Olen ollut pitkässä suhteessa naisen kanssa, jonka jatkoa olen alkanut miettimään. Ongelmat liittyvät siihen, etten tunne oloani hyväksytyksi tai normaaliksi hänen seurassaan - ihan kuin joutuisin häpeilemään itseäni. Lisäksi tuntuu, etten elä omaa elämääni vaan seuraan toisen elämää sivusta. Olen itse yrittänyt paljon suhteen eteen mutta nyt olen väsynyt.
Esimerkki #1: olen seksin suhteen innokas kokeilemaan kaikkea uutta, hän taas ei ole. Hän ei koskaan omatoimisesti näe vaivaa seksin eteen vaan on passiivinen osapuoli. En saa pyytämättä mitään, handjobia, blowjobia, mitään muutamaan, vaan aina pitää mennä kummallisen väännön kautta kaikki. Roolileikit ei onnistu, en voi puhua tuhmia koska hän "ei ole huora". Leikkimielisyys puuttuu. Pornoa hän ei halua katsoa, seksistä ei puhuta.
Esimerkki #2: kotini ei tunnu minun kodiltani. Hän määrää kaiken sisustuksen suhteen eikä minua enää kiinnosta ottaa osaa mihinkään. Minun taulujani ei ole seinällä vaan hänen taulut ovat vallanneet miljöön, ja tavarat, ja pyyhkeet, ja mukit jne. Olen yrittänyt olla mukana päätöksen teossa mutta hän ei kunnioita mielipiteitäni ja halujani siinäkään. Minun musiikkia ei meillä kuunnella kun hän on paikalla, koska se ei häntä miellytä.
Esimerkki #3: jos pyydän häneltä jotain, esimerkiksi jotain keittiöstä hakemaan, hän harvoin tekee sen. Ainoastaan jos hän itse hyötyy siitä, hän on yleensä tekemässä silloin asian eteen jotain, esimerkiksi jos hän haluaa itsekin jotain välipalaa jne. Olen testannut häntä ja huomannut kaavan tässä. Sama koskee kauppaostoksia. Hän harvoin ostaa minulle jotain kivaa, hän yleensä ostaa vain itselleen. Meillä on yhteinen tili, eli rahasta asia ei ole kiinni.
Esimerkki #4: hänen omat harrastukset, tapahtumien järjestämiset ja koulutukset ym. jaksavat kyllä innostaa häntä niin paljon, että hän on nenä kiinni powerpointeissa ja exceleissä pitkin iltaa, mutta minuun hän ei käytä yhtään aikaa. Aina kun kuulen, että hän on osallistumassa johonkin uuteen asiaan joka vie hänen aikansa, tunnen viillon sydämessäni että se on taas yhteisestä ajasta ja minulta pois.
Tässä vain muutama, mutta ne kiteyttävät mistä on kyse. Olen sortunut pettämäänkin tämän takia ja huomannut, että saan seksin suhteen enemmän hyväksyntää uudelta seksikumppaniltani. Tunnen oloni vapautuneemmaksi pettäessäni. En tunne katumusta tai pistoa rinnassa, en kuitenkaan halua, että hänelle käy ilmi että olen pettänyt. Näen sen avunhuutona tässä kohtaa. Olen tällä hetkellä niillä rajoilla, että harkitsen vakavasti, haluanko lopettaa aika stabiilin suhteen tällaisten "pikkuasioiden" suhteen, koska aina kun luen syitä miksi ihmiset päättävät suhteita, ne ovat aika merkittäviä - väkivaltaa, alkoholia jne. Noin suurista asioista ei puhuta, mutta silti nämäkin asiat sairastuttavat minua. Teenkö kärpäsestä härkäsen - onko vika minussa - vai voiko kokemuksiini samaistua?
Esimerkki #1: olen seksin suhteen innokas kokeilemaan kaikkea uutta, hän taas ei ole. Hän ei koskaan omatoimisesti näe vaivaa seksin eteen vaan on passiivinen osapuoli. En saa pyytämättä mitään, handjobia, blowjobia, mitään muutamaan, vaan aina pitää mennä kummallisen väännön kautta kaikki. Roolileikit ei onnistu, en voi puhua tuhmia koska hän "ei ole huora". Leikkimielisyys puuttuu. Pornoa hän ei halua katsoa, seksistä ei puhuta.
Esimerkki #2: kotini ei tunnu minun kodiltani. Hän määrää kaiken sisustuksen suhteen eikä minua enää kiinnosta ottaa osaa mihinkään. Minun taulujani ei ole seinällä vaan hänen taulut ovat vallanneet miljöön, ja tavarat, ja pyyhkeet, ja mukit jne. Olen yrittänyt olla mukana päätöksen teossa mutta hän ei kunnioita mielipiteitäni ja halujani siinäkään. Minun musiikkia ei meillä kuunnella kun hän on paikalla, koska se ei häntä miellytä.
Esimerkki #3: jos pyydän häneltä jotain, esimerkiksi jotain keittiöstä hakemaan, hän harvoin tekee sen. Ainoastaan jos hän itse hyötyy siitä, hän on yleensä tekemässä silloin asian eteen jotain, esimerkiksi jos hän haluaa itsekin jotain välipalaa jne. Olen testannut häntä ja huomannut kaavan tässä. Sama koskee kauppaostoksia. Hän harvoin ostaa minulle jotain kivaa, hän yleensä ostaa vain itselleen. Meillä on yhteinen tili, eli rahasta asia ei ole kiinni.
Esimerkki #4: hänen omat harrastukset, tapahtumien järjestämiset ja koulutukset ym. jaksavat kyllä innostaa häntä niin paljon, että hän on nenä kiinni powerpointeissa ja exceleissä pitkin iltaa, mutta minuun hän ei käytä yhtään aikaa. Aina kun kuulen, että hän on osallistumassa johonkin uuteen asiaan joka vie hänen aikansa, tunnen viillon sydämessäni että se on taas yhteisestä ajasta ja minulta pois.
Tässä vain muutama, mutta ne kiteyttävät mistä on kyse. Olen sortunut pettämäänkin tämän takia ja huomannut, että saan seksin suhteen enemmän hyväksyntää uudelta seksikumppaniltani. Tunnen oloni vapautuneemmaksi pettäessäni. En tunne katumusta tai pistoa rinnassa, en kuitenkaan halua, että hänelle käy ilmi että olen pettänyt. Näen sen avunhuutona tässä kohtaa. Olen tällä hetkellä niillä rajoilla, että harkitsen vakavasti, haluanko lopettaa aika stabiilin suhteen tällaisten "pikkuasioiden" suhteen, koska aina kun luen syitä miksi ihmiset päättävät suhteita, ne ovat aika merkittäviä - väkivaltaa, alkoholia jne. Noin suurista asioista ei puhuta, mutta silti nämäkin asiat sairastuttavat minua. Teenkö kärpäsestä härkäsen - onko vika minussa - vai voiko kokemuksiini samaistua?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Moi. Naisena näen että et koe tulevasi huomioiduksi luontevasti, jota kyllä suhteessa on oikeus saada ilman pyytämisiä ja toistuvien pettymysten kanssa.
Ainoa asia mitä voit tehdä on puhua hänelle näistä asioista, suoraan. Antaisit myös hänelle mahdollisuuden kertoa omia tuntemuksiaan.
Olet jo harkinnut eroa ja tuo tieto olisi myös hyvä kertoa. Tämän tiedon kertominen ääneen, on konkreettinen hätähuuto. Ehkä hän on ajatustasi erosta huomannut käytöksestäsi, samoin kuin tämän pettämisen
Hän tekee itse ratkaisuja keskustelunne perusteella.
Vaikka muutoksia hyvään tulisi, silti eropäätös on aina mahdollinen. Väkisin ei yhdessä pidä olla.
Jos keskustelu tuntuu vaikealle, kirjoita kirje. Joskus on hyvä antaa miettimisaikaa järjelle, koska kun tosiasia on nostettu esille niin tunteet nousevat ensin pintaan.
Hieman malttia jos vielä jaksat.
Kiitos kommentistasi, erityisesti osuus "(huomiontia).. kyllä suhteessa on oikeus saada ilman pyytämisiä ja toistuvien pettymysten kanssa" kolahti hyvin. Tätähän se nimenomaan on ollut.
Olemme keskustelleet kokonaisuutta koskevista yksittäisistä asioista aiemmin. En ole kokenut että ne olisivat muuttaneet tilannetta mihinkään suuntaan. Hän on lisäksi nostanut keskusteluun aivan minusta riippumattomia olevia asioita - lapsettomuus, kuinka hän haluaa muuttaa lähemmäksi sukuaan. Näitä asioita ei koskaan murehdita mutta ne otetaan aina esille riidoissa. Mielestäni ne eivät ole syitä minun laiminlyönnilleni.
Olen itse läheisyydestä nauttiva mies, jolle asiat ovat kenties tärkeämpiä kuin hänelle. Hän ei esimerkiksi koskaan vapaaehtoisesti istu vierelläni sohvalla vaan istuu yksinään. Tästäkin on jo vuosia sitten keskusteltu eikä asiaan tullut mitään muutosta.
Pelkään, että kun puhun asioista, saan väliaikaisesti hyvän olon tunteen itselleni kun sain asioita sanottua. Mutta sitten asiat taas jatkuvat samalla painollaan. Olen miettinyt, että annan hänelle ultimaattumin, että asioiden on muututtava tiettyyn aikaan mennessä - ja jos ei muutu, ymmärrän ettei hänellä ole tahtotilaa huomioida minua riittävästi eikä jatkaa myös suhdettakaan.
Pelkään etten saa kirjeeseen vastausta tai jos saan, tilanne menee täysin puhumattomaksi ja vaikeaksi. Todennäköisesti puhuminen on ainoa keino, mutta yritän saada jotenkin koko kokonaisuuden itselleni ensin hahmotettua päähän, mistä on kyse. Olen sen tyyppinen luonne että haluan mieluummin antaa kuin pyytää, ja koen pyytämisen vaikeaksi - mielestäni näin päivänselviä asioita ei pitäisi joutua pyytämään.
Olisiko mahdollista, että nainen kokee pyyntösi passauttamisena? Onko mahdollista, että hän yrittää huomioida sinua, mutta tavoilla, joita et näe tai osaa arvostaa?
Pelkäät? Mitä pelkäät - että joudut ottamaan itse vastuun elämästäsi? Nainen ei muutu, vaikka täällä raati mitä sanoisi ja vaikka kuinka asettaisit uhkavaatimuksia, jos hän ei itse näe tarvetta muuttua. Ei teissä kummassakaan välttämättä ole mitään suurempaa vikaa, mutta toiveenne ja tarpeenne eivät kohtaa. Miksi kulutat aikaa ja tarmoa naisen testaamiseen, kun etukäteen tunnut tietävän, mikä on tulos; ehkä jopa toivot naisen epäonnistuvan? Onko sinun hyvä olla naisesi kanssa? Eikä nyt mitään vastauksia, että olisi, jos hän sitä tai jos hän tätä. Jos ei ole hyvä olla, miksi jatkat molempien kiusaamista?
Kyllä vahvasti vaikuttaa, että ette ole yhteensopivia. Varsinkin tuo seksuaalinen sopimattomuus on aika selkeä merkki, ettei onnelista tulevaisuutta ole luvassa. Naisesi vaikuttaa jotenkin kylmältä. Mahtaako harrastaa jotain eläinjuttuja, usein näillä tädeillä on vintti hieman pimeä. Koirat, kissat, marsut, hepat on tärkeämpiä kuin se oma mies.
Varmasti järkevintä keskustelle erosta.
Siitä se sitten lähtee purkautumaan suuntaan tai toiseen.
Yksi vinkki: älä elä toisen kautta. Hae ruokasi itse ja harrasta omia juttujasi. Jos ei ole lapsia joita joudut vahtimaan kun toinen menee miten lystää niin sinulla on vapaat kädet tehdä elämästäsi oman näköistäsi. Annatko toisen päättää kaikesta esim sisustus? Jos et ilmaise tahtoasi osallistua toinen tekee itse ja luultavasti kokee vieläpä että joutuu tekemään kaiken työn. Sinua pitää puolisona toki huomioida, muttei kuten lasta. Jos et viihdy tai voi olla oma itsesi (toinenko sen estää, miten?) voit aina erota. Rinnakkaissuhteen hankkimista et voi tuolla puolustella. Puolisosi ei velvollinen mihinkään ja hän on vain erilainen. Ei kummankaan tarvitse muuttua toisen mieltymysten vuoksi. Sinun tai hänen. Eroa ensin ja harrasta sitten uuden kanssa vaihtelevaa seksiä.
Kun teemme päätöksiä esim. sisustukseen liittyen, hän empii ja miettii todella pitkään. Siis TODELLA. Raivostuttavan pitkään. Yleensä päädymme kompromissiin joka ei ole mitenkään kovin hyvä ratkaisu koskaan. Monesti hän päätyy ostamaan selkäni takana asioita, ja sitten kun huomaan että jotain on muuttunut kodissani, tunnen sen vittuiluna että minua ei otettu tähän päätösprosessiin mukaan.
En puolustele rinnakkaissuhdetta tällä, mutta halusin kokeilla sitä, koska minulle tuli tunne ettei minulla ole enää mitään menetettävää suhteessa. Tällöin oma pieni itsekkyys kaiken laiminlyönnin alla tuntui hyvältä ajatukselta. En kadu edelleenkään.
Älä kysy mittään sisutukseen liittyvää vaan laitat ne omat taulut seinälle ja se siitä ja jos tulee sanomista niin kerrot että kun maksan asumisesta niin täällä myös on minun tavaroita ja otetaan minukin mielipiteet huomioon niin helpottaa.
Esimerkki #1: olen seksin suhteen innokas kokeilemaan kaikkea uutta, hän taas ei ole. Hän ei koskaan omatoimisesti näe vaivaa seksin eteen vaan on passiivinen osapuoli. En saa pyytämättä mitään, handjobia, blowjobia, mitään muutamaan, vaan aina pitää mennä kummallisen väännön kautta kaikki. Roolileikit ei onnistu, en voi puhua tuhmia koska hän "ei ole huora". Leikkimielisyys puuttuu. Pornoa hän ei halua katsoa, seksistä ei puhuta.
-> Paha juttu, jos ei toimi ja toinen ei pidä ongelmana. Puhu hänelle suoraan, anna aikaa miettiä haluaako mennä esim. terapiaan pohtimaan suhdetaan seksiin. Jos ei halua muutosta ja seksi sulle tärkeää, eroa.
Esimerkki #2: kotini ei tunnu minun kodiltani. Hän määrää kaiken sisustuksen suhteen eikä minua enää kiinnosta ottaa osaa mihinkään. Minun taulujani ei ole seinällä vaan hänen taulut ovat vallanneet miljöön, ja tavarat, ja pyyhkeet, ja mukit jne. Olen yrittänyt olla mukana päätöksen teossa mutta hän ei kunnioita mielipiteitäni ja halujani siinäkään. Minun musiikkia ei meillä kuunnella kun hän on paikalla, koska se ei häntä miellytä.
-> Ei hyvä tämäkään.
Esimerkki #3: jos pyydän häneltä jotain, esimerkiksi jotain keittiöstä hakemaan, hän harvoin tekee sen. Ainoastaan jos hän itse hyötyy siitä, hän on yleensä tekemässä silloin asian eteen jotain, esimerkiksi jos hän haluaa itsekin jotain välipalaa jne. Olen testannut häntä ja huomannut kaavan tässä. Sama koskee kauppaostoksia. Hän harvoin ostaa minulle jotain kivaa, hän yleensä ostaa vain itselleen. Meillä on yhteinen tili, eli rahasta asia ei ole kiinni.
-> Huomioitko itse häntä tavoilla, joilla toivot hänen huomioivan sinua? Pitäisikö sinun huomioida tällaisissa asioissa enemmän itse itseäsi?
Esimerkki #4: hänen omat harrastukset, tapahtumien järjestämiset ja koulutukset ym. jaksavat kyllä innostaa häntä niin paljon, että hän on nenä kiinni powerpointeissa ja exceleissä pitkin iltaa, mutta minuun hän ei käytä yhtään aikaa. Aina kun kuulen, että hän on osallistumassa johonkin uuteen asiaan joka vie hänen aikansa, tunnen viillon sydämessäni että se on taas yhteisestä ajasta ja minulta pois.
-> toistet kaipaa yhteistä aikaa enemmän, toiset laajempaa sosiaalista elämää. Ei mahdoton este suhteelle, mutta sun pitää kans ottaa vastuuta omasta hyvästä vapaa-ajastasi.
Kommunikaatio, kommunikaatio, kommunikaatio. Vois olla myös hyvä asua eros jonkin aikaa.
Sinulla tai kenelläkään muulla ei ole oikeutta vaatia ketään muuttumaan mielesi mukaiseksi. Jos toinen ei omana itsenään kelpaa ettekä osaa asioista järkevästi keskustella, kuten kahden aikuisen pitäisi, erotkaa.
Ei ole oikeutta vaatia, mutta jos nainen ei halua hieroa hartioitani estääkseen migreenin syntymisen - voinko vain todeta, että tässä on paska nainen joka ei halua minulle hyvää vaan haluaa nähdä minun kärsivän? Hieman kärjistin, mutta tässä on yksi esimerkki lisää asioista, joissa häneltä ei tule inputtia suhteeseen.
Miksi sinä valitset naisen kumppaniksesi joka edustaa kaikkea sitä mistä et itse pidä. Miksi?
Miksi sinä olet alkuunkaan muuttanut saman katon alle naisen kanssa jonka jo tiesit edustavan linjaa joka ei lainkaan vastaa odotuksiasi? Miksi? (älä yritä muuttaa tarinaasi ja kertoa että et muka alkuvaiheessa nähnyt noita asioita)
Miksi sinä tuskailet tuon naisen kanssa , tiedät ettei hän tule muuttumaan, ainakaan sinun vuoksesi? Olet saanut kokea sitä lähes koko yhdessä olonne ajan!
Miksi et hae omaa tupaa omaa lupaa?
Oli miten oli, sinua ei ole lain eikä fyysisellä voimalla pakotettu elämään tuon naisen kanssa. Miksi jatkat kertomanlaistasi elämää?
Vai oletko kenties yksi niitä ihmisiä jotka eivät voi olla onnellisia elleivät he saa mustamaalata muita ja syyttää muita tehdäkseen itsestään marttyyrin!
Siin tapauksessa sympatiaa ei tipu!
En usko että tällaisia asioita selvittää toisesta ihmisestä ihan muutamassa vuodessakaan. Vasta yhteiselon ja arjen keskellä näkee, minkälainen toinen ihminen on. On siis vaikea syyttää minua tästä valinnasta, ehkä olin pinkit lasit päässä liian pitkään, eli siinä kohtaa ymmärrän että vika on minun. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
En ole pakotettu elämään hänen kanssaan. Kirjoitinkin tänne kertomukseni lähinnä siinä toivossa, että jatkuvasti näen eroasioita joissa on mukana väkivalta tai alkoholi jne. Siinä kohtaa toisen kylmä asenne ei jotenkin ole samalla viivalla mustelmien kanssa. Tiedän, että olen liian kiltti. Yleensä en halua kärjistää asioita ja maalata niitä näin mustavalkoisina.
Meillä on hyvät hetkemme ja monessa mielessä hän on hyvä ihminen. Ikävä kyllä muutamat asiat joita kaipaan suhteeseemme on nyt siinä kuuluisalla vaakalaudalla, että ovatko ne asioita joita on realistista tavoitella - täydellistä suhdetta kun tuskin on.
Se todellinen arki ja kumppanin luonne selviää pitkän ajan tuloksena. Olen kanssasi samaa mieltä pinkeistä laseista. Tutkimustenkin mukaan honey moon kestää max 2v. Koet pahaa oloa tilanteesta eli sivuuta syyllistävät kommentit.
Tuo lapsettomuus on useinkin hyvin kipeä asia. Lapsi liitetään parisuhteen jatkumoksi ja täydentäjäksi. Nyt kumppanisi saattaa tuntea itsensä vajavaiseksi ja eikä koe elämää tarkoituksellisena. Naiseus, äiteys ja ihmisyys kulkevat käsi kädessä. Kaipuu sukunsa luo on nyt vielä enemmän ymmärrettävää.
Tuo kirje on siitä hyvä että voit rauhassa pohtia asioita paperille. Kumppani saa kirjeen, konkreettisesti tietää tilanteen, saa tietyn aikarajan johon mennessä asia puretaan.
Toinen vaihtoehto on aloittaa keskustelu suoraan mutta olisiko hän kykenevä sellaiseen, entä sinä itse?
Kenties edes tekstiviesti ajoissa hänelle, missä kerrot että nyt on keskusteltava.
Ole kiltti itseäsi kohtaan ja rehellinen. Eron ilmapiiriä ei voi salata, teillä on jo välimatka toisiinne monin tavoin.
Asiat ovat jo tapahtuneet, nyt yrittäkää suoraan puhua mitä elämistänne puuttuu. Miettikää yhdessä, pystyttekö niitä toteuttamaan yhdessä ja onko riittävästi tahtoa.
Erillään asuminen on yksi vaihtoehto.
Moi,
Tunnistan itseni varsinkin kohdist #1 ja #4. Oltu yhdessä 18v ja ensimmäiset 15v oli ihania (näin jälkeen päin mietittymä). Viimeisinä 3v aikana mennyt vain huonompaan suuntaan.
#1 seksi
Meillä oli erittäin hyvä ja tyydyttävä seksielämä ja tuloksena oli 2 lasta
Ilman muuta pitää erota! Haluaisitko itse olla kumppanisi paikalla nyt, kun petät häntä?
Jos rakkautta on, niin juttele vaimollesi, jos sitä ei ole eroa. Älä kidutuksen itseäsi äläkä satuta vaimoasi. Eroa.
Olet siis lähdössä suhteesta, kun kerran pettänytkin olet. Nyt meidän pitäisi sanoa sulle, että sulla on ikävä puoliso, jotta voisit lähteä hyvillä mielin... ihan turhaa, olet selvästi jo eropäätöksesi tehnyt.