Kerron oman tarinani. Tavattiin, rakastuttiin ja mentiin yhteen. Luultiin, että tämä on ikuista..
Saatiin lapsi, sitten toinen ja kolmas.. Sen jälkeen aloit olemaan poissa illan, kaksi kuukaudessa. Jossain vaiheessa kerran viikossa. Tiesin mistä on kyse, mutta pienet veivät aikani ja neljäskin jo tulossa. Sitten kuulin, että olit ollut töistä pois iltojesi jälkeen. Huudettiin, itkettiin, ja sovittiin että kaikki muuttuu. Mutta ei, tilanne vain paheni. Sait töistä varoituksen, mutta et piitannut, vaan tahti kiihtyi entisestään. Et välittänyt mitä minä ajattelin ja tunsin, vaan himo veti sinua enemmän ja enemmän pois kotoa. Sen jälkeen tuli romahdus, kun sait potkut. Et enää välittänyt miltä meistä tuntui, vaan jatkoit pettämistä vielä kovemmin. Öitä pois kotoa, ei tietoa missä olit ja mitä teit. Entistä enemmän katkeruutta ja tappelua. Eräänä päivänä päätin, että nyt on minun vuoroni tapella sinusta. Jonkin aikaa menikin hyvin ja saimme viidennen lapsen. Aika aikaansa kutakin, kolmas oli vahvempi. Se veti puoleensa tiukalla otteella jota et voinut vastustaa. Elämäsi pyöri sen ympärillä ja me emme sille enää mahtaneet mitään. Sitten rupesin miettimään, onko tässä enää mitää järkeä, taistella sellaista vastaan, mitä ei voi voittaa? Rupesin tekemään ratkaisuja, hankin sinulle asunnon ja ajattelin, että nyt voit jatkaa sitä mikä on sinulle ollut tärkeintä. Mutta ei, et voinut hyväksyä sitä, että sinut jätetään, vaan teet edelleenkin elämästäni helvetin, luvaten yhtä ja tehden toista. Kuitenkin se on turhaa, koska tunteeni ovat kuolleet, on liian paljon asioita, joita ei voi enää korjata. Etkä ole myöskään kolmannesta pyörästä vieläkään päästänyt irti ja tuskin tulet siitä luopumaankaan, joten minä luovutan sinut sille, ALKOHOLILLE... hyvää matkaa rakkaasi kanssa toivottaa entinen avovaimosi ja lapsesi.
PS. Ole kiltti ja jätä minut rauhaan, ratkaisun avamet oli annettu sinulle, mutta et niitä käyttänyt...
Saatiin lapsi, sitten toinen ja kolmas.. Sen jälkeen aloit olemaan poissa illan, kaksi kuukaudessa. Jossain vaiheessa kerran viikossa. Tiesin mistä on kyse, mutta pienet veivät aikani ja neljäskin jo tulossa. Sitten kuulin, että olit ollut töistä pois iltojesi jälkeen. Huudettiin, itkettiin, ja sovittiin että kaikki muuttuu. Mutta ei, tilanne vain paheni. Sait töistä varoituksen, mutta et piitannut, vaan tahti kiihtyi entisestään. Et välittänyt mitä minä ajattelin ja tunsin, vaan himo veti sinua enemmän ja enemmän pois kotoa. Sen jälkeen tuli romahdus, kun sait potkut. Et enää välittänyt miltä meistä tuntui, vaan jatkoit pettämistä vielä kovemmin. Öitä pois kotoa, ei tietoa missä olit ja mitä teit. Entistä enemmän katkeruutta ja tappelua. Eräänä päivänä päätin, että nyt on minun vuoroni tapella sinusta. Jonkin aikaa menikin hyvin ja saimme viidennen lapsen. Aika aikaansa kutakin, kolmas oli vahvempi. Se veti puoleensa tiukalla otteella jota et voinut vastustaa. Elämäsi pyöri sen ympärillä ja me emme sille enää mahtaneet mitään. Sitten rupesin miettimään, onko tässä enää mitää järkeä, taistella sellaista vastaan, mitä ei voi voittaa? Rupesin tekemään ratkaisuja, hankin sinulle asunnon ja ajattelin, että nyt voit jatkaa sitä mikä on sinulle ollut tärkeintä. Mutta ei, et voinut hyväksyä sitä, että sinut jätetään, vaan teet edelleenkin elämästäni helvetin, luvaten yhtä ja tehden toista. Kuitenkin se on turhaa, koska tunteeni ovat kuolleet, on liian paljon asioita, joita ei voi enää korjata. Etkä ole myöskään kolmannesta pyörästä vieläkään päästänyt irti ja tuskin tulet siitä luopumaankaan, joten minä luovutan sinut sille, ALKOHOLILLE... hyvää matkaa rakkaasi kanssa toivottaa entinen avovaimosi ja lapsesi.
PS. Ole kiltti ja jätä minut rauhaan, ratkaisun avamet oli annettu sinulle, mutta et niitä käyttänyt...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mutta miksi helvetissä niitä lapsia pitää suoltaa kuin kone kun parisuhde on ihan perseellään?
Vaikka itsekin olen nainen ja äiti en voi ymmärtää tuota logiikkaa- käsittämätöntä - niin väärin lapsia kohtaan- nainen vain toteuttaa unelmaansa suurperheestä, vaikka mies häröilee ja ryyppää kylillä. Olet jotenkin hyvin itsekäs!
kanssasi, jotenkin tunnutaan uskovan, että kyllä nen kolme-neljä lasta pelastaa suhteen, joka on jo piloilla. Lisäksi saa lukea niitä, juttuja joissa mies ryyppää ja on väkivaltainen ja siihen sitten yritetään saada lasta. Sanoisin, että sellainen toiminta on suorastaan rikollista.
Alkoholia ei voita minkään maailman rakkaus, uhkaukset, lapset. Sinun tehtävä on nyt olla lapsille äiti ja se turva, mitä he tarvitsevat.
Älä missään tapauksessa enää mahdollista miehesi juomista ja ota takaisin.
Minä sanoin vastaavassa tilanteessa, että kun olet ollut vuoden täysin selvinpäin, asiasta voidaan keskustella, sitä vuotta ei vielä ole tullut.
Kummallista, miten naiset usein ajattelevat, että uusi lapsi pelastaa kaiken. Miksi teet lapsia aina vaan lisää?
Uusi lapsi vie sinulta "kaupallisen" merkityksen. Olet väsynyt etkä jaksa viihdyttää miestäsi. Kitiset ja nalkutat, eikö niin?
Onnea vaan valitsemallesi tielle.
Ihan ymmärrettävää, mutta piti vielä yrittää
aina uudelleen ja uudelleen.Pahinta oli se, että vielä lisää lapsia siihen sekaan.
Jättäkää ajoissa paskat miehet !
terv. mies
Jotka olette antaneet kommenttinne viestiini. En kirjoittanut tätä siksi, että toivon sääliä vaan siksi, että halusin sen päästäni ulos. Ilman selityksiä ja anteeksipyytelyjä vain sanon, että jokainen lapseni on tervetullut ollut tähän maailmaan, en niitä ole sen vuoksi tehnyt että niillä parannettaisiin rikkinäistä suhdetta. Ehkä kirjoituksestani sai käsityksen siitä, että kaikki on aina ollut huonosti,mutta kirjoitin vain asiat niin kuin ne tunnen ja näen ne mielessäni tällä hetkellä.
Sinulle joka kehoitit olemaan ottamatta miestäni takaisin, en sitä todellakaan tee, kunhan vain saisin olla häneltä rauhassa, se olisi kaikkein tärkeintä minulle. Minä nuolen tällä hetkellä parisuhteeni haavoja ja yritän viedä lapsia eteenpäin kuin ennenkin ja optimistisena toivon sen myös onnistuvan. Entisestä miehestäni en voi sanoa sitä samaa. Hänelle kaikesta huolimatta toivon hyvää, ehkä joku muu saa hänet vielä elävien kirjoihin ilman viinaa, minä en ollut se henkilö.
Kaikille toivotan hyvää uutta vuotta ja paistaa se aurinko vielä risukasaankin!:)