Olen ollut jo 4 vuotta enemmän tai vähemmän ihastunut erääseen työpaikkani mieheen. Hän on lähes 50, eronnut muutama vuosi sitten. En voi sille mitään että hän on mielestäni aivan tolkuttoman hottis! Ei todellakaan mikään urheilullinen tms. mutta aina kun näen hänet (ehkä kerran viikossa) menen aivan sekaisin ja minun on täysin mahdotonta käyttäytyä normaalisti. Ja tiedostan kyllä että aivan liian usein verhoan tämän hermostuneisuuteni hienoiseen tylyyteen ja hymyttömyyteen :(
Miten saisin hänet mielestäni... Kukaan mies ei ole järisyttänyt mun maailmaani ainakaan 15 vuoteen vastaavalla tavalla. Kaikki omalla osastollani pitävät mua itsevarmana ja hauskana (ja sellainen kaikkien muiden kanssa olenkin) mutta tämän miehen läsnäollessa KAIKKI hyvät jutunaloitukset yms. kaikkoavat päästäni nanosekunnissa. Usein tekis mieli sanoa jotain kannustavaa varsinkin, tiedän että hänen työnsä on todella raskasta joskus ja arvaan ettei oo helppoo.
Joka tapauksessa, muutama(kin) hänen osastonsa mies on kokeillut kepillä jäätä minun kohdallani. Eräs hänen hyvä ystävänsä ei meinannut millään uskoa etten halua viestejä enkä todellakaan yhtään mitään muutakaan. Pakit olen antanut sanoisinko asiallisen tiukasti, en kenellekään törkeästi. Olenkohan tiukkiksen maineessa? No parempi sekin ehkä kun jakorasia vai mitä ;)
Joskus tuntuu että hän on kuitenkin hieman hermostunut minun seurassani. Kaikille muille naisille hän vitsailee, kiusoittelee yms. Minulle ei mitään. Koskaan. Voiko johtua siitä että hän arvaa tunteeni eikä siksi halua edes jutella mulle? Joskus välttelen katsekontaktia häneen, pelkään että kaikki kielletty mitä hänestä ajattelen näkyy silmistäni. Kuitenkin musta joskus tuntuu että hän alkaa oikein esiintyä tms. kun tulen paikalle. Tai kiinnittämään poikkuksellisen paljon huomiota muihin paikalla oleviin naisiin. Mutta ei vahingossakaan minuun.
Voi että kun naisen mielen voi saada yksi mies näin sekaisin vaikken edes oikeastaan tunne häntä ollenkaan.
Miten saisin hänet mielestäni... Kukaan mies ei ole järisyttänyt mun maailmaani ainakaan 15 vuoteen vastaavalla tavalla. Kaikki omalla osastollani pitävät mua itsevarmana ja hauskana (ja sellainen kaikkien muiden kanssa olenkin) mutta tämän miehen läsnäollessa KAIKKI hyvät jutunaloitukset yms. kaikkoavat päästäni nanosekunnissa. Usein tekis mieli sanoa jotain kannustavaa varsinkin, tiedän että hänen työnsä on todella raskasta joskus ja arvaan ettei oo helppoo.
Joka tapauksessa, muutama(kin) hänen osastonsa mies on kokeillut kepillä jäätä minun kohdallani. Eräs hänen hyvä ystävänsä ei meinannut millään uskoa etten halua viestejä enkä todellakaan yhtään mitään muutakaan. Pakit olen antanut sanoisinko asiallisen tiukasti, en kenellekään törkeästi. Olenkohan tiukkiksen maineessa? No parempi sekin ehkä kun jakorasia vai mitä ;)
Joskus tuntuu että hän on kuitenkin hieman hermostunut minun seurassani. Kaikille muille naisille hän vitsailee, kiusoittelee yms. Minulle ei mitään. Koskaan. Voiko johtua siitä että hän arvaa tunteeni eikä siksi halua edes jutella mulle? Joskus välttelen katsekontaktia häneen, pelkään että kaikki kielletty mitä hänestä ajattelen näkyy silmistäni. Kuitenkin musta joskus tuntuu että hän alkaa oikein esiintyä tms. kun tulen paikalle. Tai kiinnittämään poikkuksellisen paljon huomiota muihin paikalla oleviin naisiin. Mutta ei vahingossakaan minuun.
Voi että kun naisen mielen voi saada yksi mies näin sekaisin vaikken edes oikeastaan tunne häntä ollenkaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No omalla kohdalla myös kohta 4v ollut mielettömän ihastunut erääseen naiseen työpaikalla, aikoinaan yritin kutsua tätä naista kahville, mutta tämä nainen sanoi olevansa varattu. Koskaan en ole saanut häneltä varsinaisesti "pakkeja", olisinpa saanut edes asiallisen tiukasti pakit, en tiedä oliko pitkien katsekontaktien takana muutakin kuin ystävällisyyttä? No sitten, vaikka tiesin että nainen on varattu, katseiden tykitystä vain jatkui, olin hämmentynyt!?
En nähnyt tilanteesta muuta ulospääsyä kuin täydellisen pakittamisen ja naisen totaallisen välttelyn, tätä välttelyä jatkuu vieläkin, nyt kaksi vuotta myöhemmin, eli jos kuulen hänen puheen äänen käytävällä ja mulla on wc-hätä, odotan hiukan ennen kuin hän lähtee pois.
Oloni on edelleen tosi vaivautunut jos ollaan näköetäisyydellä ja on tunne kuin iso lukko ja pieni kuristusote olisi rinnan päällä, eniten hirvittää kohtaamiset ja katsekontaktit. Viimeiset pari pidempää "huomioivaa" katsetta viikonlopulta pikkujouluista.
Pikkujoulut ja vastaavat olen vahvasti kännissä koska ahistaa olla samassa tilassa. Koen hänestä välillä samalla tavalla kuin joku olisi vihainen ja pitää "mykkäkoulua", eli vaikkei sano mitään, katso päinkään, silti aistii sen että jokin on vialla?
Kun juttelin työkaverin kanssa pikkujouluista ja mainitsin tästä asiasta sille mitä kerroin yllä, niin työkaveri muisti että oli nähnyt tämän naisen tosi masentuneen näköisenä ja melkein kuin siltä olisi itku tulossa, itku kurkussa?
Olen melkein varma että minusta johtuu, koska muutamat katsekontaktit kertoo enemmän kuin 1000 sanaa, että jotain siellä silmien takana on mietteitä ja ahistusta tästä tilanteesta.
Piru että miksi pitää olla näin vaikee tilanne, mitä tässä voi tehdä? En minä vaan keksi, surkeelta tuntuu että yhteisissä bileissä tämä nainen kärsii minun takia, tai siltä se tuntuu. Jos satun kuulemaan käytävällä muutoin tämän naisen keskustelua, niin äänessä on naurua ja iloa, mutta sitten jos minä olen näköetäisyydellä tai bileissä, yksi on itku kurkussa ja allapäin :/
Kuulostaapa tutuilta :) Miten se ihastuneena oleminen onkin joskus niin hankalaa
No miksi ette reilusti mene juttelemaan kahden kesken ja sano että vaikutat niin kivalta että olis kiva jutella kahden kesken jne. Kohteliaasti aan; muista että mikään ei kaduta niin paljon kuin se mitä jätti tekemättä vaikka fiilis oli että pitää tehdä... Kiikkustuolissa on turha enää katua että miks en menyt. Jos kerran olette vapaita iin siitä vaan!!!
Sanot ettet tunne häntä kovin hyvin. Ymmärräthän että olet ehkä kehitellyt suurelta osin ihastumisen oman pääsi sisällä? Onko viimeisestä rakastumisesta kauan aikaa? Nyt olet kasannut tuohon mieheen paljon kaikenlaisia tuntemuksia. Rakkaudennälkäisenä myös helposti alkaa luoda kuvitteellista ihastumisen kohdetta, - kuvittelulle kun on tilaa koska toista ei juurikaan tunne.
Muista että oikea rakastuminen vaatii sitä että on oppinut tuntemaan toisen oikeaa minää. Siitä sitten edetään aste asteelta, ja rakkaus vaan lisääntyy jos / kun toinen ei tuota pahoja pettymyksiä.
Ymmärräthän myös sen, että työpaikoilla missä on miehiä, he keskenään puhuvat työpaikan naisista yhtä sun toista? Saatetaan jopa lyödä vetoa siitä että kuka saa vietyä treffeille ''sen melko hyvännäköisen Liisan''.
Sanot että useampikin mies on koettanut kepillä jäätä.... Kuulostaa siltä että todellakin on ollut käynnissä jokin nyt-sinä-koetat-onneasi-kilpailu. Juuri tämän vuoksi on kiitettävää että olet ollut tiukkis.
Myös tulee mieleen että muut miehet ovat aavistelleet jotain teidän välillä, ja siksi ovat lähteneet kilpasille. Ovatko nämä muut nuorempia kuin sinun mielitiettysi? Olisiko ehkä kyseessä kiusantekoa miestä kohtaan?
Sanon vaan että pidä pää pystyssä ja yritä tutustua mieheen, ota selvää millainen ihminen hän todellisuudessa on äläkä anna ihastumisen liikaa värittää tunteitasi.