Ystäväni meni muutama päivä sitten naimisiin aivan kammottavat miehen kanssa. Ystäväni on kaunis, herttainen, ehkä vähän yksinkertainenkin ja miestään reippaasti nuorempi. Mies on eläkkeellä mielenterveysongelmien vuoksi, ylipainoinen, velkaantunut ja ilmeisen alhoholiongelmainen. Nuo ulkoiset puolet nyt ei yksinään herätä kammotusta, mutta yhdistettynä luonteen heikkouksiin vielä alleviivaa sitä pariskunnan epäsuhtaa.
Mies on alusta alkaen kammottanut minua ja olen parhaani mukaan vältellyt hänen seuraansa. Humalassa on käyttäytynyt myös tosi hyökkäävän oloisesti. En keksi ystäväni viehättymiseen muuta syytä, kuin hänen rankan lapsuutensa. Ystävä kuvailee miestään ihanaksi ja puhuttelee sanoilla "rakas", "kulta" jne. Kun luenkin noita hehkutuksia vaikka FB:stä, meinaan oksentaa.
En ole haukkunut kaverini miestä hänelle itselleen. Kun vielä vain seurustelivat, ajattelin, että kyse on nuoruuden toilailusta ja suhde loppuu lyhyeen. No ei käynyt niin. Seurustelua seurasi avoliitto, lapsi ja nyt avioliitto. Lapsen syntyessä onnittelin todella pitkin hampain, mutta sisälläni säälin ystävääni, jolle oli nyt syntynyt pysyvä side tuohon mieheen. Eli vaikka eroaisivat, jokin yhteys jää.
Ihan hirveältä tuntuu koko tilanne ja se, mihin tilanteeseen tuo suloinen nuori nainen on päätynyt. Tunteet on surua ja sääliä ja mun on koko ajan vaikeampi salata vastenmielisyyttäni tuota miestä kohtaan, kun tapaan ystävääni.
Mies on alusta alkaen kammottanut minua ja olen parhaani mukaan vältellyt hänen seuraansa. Humalassa on käyttäytynyt myös tosi hyökkäävän oloisesti. En keksi ystäväni viehättymiseen muuta syytä, kuin hänen rankan lapsuutensa. Ystävä kuvailee miestään ihanaksi ja puhuttelee sanoilla "rakas", "kulta" jne. Kun luenkin noita hehkutuksia vaikka FB:stä, meinaan oksentaa.
En ole haukkunut kaverini miestä hänelle itselleen. Kun vielä vain seurustelivat, ajattelin, että kyse on nuoruuden toilailusta ja suhde loppuu lyhyeen. No ei käynyt niin. Seurustelua seurasi avoliitto, lapsi ja nyt avioliitto. Lapsen syntyessä onnittelin todella pitkin hampain, mutta sisälläni säälin ystävääni, jolle oli nyt syntynyt pysyvä side tuohon mieheen. Eli vaikka eroaisivat, jokin yhteys jää.
Ihan hirveältä tuntuu koko tilanne ja se, mihin tilanteeseen tuo suloinen nuori nainen on päätynyt. Tunteet on surua ja sääliä ja mun on koko ajan vaikeampi salata vastenmielisyyttäni tuota miestä kohtaan, kun tapaan ystävääni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
joo-o, kuulostaa ihan yhdeltä minunkin tuttavan/tuttavan piirissä olevalta, nuori nainen joka muutti asumaan itseään huomattavasti vanhemman miehen kanssa (kamalaa, kuin isänsä nais), kuulin, että mies on mielenterveyspotilas, sitten hankki lapsen tämän kanssa (siis se mukulahan on kanssa vajakki, ei niistä muuta synny) ja sitten vielä meni naimisiin, ja tämän nuoren naisen vanhemmat pitää tämän pariskunnan kotia kunnossa, siivoaa, laittaa ruokaa jne, mies ei tietenkään voi tehdä mitään juuri tuon mielenterveytensä tai sen puutteen vuoksi. Aivan järkyttävää, kyllä tällaiset miehen jotka on mielenvikaisia (kuin naisetkin) pitäisi tehdä steriileiksi, vehkeet poikki, ei tänne tarvitse yhtään hankkia hullujen pentuja lisää, niitä on muutenkin. Jotenkin olen ihmetellyt, että miten tämän nuoren naisen vanhemmat ovat näin ajattelemattomia, ettei ole ajoissa puhuneet järkeä tyttärelleen, vaikkakin aikuiselle ja vielä viitsivät hosua heidän kotiaan ylläpitämässä. Nykyään on aivan liian lepsua ja kaikkea pitää ymmärtää, tälläkin palstalla 50-poikamies, mielenvikainen, vajakki-vatipää inisee itselleen vaimoa, ikkunattomaan häkkiin kaikki tollaset, vielä parempi, että piikki persiisiin, aivan turhia riesoja yhteiskunnalle, omaavat vielä suuret luulot itsestään, idiootteja kun ovat.
Toivottavasti ystäväsi järkiintyy ja luo itselleensä oman elämän niinkuin voi.
Jos olisikin vain pelkkä mielenterveysongelmainen, niin ei siinä mitään. Ei se vielä yksin pahenna. Mutta on monin tavoin kammottava ja täysi törkyturpa. Saattaa esimerkiksi ihmisten joukossa möläyttää "X (=vaimo) lupasi mulle illalla pil*ua". Eli tuon tason moukasta kyse.
Nämä kokemukset ja erilaiset versiot niistä, ovat tuttuja varmaan jokaiselle. Silloin mitataan sitä omaa sivistystasoa ja fiksuutta. Toiseen ihmiseen kohdistuva epäkunnioittava, epäarvostava ja mitätöitvä puhe (=kirjoitus) on täysin konkreettinen merkki siitä, että ei ole kaikki ihmisellä hyvin. On järkyttävää lukea tai kuulla, kun ihmiset puhuvat rumasti toisista ihmisistä. He eivät itse sitä tajua, siis puhuja tai kirjoittaja, mutta ulkopuolinen ei kiinnitä huomiota tähän kirjoituksen päähenkilöön, vaan siihen miten kirjoittaja lyttää toista ihmistä. Se on oikeasti pahaa, jolta haluaa suojautua ja siksi näitä tällaisia ei viitsi lukea.
On eri asia esittää huolestuneisuutensa, mutta se, että ei kunnioita toisen ihmisen yksityisyyden ja henkilökohtaisuuden rajoja, se ei ole tervettä.
Siinäpä esimerkki muiden yläpuolelle asettuvasta puhettavasta. :)