyksiä pois päästään. Kun kaikki oli tyhjää, häneen vain tuli Jumalan läheisyys.
- Se vain tuli, Pyhä Henki vain tuli, hän puhelee Linnealle. He ovat kotona kaksin ja makaavat vieretysten selällään kevättalven yönä. Niilo sanoo ymmärtäneensä silloin, kun tuo hengen kaatosade alkoi ja sadetta jatkui ja jatkui, uudella tavalla myös Pyhän Hengen olemuksen. Nyt hän käsittää vasta miltä tuntuu olla kukkuroillaan tuota pyhyyttä ja mitä Raamattu tarkoittaa sanoessaan, että kun Pyhä Henki tulee, sen vastaanottajat saavat voiman.
- Minun sisällä on nyt niin paljon voimaa etten tiedä mitä tapahtuu. Minä en osaa mitenkään sitä edes selittää, siellä vain on voimaa joka tuntuu ihan selvästi. .. Ja sitä kuule on niin paljon että minä saatan tästä lentää katon läpi avaruuteen koska tahansa. . .
Niilo alkaa nauraa hiljakseen niin että silmät kyyneltyvät. - Minä en ole koskaan ennen tiennyt miten valtava Jumala on."
"Syksyyn mennessä hän huomaa voivansa tekstittömien saarnojen lisäksi puhua itse asiassa lähes jokaisen "vanhan Niilon" käyttämän saarnan myös nyt: samat entiset raamatunkohdat ja aiheet vain hän en suussaan kääntyvät nurinpäin"
Niilo Yli-Vainion aika 1977 - 1982
Väsynyt ja paljon sairastellut Niilo Yli-Vainio (1920-1982) matkusti Australiaan vuoden 1976 lopulla. Niilo Yli-Vainion palattua Suomeen, hän oli kuin TOINEN MIES.
Hänen aikaisemmin niin TULISET PARANNUSSAARNAT olivat vaihtuneet rakkaudelliseen julistukseen.
Niilo Yli-Vainion kokouksissa ihmiset alkoivat kokemaan outoja, he kaatuivat Yli-Vainion rukoillessa. Aikaisemmin tuollaista oli tapahtunut lähinnä Suomessa vierailleiden ulkomaalaisten julistajien kokouksissa, kuten Lorne Foxin ja Tommy Hicksin. Helluntaiseurakuntien jäsenmäärä kasvoi Yli-Vainion julkisen toiminnan aikana (1977–1981) noin 6000 hengellä.
lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Helluntaiherätyksen_historia
Luin vuodatuksesi ja minulle tuli vahva tunne tekstistäsi että Niilo oli suurempi Jumalan mies kuin me ymmärrämmekään. Minua ainakaan ei tekstisi saa epäilemaan Niilon Työnantajaa ja Niilon voitelun lähdettä. Minun käsitykseni Niilosta vain voimistui tekstiäsi lukiessa. Jos itse luet tekstisi ja tunnet Jumalan (Jumala on rakkaus), sinä huomaat todistavasi että Niilo oli tuon Rakkauden palveluksessa.
Realla ei ole historiankirjat luettuna, sillä 1800-1900- luvuilla luterilaisissa yhteyksissä täytyttiin Hengellä, puhuttiin kielillä ja jopa "kaaduttiin" .... Esim. Kuhmon historian havinoista voi ko. asiaa lukea.
Ja, olihan sitä eräällä "historian" heinäpellon tapahtumissakin.
Tosin eihän se rautakanki kovin hengellä tänään voi täyttyä.
Mistähän tietolähteestä on tieto, ettei kukaan kaatunut noiden mainitsemiesi Raamatun saarnojen aikana?
Niilo Yli-Vainio oli Jumalan mies, sellainen joita Suomen maassa on viimeisten kolmensadan vuoden aikana ollut vain kourallinen. Siksi häntä jopa yli kolmekymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen pilkataan. Palvelijalle käy niin kuin hänen herralleen. Olet tomumaja huomannut että kaikki Jumalan palvelijat ja riviuskovatkin, mutta erikoisesti aktiivisesti julkisuudessa Herraa palvelevat uskovat, joutuvat vainottaviksi. Se jo voi olla hyvä todistus palvelijasta kun häntä parjataan paljon ja julkisesti. Vihollinen antaa olla rauhassa ne, jotka eivät ole hänelle vaarallisia. Yli-Vainio on vieläkin vaarallinen sa.a.ta.nalle koska hänen saarnojaan kuunnellaan vieläkin ja koska Yli-Vainio yhdistetään helluntailaisuuteen. Näin Niilon parjaajat pyrkivät saattamaan helluntailaisuuden huonoon valoon parjaamalla Niiloa. Sitten vihollinen ei pidä siitä että Jumala parantaa ja siunaa ihmisiä jollakin tavalla. Siksi se pyrkiin tekemään tyhjiksi selvätkin parantumiset. Ja mitä parantumisia se ei voi kieltää, se pyrkii panemaan ne vihollisen, siis itsensä piikkiin, (aika hassua mutta totta) sanomalla että palvelija on noita tai joku vielä pahempi sellainen. Paavo Järvinen on joutunut saman kohtalon uhriksi.
Mikähän siinä oli että helluntaiseurakuntaan kuuluvanakaan ei minulla ollut kiinnostusta mennä Niilo Ylivainion kokouksiin. Ei omalla paikkakunnalla ja vielä vähemmän matkustella kokouksiin toisille paikkakunnille.
Kerran oli kokous muutaman kilometrin päässä ja vaimo sanoi että on sinun vuoro mennä kokoukseen, äläkä sitten pilaa hyvää kokousta.
Menin kyllä ja istuin eteishallin lattialla etten vain veisi keneltäkään paikkaa kokoussalissa.
Rukousjonoihin ei tullut mieleenkään mennä. Mitä varten mennä.
Mikähän siinä oli että Ylivainion kokoukset loppuivat äkisti. Kuolemahan se, mutta kuinka sillä tavalla.
MInä Rakastan Niilon puheita!
Hän oli Todellinen Jumalan Palvelija ja kautta Suomikin sai kokea viimeisen oikean herätyksen!
Kun Niilo kotiin kutsuttiin, ihmettelin ja kyselin, miksi juuri nyt, kun herätys eteni ja valloitti uusia alueita ja maita.
Vastaus tulee Mauno Saaren kirjasta, Saarnaaja. Herätyksestä tehtiin rahankeruun ja ahdeuden kapine. Jumala ei sellaiseen ihmisten autuudeksi tarkoitettua siunausta suo eikä salli.
Niiloa on Ikävä!
Itse tulin uskoon Niilon kokouksessa -79 Saalemissa. Sinä iltana kaadoin viinat viemäriin ja tupakat roskikseen.
Sen jälkeen en niihin myrkkyihin ole koskenut.
Hän oli tulisieluinen ja armoitettu julistaja armosta ja anteeksiannosta.
Ei niinkuin nykyisin tätä "saippuaoopperan" tapaista huutamista ja meuhkaamista. Jotenkin teennäistä josta puuttuu voima.